Kroppa on huutanut hiilareita viimeisen viikon, ja tänään huutoihin vastattiin. Tällä kertaa tankkaaminen onnistui kohtuudella, ihanaa, kaikkia ruokia ei ehdi eikä pysty edes tänään syödä, ne jääköön sitten kahden viikon päähän toiseen tankkaukseen. Namia tuli ostettua, ei edes järkyttävän paljon, määrä joka aikaisemmin olisi mennyt helposti elokuvateatterissa.. nyt takkusi hyvin pian. Sokerit ei tunnu hyvältä enää, leipä, pasta, riisipuuro sen sijaan ommom.
Tiedä sitten mikä tänään iski minuun, tultuamme ystävättären ja tämän avopuolison luota brunssilta sain kauhean vimman käydä vaatekaappia läpi.
Kuusi takkia, tusinan verran neuleita, kymmenet housut ja X määrä toppeja lähti nyt parempaan käyttöön. Koen aina tehneeni kovasti töitä ansaitsemani rahan eteen, jolloinka myöskään nillä rahoilla ostetut tavarat tuntuvat kovin arvokkailta. Aviomies aina hermostuu minun hamstraamisestani, itse en ymmärrä miksi pitäisi heittää käyttökelposta kamaa pois. Kirpparilla on kiva myydä, mutta sekin no ison työn takana. Ehkä nyt sitten tuolla määrällä saa leivän jollekin lapsosella Afrikassa.
Hieman sydän itki verta, laitoin aviomiehen viemään pussit samantien UFF:n laatikkoon, jotten alkaisi haalia vaatteita takaisin kaappiin, lopulta ottaen kaiken takaisin "käyttöön". Seuraavaksi pitäisi tehdä puhdistusoperaatio kirja- ja aikaikausikaappiin.
ps. kirjoitettu sunnuntaina.. unohtui julkaista
0 kommenttia:
Lähetä kommentti