kompressiosäärystimet

Toivotaan, että nyt löytyi ratkaisu sekä pakottaviin pohkeisiin (parina iltana on pitänyt pitää hereillä ja yhtenä aamuna viiden jälkeen ei sitten enää nukuttu), pakotusta ollut pitkään, mutta nyt vihdoinkin tuli tehtyä asialle jotain. Lepoahan kokeilin muutamia viikkoa takaperin, mutta se ei auttanut.

Kävin nappaamassa Zero Pointin säärystimet Intersportista kesken miehen ja minun treffien  (vein miehen syömään ja elokuviin kiitokseksi siitä, että hän ollut niin mahtavasti tukenani viimeaikoina, kun minulla on vaikeaa, kuuluuhan se avioliittoon, mutta en halua antaa kuvaa, että otan hänet itsestäänselvyytenä).

Idea kompressiosäärystimistä lähti Eveliinan eräästä blogitekstistä, ja nähtyäni niiden monien muidenkin käytössä, ajattelin näiden olevan kohtuullisen edullinen summa, jos näistä tulisi edes pieni apu.

Pakotus tuntuu pienentyneen, ihana tuki ja lämmin fiilis pohkeissa. Huomenna testaan nämä kiipeillessä.

46/2013

Aikas kiva sporttiviikko.

Yllätin itseni keskiviikkona, pitkän tauon jälkeen kävin äitini kanssa uimassa aamusella enenn töitä. 2,1km meni kevyesti aikaan 45 min, kuntoa olisi ollut pidempäänkin suoritukseen, oli vain suunnattava töihin. Ystävä katseli netistä, että näyttäisi oma uintikuntoni oleva jollain mittareilla jopa erinomainen. Ei pöllömmin ottaen huomioon, että tänä vuonna uintikertoja on keskiviikkoinen mukaanlukien kolme.

Tippumisia ja ensikosketus kampuslautaan

Ei pitäisi missään nimessä mennä yliarvioimaan omia voimiaan tai aliarvioimaan juuri minulle räätälöityä treeniä. Olin reteesti sopinut kiipeilyt tällä päivälle, Akin kanssa taas reeniireenii. Aamulla oli jo myönnettävä, että eilinen treeni tuntui vallan kauheasti forkuissa. Miten ihmeessä sitä on aikaisemmin boulderoinut, kun noi eiliset nousut tuntui niin kovilta.. mutta.. tulihan sitä tehtyä mm.. 6 x 5 nousua, osa oikeasti vaikeaa minulle, osa lukotusta treenaten.

NOH.. nöyränä tyttönä painelin Areenalla. Tuli liidattua erittäin epävarmoin tärisevin käsin helppoa reittiä ylös, pari kertaa se vaati vielä, että rentous löytyi.. ja sitä mukaan, mitä kädet tuli pumppiin, muuttui kiipeily mielestäni entistä rennommaksi. Kun ei ole voimaa puristaa täysiä, niin sitä tuli mietityttä muuvit fiksummin. Tuli kiivettyä myös ennätyskorkealle suhteessa edelliseen jatkoon, ja tiputtua oikein kunnolla. Pelotti hurjasti, mutta voitin itseni.

Tippumisharjoituksen myötä lähdin liidaamaan paria 6b:tä 3D:llä, missään vaiheessa en niinkään pelännyt tippumista, toisella reitillä oli pariin otteeseen tultava kuitenkin köyteen, ei ettäkö olisi pelottanut, vaan olkapää kävi taasen harmittavan lähellä muljahdusta.

Huikean hyvä pössis jäi omasta uskaltamisesta. Näemme kiipeilyn alkuun pitää tiputtautua kerran/pari, jotta sitten loppuihin nousuihin löytyy rentous. Tämä rentous on siis kuitenkin edelleen vain negatiivisilla seinillä, pystysuoralla menen edelleen uskomattoman lukkoon.

Reilun 2,5h:n köysittelyn jälkeen menimme vielä boulderhalliin vetämään circuit -treeniä. Kierto: campuslauta, yläselkä, vipunostoja, dippejä ja vatsoja x 4, ja joka kerralla toistot lisääntyi. Kampuslauta ei ollut sinänsä uusi juttu minulle, tiesin mikä se on, mutta en koskaan ollut treenimielessä siihen koskenut. Olivat laittaneet tällaisille aloittelijoille apujalikset lautan alapuolelle seinään, siten sain jo varsin kivasti kampusteltua. Openhandi on vaan kauhean haastava, pikkurillin mukaantulo vaatii kovasti keskittymistä, sitä kun haluaisi krimpata kaikki otteet. Uutena oli myös se miten  tuli treenattua dippejä, en koskaan aikaisemmin ollut kokeillut tehdä dippejä ..hmm.. nojaten käsiin jalat roikkuen alla.. nyt sekin on tehty.. eikä se ollutkaan niin vaikeaa/raskasta, kuin olin kuvitellut.

Tuli lähdettyä varsin rääkättynä tärisevänä kokonaisuutena autolla kotia kohti. Huomenna sitten vuorossa boulderit, toivottavasti pysyn edes helpommilla nousuilla hetken ajan otteissa, ehkä seuraavat hupikiikut voisivat olla asteen verran kevyemmät.

Lisäys
btw. hyvä top 10 hallikiipeilyn 10 kaskyä

Eilen tuli katseltua ihme perseilykiipeilyä salmiksessa:

Negatiivsellä ylistelyä, jos ylistellän negaa, niin mennään sit kakkosena, klipataa se köysi pois jatkoista, mutta ei yläköyttä, siitä tulee kauhea heilurit. Toiseksi, pitää miettiä miten sijottuu varmistaessa suhteessa kiipeilijään, että jos liidaaja tippuu, ettei sit olla päällekäin.. ja herranjesta ei metritolkulla löysää liidin. Eilen tuli yksi kiipeilijä lujaa maahan asti toisen jatkon jälkeen. Ja älkää ihmieset ihmeessä varmistako varvastossuissa/paljain jaloin, siinä oikeasti voi sattua pahasti kaverin tippuessa. Olen puhunut.

Perusvoimatreeni aloitettu

Ah, tänään on ollut hyvä päivä, pitkästä aikaa vähemmän särkyinen päivä. Alkupäivästä asentelin uudet kiipeilylelut terassille, ilma oli kaunis, mutta hyytävän kylmä.. ei tullut kauheasti treenattua. Pitää nyt kuitenkin mahdollisimman pian asentaa ruikkulaitteet kotona työhuoneen kattoon.

Onneksi kylmyys ei haitannut päivän kiipeilyjä, sillä minulla oli treffit Arenalla Antonin kanssa. Ihan mahtavaa.. vähän kartoitettiin mitä olen viimeaikoiva kiivennyt, ja päätimme siirtyä treenissä suoraan perusvoimatreeniin. 

Teimme yhdessä alkulämmöt ja venyttelyt, harjoittelimme hieman tippumista (miten tiputaan oikein jne) ja sitten etsimme/laadimme minulle reitit joilla tulen tekemään ainakin puolet peruskestävyystreenistäni. Alku oli hieman kankea, mutta lopulta uskalsin vääntää ihan kunnolla ja tippuilinkin pariin otteeseen, ts vein itseni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Nyt sitten boulderoin kolme kertaa viikossa ja kerran viikossa saa kiivetä köydessä mitä haluan .. thih .. vähän kuin karkkipäivä, vaikka tämän päivän jälkeen boulderointi tuntui taas hurjan kivalta, ettei sekään mikään rangaistus ole. Antonin kanssa on mahtavaa, hän on viimekerralla todella kiinnittänyt huomiota juttuihini, tuli jopa tärkeä olo.

Kiipeilyn jälkeen palasin takaisin töihin (tämä urheilubreikki kesken työpäivän tuntuu erittäin hyvältä, kun pitkät istumiset ei tällä hetkellä oikein sovi). Illalla vielä kävimme aviomiehen kanssa kävelyllä, tuli extrahyvä olla.

Sporttifiilistelyä sunnuntaibrunssilla

Kakkuviikko jatkuu tänään. Vietimme leppoisan sunnuntaibrunssin ystäväpariskunnan luona. 

Bongasin Kinuskikissan sivulta varsin omituisen kuuloisen kakkureseptin, Risto-vaarin punajuurikakkun. Nora oli sitä mieltä, että on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, joten pyöräytin tänään aamulla kakun.

Risto-vaarin punajuurikakku

3,5 dl vehnäjauhoja 

3 dl sokeria

1dl kaakaojauhetta

1 rkl leivinjauhetta

2 tl neilikkaa

2 tl vaniljasokeria

4 dl punajuuriraastetta

250g voita

4 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää hienoksi raastettu punajuuri kuivien aineiden sekaan. Tehosekoitinta käyttämällä saa kaikista tasaisimman taikinan. Sekaan lisätään pehmennetty voi ja kananmuna yksitellen.

Taikina kaadetaan voideltuu ja hasselpähkinärouheella jauhotettuun vuokaan. Paista 175asteessa tunnin ajan.

Olin erittäin skeptinen kakun suhteen, tulisiko siitä hyvä, taikinan tuoksu oli niin erilainen ja kakku tuoksui ihan .. joululta. Kakku oli kovasti mieleen. Pitää huomenna viedä sitä töihin maisteltavaksi.

Ystäväpariskunnan luona katselimme kuvia heidän kesän Italian-matkaltaan, ja siinä iski kova sporttikiipeilykuume. Ensikesänä toivottavasti pääsisimme yhdessä samankaltaiselle matkalla.

Kylässä pääsimme myös testaamaan heidän uusinta urheiluvälinehankintaansa Gstring-treeniotteita. Olinkin bongannut ko tuotteet boulderkeskuksen sivuilta ja mielenkiintoni heräsi samantien. 

Olen pitkään halunnut meille kotiin sormilaudan, mutta  aviomies on toppuutellut minua, sillä meillä ei taida olla mitään sopivaa seinäpintaan. Kattoon tosin on mahdollista saada pultit, joten olimme keskustelleet mm tangosta tai treenipalloista, mutta nämä vaikutti ensikosketuksella erittäin kivoilta laittelta.

Kunnes saamme asennettu koukut joko työhuoneen tai parvekkeen kattoon, taidan kuljettaa nämä mukanani töihin ja käyttää parit kahvitunnit asentamalla roikkumalla ja vetämällä leukoja näissä.

Wuhuu .)

Hakkuuhuukkailut ja muuta kivaa

Onni on olla ymmärtävä työnantaja, puolet työpäivästä takana, punttiksella ja sitten takaisin työn ääreen. 

Pieni punttitreeni pullistelupelleilyineen piristi kummasti, ihan syystä ei ole taaskaan tullut kauheasti kirjoiteltua. Ties vaikka tästä tulisi tapa, mutta vain lyhyemmillä salipiipahduksilla, sillä pitkät istumisajat ei sovi selälleni. Hyvät pössiksestä punttitreenistä siivitti mukavasti lopun työpäivän.

Tuntui hyvältä tehdä pitkästä aikaa maveja ja kyykkyjä. En ollut täysin voimissani, monissa liikkeissä tein vähän pienemmillä painoilla. Kuitenkin, tuntui mahtavalta tehdä maveja, sillä olen pidemmän aikaa vältellyt niitä takareiteni takia. Nyt olen päättänyt olla täysin kipujeni orja, vaan teen liikkeitä, mutta vähän pienemmillä painoilla.

Tänään tuli herättyä aikaisin... silmät painoi tonnin. Edellisenä iltana oli mennyt harvinaisen myöhään kahden ystävättären kanssa. Tytöt olivat luona käymässä, tarjolla oli salaattibuffetti ja kikhernesuklaakakkua. Olin häkeltynyt, kuinka hyvin kakku meni kaupaksi. Kannatta kyllä kokeilla ko kakkua.

Ajattelin, että illan keskustelut pyörisivät kevyiden aiheiden ympärillä, mutta tuntuu että vaikeista asioista puhuminen teki eilen meille kaikille hyvää. 

Mutta tosiaan, tänään oli jälleen kerran kiipeilyaiheisen kisan aika. Vuosi sitten kävin katsomassa ja kannustamassa Adventure Partnerssien järjestämässä hakkuuhuukkailu-kisassa. Tänä vuonna ilmoittauduin itsekin kisaan. 

Hakkuuhuukkailut pidettiin Helsingin Olympiastadionilla. Kisoja varten oli rakennettu neljä reittiä, joista kolmissa oli mahdollisuus myös liidata reittejä katossa. Tänä vuonna oli uutena myös kokeilureitti niille, jotka eivät olleet vielä lajiin tutustuneet. Helppo pystysuora "palikkameri". Huukkailussa jäähakkujen piikit asetellaan otteille, puisille tai vaikka samanlaisille muovisilla, mitä sisäkiipeilyhalleissakin on. 

Tänään sitten ensimmäistä kertaa kokeilin huukkailua. Ensimmäisellä kerralla puristin forkut kivikoviksi, en aluksi luottanut jalkoihin lainkaan, joten silloinhan suurimman osan työstä tekee käsillä.

Kaksi helpointa kisareittiä nousi mukavan pitkälle. Kaksi vaikeampaa meni erittäin hikisesti edes alun, mutta jokaiselta reitiltä sain ainakin yhden pisteen. Vähän sama kuin Sisuissa, osallistuminen ei varsinaisesti jännittänyt, olin ihan realisti, että olen varmasti ihan viimeistän sijoittautuneiden joukossa, viimeinenkin sija on hyvin todennäköinen. Mutta menin ja pidin hauskaa.

Kiipeillessä tutustuu ihanasti uusiin ihmisiin, tuli vaihdettua kuulumia niin monen kanssa. Parhautta! Tänään törmäsin vanhaan lukiokaveriini. Oli uskomattoman kiva vaihtaa kuulumisia kiipeily lomassa. Ko kundi oli aina tosi mukava, ja istumiset yhdessä bilsan tunnilla oli ihan parasta lukiossa, kunnes sitten tuli vaihtarivuosi, eikä tullut nuorta miestä enää nähtyä.

Pitää varmaan harkita Saken jäsenyyttä, jotta pääsee huukkailemaan useamminkin kuin kerran vuodessa. Yläselkä on aika tulessa.. ja kotiuduttua nukahdin sohvalla aviomiehen kainalaan.. rankkaa olla useita tunteja ulkoilmassa.

45/2013

Huutava vääryys on tapahtunut! Man of Steelissä vähän näytettiin päänäyttelijää ilman paitaa alussa, jos elokuvan katsoo loppuun toivoen nähdä lisää paljasta pintaa, niin siitä seuraa vain suuri pettymys. Onneksi on googlen kuvahaku.

Keskittyminen on muutenkin ihan kadoksissa, vielä eilen illalla nukkumaan mennessä kävin kierroksilla aamupäivän hyvien köysikiipeilyjen ansiosta.

Nyt en ole aivan varma, tuliko viimeviikolla oikeasti pidettyä kaksi lepopäivää vai ei, voisin vaikka vannoa tehneeni jotain urheiluun liittyvää keskiviikkona. Torstaina oli ihan lepopäivä.  Mukavasti 3,5 kävely (puolikas, koska perjantaina kävelin vain vähän alle puoli tuntia). Tuntui hyvältä päästä tekemään riittävästi kävelylenkkejä, punttistreeniä olisi toivonut ehtiväni tehdä enemmän. Ensiviikolla kaikkea.. enemmän... kävelyitä. 

Nyt viikonloppuna on tullut tankattua niin paljon hiilareita, että ensiviikon urheiluihin riittänee kunnolla energiaa. Tankkausta on ohjelmassa tätä viikkoa vähemmän, hyvä niin.

supersalmis 9.11

Eilen lähdin suurella innolla kohti Salmisaarta. Kiipeilystä olikin ehtinyt kertyä jo muutama päivä taukoa, ja ajattelin olevani täysissä voimissa. Olin mielessäni kiivennyt 3D-seinän oranssia sloupperireittiä. Lämppäri ja oranssin kimppuun.. ihan kuin joku olisi imenyt kaikki voimat, tahtoa oli, mutta kroppa ei toiminut, hassu olo vain, sillä ei varsinaisesti väsyttänyt lainkaan. Pari epäilystä syystä. 

Luulin olevani täysin voimaton lähtiessäni lähinnä läpällä työstämään erästä 6c:tä vietyäni reitille köyden ylös toista reittiä pitkin. Yllätin itseni, kakkostelin reitin ylös yhdellä levolla. Innostuin niin, että päätin kokeilla toistamiseenkin reitin kakkostelua, ja sehän meni sitten puhtaasti. 

Tänään sitten oli uusi päivä, uusi yritys, kunnon yöunet takana ja uusi selkälääke jäi ottamatta (se taisi heikentää suoritusta pe).

Tuli liidattua parit helpot lämppärit. Tänään seuraan liittyi Aki. Osa seurueesta kävi yläkerran parvekkeella testaamassa uusia reittejä, ja me jäimme A;n kanssa alakertaan kiipeämään 3D:tä.

kuva: Aki

Oli varsin jännittävää kiivetä uudessa seurassa uudenlaisella tyylillä. Tavallisesti on tullut kiivettyä joka nousulla uusi reitti. Tänään hioimme 5c/6a:n reittejä ylös. Tuli lähetettyä 6a, jota en aikaisemmin ollut päässyt syystä X puhtaasti ylös. Tänään sain kasattua itseni. Taisin ajatella koko nousun ajan "on ihan ok, jos tipun, on ihan ok jos tipun". Voi mikä voitonriemu kun toppasin reitin.

kuva: Aki

Eräällä reitillä sitten harjoittelin reitiltä tiputtautumista. Tänään ekat tippumiset meni pienellä kiljaisulla, mutta päivän vikoilla minusta pääsi tuskin ääntä. Huikeaa kehitystä. 2,5v kiivennyt ja tänään yhtäkkiä tuntui tulleen läpimurto tippumisessa, edes Antonin kanssa en pystynyt tiputtautua pelkäämättä. 

kuva: Aki

Jäi sellainen olo, että tätä lisää.. lisää pannuja, lisää tuollaista hiomista ja toistoja. Tuntui huikealta saavuttaa tänään se rauhallisuus, ettei tippuminen ole pahasta. Viisien (?) pannujen jälkeen tippuminen ei tuntunut lainkaan pahalta ajatukselta. Lähetin uudestaan aikaisemmin kiivenneeni 6a:n, parissa kohtaa olin varma, että saatan tippua, mutta palauttaessani mieleeni sen tunteen, joka nyt tippumistreeneissä oli, katosi pelko tai jännitys, pelko tippumisesta ei tullut, liikkeet ja oma puristus otteista oli rennot kuin yliksessä konsanaan.

On fiilis, että lisää vielä tätä, jotta saan tuon tunteen entistä paremmin iskostettua päähäni, jotta se löytyy nopeammin niillä kerroilla, kun kaipaan itseni rauhoittelua. Taitoa alkaa olla jo ihan mukavasti, nyt pitää vielä saada pää mukaan.

tyttöjen ilta

Mä ja bff, tapakset, juoruilua ja viiniä BarCelonassa, drinkit ja lisää juoruilua SlingInissä... parhautta.

Jotkus ystävyydet vain säilyvät, ollaan H:n kanssa tunnettu vissiin nelivuotiaista.

kokeilevan keittiön kikhernesuklaakakku

Ystävättären piti tänään tulla käymään, tarkoituksena oli maistella miltä maistuu tänään lehdessä bongaamani Gluteiiniton suklaaherkku ts kikhernesuklaakakku (lehti oli tänään 5.11.2013 postiluukusta tipahtanut Kotiliesi leipoon .. tms lehti), oli voittanut jonkin kakkukilpailun, tein lähestulkoon lehden reseptin mukaan.

Paistoastetta ei vain lehdestä löytynyt ja osan sokerista korvasin makeutusjauheella, Tein myös pienemmän kakun kuin mitä lehdessä oli ohjeistettu, tein neljänneksen pienemmän.

Kikhernesuklaakakku

190g leivontasuklaata
375g kikherneitä
3 kananmunaa
0,5dl sokeria
1 dl makeutusjauhetta (Candrel)
1,5tl leivinjauhetta
tomusokeria koristeluun

Sulatettu suklaa lisätään sauvasekoittimella sotkettuun kikherne - muna - makeutus - leivinjauhe mössöön.

Valutetut kikherneet ja kananmunat ennen sauvasekoitinhyökkäystä.

Paistovalmis taikina.

175 astetta ja 40 min. 20 min jälkeen peittelin kakun foliolla, jottei pinta pala. Koristele jäähtynyt kakku kevyesti tomusokerilla.

Kakusta tulee 8-10 annosta, ihan riippuu kuinka ahnas kakunleikkaaja on.

Kakku olisi varmasti superherkullinen hedelmien ja jäätelön/kermavaahdon kanssa. Meillä nyt kuitenkin maisteltiin kakkua ihan sellaisenaan. Aviomies oli silminnähden järkyttynyt paljastettuani kakun pääraaka-aineen. 

Kakun jakaessa kahdeksaan palaan yhdessä palassa on 251 kcal, proteiinia on  8,7g, hiilareita 23g ja rasvaa 13g, kasviksia on 47g ja kuituja 2,3g.

Ei lainkaan huono, mutta.. eiköhän tulevan viikonlopun chilisuklaamuckade vie kuitenkin voiton. Ei kuitenkaan liian terveellistä omaan makuun.

edit: Tuossa laittaessani puolet kakusta pakastimeen ja lopun neljäsosan eväsrasiaan (jotta voin huomenna käyttää vanhempieni koekaniineita) maistoin kakkulapiosta vielä kakkua. Onhan tuo kyllä hurjan hyvää!! Voin suositella, ihanan mehevä suklaakakku.

parempi selkäpäivä

On jäänyt kotona koneella istuminen vähän vähemmälle, ei ettäkö olisin ollut niin kiireinen, ettenkö olisi ehtinyt, vaan en vain ole oikein pystynyt istua koneen ääressä paljoakaan sen enempää, kuin sen mitä on töiden takia joudun.

Alan olla vakuuttunut siitä, etteivät omat kivut selity enää vain yliliikkuvuudella, tässä on liikaa muitakin vaivoja, ja noita kun ynnäilee tulee pari vaihtoehtoa mieleen. Pitää pian jälleen kerran alkaa taistella esim julkisella saadakseen hoitoa, päivystykseen on turha mennä, koska siellä on moneen otteeseen vain sanottu, ettei ole aikaa hoitaa minun vaivoja, enkä myöskään halua vain buranaa ja sairaslomaa, vaan haluan tietää mikä oikeasti vaivaa. Vielä pitää odottaa puolitoistakuukautta päästäkseen lääkärin luokse julkisella, kenellä on aikaa minulle, rahallahan pääsee vaikka samana päivänä ja saa hoitoa.

Yliliikkuvana sekä muutenkin maanantaikappaleena olisin fysioterapian tarpeessa, hieman jotain opastusta ja neuvomista siihen, millaisilla harjotteilla voisin pitää itseni työkykyisenä. Urheilen paljon, syön hyvin ja monipuolisesti, olen myös ottanut lepopäivät käyttöön sekä kun olen huomannut kropan prakaavan olen osannut höllötä. Nämä eivät vain riitä. Edellisen kerran lääkärillä käydessä pyysin saada lähetteen julkiselle fysioterapiaan. Minulle sanottiin, ettei lähetettä kirjoiteta, sillä jonot ovat liian pitkät, sen sijaan kehotettiin käyttämään työterveyden hoitoa. HUOH! Työnantajan vastuulla ei ole ennaltaehkäisevä terveydenhoito. Tottakait jotkin työnantajat voivat päättää mahdollistaa erittäin monipuolisetkin työterveyspalvelut työntekijöilleen, mutta se, että kunta sysään vastuun työnantajalle, on erittäin omituista.

NOH! Tänään .. jälleen kerran oli erittäin huono selkäpäivä, töissä meni pari tuntia itkua vääntäen.. kunnes kokeilin kippilaitteen ja voltarenin yhteisvaikutusta selkään. Elämä alkoi vähän helpottaa, kivuttomuus oli tosi vielä kaukana.

Urheilu on sellainen henkireikä tässä, kotiaskareet välillä ovat kivuliaita, mutta pienen lämmittelyn jälkeen tänään sain yllättävänkin hyvän punttitreenin tehtyä, kivusta ei ollut tietoakaan.

7 min crosserilla

kapea kyykky & pystypunnerrus tangolla 3 x 12
reiden ojentaja 3 x 12 25kg
pohkeet istuen 3 x 12 30kg
prässi kapea 3 x 12 61kg
alatalja rusetti ote  (vain veto.. suppea liike) 3 x 12 45kg
hauiskääntö taljassa 3 x 12 30kg

Kiipeilyt ovat sujuneet myös erinomaisesti. Eilen oli huikean hieno köysipäivä, vaikka syystä X olin jo herännyt aamuyöstä kolmelta. Liidaten ei tullut sankaritekoja tehtyä, mutta kakkostellen tarvitsin vain kaksi kertaa kiivetäkseni uuden 6c:n puhtaasti ylös. Huikeaa! Väänsin myös yhtä aikaisemmin yliksessä työstämääni 7a:ta niin viimeiseen asti, että jalat ja kädet eivät enää totelleet tiputtuani, olin aivan poikki.

Ja kuten sanottu, liikkuessa olo helpottuu.. on tullut oltua aktiivinen menneillä viikoilla. Viikolla 43 tuli levättyä ihan useampanakin päivänä, la oli aktiivinen hyötyliikunnan suhteen, oli ystävän synttärit ja sunnuntaina oli chilax, koska la tuli nautittua alkoholia.

Viimeviikolla oli jo sitten aktiivisempi, mutta mielestäni mukavan monipuolinen urheilun suhteen.

Urheilun ts kiipeilyn varjolla tuli sitten vietettyä menneellä viikolla useita tunteja ystävien kanssa, ekaksi kiipeilemällä yhdessä ja sen jälkeen pitämällä nyyttärit ja katsomalla elokuvia, huikean kivaa.

Sunnuntaina sitten salitreenien lisäksi tuli leikittyä Huimalassa, jonne aviomiehen kanssa veimme kummipoikani. Siellä tulikin sitten juostua vesselin perässä parisen tuntia. Oli se kummipoikakin oikeasti mukana, en vain koe hyväksi julkaista blogissani oikein muiden kuin omia ja mieheni kuvia.

Kiipeilijän tunnistaa siitä hauista isommasta forkusta.

Hassu peili vai oikea peilikuva? Aikamoinen hmm.. muumi tai joku muu päärynävartaloinen.

Voltarengeelin ja kippiroikkumisen ansiosta tänään olen jaksanut nököttää jo tovin koneella ja tuohustaa enemmän kotonakin.

6

Muutamana aamuna olen uhmakkaasti lähtenyt oletetusta sateesta huolimatta aamulenkille, tänään vihdoinkin satoi myös. Sain Lofooteille ostetun sadeasun testattua. Hyvinhän se piti sadetta, kun pikkuisen kanssa kävelimme sekä töihin että takaisin. Jaksan aina yllättyä siitä kuinka hyvin Mimi jaksaa reippailla kanssani mielestäni sille pitkiä matkoja.

Tänään oli ihan koti-ilta, kiirehdin töistä laittamaan kodin nätiksi ja mies tuli kotiin kukkien, ruoan, leffan ja namien kera. Ihanaa vaihtelua normille biffiaterialle, joka on ollut tähän asti perinteenä vuosipäivinä.

Aviomies on pitkään kehunut Snackyn hampurilaisia, eikä suotta. Massiiviset, nälkä lähti ja on pysynyt tunteja poissa.

Illan elokuvaksi meille oli valittuna The Great Gatsby

Joskus on romanttista ihan vain se, ettei "tarvitse" kokata. Luuv luuv!

whii .. ja buu

Whii.. mikä viikonloppu. Lauantai tuli kokonaan pyhitettyä ystävän 30v juhlintaan, porukalla (27 henkeä). Mennessä meillä oli ihanaa ohjelmaa, leikkejä ja paljastuksia synttärisankarista.

Tallinnassa miehen kanssa pyörimme hurjan monta kauppaa läpi, tarkoituksena löytää minulle illalla jotain kevyttä vaatetta.. yllättävän vaikea löytää vaatteita jotka sopii selästä, ei ole telttoja ja jotka eivät repeä päälle. Jännää, en miellä olevani niin iso, mutta Zarassa on ihan turha yrittää saada mahtumaan M-koon vaatteita ja hurjan monet vaatteet on tehty niin, että ne kadottavat vyötärön täysin, kun sitä haluaisin vaatteissa korostaa.

Paluumatkalla oli pitkään odotettu buffapossuilu.. tätä olimme päivänsankarin kanssa odottaneet melkein muutaman kuukauden.

Tallinnaan ja takaisin, laivalta suuntasimme Lady Mooniin jossa tanssimme yömyöhään asti. Hienointa oli, että pystyi juhlimaan koko illan ilman humalaa, kaikilla oli huikean hauskaa.

Lauantain juhlinnan jälkeen sunnuntaikin tuli otettua rennosti, tuli nukuttua paljon. Yllättävän kova väsymys, vaikka ihan kohtuudella tulikin juhlittua.

Tänään oli kovasti odotetut kiikut. Hieman varjostanut kivaa sunnuntaina hurjat säryt.. vali vali mutta, useimmiten sitä jaksaa olla positiivinen, mutta vain kotona ollessa ja touhustellessa lantiosäryt tuntuvat välillä turhankin voimakkailta. En tiedä miksi kiipeillessä ei satu, jokin siinä tekee niin hyvää lantiolle, ettei silloin ole mitään kipuja.. töissä istuessa, autoa ajaessa, siivotessa jne.. säryt ovat jatkuvat, joskus jopa housujen pukeminen päälle ja kenkien saaminen jalkaan on hyvin kivuliasta.

Yksi kerta huonossa asennossa, ja kivut ovat taas viikkoja, pahimmillaan kuukausia. Tuntuu että viimevuoden elokuusta yli puolet on tullut siedettyä särkyjä. Oli virhe kasata sänky tuossa jokin aikaa sitten huonossa asennossa lattialla istuen. Tänään sitten vielä tuosta yliliikkuvuudesta johtuen onnistuin lähes saamaan olkapään sijoiltaan (olkapää oli ankkuriin klippauksen ajan erittäin huonossa asennossa), perhana kun unohdin varoa olkapäätä, piti lopettaa kiikut ja lepuuttaa ärtynyttä olkapäätä. VALI VALI! Valittaminen ei vain paranna mitään, pitää vain tehdä aamucoretreeniä ja treenata kuminauhalla olkapäitä.

No ei mitään, huomenna voi keskittyä ihan muihin juttuihin. Meillä tulee aviomiehen kanssa täyteen kuusi vuotta seurustelun alkamisesta, huikeaa.. luuuv luuuv!

42/2013

Viimeviikon oli luvannut itselleni lepoviikoksi kiipeilyä lukuun ottamatta. Ei salia, ei aamukävelyitä, pakko antaa jaloille aikaa palautua.

Kiipeilyt sujuivat erinomaisesti, kolmesti tuli käyty köydessä, kerran boulderoimassa. Boulderoidessa vaan Sisussa ärtynyt polvi ärtyi entisestään, kovasti tuntuisi polvessa olevan hieman nestettä, ei mitään mitä buranakuuri ja kylmähoito ei parantaisi.

Kiipeilyissä tuntuu, että uskallus ja kestävyys ovat kehittyneet, aikaisemmin raskailta tuntuneet moovit menevät yllättävän helposti. Liidatessa en luovuta jos pelottaa, mutta luovutan kun ymmärrän, ettei omat taidot tai voimat vielä riitä ko kohtaan, enkä pääse itseäni rikkomatta eteenpäin. Lauantaina tuli yrkättyä paljon omaa greidiä vaikeampaa reittiä, alku meni hyvin, liidi tuntui hyvältä, kunnes sitten tuli piste, missä näin, etten nykyisillä taidoilla/voimilla/sormilla pääse siitä yli (7b ei ihan vielä oo oma greidi, jos nyt alkaisi 6c:t taittua useammin puhtaammin).

Välillä tulee vedettyä joitakin reittiä yläköydessä, mutta pikkuhiljaa alkaa iskostua, että ihan turha kakkostella, liidaamaan vain. Tänään viimeksi huomasin reitin tuntuvat laittoman kevyeltä, vaikka otteet ko reitillä kuuluikin inhokkeihin, lähdn ajatuksella, etten tule pääsemään pitkälle, yllätin itseni täysin, ja samoin kävi viimeviikolla usealla reitillä. Alkaa kevään/kesän vammautumisten taantuvat olla vain muisto, kestävyys on kasvanut huikeasti.

Tuli pidettyä jopa kaksi lepopäivää, sunnuntain lepopäivän kruunasi urheiluhierojan möyhittävänä oleminen. Iskias alkaa vihdoinkin helpottaa, pitää yrittää jatkaa paranemista rullailulla ja mahdollisesti vielä uudella hierontasessiolla.

Kovasti kroppa huutaa aerobista JA punttitreeniä, tuntuu kuin en olisi tehnyt mitään koko viikolla, vaikka onhan sitä nyt selvästi tullut urheiltua.

Olen useammassa blogissa bongannut mainintaa kompressiosäärystimistä, mm Eveliina Tistelgren ja Elina (blogi Endorfiinikoukussa) ovat maininneet niiden käytöstä. Mietin josko tämä olisi sellainen turhake, jonka voisi hankkia itselleenkin. Usein tuntuu pakotusta säärissä, niin josko tuolla saisi palautumisen kävelyiden jälkeen paremmaksi. Kiipeillessäkin pohkeet ovat  oikeasti kovilla. Ovatkohan ne oikeasti mistään kotoisin? Kannattaako hankkia?

the bigger the better

Tietty nyt puhutaan räpsyttimistä. En aivan kauheasti jaksa panostaa meikkaamiseen tai hiusten laittamiseen, olen jatkuvasti menossaa, mutta menot ovat urheilua. Urheilussa pääasia on, että hiukset eivät ole tiellä ja meikkiä on turha alkaa sutia naamaan, koska sitä on kuitenkin menossa hikoilemaan. Riittää että kulmat ja ripset ovat about kondiksessa.

Viimejouluna sain lahjaksi muutaman kerran ripsienpidennyksiä, kävin laittamassa lahjakertojen jälkeen omakustanteisestikin muutaman kerran. On se vaan järjestön summa laittaa ripsiin, vaikka ne olivatkin aivan ihanat. Pelotti ennen ripsien laittamista se, että tuleeko allergisia reaktioita ja kärsiikö omat ripset tekoripsistä. Kosmetologi selitti, että vain jos ripsiin laitetaan omille ripsille liian pitkät ja painavat pidennykset, niin silloin oma ripsi saattaa kärsiä. Silmiä ei myöskään ole tarkoitus hieroa. Huolto ei ollut vaikeaa.

Kasvatin ripset pois, olin pihi enkä halunnut maksaa ripsien poistosta. Hyvinhän ne kasvoivat pois. Omat ripset olivat ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin. Omat räpsyttimet tuntuivat vaan niin olemattomilta, eikä aamuisin ollut herätessä samantien upeita tummia räpsyttimiä. 

Vuosi sitten bongasin Saksasta aivan upean ripsivärin, Astorin Big & Beautiful Boomin!.

Jotta näkee eron ja muutama veto riittää ripsiin. Omat ripset ovat niin vaaleat, että ne pääsevät oikeuksiinsa vasta tällä mascaralla.

The Mascara. 

Tällä tökötillä ei enää ole ikävä ripsienpidennyksiä, ripsistä tulee näyttävämmät kuin pidennyksillä konsanaan, melkein ainakin.

Actiotilanteissa suosin L'orealin Double Extension waterprooffia, mukavasti bodya ripsiin eikä ihan heti karise poskille, jos sattuu tekemään hikisemmän treenin.

Tuli vaan sellainen fiilis, että tää on niin mahtava tuote, ettei voi olla bloggaamatta. Monet ripsarit on käyty läpi Maybelinet ja Lumenet. Lumenista olen kovasti toivonut pitäväni, mutta menneisyydessa kerta toisensa jälkeen niihin tuli petyttyä, nämä kaksi em jaksavat ilahduttaa kerta toisensa jälkeen sillä, että ne todella toimivat.

HAN 2013

Kesäkausi alkaa olla ohi (joillain jatkuu vielä, itsellä ei), on hyvä hetki psyykata itseään videoilla. Kuukausia odotettu Helsinki Adventure Night oli eilen Bio Rexissä. Taas oli sali täynnä kiipeilykansaa, mukaanlukien minä, aviomies ja monta ihanaa kaveria.

Kiipeily täyttää niin kaikki ajatukset, olen koko lauantaina ja tämän aamuun kiivennyt mielessäni paria reittiä, jotka jäi areenalla vielä kesken. HAN:ssa jo pelkät leffamainokset saivat aikaan sen, että tekisi mieli myydä kaikki omaisuus ja vaan lähteä jonnekin kiipeämään.. vain kiivetä.. kaiken aikaa. 

Kuten vuosi sitten, oli tälläkin kertaa Adventure Partners järjestänyt hakuissaroikkumisskabat. Viimevuonna oli ihan tavoitteena voittaa palkintona olleet hakut. En ihan voittanut kisaa, joten ostin sitten ihan itse omat. Tänä vuonna kävin yrkkäämässä ihan vain huvin vuoksi, 1min 10s jaksoin roikkua. Pitää laittaa omat hakut pihakeinuun tai jonnekin roikkumaan, harjoitella ja ensivuonna voittaa skaba :P 

Traileri Reel Rock 8 leffasta.

Hitsin vitsi kun saisi edes murto-osan tuosta Hazel Findlayn uskalluksesta, mun idoli.