No himskatti, tämän urheiluviikon piti kruunata tänään viikon toiset köysikiipeilyt, mutta.. nyyyh! Olin odottanut kovasti ko seuran kanssa kiipeilyä, kun usein Areenalla olen vain kaukaa seurannut ko henkilö eleganttia etenemistä seinillä, nyt olisin päässyt kiipeämään tämän henkilön kanssa kahdestaan. Kurkkua tiistaista asti vaivannut pieni kutittelu puhkesi tänään nuhaa/flunssaan. Siinä vaiheessa, kun hengästyy kantaessa 8kg:n koiraa raput ylös, tietää ettei ole asiaa kiipeilyseinille. Onnistuin saada pöpön varmaan alkuviikosta istuessani bussissa flunssaisen pikkupojan kanssa.
Alkuviikko oli varsin hiljainen urheilun suhteen. Ma-ke oli paljon ohjelmaa, oli tili- ja veropäivät, niin se vaikutti merkittävästi aikatauluihin, piti sumplia arkijuttuja. Ti ja ke oli muuten vain henkisesti raskaita, että se vaikutti muutenkin jaksamiseen, ei mitään dramaattista, pientä itsensä tutkiskelua. On tullut mietittyä mitä elämältähaluaa ja mikä on realista saavuttaa, pystyykö luopua tietyistä tavotteista ilman, että kokee epäonnistuneensa ihmisenä täysin. Tällaisia kevyitä aiheita.
Kuitenkin ihan kivasti urheilua, eilen varsinainen ultimate punnerrus (piilevä flunssa selittäisi osan totaalisippaamisesta eilen kesken nousujen). Seuraava viikko ei kiireiden puolesta ole yhtään sen kevyempi, toivottavasti flunssa ei kiusaa kauaa. Käsi kutittaa kovasti päästä jo seinille toteuttamaan eilen laadittua treeniohjelmaa, jäätäkin olisin kiva päästä vielä kiipeämään ja kaipaan aamulenkkejä, etenkin jos säät säilyvät tällaisina miellyttävinä, niin sitä juoksua voisi kokeilla, maaston on tarpeeksi polviystävällinen.
Nyt paljon lämmintä juomaa ja lepoa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti