Hetken mietin viikko sitten perjantaina, että onko kaikkien sokeriherkkujen, keksien, suklaiden jne pois heittäminen hieman liioiteltua, että eikö sitä voi kokeilla uutta ruokavaliota. Ei ehtinyt mennä edes viikkoa, kun olo alkoi olla jo merkittävästi parempi, torstaina aamulenkillä jalat tuntui paremmilta kuin aikoihin, koko tunti meni ilman mitään painetta alaselässä.
Eilen huomasin enemmän asioita, jotka olivat aikaisemmin aiheuttaneet tukalaa oloa. Olin töiden jälkeen tutustuttamassa ystävääni kiipeily Areenalla ja tämän jälkeen kiivettiin vakkarikamun kanssa vielä tovin. Tavallisesti selkä ei ole kestänyt kuin pari tuntia, ja kolmas kiipeilytunti on mennyt usein välillä selkää lepuuttaen. Pahimmillaan jopa muutaman minuutin seisominen paikoillaan on ollut erittäin tuskallista. Eilen vasta kotiutuessa havahduin siihen, että tällä kertaa oli jotain erilaista.
Tänään olen pystynyt nostamaan Mimin maasta normaalisti selkää kumartaen (aikaisemmin joutunut menemään kyykkyyn jne), kengät menevät jalkaa ilman kipuja, saan housut jalkaa ja pois kivuttu, vartalon kierto ei tunnu enää niin pahalta.
On suorastaan jännittävää, miten merkittävän eron ruokavalion pieni muuttaminen saa kropassa aikaiseksi. Nyt tosiaan olen jättänyt täysin pois gluteenin, sokerit, hiivan ja alkoholin (ei että olisi tapana tissutella, mutta meillä jäi sitten jouluna avattu viini juomatta).
Se miksi kuvittelin tällaisen muutoksen tuovan jotain muutosta oloon on se, että olen itse epäillyt itselläni olevan selkärankareuma. Ajattelin, että eipä tässä ole mitään menetettävää. Terveyskeskuslääkärit ovat toistuvasti vain määränneet erilaisia kipulääkkeitä, tavallisia ja kolmio, relaksantteja, unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä, jotta säryistä johtuvista uniongelmista pääsisi eroon. Kyllähän särkylääkkeillä on oloa saanut paremmaksi, mutta se on hetkellistä. Ehkä jossain vaiheessa sitä pääsee julkisella reumatologille, mutta siinä odotellessa hoidan itseäni pillerien sijasta mieluummin vaan mitä ilmeisimmin paremmin sopivalla ruokavaliolla.
Mieliala on ollut pari päivää pilvissä, on ollut niin mahtavaa pystyä tehdä normaalisti asioita. Olen yrittänyt selvitellä, että miksi on niin, että niinkin pienellä asialla kuin gluteeni, saa ihmisen toisinaan lähes toimintakyvyttömäksi. Löysin sivuston
Tuomon - kivikautiset ruokasivut, en kaikkea tuolle lukemaani tietenkään hyväksy saman tien, mutta onhan tuolla esitetty mielenkiintoisia pointteja, jotka siis selviävät sivustoa enemmän selaamalla.
On tullut aikaisemminkin mietittyä ruokavaliota ja sen vaikutusta ihmisiin ylipäätänsä, mutta erityisesti lapsiin. Tuntuu, että jatkuvasti vain erilaiset keskittymis- jne häiriöt lisääntyvät, samassa suhteessa kuin lapsille syötetään enemmän ja enemmän kaikkea valmisruokaa, sokerisia ja kofeiinisia limuja, karkkeja jne. Oma asenne lasten limujen/karkinsyöntiin on lapsettomana kohtuullisen ehdoton, katsotaan miten mielipide muuttuu kuhan on pari omaa muksua. Totta kait myös se, että itse reagoin kropallani näin voimakkaasti gluteeniin, pistää miettimään miten paljon kaikkia muita sairauksia hoidetaan ihan jatkuvasti tarpeettomasti lääkkeillä, ja miten paljon lapsia/aikuisia kärsii erilaisista käytöshäiriöistä jne.
On hieman samanlainen olo, kuin silloin kun alunperin innostuin kiipeilystä, ja kuinka se vaikutti niin positiivisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Nyt tekisi mieli sanoa kaikille kenellä on jotain omituisia selittämättömiä vaivoja, että kokeilkaa gluteenitonta ruokavaliota edes hetki, eihän sitä tiedä vaikka se muuttaisi lisää elämiä.
Oma asenteeni ruokavalion muutokseen on se, että on jännittävää nyt kokeilla erilaisia ruokia. Kaupasta valmiina löytyy aika paljon gluteenittomia tuotteita, mutta niissä on sitten mahdollisesti lisättynä hiivaa ja tai sokeria, niin pitää alkaa itse soveltaa.
Toissapäivänä kokeilin tehdä
mantelisia suolakeksejä.
Blogissa ne näytti hyviltä, ei ne itse tehtyinäkään pahoilta maistunut, mutta keksit olivat niin hauraita, että pääasiallisesti sain laittaa keksin juuston päälle, jos halusi pystyä syödään keksit useammassakin kuin yhdessä osassa. Mietin itse keksien jatkamista lisäämällä esim kananmuna ja/tai vähän juustoraastetta. Voisi tulla hyvääkin.
Eilen taasen toteutin pitkäaikaisen haaveen ja tein melkein Maaritin ohjeilla
gluteenittomia brownieita. Vaihdoin hunajan makeutusjauheeksi ja vaniljajauhe ja prodejauhe tuli yhdessä vaniljanmakuisesta herasta. Jännä juttu, itse taikina ennen paistamista oli todella hyvää, odotukset olivat korkealla.
Ensimmäinen pala oli pettymys (en muistanut, että mustapapubrownieiden pitäisi tekeytyä yön yli paistamisen jälkeen), leivonnainen maistui ihan liian terveelliseltä ja se oli kaikkea muuta kuin mehevä .. tässä oli vikaa kokissa, uuni oli liian kuumalla.
Tänään palat maistuivat jo pienen asteen verran paremmilta, mutta en lähtisi enää samalla ohjeella tekemään, liian bitter, vaatisi varmasti pienemmän prossan suklaata kuin 85%. Ensikerralla vähän enemmän makeutusta eikä paahdeta sitä leivonnaista uunissa liian isossa asteessa, voisi myös kokeilla jos makeutuksen hoitaisi banaanilla/taatelilla.
Moni tietää kuinka hiilareiden syömisestä tulee turvonnut olo, heti kun ne poistaa ruokavaliosta, niin olo alkaa olla .. ohuempi/kevyempi/vähemmän turvoksissa. Itsellä alkaa kroppa näyttää omaan silmään siltä, miltä sen tällä urheilumäärällä ja näillä ruokailutottumuksilla kuuluisikin näyttää. En kuvittele olevani biksufitness -kunnossa, eikä se nyt edes ole tavoitteena.
Tänään tuli pitkästä pitkästä aikaa tehtyä pilatesta. Heräsin aikaisin, mutta en niin aikaisin, että pimeys olisi peittänyt hieman lannistavan harmauden, ei siis tehnyt mieli lähteä kävelyllä. Joskus entisessä elämässä tuli pilatesta tehtyä useinkin, köyhänä opiskelijana kun oli parempi ostaa kympillä DVD Anttilasta kuin maksaa saman verran tai jopa enemmän kertamaksuna kuntoklubilla.
Tuntui hyvältä tehdä pilatesta, kaikki vartalonkierrot jne sujui kivutta. Pilateksesta tuli hyvä olo, mutta niin tuli siitäkin, että tuntuu kuin olisin saanut ihan uuden elämän. Olin jo pikkuhiljaa alkamassa tehdä surutyötä omien sairauksien takia, on ollut niin kovasti viallinen ja raihnainen olo, on tuntunut suorastaan epäreiluilta, että niin moni sairaus on osunut kohdalleni tämän mahdollisen reuman lisäksi, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja toisinaan kohtuuttoman kivulias refluksi. Jännityksellä jään odottamaan josko kipukohtauksen jäävät pois ja jos olo muutenkin kohentuu.
