Joo.. mun projektille ei kuulu mitään uutta, paitsi että nykyään on sellainen mentaaliblokki reitissä, että kohta en suostu edes yrittää. Yksi kiipeiliguru kehotti pitämään taukoa ko reitistä.. kiipeämään jotain ihan muuta tovin. Varmaan ihan hyvä. Ei myöskään mitenkään auttanut, että aamusta asti mietin vain projektireittiäni, ja Areenalla saapuessani olin jo ihan hermostunut ja vatsa oli kääntyä jännityksestä.
Mutta kivaa oli, että sain kakkosteprojektoitua ensimmäisen 6c+:n tänään :) Minirocktopian vieressä on muotoseinää (kassan vieressä), ja siinä vedin valkoisen reitin ylös tänään. Olin aivan häkeltynty, taisi olla just "mun" otteita koko reitti, jostain syystä mä pysyn grimpeissä ihan älyttömän hyvin, ironista silleen, että jos ulkomuotoa katselee, niin voisi kuvitella puhtaiden kahvavoimailujen olla enemmän se mun juttu. Tuo piristi hurjasti, enkä jäänyt edes voivottelemaan epäonnistunutta yrkkääni.
Mun nemesis ei ole vissiin vielä ihan lähiaikoina lähdössä edes seinältä, joten ehkä mä voin yrittää omaksua rennomman suhtautumisen ko reittiin ja jossain vaiheessa yrittää sitä sitten.
1 viikko sitten
2 kommenttia:
Joops, kannattaa noissa projekteista välillä pitää vähän taukoa, jos tuntuu ettei mene. Liian kauan kun yrkkää samaa, niin sitten on jo alhalla valmiiksi asenteella "sen on pakko mennä nyt" jne. ja silloin ne ei yleensä ainakaan mene, koska kiipeilystä katoaa se extra-rentous. Kyllä se vielä menee :).
Joo, mulle kerrottiin että kiipeilyn pitäisi olla yhtä rentoa kuin rakastelun... mulla on ollut vaan sit jotain yritystä ottaa väkisin. Tänään oli hyvä rento pössis, kun en edes harkinnut ko reitin kiipeämistä.
Lähetä kommentti