Kuten heiaheia-kuvasta huomaa, on välillä näitä vähän vähemmän aktiivisia viikkoja.
Vähän kaikkia lajeja tuli harrastettua, ihan kiva, uintia, spinua ja salia. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, on urheilu tuntunut erittäin raskaalta, välillä on jopa joutunut pakottamaan itsensä urheilemaan. Spinussa tuli sellainen olo, että nyt oli viimeinen kerta ennen posahtamista. Jaksoin kyllä polkea, eikä häntäluusärky ollut niin kauhea, mutta vatsa vaan auttamattomasti oli koko ajan reisien tiellä.
Perjantaina oli muuten hyvä draivi lähteä köysittelemään, mutta sain hämmentävää kommenttia liittyen kiipeilyyn raskauden aikana. Yritin olla välittämättä kommentista, mutta kyllä se vaan latisti mieltä.
Minulle tultiin hieman pätemään "faktoilla" siitä, kuinka kiipeilemällä riskeeraan raskauden. Kommentoija oli itsekin raskaana ollessa kiivennyt, useampaan otteeseen sanottiin, että kiivetessä istukka voisi irrota, ja kuinka sitten ei olisi mitään tehtävissä, etten ehtisi millään kiipeilyhallista lääkäriin. Istukan irrotessa lapsi on saatava heti ulos, "mitä sä teet, jos se istukka irtoaa?".
NOH! Vaikkakin tiedän, etten rauhallisesti itsevarmistavilla kiivetessä voi mitenkään vahingoittaa bebeä, annoin sanojen vaikuttaa tekemisiini tuona päivänä.
Sunnuntaina kävin tekemässä käsi- ja rintatreenin. Tunsin, että tuona päivänä treenissä oli jotain uutta, voimaa ja energiaa riitti. Toistojen määrä nousi normaaliin ja painojenkaan kanssa ei tarvinnut himmata. Treeni sujui ja jaksoin myös kaikki liikkeet. Jotain oli tapahtunut.
Viimeviikko alkoi mukavasti. Maanantaina hiffasin syyn yllättävään energianlisäykseen. Neuvolassa huomasimme vatsan laskeutuneen. Olinkin tunnustellut, että vatsan supistaessa kohtu tuntui olevan alempana, neuvolassa terveydenhoitaja huomasi saman.
Viimeviikko oli kaiken kaikkiaan voimatasojen ja jaksamisen suhteen ihan mahtava. Toviin nautin urheilusta ja sain jopa haastettua itseäni.
Maanantaina jaksoin polskia 1,3km puolessa tunnissa. Tähän mennessä oli uinut vain rintaa, mutta nyt kokeilin kroolin sujumista pallon kanssa, ja hyvinhän se sujui. Vedin vain itseni ihan piippuun tuolla sykkimisellä, keräilin itseäni 20 min pukuhuoneessa uinnin jälkeen. Hupsista!
Tiistainakin köysitellessä jaksoin paremmin. Viimeaikoina tahti on ollut nousu & lepo jne, nyt jaksoin tehdä useamman nousun peräkkäin. Tuntui mahtavalta.
Torstain punttiksen jälkeen oli peppu ja reidet hapoilla. La kävin taasen tekemässä kohtuu hyvän punttitreenin. Vähän alkaa tuo kaksijakoinen saliohjelma tökkiä, tahtoisin pystyä haastamaan itsensä paremmin.. eihän tässä enää kauaa...ehkä.
Sunnuntaina kävimme vielä korkkaamassa pyöräilykauden kotimaassa.
Aviomies kävi ostamassa itselleen uuden polkupyörän, joten totta kait sitten piti lähteä mukaan testiajolle. Oma pyöräily oli kaukana nautinnollisesta, 4km vähän alle puoleen tuntiin oli aika tuskan takana, liian iso masu, liian etukeno asento jne. Aviomies kuitenkin nautti pyöräilystä. Ihanaa, kun hän päätyi nyt hybridin sijaan cyclocrossiin, sillä itsellä on ollut nyt jo tovin toiveena hankkia cyclo. Kuhan pääsen istumaan pyörän päälle oikeassa asennossa, aion hankkia itselleni myös vastaavan menopelin. Pitää vielä sitten miettiä jokin peräkärry ainakin toiselle pikkuiselle.
Maltan tuskin odottaa.
