vikaa viedään tältä erää

Tänään tuli käytyä kuudelta aamulla salilla. Alunperin mietin treenin järkevyyttä päivänä, jolloin on mahdollisesti tarkoitus mennä köysittelemään. Aamun treenin sijaan olis voinut miettiä vähän vähemmän raskasta jalkatreeniä eilen. Kävelen kuin pingviini.

Meillä oli salilla kiva kesätarjous touko-heinäkuun, sai tuoda kaverin treenaamaan viideksi kertaa ilmaiseksi ja kaupan päälle saa sitten kehonkoostumusmittauksen (vaikka, en mä sitä nyt koe tarvitsevani/haluavani). On ollut kiva saada kahdesta kaverista seuraa salille, se on harvinaista herkkua.

Ensiviikolla tulee olemaan keväällä hankkimistani pt-setistä viimeinen kerta. Tässä on matkan varrella pariin otteeseen vaihtunut pt, ei sen takia ettäkö olisin jotenkin erityisen hankala keissi, vaan omalla salilla on kova vaihtuvuus henkilökunnassa. Ensiviikolla tulee olemaan neljäs pt kenen kanssa treenaan, kovasti minulle yritettiin myydä uutta pakettia, mutta seuraavan pt-rupeamani otan kyllä ensimmäiseltä pt:ltäni.

Kevään jälkeen punttitreeniin tuli paljon uutta potkua, olen saanut haastettua itseäni fyysisesti ja pystynyt suorituksiin, joihin en uskonut pystyväni. Pt:n hankkiminen on ollut yksi parhaimmista investoinneista itseeni.

Asiasta kukkalaatikkoon, viikon päästä!!

Huh hellettä

Ei ole varmaan keneltäkään mennyt ohi nämä upeat helteet. Muuten ei lämpö ole haitannut, nukkumaanmeno on usein vaan siirtynyt kovin myöhäiseksi, koska kuumassa asennossa ei jotenkin saa unen päästä kiinni. Aviomiehen kanssa keksimme onneksi avata parvekkeella tähän asti sohvana toiminut futoni auki sängyksi. On ollut kiva nukkua parvekkeella, vähän kuin retkellä olisi, kun herätessä näkee vihreyttä ja vettä.

Hyvin nukutun yön jälkeen tänään jaksoi herätä omia aikoja punttiksella treenaamaan jalat.

 Kamat kasaan ja salille.

Piti ottaa ennen ja jälkeen jalkatreeni -kuvat, mutta jotenkin treenin jälkeen kännykkä oli hukuksissa.

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä vielä tämä jalkatreeni hitailla sarjoilla ja pidoilla, mutta mieli muuttui kesken kaiken. Tänään oli tosi perussettiä salilla, lyhyt tehokas jalkatreeni polvea vähän varoen (edelleen nestettä polvessa, edelleen polvitukien kera).

Alkulämpö crosserilla

Prässi 3 x 10 hitaasti 70kg, 2 x 8 kelkka plus 150kg

Kyykky smithissä  +30kg 

superina ojentaja & koukistaja 25/30kg ja 45kg (toistot kunnes ei enää noussut)

askelkävely käsipainojen kera x 3 

Askelkävelyt tuli tehtyä siihen pisteeseen, kunnes ei enää jalka noussut, hetken sai kasailla itseään setin jälkeen, jotta pystyi jatkamaan.

Ihanasti on taas takaisin normaalissa ruokailussa. Aamupuntin jälkeen oli must syödä kaurapuuro, muina aamuina on tullut tehtyä smoothiet maitorahkasta, hedelmistä, marjoista, soijalesiitiinista, optimsm:stä, macasta ja lucumasta. Tänään perus kaurapuuro kera raejuuston, kookosöljyn ja mansikoiden.

Oon muuten aivan koukussa tähän itsetehtyyn jädeen. Kahtena iltana olen tehnyt nyt ohjeella

1 ruskeatäbläinen bansku
6-8 jäistä mansikkaa
1 shottilasillinen kookosmaitoa (ja vaikka vähän kookoshiutaleita)

Näemmä mun sauvasekoiti tehoaa myös ihan jäiseen banaaniin ja mansikoihin, kun siihen vähän laittaa kookomaitoa sekaan. Eiköhän se kohta sano sopimuksen irti, vaikka.. hyvin sillä on tullut joskus sitä maapähkinävoitakin tehtyä, ja silloin se kävi todella kuumana.

Ihanasti parvekkeella alkaa olla jo viileä, tänään pääsee taas aikaisin nukkumaan, jaksaa siis huomennakin herätä aikaisin salille.

korvapuusteja

Ah, vihdoinkin alkaa tuntua tämä tauti väistyvän, hyvä niin, koska siivottuamme koko kodin, olen siirtynyt tekemään ruokaa. Ylitin itseni pastan suhteen, tuli sitten saatua Jonnan blogista inspis korvapuusteihin. Omat kosketukset gluteenittomiin leivonnaisiin on ollut vähäiset, en ole vain viitsinyt nähdä vaivaa ja kaupassa gluteenittomien leivonnaisten kappalehinnat ovat kauheita (katselin eilen Citymarketissa jotain leivonnaisia, neljää euroa taisivat pyytää parista pullasta, huht!).

Gluteenittomaan pullaan bongasin reseptin täältä. Tein vain puolikkaan reseptin, sillä pakastimeen ei olisi mahtunut enempää vierasvaraa ja vaikka suu söisi pakastimeen mahtumattomat, niin jos ei nyt kuitenkaan leikitä syöttöpossua.

Korvapuustit, 20 pientä

2,5 dl maitoa

50g voita

8g tuorehiivaa

1 rkl psylliumia

300g gluteenitonta jauhoseosta 

0,5-0,75dl hienosokeria (käytin muscodovaa, ei ehkä fiksuin, taikina olisi varmasti noussut paremmin alkuperäisen reseptin mukaisella hienosokerilla )

1/4 tl suolaa

½ kananmuna

½ rkl kardemummaa

Täyte

75g huoneenlämpöistä voita

0,25dl sokeria

½ rkl jauhettua kanelia

1. Sulata voi ja lisää maito.
2. Liuta hiiva kädenlämpöiseen hiivamaitoseokseen ja lisää psyllium. Anna psylliumin turvota noin 10 minuuttia ( tästä tulee supervillinnäköinen alkulima.. ei pidä pelästyä).
3. Lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset ja kananmuna. Annoin Kenwoodin jyllätä aineksista tasaisen taikinan.
4. Mietin tässä kohtaa, josko taikinan pitäisi antaa vähän kohota, alkuperäisessä reseptissä ei mainittu asiasta.
5. Kaulitse taikinasta levy jauhotetulla alustalla.

6. Lisää täyte levyn päälle. Nuolija (onkohan tämä se oikea termi keittiövälineestä?) on kätevän omasta mielestä tässä hommassa, liukuu hyvin ja saa hyvän tasaisen jäljen.

7. Pyöritä taikinalevystä rulla ja leikkaa se kahteenkymmeneen osaan (saa toki tehdä leveämpiäkin). Anna pullien kohota esimerkiksi pyyhkeen alla 45min.

8. Voitele pullat ja paista 250 asteessa kun muistit väärin... Elikkä oikeasti 225 astetta ja 8-10 min.

Tänään voisi viritellä pyörän ja suuntaa salille polttamaan viikon pastaa, pullaa ja risottoa. Ainakin aviomiehelle on palautettu mieleen, että minussa on sitä vaimomatkua, kun en ole vieraiden miesten kanssa metsissä kiipeilemässä :P

Ennen salia käymme viemässä ystävämme haudalle kynttilän, tänään olisi ollut hänen syntymäpäivänsä. Hän jäi neljä vuotta sitten kiipeilyreissulle.

synkkä päivä

Varmaan monelle on pistänyt silmään Hs:n tai jonkin iltapäivälehden verkkosivuilla sekä Facebookissa pyörinyt uutinen aivan kauheasta kiipeilyonnettomuudesta Ranskassa. Synkkä päivä, kerrassaan kamala, vaikea uskoa todeksi ettei näitä kavereita näe enää.

gluteenitonta pastaa pastakoneella

HAhaaaa!! Oon mahtava (suom. osaan lukea reseptin, vähän muunnella sitä kaapin tarvikkeita vastaaviksi ja toteuttaa ..woop woop)!

Elikä googlettamallahan sitä löytyi vaikka kuinka paljon reseptejä gluteenittomaan tuorepastaan, jotka myös alkoivat toimia. Hakukieli vain vaihdettiin englanniksi.

Jostain syystä en löydä sivustoa minkä reseptiä käytin pohjana. Erona suomalaisten blogien gluteenittomaan pastaan, näissä resepteissä, mitkä oikeasti toimii, käytetään tärkkelystä, alun perin lähdin etsimään kaupasta tapiokatärkkelystä, sitten peruna, kunnes ajattelin, että miksi tehdä asioista niin vaikeaa, maissitärkkelystä löytyy pienienkin kauppojen hyllyltä sekä jo valmiiksi meiltä kotoa.

Gluteeniton pasta, 4:lle

1,6 dl riisijauhoa
1,6dl maissijauhoa
0,8 dl maissitärkkelystä (perunatärkkelyskin käynee)
1 tl psylliumia
1 tl ksantaania
½-1 tl suolaa
4 kananmunan keltuaista
2 munaa
loraus oliiviöljyä

Taikinan tekstuuri on silminnähden erilainen, helppo muokata, kaulita ja kohtuu kätevä käsitellä. Kaikki ainekset sekaisin monitoimikoneella (käsintehtynä on se perinteisempi, mutta halusin päästä helpolla)

Taikinan voisi ehkä antaa levätä tovin, itse työstin sitä heti valmistumisen jälkeen, viimeisten pastasuikaleiden teko oli jo kaikista miellyttävintä, taikina on kuitenkin hieman haurasta.

Kivannäköisen tuorepastan teko ei ole laitteista kiinni, kuhan vaan kaulii taikinasta ohuen levyn, jonka rullaa kevyesti ja sen jälkeen leikkaa terävällä veitsellä tasapaksuiksi viipaleiksi. Leikatut pienet rullat vain avataan, ja tadaa.. jälki on melkein kuin koneella.

 

Pienempi kasa on käsin tehtyä, isompi koneella. Tiedä sitten kumpi tapa tehdä pastaa oli kivempi.

Salaattia, kohtuullinen annos pastaa kera peston, kevyen ripauksen parmesaania, vähän väriä ja taikinasta ylijääneet valkuaiset pannun kautta käytettynä, oikein oiva ateria.

Kokeilemalla eri jauhoja ja eri tärkkelyksiä saa pastalle varmasti erilaista makua, jossain vaiheessa voisin kokeilla tehdä täytettyjä pastoja tai pinaattipastaa, tiedä sitten miten taikinan tekstuuri toimii vihreän kanssa. Nyt löydettyäni toimivan pastareseptin voin olla tekemättä tätä toviin, eiköhän tässä ole tullut mussutettua tuorepastaa vähäksi aikaa, tuskinpa tervehdyttyä ehtii muulloin kuin viikonloppuna.

Loppujenlopuksi pasta on tosi helppo tehdä itse ja jos käyttää yleiskonetta JA tekee ihan käsin tuon pastan muotoilun, niin säätää hurjasti aikaa. Keittämiseen menee se muutama minuutti.

sairastuvalta terveisiä ja gluteenitonta tuorepastaa

Auton ilmastoinnista voi olla harmiakin, onnistuin vilustuttaa itseni perjantaina matkalla mökille. Onneksi tosin vasta sunnuntaina olo alkoi olla tukala kotimatkalla, siihen asti olimme saaneet nauttia mahtavasta viikonlopusta täysin siemauksin. Instaan laittelin kuviakin.

Olin varsin maani myynyt viimeviikolla unohtaessani poimurin kotiin Kaulahan reissulta, vanhempani olivat nimittäin sanoneet, ettei meidän mökin ympäristöstä oikein löytyi mustikkaa. Lauantaina oli onni onnettomuudessa, että koira lähti lyhyesti omille teilleen. Koira perässä kirmatessani löysin mahtavat mustikka-apajat, josta keräsin itselleni aimo kasan marjoja, kuhan olin vain vienyt karkulaisen takaisin mökkiin. Mimi oli aivan rauhassa metsässä, kunnes saavuimme kohtaan, jossa pikkuinen taisi tuulen mukana haistaa veden.. sinne hän siis oli suuntaamassa.

Mutta niin, sairastupa. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni varsin sekavissa tunnelmissa, olo oli aamulla varsin tukala, huippasi ja nenä vuosi niin hurjasti.

Eilen sitten aina kun tuli sellainen hetki, että olisi vähän voimia, touhustin kotona. Pikkuhiljaa jaksoin pidemmän ja pidemmän tovin ja sain lopulta siivottua monta asiaa kuntoon, joita en ole muka saanut aikaisemmin vaan siivottua. Sorttiasemalle vietäväksi kertyikin aikamoinen kasa tavaraa, olihan se vähän harmi heittää mm toimiva imuri pois, mutta.. kukaan ei sitä ollut halunnut, eikä meillä ole tässä asunnossa tilaa sitä säilyttää.

Sain siivottua niin tehokkaasti, että jos nyt vihdoin aviomieskin saisi laitettua omat kamat kotona paikoilleen (olen valitettava hamsteri, kerään tavaroita).

Tänäänkin oli sairaspäivä, mutta joskus on tilanteita, ettei voi jäädä kotiin lepäämään, vaikka se fiksuinta olisikin. Piti käydä tekemässä vain puolikas päivä, mutta jotenkin sitten en osannut pomonkaan luvalla lähteä kotiin lepäämään (nyt ehkä on sellainen olo, että olisi voinut sittenkin olla fiksuinta tehdä vain se puolikas päivä).

Tänään sain päähäni toteuttaa alun perin viimeviikkoisen kokeilun, päätin tehdä itse tuorepastaa. Tuorepastahan ei muuten varmasti olisi haasteellinen, mutta sen tekeminen gluteenittomista jauhoista toi ennakkoluuloja. Niiden käsitteleminen tuntuu olevan jotenkin hankalaa/vaikeaa.

Gluteeniton tuorepasta, 4:lle

4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl ksantaania

½ tl suolaa

loraus oliiviöljyä (jokainen voi sit miettä mikä ihmeen mitta toi loraus on.. )

4 kananmunaa

Tein taikinan helpoimman kautta, sekoitin kaikki aineet yleiskoneella tasaiseksi. Äidiltä saatu vanha Kenwood on aika super tässäkin tapauksessa.

Jätin taikinan kulhoon puoleksi tunniksi, peittelin kulhon pyyhkeellä.

Bongasin netistä jonkin Jamie Oliverin kokkikouluvideon mistä näin miten tuo pasta tehdään ilman laitetta, hyvä niin.. yritin saada tuon gluteenittoman taikinan laitteen läpi. Onkohan joku onnistunut tekemään gluteenitonta tuorepastaa koneella? Pitää varmaan googlettaa. Joka tapauksessa itse sain lopulta tehtyä erittäin herkkiä tuorepastasuikaleita.

Pastaa keitettiin noin kolme minuuttia, suikaleet tiputetaan reippaasti suolattuun kiehuvaan veteen ja kun vesi alkaa kuohua, niin sitten pasta on kypsää.

Vaikka pasta ei ulkonäöllisesti vastannutkaan kaupan pastoja, niin sen maku oli erittäin hyvä, aivan varmasti tulee tehtyä uudelleen ja varmasti useastikin.

Pastan kaveriksi tein harvinaisen yksinkertaisen mutta erittä herkullisen kanakastikkeen. Tänään ei syöty sitä tavallista superterveellistä pelkästään tomaattipohjaista kastiketta, vaikka varmsti tämä olisi erittäin hyvä ihan vain sillä muutoksella, että kastikeesta jättää kerma pois ja korvaa sen lisälorauksella tomaattimurskaa.

Didin kermainen kanakastike, 4:lle (tai kolmelle supernälkäiselle)

2 paahdettua kokonaista valkosipulia 250 asteessa 20-25 min ("hattu" leikataan pois)

3 broilerin rintafilettä tai noin 400-500g broilerin fileesuikaleita
oliiviöljyä
1 tl timjamia
suolaa maun mukaan
2 dl ruokakermaa
2 dl tomaattimurskaa
2 rkl aurinkokuivutttua tomaattia silppuna

Ruskista broilerin rintafileet oliiviöljyllä. Puserra paahdettu valkosipuli, lisää timjami, suola ja kerma. Hienonna esimerkiksi sauvasekoittimella tomaattimurska ja aurinkokuivatut tomaatit keskenään ja lisää se vielä kastikkeeseen. Anna hauta miedolla lämmöllä, kunnes liha on tarpeeksi kypsää omaan makuun.

Jälkkäriksi tein mansikkabanaanisorbettia lorauksella (1,5 korkillista .. ihan liian vähän) limoncelloa. Elikäs 1 pieni banaani ja 8 jäistä mansikkaa sorbetiksi, siitä riittä pienet maistiaiset meille molemmille.

Huomenna voisi kokeilla.. tonnikalasalaattia, tavallista salaattia ja nachoja keskenään, urheilemaan en varmasti vieläkään pääse, joten illan voisin etsiä netistä inpiksiä, kun aviomies vie minut Flow -festivaaleille elokuussa!!! Olen ymmärtänyt, että ihmiset panostavat vaatetukseen mennessään ko festivaaleilla, jos kerrankin minäkin olisin hip ja viilee ;)

lisäys: bongasin netistä ohjeen gluteenittomasta tuorepastasta, jota pystyy käyttämään pastakoneen läpi, nyt pitää vain ostaa tapiokatärkkelystä

gotta love trad climbing because..

Hehe, kovasti uhosin trädikiipeilyn olevan osaltani historiaa, olin jo viittä vaille myymässä omia kamojani eniten tarjoavalle, mutta eilen tuli löydettyä itsensä Kauhalasta kamut ja kiilat valjaissa.

Olin etukäteen palautellut mieleen paikan trädireittejä, mitä olisi kiva kiivetä jne. Oman to do-listan kanssa tuli sitten toimittua. Yksi reitti vaan paljastuikin paikanpäällä suunniteltua vaikeammaksi/hirveämmäksi, joten tyydyin sen kakkosteluun, turhan jännä reitti näin alkuunsa, eikä se ollut sittenkään sellainen mitä olisin edes halunnut kiivetä, selkeästi mun makuun on enemmän fyysisesti rymistelyt erikokoisissa halkeamissa, joissa levot tuntuu levoilta ja käsi/jalka kunnon jammissa. Totta kait olisi hyvä uskaltaa kiivetä paljon erilaisia reittejä, mutta nyt lähdettiin liikkeelle omalla mukavuusalueella.

Päivän saldo Potilas (4+) trädiliidi, kakkosena Left crack (5), Ruuvipenkki (6a+) kakkosena puhtaasti (ei tosin ensimmäinen kerta, ei edes toka, mutta silti .. woop woop), pohdin hetken nelosen ja vitosen trädireittien välillä, päätyen kannustuksesta kiipeämään Nimettömän vitosen, kunnon jammailuryömiminen. Ihanaa kun Italian jälkeen noi suomilukit ei tunnu oikein missään. Päivä päätettiin kiipeämällä Pelkkiä mustikoita (4) ylös, kaveri träditti ja minä yritin kavuta reitin kakkosena perässä. Reppu selässä reitin nousu oli kaukana puhtaasti, pari kertaa tuli käytyä köydessä, sen siitä saa kun raahaa koko omaisuutensa repussa.

Ihan mahtava fiilis, ehkä tää trädikuume tästä nousee vielä.

Iho oli näemmä kovalla koetuksella eilen. Selkä oli raavittu, nilkka vuoti verta ja polvessa on luumun näköinen ja kokoinen kosketusarka mustelma. Ruuvipenkki vaatii veronsa. Naarmut eivät haittaa, kuuluu lajiin, mitä enemmän tapelleen näköinen, sitä mahtavammat ovat olleet reitit. Aikamoinen prinsessa.

mansikkakesä

Kerrankin en tajunnut mansikka-aikaa vasta sen mentyä ohi, eilen kävin hakemassa muiden aamuvirkkujen kanssa itselleni oivan mansikkasaaliin (tarjouksessa kun oli). 

Mansikoista voi tehdä ihanaa kahden - kolmen raaka-aineen sorbettia. Alla oleva sorbetti on tehty muussaamalla yksi isohko banaani (mieluiten ruskeatäpläinen) ja kahdeksan mansikkaa käsin, sekaan on lisätty vähän sitruunaa. Tekstuuri on kivan chunky, mansikan maku ei ihan pääse oikeuksiin, liian vähän mansikkaa siis.

Toinen versio samaisesta sorbetista, nyt suhteessa enemmän mansikoita ja sorbetti tehtiin sauvasekoitinta käyttäen. Kiva tekstuuri, enemmän oikean sorbetin kaltainen.

Banaanit ja marjat on hyvä välipala- tai iltapala ihan sellaisenaan, mutta nyt tuossa on kaikki ihanat vitamiinit JA tämä tulee nautittua muuten kuin mahdollisesti keittiön tiskipöytään nojaten tai vauhdissa matkalla jonnekin.

Jos oikeaa sorbettia haluaa, niin sittenhän seokseen tulee lisätä vaahdutettua kananmunanvalkuaista (prodea) ja mahdollisesti sitten lisää makeutusta. Luonnollisesti seokset tulee  pakastaa parin tunnin ajan ja välillä sekoitella. Mietin myös kookosmaidon lisäämista sorbettiin ja sitruunamehun voisi korvata esimerkiksi lorauksella limoncelloa.

Tuoreet mansikat ovat aivan ihania myös proteenipannukakkujen kanssa. Kuvan pannukakku tehty 30-35g Mannisen vaniljapuddingia ja yksi 1 dl maitoa sekoittaen ja välittömästä pannulla oliiviöljyssä paistaen. Ruanlaitto ja terveelliset välipalat ei ole onneksi vaikeita tehdä.

Köysikivaa Siriuksessa

Lauantai oli pyhitetty ystävättären polttareihin, muuten pysykään touhut polttariryhmän kesken, mutta päivän reissusta Sirius Sport Resorttiin on kirjoitettava.

Siriuksessa ohjelmassa oli surffauastaa ja köysirata. Surffaukseen en näine maanantaikappelajäsenine osallistunut, Surffaus näytti aivan mahtavalta puuhalta. Liikkeelle lähdettiin ihan simppelisti, opeteltiin miten liikutaan laudalla puolelta toiselle, kun pysyttiin "radalla" opeteltiin nousta polvilleen laudan päälle, siitä pikkuhiljaa parien temppujen jälkeen rohkeimmat pääsivät kokeilemaan seisaaltaan surffausta. 

Meno näytti aika rajulta, tytöt vetivät varsin miehekkäitä pannuja, taisi olla vähän niskat kipeänä seuraavana päivänä. Meillä kukaan ei loukkaantunut, mutta viereisellä radalla ollut mies taisi loukata polvensa. 

Toinen aktiviteetti oli köysirata, vähän tuollainen Flowpark-tyylinen. Siriuksessa oli kolme erilaista rataa, joita kavuttiin valjain, hanskoin ja kypärin varustautuneena. 

Köysirata oli aivan mahtava. Muut tytöt laittoivat minut edelle, kun kiipeilen. Eihän nyt kiipeilystä ollut muuten hyötyä, kuin että osasin käyttää valjaita ja luotin välineisiin. Minäkin kaaduin ekalla radalla alas valjaiden varaan. 

Menimme ekaa rataa vähän matkaa, kunnes tajusimme löysimme seurueen lapsia, joille reitti oli liian pelottava, hetken odotettuamme lähdimme takaisin alkuun ja kävimme kiipeämässä metsäreitin läpi.

Monelle polttariporukkalaiselle yksi rata riitti, mutta muutaman tytön kanssa kävimme kiipeämässä vielä kolmannen ja vaikeimman radan.

Köysiradan kiipeäminen oli niin mahtavaa, että katselen jo kalenterista aikaa lähteä johonkin Flowparkeista, ymmärtääkseni niissä on ratoja enemmän kuin kolme.

Että jos ei kärsin aivan kauheasti korkeanpaikan kammosta (mitä mä en siis edes tajunnut, muut tytöt mainitsi, että korkeudet huippas, itse en ymmärtänyt edes kiinnittää asiaan huomiota), ja on kohtalainen kunto, niin suosittelen. Tuo on aivan mahtavan hauskaa, siinä tulee voitettua omia pelkojaan ja radoilla eteneminen on mahtavaa kokovartalotreeniä, tuossa tulee varmasti aktivoitua paljon lihaksia, joita ei joka päivä tule käytettyä.

harmituksen harmitus

Italiassa iloitsin selän olevan paremmassa kunnossa, kuin aikoihin. Laskettuani lentokentällä laukun huonosti maahan (tai liike jäi kesken, kun huomasin, etten pystykään viemään laukkua maahan asti selkäni vuoksi) onnistuin kipeyttämään taas tuon rotjakkeen pahasti. Sunnuntaina oli jäädä Flamingon kylpyläreissu väliin, kun pelkäsin helmikuisen Peijakseen vieneen kipukohtauksen uusiutumista, onneksi särkylääkkeillä tilanne meni ohi ja pääsimme aviomiehen kanssa rentoutumaan hyvin mielin ihaniin altaisiin ja saunoihin.

Nyt mennään jo torstaissa, ja säryt ovat kohtuullisen vahvasti läsnä koko ajan. Olen yrittänyt ottaa rennosti, eilen pidin koko illan lepoa, nukuin vain, tänään töissä vaan alkoi taas olla säryt huomattavan häiritseviä. Harmittaa.

Säryistä huolimatta kävin tänään salilla katsomassa pt:n kanssa uuden ohjelman läpi (tuokin) pt lopettaa tuolla, enkä halua käydä enää neljättä pt:tä tuolla läpi, niin ajattelin meneväni kivuista huolimatta katsomaan mitä minun pääni menoksi oli keksitty.

Diggaan kovasti uudesta treeniohjelmasta. Olenkin tässä jo tovin miettinyt, että pitäisi taas jotain uusia ärsykkeitä saada salitreenaamiseen. Nyt on kerrassaan erilaista ohjelmaa luvassa, painot tippuu sarjoissa merkittävästi, on kuulema lihasten kokoa kasvattavia harjotteita (en mä kyllä kauheasti enää isommaksi halua). Tehdään tätä tovi ja sitten voin taas yrittää itse pähkäillä itselleni jotain uuttaa ohjelmaa, voisin kokeilla pitkiä sarjoja pienemmillä painoilla hetkeksi ja sitten palata lyhempiin sarjoihin jne. Mutta nyt on tosi kivaa vaihtelua taas tiedossa.

Tarkoituksena oli vetää tänään uuden ohjelman kakkospäivän treenit läpi, mutta.. reissussa kipeytynyt polvi vihloi pahasti kesken istumaannousun. Harmituksen harmitus.

ulkoboulderit @ Lintukallio

Oon niin happy!

Helmikuussahan lääkäri antoi diagnoosin  selästäni, silloin ajattelin ulko- ja sisäboulderointien olevan osaltani historiaa.

Kaverit irkissä kertoivat olevan menossa porukalla boulderoimaan Lintukalliolle, ajattelin jos aviomies lähtee myös kalliolle, niin minä voisin lähteä valokuvaamaan ja spottaamaan. Sitten oma suunnitelma muuttui, että otan kengät mukaan, jos vaikka jonkun reitin uskaltaisi nousta. Hommahan muuttui siihen, että nousin helppoja reittejä vailla pädiä ja kiipesin useamman muutaman reitin, eikä nousut pysyneet max nelosissa, vaan olen näemmä kiivennyt 6a:nkin tuolla tänään. Hupsista!

Alkoi olla kahdeksan pintaan jo sen verta nälkä, että lopetimme aviomiehen kanssa kiipeilyt tältä päivää. Tuonne tulee varmasti suunnattua uudelleenkin, sillä monta helppoa reittiä jäi vielä toppaamatta. Pitää vain olla varovainen, pysytellään omalla mukavuusalueella ja olla repimättä liian vaikeita reittejä, köysittely on kuitenkin kiipeilyssä se juttu JA haluan pysyä muutenkin toimintakykyisenä. Pääpointti enivei jutussa oli lähteä aviomiehen mukaan kannustamaan.

Oli aivan mahtava ilta, meitä oli kunnon porukka liikkeellä, spottaajia, kannustamista ja pädejä riitti.

mumbs mumbs

Matkamme ei ollut vain tiukkapipoista suorittamista, vaan urheilun ulkopuolella otimme relasti. 

Kun muut tankkasivat kiipeilyn jälkeen pizzaa, niin gluteenivammaisena otin jäätelöä.

Maapähkinävoi, nutella ja banaanit olivat myös erinomainen tapa saada tarvittavat energiat, kun kroppa huusi ruokaa kallioilta laskeuduttuamme.

Italia yllätti iloisesti minut, gluteenittomia herkkuja oli vaikka kuinka paljon, valinnanvaraa oli paljon ja hinnat olivat huomattavasti kotimaata edullisemmat (ei olisi tarvinnut siis pakata omia pastoja matkaan, mistäs sen nyt olisi voinut tietää :) )

Parhaat ruoat tuli syötyä kotosalla, jäsenen N kanssa kokkailu oli superkivaa.

Mainitsinko meidän syöneen jäätelöä?

Viiniä tuli nautittua sivistyneesti

Friikki combo, mutta ei paha :P

Parasta jauhelihakastiketta naismuistiin, yhteistyötä jäsen N:n kanssa.

"Sivistyneesti" ... eihän pullo illassa neljään pekkaan ole paha?

Kerran tuli nautittua ravintolassa risottu, odotukset olivat kovat, mutta tuo hävisi mennen tullen itse tekemällemme risotolle, kuivaa ja kauhea suolaista, sienet olivat hyviä.

Päivät reissuissa olivat pitkiä, kulutus oli kova, iltaisin kroppa huusi ravintoa ja suoloja. 

Kotiuduttuamme herkuttelin heti kotona maitorahkalla ja marjoilla, jännä miten noin tavallista ruokaa oli ikävä. Reissussa oli ihana ottaa rennosti ilman huonoa omaatuntoa ja nyt on ihana palata takaisin omiin rutiineihin.

ulkogreidi korotettu

Kuten kirjoittelinkin, niin torstaille olimme suunnitelleet toistamiseen reissua le Piazzoleen. Jälleen kerran nousimme puolisen tuntia autolta kalliolle ja valmistauduimme lähettämään. Itsellä ei alkuunsa ollut kovin suuria odotuksia omalta kiipeilyltä, olinhan edellisellä kerralla kiivennyt 22metrisen 5c:n osissa. Oli jotenkin kuuma eikä fiiliksiä niin kauheasti.

Onnekseni aviomieheni oli reippaalle tuulella (hän olin pitänyt keskiviikon lepoa) ja hän lähti edeltä liidaamaan reittejä. Hän nykäisi kerrasta edellisellä kerralla työstetyn 5c:n ylös, jonka jälkeen minäkin nousin sen.

Pieni tauko ja mieheni ampaisi kiipeilemään 6a:ta. Projektoituaan osan reistä ylös ja eksyttyään viereiselle reitille, minä lähdin vuorostani kiipeämään reittiä, tosin nyt pysyttelin omalla reitillä :P 6a meni kerrasta!!

tyytyväisenä pb:n jälkeen

Ystäväpariskunta eksyi samalle sektorille, N lähetti ensimmäisen ulko 6b:nsä... lähdin vailla sen suurempia odotuksia ylistelemään ko reitin, ja sehän meni kerrasta! aivan mahtavaa. En ollut pahemmin katsellut miten kaverit reitin kiipesivät, 22 m nousin kuin kone, ei pahemmin lepoja, tasaista nousua.

ylis 6b ekalla ylös, photo by sami/nora

Tuonhan olisi voinut myös liidata.. no onpa jotain, jota odottaa seuraavalta Arcon reissulta. Kolme reittiä oli tarpeeksi, sillä takana oli jo monta päivää putkeen kiipeilyä. Eihän sitä malttanut mitään lepopäiviä, milloin muulloin pääsisi noin mahtavassa paikassa kiipeämään?

Aviomies kävi myös kiskaisemassa samaisen 6a:n ylös, meillä molemmilla oli mahtava ulkokiipeily päivä.

Old style (6a):n edessä "tuolla me kävimme"

Lähdettyämme laskeutumaan takaisin autolla onnistuin mahdollisesti saamaan polvilumpion sijoiltaa, kuului kova poks ja sen jälkeen sainkin sitten linkata matkan alas, joka ylöspäin tullessa terveillä jaloilla oli vaatinut puoli tuntia. Iltasella oli tuo oikea polvi kohtalaisen ylirasittunut ja nesteinen.

Perjantaille oli alunperin mietittynä paikkaa nimeltä Regina, mutta koska ei oikein tiedetty mitä vammapolveni kestävät, suuntasimme paikkaa, jossa lähestymiseen riitti autosta nouseminen, suuntasimme siis Colturaan.

kohtalaisen iisi lähestyminen

kamoja valmiiksi

Perjantaina tavoitteena oli kiivetä paljon, mutta helppoja. Paljon ei toteutunut. Ehdin nousta yhden 5a:n, 4b:n ja 4a-5b-kombon. Sade iski päälle, joten jouduimme lopettamaan leikin kolmen tunnin päätteeksi.

Kaksi ekaa nousua olivat helppoja greidiltä, mutta moovit ja seinä olivat kohtuu pelottavat. Reiteillä tuli klipattua asennoista, joista tippuessa olisi lähdetty alas selkä edellä, otteisiin ei ollut täysi luotto, sillä ko reittien otteet olivat jo hieman ehtineet lasittua.

Oma kolmas nousu oli kahden reitin kiipeäminen yhteen putkeen. Aviomies kyllä mietti tempaukseni järkevyyttä, ihan siten argumentoiden, että rope drag tulisi olemaan jo kohtalainen. Aviomies oli ihan oikeassa, kerran oli otettava jatkosta kiinni klipatessa, sillä köysi sattui menevään jumiin halkeamaan ja sen saaminen sieltä pois vaati voimakkaan nykäisyn, joka olisi pelkästää lasittuneista otteista kiinni pitäen olisi tiputtanut minut.

photo by sami/nora

Eka pitchi oli 17m ja toka 15 (tai toistepäin). Reitit olivat kivaa kiipeämista, mutta hurjan inhottava reitillä olevien seinälukkien määrän takia. Kohtaisen kuumottavassa kohdassa (pulttiväli muutaman metrin.. ainakin) paras kahva kuhisi lukkeja. Aikani yritettyä huitoa kahdeksanjalkaisia ystäviäni alas seinältä, päätin kiertää kohdan tehden varsin kivuliaat jammit, koko jalalla. Reitin loppu ei onneksi ollut enää lasittunut, joten siitä ei tarvinnut siinä kohtaa murehtia.

photo by sami/nora

Seuraavalla kerralla voi sitten kiivetä pitchit yksi kerralla.. siihen on ihan selkeästi syy, miksi tuohon oli ne määritelty, eikä ollut tarkoitus kiivetä koko 32m kerrasta ylös.