itsensä pahin vihollinen

Upea syysilta, tuntuu etuoikeutulta saada nauttia näin upeista maisemista omalta parvekkeelta

Tällä viikolla kiipeilyt ovat tuntuneet erityisen hyviltä.Tiistaina oli kivaa Jaanankalliolla. Keskiviikkona tuli boulderoitua, kiipeilyyn löytyi yllättävän hyvä flow, parilla reitillä pää ei antanut periksi topata reittejä, ei mitään vaikeaa.. ei mitään mitä en oikeasti pääsisi ylös, mutta itsensä satuttmisen ja holtittoman tippumisen pelko esti tarttumasta erään pinkin viimeisestä otteesta (turhaudun aika paljon). Pääsin kuitenkin takaisin kutosiin boulderissa.

Perjantaina ja tänään olimme taputtelemassa muovia köysissä Salmisaaressa. Eilen olin bongaavinani kisaseinällä uuden upean ja helponnäköisen 5b/5c:n.. ja innokkaana tartuin ensimmäisiin otteisiin, pannut sekä ensimmäiseltä että toiselta jatkolta. Tuli pieni kiukku, kun kuvittelin olevani superkakka.. sitten tuli vielä isompi kiukku, kun tajusin kiukutelleeni turhaan, ja ko reitti oli greidiltään 6b+ .. auttaa kun lukee tarkemmin reittiohjeet.

Kaveri vei yläköyden reitille ja kävin kakkostelemassa sen puhtaasti. Tuli sitten myös lähetettyä yksi uusi 6b.. ja noustua parit helpommat ja testattua lilaa 6b:tä kisaseinällä.

Koko viimeyön sitten kiipesin mielessäni tuota epäonnistuneen alun saanutta reittiä. Tänään tuli kiivettyä muutama helpompi alkuunsa (sekä työstettyä yksi uusi oranssi 6b liidaten) ja sitten kävin täräyttämässä keltaisen. Ensimmäisellä yrityksellä tulin maahan asti toisen jatkon jälkeen, toisella kertaa pääsin kolmea jatkoa vaille ylös liidaten!! Ja siitä sitten ylös.WUHUU!!! Pelottava möhkälealku ja sitten vielä kulman ylitys.. Ihan mieletöntä. Olin aika innoissani myös oranssista 6b:stä 3D:llä sekä kun kävin ihan huvin vuoksi kokeilemassa kisaseinällä olevaan keltaista junnujen PM-kisojen.

Tänään tuli kiivettyä vähän tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla, joukossamme oli yksi pitkään ja sm-kisoissakin kiivennyt. Tuli juteltua peloista, erityisen jännittävää oli huomata, että niin kokeneella kiipeilijällä on samanlaisia pelkoja edelleen, joita itselläkin on. Usein tässäkin asiassa tuntuu siltä, että olen yksin omien pelkojeni kanssa, kaikki muut mennä paukuttavat, kun itse mietin pelottavia otteita tai liian kauas reitin keskilinjasta poikkeavaa moovia ja tästä johtuvaa sivuheiluria.

Kiipeily tuntuu taas niin hyvältä. Eniten työtä vaatii oma pää kuntoon, mutta kovasti tuntuu että olen kokemassa jonkin sortin läpimurtoa. Ehkä tippumisharjoitukset ja "vieraassa" seurassa kiipeilyt ovat auttaneet minua rentoutumaan, tietenkään tarpeettomia pannuja ei tarvitse ottaa, mutta nyt useampaan otteeseen olen huomannut pystyväni unohtaa ajatukset tippumisesta ja keskittyä segvenssien loppuunsaattamiseen. Mahtavaa.