treffi-ilta lähibaarissa

On ollut tosi kiva lauantaipäivä kotona. En saanut lähdettyä salille kuumuuden takia, myöskin eiliset muutama siideri tekivät aamulla olon hieman .. laiskaksi. On ollut kiva olla kotona ja katsoa leffoja ja tehdä ruokaa. Teen aina kerralla ruoat valmiiksi neljälle päivälle, nyt on sitten hyvää salaattia ja uutta kokeellista risottoa. Juttailusta on tullut se hyvä puoli, että kun on oltava tarkkoina noiden määrien kanssa, niin valmistan kaikki ruoat alusta-alkaen itse, tomaattikastikkeet tomaateista, ei säilykkeitä tms, yrtit omasta takaa, parvekkeelta :) Parit yrtit tuottavat niin paljon lehtiä, etten millään ehdi käyttää kaikki, joten päätit

Eilen oli hyvä ilta, ei ihan juttamielessä, mutta parisuhdemielessä. Viimepäivien draamat ympärillä, ei omassa parisuhteessa, ovat saaneet miettimään erinäköisiä parisuhdeasioita.

Olen huomannut olevani tietyllä tavalla ahne parisuhteessa. Välillä tuntuu, ettei avopuoliso pysty millään olemaan juuri niin täydellinen kuin haluaisin.. tai se on sitä, että aluksi haluaa pienen muutoksen, kuvittelen olevani tyytyväinen muutoksen tapahduttua, mutta sitten tuleekin taas uusi asia, josta ärsyynnyn.. ja näitä tulee ja tulee sitä mukaan, mitä avopuoliso kehittyy parisuhteessa, sitä enemmän haluan. Kuvittelin, että olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos nykyisessä parisuhteessani ei olisi menneiden parisuhteiden ongelmia, ja niitä ei ole, mutta.. silloin ne ongelmat olivat niin valtavia, ettei ne pienet asiat, joista nykyään saatan hermostua, eivät olleet silloin edes mielessä.

Mutta joo, teki erittäin hyvää, että lähdimme pois kotoa, pois kodin "pakopaikoista" ja keskustelimme paljon <3 Teki erittäin hyvää. Nyt on taas sellainen olo, että tämä suhde voi kehittyä pois niistä uomista, jotka ovat aiheuttaneet välillä mielipahaa. Juttelin siitä, kuinka välillä avopuolisoni saa minut tuntemaan itseni tyytymättömäksi ja hölmöksi, vaikka olisin juuri ollut erittäin innoissani jostain. keskusteltiin jopa siitä, että avokki on perinyt tietyn tempperamentin omalta äidiltään, ja tämä piirteen tullessa esiin, saatan usein pahoittaa mieleni. Avopuoliso usein tilanteen jälkeen tajuaa, sanoneensa väärin, ja harmittelee sitä päässään. Kumpikaan vaan ei tajua toimia oikein tällaisen tapahduttua, minä en uskalla sanoa, että hän loukkasi minua, vaan saatan sulkeutua, eikä avokkikaan tule sanomaan, että "hei, mä olin äsken väärässä".

Tuntuu, ettei meillä avopuolison kanssa ole mitään sellaista aihetta, mistä me emme pystyisi keskustella avoimesti, se tuntuu myös mahtavalta, kun toinen on niin avoimen rehellinen eikä pelaa mitään pelejä, ei tarvitse ikinä miettiä tämän motiiveita.