Tässä on takana pari sellaista päivää, jotka tavallaan inspiroisivat jäämään neljän seinän sisälle siihen asti, kunnes koittaa lämpimämmät keli, jolloin lapset voi heittää sisävaatteissa turvakaukaloon/autoon/pihalle.
klo 0:30 vauva itkee, imetys
klo 5:00 herätys, vauvan imetys ja yritys nukuttaa vielä unille, onnistuu jotenkuten piiitkän taistelun jälkeen
klo 6:00 esikoinen herää, vessakäynnit, pukemiset, leikit,
klo 7:25 lapsille puetaan ulkovaatteet päälle, nuorempi itkee vaunuissa, vanhempi itkee, ettei halua lähteä ja riisuu hanskoja samaa tahtia kuin mitä ehdin pukea
klo 7:40 500m:n matka ryhmistä kohti alkaa, pihassa jo sanotaan, ettei haluta hoitoon, juostaa karkuun väärään suuntaan, suostuttelua, "äiti tahtoon syliin", välillä sorrun kantamaan esikoista ja samaan aikaan vedän rattaita lumikinoksissa lumen sataessa vaakatasossa vasten kasvoja, hoitopaikan pihassa karataan kolmesti, lopulta kannetaan rimpuileva poika olalla ryhmiksen ovesta sisälle, rauha maassa hoidossa on kivaa, ja sinne jäädään mielellään .. JES!
klo 8:15 matka kotia kohti alkaa
klo 8:25 kuopus herää (se siitä rauhallisesta kahvihetkestä vauvan nukkuessa), leikkimistä, imettämista ja sormiruokailua
klo 10:15 yritys nukuttaa kuopus
klo 10:41 lapsi nukahtaa vihdoin, paniikkipakkaus, kuopukselle eväät & tarvikkeet hoitoon menoa varten, itselle salikamat, pyyhket ja kosmetiikat mukaan, erikseen vielä pitää miettiä illan leikkitreffejä varten vaatteet itselle ja esikoiselle, lounaan valmistaminen itselle
klo 11:31 vaatteet vauvalle päälle, rattaiden kantaminen nietoksien läpi autolle, auton putsaaminen, liukastelu pojan kummitädin luokse autolla (aikataulu pissi, piti olla kummitädillä jo 11:30)
klo 11:57 jää jumiin auton kanssa kummitädin pihaan, roudaa kaikki kamat ja pura vauva rattaista, hylkää lapsi ja suuntaa itse salille
klo 12:25 lyhyt mutta tehokas treeni salilla ( ei raaski tehdä pidempään, jotta ehtii myös vaihtaa kuulumisia pojan kummitädin luona, mutta salille oli silti PAKKO mennä)
klo 13:25 kahvittelua ja leikkimistä
n. klo 14:45 pue lapselle päälle, pakkaa kaikki kamat, roudaan kaikki autoon ja aja hakemaan esikoinen ryhmiksestä, puetaan päälle
klo 15:15 mietin hetken pakkaatko ja puratko lapset autoon ja takaisin siksi aikaa, että vaihdat vaatteet ja meikkaat illan Hoplop-reissua varten
klo 15:25 hetki "omaa aikaa", aja lapsien kanssa kaikki mahdolliset kiertotiet ja nautit siitä, että ei tarvitse tehdä hetkeen mitään
klo 16:00 saavu Hoploppin, pura esikoinen haalarista ja vapauta pieni monsteri leikkimään kaverin kanssa Hoplopissa, pyöri ympäriinsä rattaiden kanssa, vihdoinkin kuopus nukkuu pidemmät unet. Playdate koostuu kahdesta aikuisesta, kahdesta noin 2,5 vuotiaasta ja kahdesta 6-8kk:n ikäisistä lapsista, joista vanhempi on jo keksinyt miten kontataan
klo 17:10 tilaa ruoat ja odota nälkäisten lapsien kanssa ruokapöydässä pikaruoan saapumista 25min, onneksi Hoplopissa on syöttötuolit mihin voi käyttää kaikki neljä (lasta kiinni)
klo 18:00 lapset leikkivät vielä reilun tunnin, kuin seinään loppuu energia ja tulee väsykiukku, oma esikoinen näytti siltä, että olisi alkanut töpiä vieraita lapsia, meidän merkki lähteä vaatekaappien kautta kotiin
klo 19:30 esikoinen juostiin viidesti kiinni Viisarin aulasta saatuani hänelle ulkovaatteet päälle, ja kerran jostain synttäritilasta samaan aikaan kun puin kuopukselle vaatteita. Tälläkään kertaa kuopus ei tykännyt pukemisesta eikä turvakaukaloon kiinnittämisestä
klo 19:45 kotona, pura lapset autosta, vaatteista, leikitään tovi
klo 20:10 vaihda kuopukselle yövaatteet, imetä, ja laita poika nukkumaan (mies pistää esikoisen unille )
noin klo 21:00 molemmat lapset nukkuvat, kuopus herää kerran, rauhoittuu tutilla, mies keittää minttukaakaot
klo 22:21 unta palloon
perjantai 26. tammikuuta 2018
my day
klo 8.58 0 kommenttia
tiistai 23. tammikuuta 2018
Ympäri vuoden
Kahden pienen lapsen äitinä ja useampaa urheilulajia rakastavana, on ollut hyvin vaikea löytää aikaa enää pyöräilylle. Lokakuun viimeisellä viikolla äitiysloma vaihtuessa vanhempainvapaaksi, meillä alkoi miehan kanssa sama järjestely, mikä meillä oli käytössä jo esikoisen vanhempainvapaalla. Minä palasin osa-aikaisesti töihin, ja mieheni työ muuttui samalla osa-aikaiseksi, jaamme siis vanhempainvapaan suhteessa 40-60.
Näin alkaneen työrupeaman hienona mahdollisuutena siirtyä tekemään työmatkat pyörällä. Moni ihmettelikin, että on varsin omituinen aika korkata pyöräilykausi alkuun. Onneksi viimevuosina on oppinut, että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonot varusteet.
Alussa minua hieman hirvitytti, olin ollut tähän asti vain hyvillä keleillä polkevaa sorttia. Sateella pyörällä sotkeminen ei missään nimessä ollut ikinä kuulotanut kivalta.
Kerran kävin pimenevillä keleillä töissä ilman lamppua, työmatka pelotti niin paljon, että tämän jälkeen heti seuraavana päivänä suuntasin Varuste.nettiin ostoksille, matkaan tarttui kunnon etulamppu sekä takalamppu, sadesuoja repulle sekä huomioliivit, jotta varmasti näyn.
Kelien kylmetessä sekä muuttuessa vielä märemmiksi, hankintoihin kuului suojat kengille, kylmenevillä keleillä suojat estävät varpaita paleltumasta ja sateisilla keleillä jalat eivät kastu. Ensimmäisten pakkasten jälkeen hankin myös nastarenkaat pyörään.
Pyöräily on oikeastaan aivan mahtavaa. Usein valitsen sen pidemmän reitin töihin, ihan vain saadakseni nauttia hetken omaa aikaa lapsiaamun ja työpäivän välillä. Näin pienten lasten kanssa oma aika on aika harvinaista herkkua. Ei toki pidä ymmärtää väärin, minä nautin suunnattomasti myös siitä äiti-ajasta lasteni kanssa.
Joskus tuntuu, että valmistauminen työsiirtymiin on aika pitkä prosessi.
Päälle tulee urheilutoppi, pyöräilyhaalari (sellainen lämpimämpi), sukat, pitkähihainen paita (paksuus vaihtelee lämpötilan mukaan, usein on päällä myös sadeasu (takki ja housut), pyöräilykengät, kenkien suojakengät, buffi kaulaan ja toinen buffi päähän, korvatulpat, ettei korviin satu viima, pyöräilykypärä, ajohanskat ja sormikkaat päälle. Tulee hiki ihan ajatellessa sitä kaikkea kamamäärä mikä pitää pukea päälle. Sitten vielä reppu selkään ja reppuun sadesuoja.. ihan varmuuden ja näkyvyyden vuoksi.
Nyt vain on joutunut joulupyhien JA sairasteluiden takia pitämään kohta kuukauden tauon työmatkapyöräilystä, myös nuo muutamat lumimyräkät tuossa joulualla oli sellaiset, ettei tohtinut lähteä pyörällä. Ihan väkisin mä en kelillä kuin kelillä aja, lumi ei ole estä, mutta auraamattomat pyörätie kyllä.
Täytyykin käyttää pyörä huollossa, niin sitten taas saa pyöräily jatkua. Nyt talvella onkin hyvä sitten hankkia sitä kuntoa pyöräillessä nastarenkaille, kesällä jaksaa sitten vetää molempia muksuja pyörällä Croozerissa.
klo 21.27 0 kommenttia
Tunnisteet: pyöräily
sunnuntai 21. tammikuuta 2018
Puuteria
Tällä viikolla ihana puuterilumikerros laskeutui maahan. Olen pitkään uhonnut vieväni perheeni Lappiin, jotta koko perhe pääsisi nauttimaan edes kerran talvessa lumesta. Viimeviikolla oli aivan mahtava onni, että torstaina muskari oli peruttu. Sain töissä idean, että mies voisi lasten kanssa tulla työpäiväni päätyttä vanhempieni luokse. Viedään lapset pulkkamäkeen, sillä aikaa vanhempani laittavat takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Pulkkailun jälkeen äitini ja minun on tarkoitus käväistä saunasta suoraan lumikylpemässä ja tämän jälkeen ohjelmassa on makkaran paistamista takassa.
Lasten kanssa aina alku lähteä pitämään hauskaa tuntuu yhtä palkitsevalta. Pukeminen tapahtuu aina sellaiseen hetkeen, että jokin homma jää kesken ja tulee kauhea kiukku. Vaatteet saa parhaimmillaan pukea rimpuilevan pienen ihmisen päälle. Onneksi tietää, että kuitenkin kuhan perille päästään, on aina hurjan hauskaa. Onneksi nyt poika alkaa hiffata, että lumityöt ja pulkkamäki ovat kivoja juttuja, pukemisessa alkaa olla vähän yhteistyökykyä.
klo 9.22 0 kommenttia
Samasta padasta
MiniK täytti viikko sitten 6kk, mikä on suosituksena sormiruokailun alkamiseen sekä syöttötuoliin istuttamiseen (edellyttäen siis, että asento pysyy hyvänä, eikä lapsi vaan retkota suuntaa tai toiseen). Meillä otettiin muutaman päivän varaslähtö touhuun, poika on osoittanut mielenkiintoa toisten syömää ruokaa kohtaan. Ensimmäisiä ruokia olivat naksut, kurkun keskusta ja suolaton pasta.
Jotta joskus edes syödään perheen kanssa samaa ruokaa, tulee ruoan olla suolatonta, maidontonta ja gluteenitonta.
Koko perheen makaronilaatikko
500g jauhelihaa
2 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus öljyä paistamiseen
500g pastaa (pirkan gluteeniton penne)
8dl kauramaitoa
3 munaa
2 tl suolatonta pizzamaustetta
1 tl suolatonta paprikajauhetta
2 maustemittaa mustapippuria
Raasta porkkana ja sipulit. Kuullosta sipuleita öljyssä, lisää porkkana ja jauheliha. Paista liha valmiiksi. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Sekoita munamaito.
Laita pasta ja jauheliha isoon vuokaan, käätele liha ja pasta hyvin sekaisin ja kaada munamaito päälle. Paista 50min 200 asteessa.
Sormiruokailijan vohvelit, 9 kpl
4,5dl kauramaitoa
3 munaa
2,25dl kaurahiutaleita
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
0,75 dl tattarijauhoa
2 tl leivinjauhetta
4,5 rkl öljyä
Sekoita kaikki ainakset ja annan taikinan tekeytyä tovin.
Vauvan vohvelien paistamiseen käytin raudassa vielä extra-annoksen öljyä, jotta vohvelit eivät tummu.
klo 8.18 0 kommenttia
Tunnisteet: gluteeniton, sormiruokailu
tiistai 16. tammikuuta 2018
diy: susi- ja kettuhuivit
Muutama kuukaisi takaperin bongasin yhdellä pienellä pojalla ihanan kettukaulaliinan. Ajattelin, että tuollainen on saatava omalle pojalle, ja siitä se ajatut sitten lähti. Ennen joulua tuli tehtailua useampi kettu- ja susikaulaliina ystävien lapsille joulupukin säkkiin.
klo 14.05 0 kommenttia
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
torstai 28. joulukuuta 2017
maanantai 18. joulukuuta 2017
Vanhasta uutta
Meillä (minulla) on kotona kaapit pullollaan lankoja, papereita, kankaita, askartelutarvikkeita, kaikkea mahdollista ja mahdotonta, huopia, sturoxmuotoja, paperimassaisia kirjaimia. Innostuin aina valtavasti jostain ideasta tuunata kotiin jotain kivaa, innostuksissani ostan sitten kaikkean vähän enemmän kuin tarpeen.
Tänä jouluna löysin ihan sattumalta juuri haluamanlaisiini joulukortteihin tarvikkeet kotoa, joululahjojakin varten ei tarvinnut lähteä lankakauppaan, sillä varastoistani löytyy about kaikkea. Mieheni välillä hermostuu minun hamstraukseeni, eikä ihme, meillähän on kotona yksi huone, jossa kaapit ja lipasto on täynnä juurikin näitä tarvikkeita.
Eilen viimeisen diy projektini tuli saatua päätökseen. Nyt oli jo sen verta iso projekti, ettei noita tarvikkeita viitsinyt säilöä kotona.
Siskoni luopui vuosi .. pari sitten parista sängystä, jotka olivat olleet heillä lasten käytössä. Kyseessä oli itseasiassa meidän vanhat sänkymme, jossa nukuimme pienenä jakaessamme yhteisen huoneen.
Tottakai innostui ajatuksesta tuunata sängyt meille kotiin vähän päivitettynä, 30v vanha tammi ei sävynä oikein ole meidän sisustukseen sopiva. Taisin uhota jo viime kesänä saattavani projekti alulle ja päätökseen,mutta hyvähän se oli edes nyt ennen joulua saada valmiiksi. Nuorempi pikkuinen alkaa pikkuhiljaa vallata sivuvaununsa niin tehokkaasti, että isompi pinnasänky on saatava hänelle käyttöön
Työpisteen pistin pystyyn vanhempien pihalle, työkalut löytyi omasta takaa (mies investoi koneisiin, kun noita projekteja on tulossa enemmänkin, ja olihan meillä jo portaiden hionta remontin yhteydessä).
klo 19.00 0 kommenttia
Tunnisteet: diy
maanantai 4. joulukuuta 2017
Joulun odottelua
Joulu on ollut aina minulla tärkein juhla vuodessa. Nyt on jo kolmas lapsiperhejoulu ja vihdoinkin esikoinen ymmärtää vähän tulevan juhlan päälle, tai ainakin hän innostuu asioista joilla valmistaudumme jouluun.
Esikoisen ihanat ryhmistädit kyselivät, josko olen kuullut tontunvesta. En ollut, mutta otin selvää, ja pian minäkin sitten innostuin ajatuksesta. Pienellä määrällä maalilla ja pari iltaa näpertelin ja maalailin (tuli mummin ja ukinkin luokse väsyttyä samanlainen setti).
Tontun ovi oli ollut hitti ryhmisessä, ja niinhän se oli meilläkin. Tonttu jättää välillä pieniä pipareita oven eteen kulhoon ja kirjeitä postilaatikkoon.
klo 18.00 0 kommenttia
Tunnisteet: gluteeniton, joulu, kokkailua
lauantai 11. marraskuuta 2017
ensimmäiset melkein 4kk
Sain juuri kotihommat tehtyä, nuorempi poika nukkui rinnalla liinassa.. ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa pitkästä aikaa, sitten alkoi vääntäminen liinassa ja poika heräsi.
klo 18.49 0 kommenttia
perjantai 4. elokuuta 2017
ensimmäiset kolme viikkoa
klo 13.46 0 kommenttia
sunnuntai 16. heinäkuuta 2017
miniK on täällä
klo 22.16 0 kommenttia
lauantai 8. heinäkuuta 2017
oma piha ja kesä
Tänään pojalle oli extrahieno päivä, oli vihdoinkin sen verta lämmintä (ja meillä oli nyt tuo uusi allaskin ostettuna), että korkkasimme altaan pakkauksesta ja täytimme sen vedellä. Sitä ei tosiaan tarvitse enää paljoa itse tehdä, poika innoissaan täytti altaan vedellä, me miehen kanssa vain vahdimme vierestä.
En tiedä miten sitä saisi kaikki päivät kulumaan, jos olisimme tuossa reilu vuosi sitten vahingossa saaneet ensimmäisen tekemämme tarjouksen toisesta asunnosta läpi, siinä olisi ollut takapihaa vähemmän kuin mitä meillä on nyt terassia, tuota omaa pihaa taitaa kuitenkin olla lähemmäs 400 neliötä. Kaipa sitä sitten tulisi istuttua taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla facea seletan pojan leikkiessä ja juostua enemmän muissakin puistoissa.
Malttamattomina odotamme, että jäsen K saa miniK:sta seuraa pihaleikkeihin, jos yhden lapsen touhuamisen seuraaaminen on näin palkitsevaa, niin mitä se onkaan sitten kun veljekset touhustavat (tappelevat) pihalla keskenään.
klo 12.11 0 kommenttia
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
ja odotellaan
Kalenteri on aivan tyhjänä, mikä on kerrassaan uutta, tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Viikonloppuna OLISI ihanan uuden kummipojan nimiäiset, mutta eihän tässä ole enää uskaltanut ilmottautua mihinkään. Esikoista odottaessa synnytys käynnistyi juuri niin, että ystäväni häät jäivät viimemetreillä väliin.
Eilen olin vielä lounastreffeillä ystävän kanssa, näitä kahdenkeskisiä hetkiä ei kohta ole toviin, joten oli oikein ihana käydä syömässä ja kahvittelemassa. Iltaa en malttanut vain istua kotona ja odotella, joten kävimme pojan kanssa lapsiparkissa ja salilla.
Yllättävän hyvät treenit saa vedettyä vielä lasketun ajan jälkeen :D Ei voi kuin ihmetellä. Eilen ei kukaan tullut kysymään sitä, että tulinko salille synnyttämään. Tällä kertaa olisin vastannut jo, että nyt se olisi ihan suotavaa. Viimeksihän asiaa minulta tiedusteltiin 3kk sitten treenien yhteydessä.
Tänään on aika Jorviin. Käydään kurkkimassa (taas) mitä pikkuiselle kuuluu, varmaan puhutaan käynnistämisesta jos vain pikkutyyppi ei ole kasvanut niin paljoa, ettei lääkäri uskalla enää antaa pojan syntyä alakautta. Alatiesynnytys on toiveeni, mutta nyt tosiaan pitää miettiä omaa ja lapsen terveyttä. Esikoisen synnytystähän päätyi lopulta sektioksi, ja nyt sen takia olen jo pariin otteeseen käynyt synnytystapa-arviossa ja tänään arvioidaan lisää. Toivoisin minulle tehtävän hieman ronskimpi sisätutkimus, jos sitten vaikka tälläkin kertaa se käynnistäisi synnytyksen. Nähtäväksi jää mitä tulee.
edit: varasin lapsiparkin illalle salille.
klo 6.39 0 kommenttia
Tunnisteet: raskaus
lauantai 1. heinäkuuta 2017
leijonaa mä metsästän
Viimeisiä hetkiä viedään, ylipuhui miehen luottamaan siihen, että pärjään kyllä vielä näin päivää ennen laskettua aikaa reissun Korkeasaaressa. Minähän olisin ollut niin jääräpää, että vaikka olisinkin ollut tuskissani, niin enhän sitä olisi voinut myöntää. Nyt on syytä nauttia näistä yhteisitä päivistä kolmistaan, sitä ei tiedä miten kauan synnytyksestä toipuu, tulee miniK sitten alateitse tai sektiolla.
klo 14.16 0 kommenttia
Tunnisteet: taapero
perjantai 30. kesäkuuta 2017
äiti hermoromahduksen partaalla: projekti unipesä
Onneksi hyvin harvoin tiedän mihin olen ryhtymässä, kun valitsen erinäköisiä käsityöprojekteja itselleni.
Olin katsellut facebookin vauva- ja kirppariryhmistä unipesiä. Moni on vannonut unipesän nimeen, ja oma uteliaisuuteni voitti. Tietenkään vaan taas en voinut ostaa unipesää, vaan "sehän on varmaan ihan helppo tehdä".
Kävin Sellon Eurokankaassa eräänä huonosti nukutun yön jälkeisenä päivänä, sain mahtavaa palvelua ja suuntasin kotiin tarvikepussin kanssa, matkaan tarttui tarvikkeet sekä uusiin lakanoihin, että unipesään.
Lakanoiden ompelu nyt kävi käden käänteessä.
Ohjeen vauvanpesään löysin Kodinkuvalahden sivuilta. Printtasin kaavan ja ryhdyin työhön. Muuten unipesä oli vallan helppo tehdä, mutta tuon kiristysnauhakujan ompeleminen ei käynytkään niin kädenkäänteessä kuin olin kuvitellut. Välillä teki mieleni polttaa koko tekele (ulkoleikkipäivät pojan kanssa varmasti söivät vähän energiaa ja väsytti, muutenhan tuskin projekti olisi tuntunut ajottain mahdottomalta :D)
Ala-astekaverilta sain vielä hyvän vinkin siihen, että pesää voisi ommella suojapohjallisen, jossa olisi suojakangasta sisällä. Teenkin vielä tuosta tähtikankaasta suojapohjan pesään, niin ei tarvitse joka kerta pestä koko pesää vaipan falskatessa. Pesän peseminen kuulema myös kivasti tasoittaa tuota, jos vanu tuntuu olevan turhan epätasaisena reunoissa.
klo 7.20 0 kommenttia
Tunnisteet: käsityöt
keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
yhdessä koossa
Rv 39+2, edelleen yhdessä koossa, enpä tosin mitään muuta olekaan odottanut. Hyvä oikeastaan, etten ole vielä jakautunut, sillä moni asia tuntuu vielä kotona odottavan hoitamista, ennen kuin tänne voi vauvan tulla, VAIKKA kyllähän se koti muokkautuu sitten vauvan tultuakin, eikä tavaroiden hakeutuminen oikeille paikoilleen ole mahdotonta vaikka täällä olisikin pieni tuhisija.
Olen yrittänyt päästä siihen ajatusmaailmaan, että meitä on kohta neljä täällä. On vain kauhea vaikea pysähtyä miettimään uutta tulokasta, kun haluaa vain viettää kaiken ajan pojan kanssa TAI sitten käyttää ajan, jolloin poika nukkuu siihen, että laittaa kotona jotain asiaa kuntoon.
Jotenkin lamaannuin, kun yritin valita jo meillä olemassa olevista vaatteista kotiutumisvaatteita pojalle sairaalakassiin laitettavaksi, en vain yksinkertaisesti pystynyt valita niistä. Vaati kaksi kertaa kaupoilla pyörimistä sopivien vaatteiden löytymiseksi.
Tulevan pikkuveljen sänky myös laitettiin kuntoon, tuntui väärältä (en tiedä miksi) laittaa uusi tulokas vanhoihin lakanoihin, joten kävin Eurokankaassa kangasostoksilla, ja nyt on myös uudet lakanat. Pitihän pienen pojan myös saada oma uusi pupu, joten piipahdimme perheen voimin Pentikissä. Jos sitten pikkuinen saisi vielä kotiuduttuaan nukkua uudessa unipesässä, ellen vain kohta hermostu projektiin, ja polta tuon alustavan kyhäelmän. Facebookin äiti-ryhmissä niin moni on tuntunut ommelleen itse tuollaisen unipesän, etten en osannut edes aavistaa sen olevan millään tavoin hankalaa. Tänään olisi mahdollisuus vielä päästä illalla kiipeämään, mutta saattaa olla, että käytän tuon ajan kuitenkin pesän ompeluun.
Tietenkin hyvä puoli siinä, etten ole vielä jakautunut on, että pääsen nauttimaan pojan kanssa olemisesta nyt vielä, kun olemme kotona kahden. Ryhmisestä alkoi viimeviikolla kesäloma. On ollut kerrassaan ihanaa olla K:n kanssa kotona, käydä uimassa, puistoissa ja treffata muita perheellisiä. Kuvittelin, että loppuraskauden aikana olisi kerrassaan raskasta olla kotona pienen miehen kanssa, enkä raskaudelta jaksaisi touhuta, mutta mitä vielä, tänään olemme juosseet pihalla syreenipensaiden ympäri kilpaa ja pelanneet jalkapalloa.
![]() |
| rv 39+1 |
Nyt keittiö kuntoon ja jos vaikak ehtisi pistää itsensä pitkälleen sohvalle, ennen pojan heräämistä päiväunilta.
klo 14.05 0 kommenttia
Tunnisteet: happy happy, taaperoarki
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
miniK:ta odotellessa
Jäsen K tuntuu olevan mun maailma, miten ihmeessä toinen lapsi voisi olla myös "rakkain"? Varmasti nämä ovat täysin luonnollisia asioita miettiä, ja epäilemättä jokainen äiti pohtii samoja asioita mielessään.
Olihan minun vaikea myös kuvitella millään tasolla sitä, miten silmittömästi esikoiseenkin rakastuin sillä hetkellä, kun sain hänet ensimmäisen kerran itselleni. Luonto hoitanee tämänkin hienosti.
Tänään on jälleen kerran ollut kerrassaan upea päivä pojan kanssa, miten tuo pikkutyyppi osaakin olla niin aurinkoisen energinen ja 98% ajasta niin upealle tuulella?
klo 20.49 2 kommenttia
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
Äitiyslomalaisen kuulumisia
Pojan leikkiessä olemme päässet kunnostamaan pihaa ja terassia. Vielä ei ole pihalla ruusuille varattu paikka valmis istutuksia varten, joten hankin Tokmannilta muutamia polyrottinkisia ruukkuja ja istutin ihania pikkuruusuja niihin.
Itse pääsen harrastamaan tässä raskauden loppumetreillä (tai no, laskuettuu on vielä kuukausi ja pari päivää) terapeuttista ruohonleikkuuta. Tuntuu, että saisi melkein pari kertaa viikossa leikata nurmikon, mutta mikäs siinä, sehän on hyvää hyötyliikuntaa ja ns omaa aikaa.
klo 19.54 0 kommenttia
Tunnisteet: pihaprojektit



























