Muutamana aamuna olen uhmakkaasti lähtenyt oletetusta sateesta huolimatta aamulenkille, tänään vihdoinkin satoi myös. Sain Lofooteille ostetun sadeasun testattua. Hyvinhän se piti sadetta, kun pikkuisen kanssa kävelimme sekä töihin että takaisin. Jaksan aina yllättyä siitä kuinka hyvin Mimi jaksaa reippailla kanssani mielestäni sille pitkiä matkoja.
Tänään oli ihan koti-ilta, kiirehdin töistä laittamaan kodin nätiksi ja mies tuli kotiin kukkien, ruoan, leffan ja namien kera. Ihanaa vaihtelua normille biffiaterialle, joka on ollut tähän asti perinteenä vuosipäivinä.
Aviomies on pitkään kehunut Snackyn hampurilaisia, eikä suotta. Massiiviset, nälkä lähti ja on pysynyt tunteja poissa.
Illan elokuvaksi meille oli valittuna The Great Gatsby
Joskus on romanttista ihan vain se, ettei "tarvitse" kokata. Luuv luuv!
2 kommenttia:
Onko westiet jotain poikkeusterrierejä energisyyden suhteen? Mietin vain tuota Mimin reippailua, kun omat koirat painelee helposti 16 km:n lenkkejä, ja kavereiden russelit usean päivän Lapin vaelluksia. Kooltaanhan nämä on vielä länsiylämaanterrierejä pienempiä, Lisbe vaivaiset 5,5 kg.
AI vähänenergisempia :P Ei mun työmatkoista tule kuin 6 km edestakaisin, mutta jotenkin ajattelee että tuollainen olis kova juttu pikkuiselle, niin lyhyet jalatkin ja kaikkea. Hyvinhän tuo kyllä jaksaa vaikka muutaman tunnin metsässä marjastamassa mukana.
Vois lähteä jonnekin Nuuksioon tms koiruuden kanssa, että millaisesta lenkistä tuo selviää. Asfaltilla meno on hidasta, mutta metsäpoluilla kuin rasvattu salama.
Lähetä kommentti