jumppailua

Jumpat ovat viimeaikoina osottautuneet varsin mukaviksi. Tänään käytiin ystävättären kanssa zumba-tunnilla. Hieman siellä olimme molemmat pihalla liikkeistä, mutta pääasia, että oli hauskaa.

Mulla on pitkään ollut sellainen ongelma, etten ole kestänyt olla jumppa- tai pump-tunneilla alhaisen verenpaineeni takia.. TAI sitten mä oon vaan ollut niin paskana ja jännittänyt, etten ole tajunnut hengittää. En sinänsä kyllä enää laskisi tätä vaihtoehtoa pois :P Jokin on kuitenkin muuttunut, ja olen nyt pystynyt harrastaa entistä monipuolisemmin urheilua.

Jotenkin toi Zumba vaan tuntuu kivalta. Se tunti ei tunnu pakotetulta, liikkeet on jotenkin sen verran hupsuja, ettei ko tuntia tai siellä treenaamista tule otettua niin vakavasti ja tunnilla soitettava musiikkikin on hauskaa.

maanantaita

Ah, back to normal... pikkuhiljaa ainakin, ruoka on taas tuttua ja turvallista, ruokavalioni mukaista <3



Sen lisäksi, että eilen ahdistelin illalla, flippasin totaalisesti nukkumaan mennessä. Sen sijaan, että olisin puoleltaöin suljettuani tietokoneen mennyt nukkumaan, aloinkin siivota vimmatusti kotona.

Mulla on vaan joku sellainen juttu, etten usein pysty mennä nukkumaan, jos kotona on sotkuista tai vaatteita on hujanhajan jossain. Tyhjensin ja täytin tiskikoneen, hinkkasit pinnat puhtaiksi, kastelin kukat, pyyhin pölyt, järjestelin olohuoneen, siivosin sekä makuuhuoneen, eteisen että wc:n. Oli jo viittävaille aloittamassa vaatekaapin järjestelyä.

Hullu nainen, su-ma -yönä alkaa nyt siivoamaan vimmatusti. Grah!

morkkista

Tää alkoholinkäyttö ei oo mun juttu... lauantaina oli kyllä kiva ilta, mutta jotenkin dagen efterinä tää ahdistus on kauhea. Ehkä se ei oo ees alkoholi, vaan herkuttelu eilen ja tänään. Tänään tuli korvattua aamupala ja iltapala lakritsijäätelöllä. Ehkä mulla on hiilaridarra :P ehkä tää sokerien käyttö ei oo mun juttu.

Olen sitten vielä ruokkinut tätä oloa selailemalla ihania uusia treeniblogeja, raikkaita treenaavia ihmisiä. Mulla ei ole kauhean aikaansaapa olo ollut viimeaikoina. Ehkä mua ahdistaa, kun pitäisi olla täydellinen puoliso, fitti, hyvä kokki, kodin pitäisi olla siisti, pitäisi sosiaalinen, pitäisi jaksaa töissä ja jaksaa kehittää itseään. Tänäänkin oon vaan maannut sohvalla.

Oikeastaan, ei kannata silti potea huonommuudentunnetta blogien takia tai minkään takia, eikait kukaan niihin laittaa kuvia siivoamattomista kodeista tai epäedullisia kuvia itsestään. Kun ei näe koko kuvaa, ei pidä kadehtia. Pitää keskittyä siihen positiiviseen mitä itsellä on, joo!

Mutta yöunet auttaa, huomenna on varmasti virkeämpi ja freessimpi olo. Nyt vielä vettä naamaan, niin eiköhän huomenna ole vähemmän turvonnut olla... ja ehkä huomenna mä jaksan yrittää taas olla täydellinen.



tarkennus toi käsite mun alkoholinkäyttö tarkoitta eilisen kohdalta, kahta siideriä, paria lasillista valkkaria, yhden nelosoluen baarissa ja 1/3 tuopin siideriä, en mä vielä ihan hunningolla ole :D

Laihduttamisen lopettaminen

10.lokakuuta 2010

Eli aamupaino : 67,8 kg
rasva% : 27,9
neste%: 52,5
lihas%: 7,7

Tänään:

aamupaino 63,4 kg
rasva% 25,7
neste% 52,4
lihas 7,4
(joku toinen lihasjuttu 35,5)

Tässä onkin ollut sellainen omituinen "tuloksia syntyy ja rasva palaa" -olo.

Painon tippuminen noin nopeasti on koukuttavaa. Mä mietin vain, että kuinka alas painon oikein voisikaan saadan. "mä en halua lopettaa laihduttamista koskaan, koska tästä tulee niin hyvä olo". Joskus mulla on tuollaiset ajatukset, mutta mä tiedän ne vääriksi. Pelottaa tavallaan se, että sitten kun olis periaatteessa siinä omassa tavoitteessa, etten mä uskalla lopettaa, kun pelkään samantien saavani kaikki menetetyt kilot takaisin.

Onneksi tosiaan mun paino on vielä vaikka viisi kiloa pienempänä ihan hyvän rajoissa. Tällä pituudella mun BMI olis normaali vielä 57 kiloisena. Mutta mikä on mun tavoite? 60 kg? Vai voiko sitä määritellä kilossa. Onko se sitten kun on samanlainen kroppa kuin Mari Kasvilla tms?

Miten mä sit siirryn normaalimpaan isompikaloriseen ruokavalioon? Mun pitää sitten varmaan ainakin vähän vähentää tuota proteiinin määrää, koska nyt saan sitä päivittäin aika hurjat määrät. Aamuprotskun määrään voisi ehkä puolittaa.. Entäs maitorahkat väli- ja iltapalana. Puolet niistäkin? Proteiinia pitäisi kuitenkin olla jokaisella aterialla.

Karppaus tai hyväkarppaus kyllä tuntuisi siltä mun jutulta, kaipa mä sit palaan siihen... mutta jotenkin kontrolloidusti? Vai jatkanko nykyisellä, mutta lisää hedelmiä vähän jokaiselle aterialle? Oliiviöljyn? Pähkinöitä? Opinko sallimaan itselleni esim juuston ja kerman? Ja hei tietenkin, linssit ja pavut Niillähän saadaa hyviä kaloreita lisää ruokavalioon.

Onneksi tässä ei silleen ole vielä kiire, mutta nämä asiat on hyvä miettiä etukäteen. Silloin kerran kun onnistuin laihduttamaan pelkällä ruokavaliolla siihen 58 kiloon, niin mä ahdistuin siitä laihduttamisen lopettamisesta niin paljon, etten meiannut pystyä. Kävinkin juttelemassa silloin lääkärin kanssa tästä tunteesta. Antoi ihan hyvin vinkkejä, ja relasin :)

Tuli vain näitä mietittyä. Hyvä ystävätär oli eilen illalla kylässä ja hän kertoi miettineensä tätä mun touhua. Mä oon kyllä tosi neuroottinen, eikä mun historiaa silmälläpitäen mikään ihme, jos joku jää tätä mun touhua miettimään.

Tänään tosian ei kuitenkaan näitä laihduttamisjuttuja tarvitse miettiä enempää, tänään on herkuttelupäivä :) Illalla maistunee herkut ja ehkä jopa siideri tai pari :)

superia!!

Pakko kirjoittaa treenistä. Tänään pohdin jonkin aikaa, että viitsinkö lähteä tänään salille vai en. Se on varma, ettei huomenna olisi ollut mahdollista ainakaan omalla autolla lähteä urheilemaan, joten jos salille haluaa ennen lauantaita, niin tänään oli sitten se päivä.

Viimeaikoina olen harrastanut paljon erilaista liikuntaa, ollaan käyty kiipeilemässä avokin kanssa ja erään ystävättären kanssa tankotanssimassa sekä dance fever -tunneilla, yksin eksyin jopa zumbaamaan. Salitreeni on jäänyt vähän vähemmälle.

Maanantaina ( ei voi muistaa.. taisi olla) ei ollut tarkoitus mennä salille, mutta koska zumban jälkeen ei ollut tarpeeksi voimaton fiilis, kävin tekemässä salilla vähän treeniä. Liikkeet kulki hyvin. Tänään tein kaksijakoisen saliohjelmani toisen osion. Ja treeni kulki kuin unelma, osittain ehkä sen takia, etten tosiaan ole viimeviikolla tehnyt kait kuin kahdesti salitreenin.

Tein ylätaljat rusettiotteella, alataljan 5 kg isommalla painolla kuin tavallisesti, jalkaprässiä, suorin jaloin mavea käsipainoilla, hauiskääntöjä, pohkeita, selkiä ja vatsoja. Vatsoissa lisäsin toisen lantionnoston.. Eli makaan penkkipunnerruspenkillä, pehva on jo tyhjän päällä. Siitä nostetaan jalat 90 asteen kulmaa, nostetaan pehvaa ylös.. tällä kertaa kahdesti tavallisen yhden kerran sijaan, ja sitten lasketaan suorat jalat rauhallisesti takaisin alas. Oli tosi lähellä, etten oksentanut poltteen takia salin lattialle. Ylätarjoissa kokeilin hieman omia rajoja, tein vielä yhden sarjan tavallisen kahden lisäksi, kokeilin miten sarja onnistuisi 55 kg:lla. Meni ihan ok.

Nyt ruoka naamaan. Mieletön nälkä.

.. ei ku ei vielä. Tavallisestihan otan treenin (sekä sali että aerobisen) jälkeen palautusjuomaa. Nyt viimeaikoina olen jättänyt tämän ottamisen väliin jumppien tms jälkeen. Olen aikaisemmin epäillyt palautusjuomien vaikutusta, mutta kyllä se nyt huomaa, kun se on jättänyt ottamatta. Pitää vaan ottaa se, niin ei tule lihakset niin kipeiksi :)

Nyt ruokaa.

ikävä

Nämä tällaiset työviikot on rankkoa kun toinen on illassa. Avokki lähtee töihin kolmeksi ja tulee puoleltaöin himaan. Eihän siinä ehdi nähdä edes toista kunnolla viikkoon.

<3

<3

Alkoi lapsettaa

... menin tilaamaan meille Aku Ankan



oi ilo!!

kehitystä

Jos ei peilistä tajua sitä kehitystä, niin onneksi olen ottanut kuvia matkan varrelta



Katselin kuntosalin varausjärjestelmästä, että oon liittynyt tuonne 29.4.2009 .. ja tämän päivän jumppa mukaanluettuna olen käynyt siellä 249 kertaa. Tosi hyvin. Ottaen huomioon, että tuosta on mennyt muutama kuukausi harakoille selän takia.

Vaakaa tuijottamalla kun tuota muutosta ei ole hahmottanut, mitään merkittäviä muutoksia ei 5 kuukauden aikana ole tullut. Vaivannäköön verrattuna vaaka on suorastaan ilkkunut minulle :P 5 kuukautta sitten paino huiteli jossain 66 kilossa, tänään vaaka näytti 64,5 kiloa. Paino kävi jopa jossain 62 luvussa ennen joulua, mutta se oli silloin kun en pystynyt urheilla, jonka seuraukseni yritin näännyttää itseäni.

au au au !

Hih. Tänään kävin sitten ystävättären kanssa siellä tankotanssitunnilla. Minua jännitti aluksi aivan kauheasti, tai paremmin sanottuna ennen tunnin alkamista kotona hermoilin hurjasti, vatsa oli aivan sekaisin ja päätä särki.

Onneksi kävin ystävättären luona ennen tuntia ihastelamassa hänen asuntonsa (se mun entinen koti) uutta järjestystä sekä kuulemassa viimeisimmät juorut <3

Tankotanssitunti alkoi aluksi alkuveryttelyllä, pomppisillä, käsien heilutteluilla ja muutamalla staattisella liikkeellä. Tämän jälkeen päästiin asiaan. Kierreltiin tankoa pitäen kädellä tietenkin tangosta kiinni ja nojaten mahdollisimman paljon ulos. Sitten kiersimmi askeleella tangon, kiepsautimme itsemme pitämällä tangon polvitaipeen kohdalle .. au! Tätä tehtiin paljon. Sitten myös hyppäsimme sekä kiipesimme tangolle, ja siinä piti sitten olla ilman käsiä, vain reisiä puristamalla oli tarkoitus pysyä ylhäällä.

Tangolle kiipeämiset olivat hauskoja, ihoa taisi vaan kulua paljon siinä touhussa :D Iho on niin hellänä, etten voisi kuvitella laittavani nyt esimerkiksi pitkä housuja lainkaan jalkaani. AU AU!

Mutta ehdottomasti sellaista, että haluan päästä kokeilemaan uudestaan. Ystävättärellä on yhteisomistuksessa oma tanko, joten varmaan päästään kokeilemaan kiepsutuksia joskus muuallakin kuin ohjatulla tunnilla :)

Aika fantsua, tänään tulikin toisen ystävättären kanssa juteltua siitä, että olen ollut kauhean energinen ja aikaansaapa viimeaikoina. Mulla on ehkä yksi idea mistä se juontaa, mutta se on salaisuus ;) Eipä pitenevät päivät myöskään pahaa tee.

Päivän hajatelma: onni ei ole vakio, toisen onni ei merkitse itselle sen vähempää onnea <3 <3 <3

inspiskuvia: Mari Kasvi

Jos lähtee sellaista esimerkkiä sellaisesta vartalosta, jonka toivoisi joskus saavuttavansa, niin suomalaisella Mari Kasvilla on se.





Löytyy lihaksia, mutta ei liikaa, naisellisuus ei ole kärsinyt tuossa.
mm www.marikasvi.com , kuvat on mtv3:n sivuilta

uutta motivaatiota

Nonni, tuntuu että nyt on aivan erilainen motivaatio noudattaa gfg:n mukaista ruokailua, en tiedä mistä johtuu.. kaipa kun päätin itse sen, enkä mene muiden aikatauluissa. Tarkoitus on syödä gfg:n mukaisesti siihen asti .. kunnes .. kunnes.. en tiedä mihin asti, varmaan kunnes ole tyytyväinen siihen mitä peili näyttää. Nyt tietenkin on sekin, että mä sallin itselleni herkuttelupäivän tai ehkä vain herkutteluillan kerran kahdessa viikossa, sitähän gfg:ssä ei ollut.

Uudet harrastukset ovat antaneet valtavasti pontta, sekä jokin muu .. mikä.. en tiedä. Jokin uusi vaihde vain on löytynyt.

En ole missään vaiheessa lipsunut niin, että paino olisi lähtenyt ylöspäin. Olen vain syönyt sen verran, ettei se ole liikkunut mihinkään suuntaan, senttejä on kyllä lähtenyt sen huomaa, mutta paino on junnannut.



Mä en vieläkään tiedä mikä mun tavoite on. Koskakohan sisäisätäisi sen, että mitä tällä edes hakee.

Olin eilen erittäin ylpeä itsestäni. Eilen elokuvissa mä ryystin vain pepsi maxia ja söin välipalaprotskupatukan pikkuveljen syödessä popcornia ja karkkia. Hyvä minä!

Löysin vihdoinkin mittanauhani, joten voisi mitata vähän eri kohtia kropasta :) Että tietää, että jos painossa ei tapahdu muutosta, niin ainakin jotain muuttuu. Minulla on kyllä ne joskus lokakuussa (?) otetut aloituskuvat, mitkä btw ovat aivan kauheat, mutta kyllä niitäkin katselemalla varmasti näkee muutosta tapahtuneen. Pitäisi vaan pyytää avopuolisoa ottamaan uudet kuvat :)



Yksi kiintopiste olla hyvässä bikikunnossa on jo maaliskuussa (aivan varmasti tiukalla itsekurilla saavutan jo muutoksia tähän mennessä) vietettävät kaverin 30v synttärit. Ystävätär on kihlattunsa (kihlattu on tämä päivänsankari) varanneet saunomis- ja paljulillumismahdollisuudet.

edit: nyt kun hehkutin motivaatiosta jne.. niin tietenkin ircissä kaverit puhuvat pizzoista ja sipseistä... *kuolaa* Jos huijaisin itseäni teellä :)

Pahan suudelma

Eilen oli kiva ilta. Pikkuveli yllätti tuossa kuukausi sitten kysymällä minua elokuviin. Eilen kävimme sitten katsomassa uusimman Vareksen.

Elokuva oli kovasti mieleeni. Tykkäsin siitä enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä Vareksesta, en tiedä mikä siinä oli. Elokuva tuntui jotenkin edeltäjiänsä vakavamielisemmältä. Uusi päänäyttelijä oli myöskin virkistävä, jotenkin sopivampi rooliin kuin edeltäjänsä.

Uudet popot

Ollaan me sit hurahdettu. Tarkoituksena oli ostaa tänään meille molemmille kiipeilykengät, mutta vain mulle löytyi sopivat. Parin viikon sisällä tulee kuulema uudet mallit, sitten katselmaan uudestaan kenkiä. Eiköhän sitten löydy avokillekin sopivat.



kiipeilykengät - Five Ten /Rogue

Tietenkin kun kerran kiipeielykeskukseen asti mentiin, niin kävimme myös kiipeilemässä. Nyt meillä molemmilla on todistukset siitä, että osaamme varmistaa :)

Kiipeily oli tänään paljon nopeampaa ja vaivattomampaa, kuin viimeksi. Ekalla kerralla meni kauheasti aikaa siihen, kun mietin uskallanko vaiko enkö kiivetä ylöspäin. Tänään myöskin se, että ei ollut kuumeessa vaikutti siihen, että reitit tuli kavuttua nopeammin, eikä tarvinnut pysähdellä jatkuvasti keräämään voimia tai pyyhkimään tuskanhikeä otsalta.

Nyt toisella kerralla ei jännittänyt yhtään ylhäältä alastulo.

Mietittiin sellaista avopuolison kanssa, että kävisimme ainakin kahdesti kuukaudessa kiipeilemässä köysillä ( hitsi.. mun tekis jo nyt mieli mennä uudestaan :P ) ja sitten ehkä pari kertaa kuukaudessa yhdessä boulderoimaan. Tosi kiva, että on nyt joku yhteinen harrastus. Käydäänhän me yhdessä salilla, mutta tykätään molemmat tehdä omat treenimme kaikessa rauhassa... ollaan totisia treenaajia :)

Dance Fever

Käytiin eilen ystävättären kanssa meille molemmille uudella ohjatulla tunnilla. Testattiin Dance Fever. Mun piti aluksi vain varata omalla kortilla ystävättärelle paikka salissa, mutta koska tunnilla oli tilaa, niin ystävätär ilmottautui omalla kortillaan ja mä sitten menin omalla varauksella sinne.

Olisi ehkä pitänyt kuitenkin miettiä se, mihin mä oikein osallistui.. tai no.. ehkä ihan hyvä, että en kuitenkaan lukenut tuntikuvausta. Olisi varmaan jäänyt tunti väliin :P

"Tanssitunti, jossa haastava koreografia taitavasti musiikkiin yhdistettynä vie matkalle eri tanssityylien maailmoihin. Tunti ei sisällä lihaskunto-osuutta. Tunti sopii aiemmin koreografisilla tunneilla käyneille"

Poltettujen kaloreiden kannalta tehokas tunti. Liikkeetkin olivat kyllä kivoja, hieman ehkä vaativia vain .. ja voi olla, etten tehnyt kaikkea ihan oikein.. ei polvien varmaan kuulu näyttää tunnin jälkeen tältä:


(ei, mulla ei oo mitään ihosairautta, joo mun iho on aina ollut tuollaista näppyläistä)

Mutta pääasia oli, että oli hauskaa, ja tuli kokeiltua taas jotain uutta :) Miltäköhän mä näytän tiistaina kun oon käynyt tankotanssitunnia tämän saman ystävättären kanssa :D

Kiipeilyä ja meksikolainen ilta

Eilen oli aivan mahtava päivä, päivä alkoi crossaamalla, sitten valmistelin illan herkutteluja varten ruoka-ainekset. Me menemme ystävänpäivänä ulos syömään, avopuoliso olisi halunnut mennä Santa Fe´hen syömään fajitaksia, mutta mä taasen halusin erääseen toiseen ravintolaan. Koska sitten valittiin mun vaihtoehto, niin päätin tehdä avokille meksilaisen illan meillä kotona.

Iltapäivällä hain avopuolison töistä, josta suuntasimme yhdessä kohti Salmisaaren liikuntakeskusta ja Kiipeilyareenaa.


(kuva laitattu sivulta: http://kiipeilyareena.com/)

Mä en ole koskaan aikaisemin käynyt kiipeilemässä, moni on kyllä puhunut siitä ja avopuolisokin on käynyt ja tykkää lajista. Olin sitten ottanut yhteyttä tuonne ja kysynyt, että onko tuolla mitään kiipeilyneitsyille.

Kiipeilyareenalta löytyy mm Pohjoismaiden korkein kiipeilyseinä, muutamia itsestäänvarmivia köysiä/paikkoja sekä useita kiipeilyseinä, paljon erilaisia reittejä sekä boulderointi mahdollisuus.

Meitä kiipeilyssä opasti henkilö, joka on kiipeillyt mm Mont Blancille ja on Kiipeilyareena toimistusjohtaja.

Ensimmäisellä kiipeilykerralla mentiin itsestäänvarmistavilla reiteillä. Mä taisin ekalla kertaa kiivetä pari metriä, enkä meinannut uskaltaa päästää irti :D Ihan hyvin se meni sitten. Seuraavalla kerralla pääsin jo vähän korkeammalle ja lopulta uskalsin kiivetä jo ihan ylös asti. Ekoilla kerroilla kädet oli niin hapoilla tuosta, etten voinut kuvitella enää kiipeäväni yhtään. Onneksi en kehdannut kitistä, vaan menin rohkeasti niihin paikkoihin mihin

Niiden itsevarmistavien jälkeen hirvitti se, että avokki varmisti minut. Vielä kauheampaa oli se, että minä jouduin vastaamaan avokin hengestä varmistamalla hänen kiipeilynsä O_o Ihan hirveää. Mitä jos se olis tippunut.. en mä peris vielä mitään. Just tällaisten asioiden takia meidän pitäisi olla naimisissa :D Avokki ei varmaan nyt joko a) uskalla ikinä kosia b) uskalla lähteä mun kanssa kiipeämään sen jälkeen kun ollaan naimisissa :P

Tuosta kiipeilystä jäi aivan mahtavat fiilikset, ollaan avopuolison kanssa molemmat niin innoissamme, ettei olla mistää muusta puhuttukaan kuin kiipeilystä. Avopuolison miettii jopa kiipeilykenkien hankkimista. Mä en ole vielä niin pitkällä.

Kotiuduttuamme järjestin tosiaan meille meksikolaisen illan.

Alkupaloina oli Quesadillas de Nuez, eli vuohenjuustolla, saksanpähkinöillä, hunajalla ja jalapenoilla täytettyjä Quessidilloja.



Pääruokana oli naudanlihaburritoja, eli naudaniliha-paprika-sipulipaistossa plus guakamolea ja juustoraastetta sisällä, päällä tuota juustokastiketta (mikä se nimi olikaan?) + jalapenoja, lisukkeena salaattia valkosipulikastikkeella ja nachoja ja salsaa.



Jälkiruokana oli ihan Pirkan kolmen suklaan jäätelöä :)

12 takana

Nyt on suhteellisen intensiivinen työrupeama takana. Vuodenvaihde, vuosi-ilmoitukset, tilinpäätökset ja normi työt päälle = takuuvarma kiire. Tähän yhtälöön sitten yksi kumrampi keissi JA oma sairastuminen (flunssa vain) päälle, niin soppa on valmis.

Eilen sain viimeisen kiireellisen työn tehtyä, tuntui kuin hirveä paino olisi vieritetty harteilta. Ihan kuin joku olisi vetänyt selkärangan pois, teki mieli vaan lössähtää tuolille.



Juuri sopivaan saumaan sitten olin sopinut treffaavani vanhinta ystävääni keskustassa. Teki niin hyvää nähdä tätä ystävääni, meidän piti nähdä jo viimeviikolla, mutta olin silloin pahimmassa flunssassa. Syötiin Iguanassa ja juotiin parit siiderit sekä Iguanassa että Villi Wäinössä, juoruttiin ja luettiin horoskooppeja. Mun avokki on niin ilmetty Kauris. Itse en sitten allekirjoita yhtään negatiivista luonteenpiirrettä/ominaisuutta, joita oinaaseen liitettään :P

Hulluutta kuitenkin on, että kuinka hyvin avopuolison kohdalla horoskoopit pitivät paikkansa.. olen ehkä vähän shokissa :P

"Kauris 22.12.-19.1.

Hallitseva planeetta: Saturnus.

Näin Kauriista sanotaan alan kirjallisuudessa:

Kauriit ovat kunnollisen ihmisen ruumiillistumia. He tekevät työnsä kunnolla eivätkä pidä itsestään meteliä. Kauriit ovat pienestä pitäen mietteliäitä ja totisia, ja siksi vaikuttavatkin usein vanhemmilta kuin ovat. He tekevät elämässään paljon uhrauksia, eivät niinkään muita auttaakseen, vaan säilyttääkseen rauhan ja tyyneyden omassa elämässään.

Kauriit ovat älykkäitä ja loogisia. He tekevät paljon havaintoja ympäröivästä maailmasta ja pohtivat niitä. Kauriilla on kyltymätön tiedonjano, ja se tekee heistä sivistyneitä ja fiksuja. Totinen ja rauhallinen Kauris on myös erittäin kunnianhimoinen. He toimivat usein johtavissa työtehtävissä. Toisaalta, Kauriit tarvitsevat myös paljon hyväksyntää muilta ihmisiltä. Usein ulkopuolisten mielipiteet merkitsevät heille enemmän, kuin läheisten ihmisten.

Kauriit eivät ole spontaaneja, vaan varovaisia ja kaukonäköisiä. Vahvatahtoinen Kauris on parisuhteessa erittäin romanttinen ja uskollinen. Hän on kumppanilleen lempeä, ja kykenee syviin ja vakaisiin tunteisiin"
lähde:http://plaza.fi/ellit/kristallipallo/horoskooppimerkit/horoskoopit-kauris

Sen lisäksi, että töissä on nyt selvästi seesteisempi vaihe alkamassa (kunnes sitten tilinpäätösten laatimiset iskee täysillä päälle), niin meidän pikkuisen kanssa on taas mennyt paremmin.

Me olemme avopuolison kanssa olleet pitkään huolissamme siitä, kun Mimi ei syö kunnolla. Se saattaa noukkia ruokaa kupista ja roudata sen jonnekin täällä kotona, tai sitten syö vaan käsittämättömän pienen annoksen, usein ruoka on näyttänyt täysin koskemattomalta.

Mietittiin jo, että turvotetaanko liikaa sitä ruokaa. Todennäköisesti tehtiin niin. Mimille on siis syötetty erityisesti westeille tarkoitettuja nappuloita ties kuinka pitkään. Turvotettuja nappuloita on sitten höystetty pienellä määrällä juustoa, raejuustoa, avocadoa, kurkkua, tomaaatti tai pienellä määrällä sellaista koirille tarkoitettua metukännäköistä pötköä.

Tässä yhtenä iltana ollessani koiran kanssa kahdestaan kotona päätin, että nyt mä vaikka laitan sen syömään. Aluksi koira rimpuili, eikä meinannut millään syödä. Tuli ihan hirveä paskamutsi olo, pakottaa nyt koira syömään. Eikös niiden pitäisi luonnostaa syödä ihan hirveästi ja kaikkea?! Noooh. Nyt kuitenkin kerta kerralta syöminen on helpottunut. Mimi tulee kyllä käskystä kupille, käy vähän nuuskimassa, ja sitten meinaa lähteä pois, mutta ihan vain se, että mä pidän nyt kädet Mimin kainaloissa, niin se jotenkin helpottaa siinä, että nyt pikkuinen syö kaiken mitä kuppiin laitetaan. Mikä helpotus.

Varmasti joku expertti keksii monta erilaista asiaa, miten mä oon toiminut tuossa väärin, mutta kyllä se nyt näyttäisi toimivan. Meillä on ihan erilainen tarmokas koira taas :)

Muutenkin koiruuden kanssa menee paremmin. Me olemme luopuneet flexin käytöstä, ihan oman laiskuuden takia. Flexissä helposti oma keskittyminen herpaantui, ja koira saattoi jäädä matkasta.. unohtua, eikä seurannut meidän kun oli tarkoitus. Nyt on taas tuo punainen hihna. Hihnassa ja makupalojen avulla pikkuinen kulkee myös ihan eri tavalla vieressä, ja tottelee. Helpottavaa sekin. Keksi nyt vaan, että miten tuo koira on alkanut säikyksi.. paukkuarka. Me ei huudeta eikä muutenkaan riehuta täällä, joten en ymmärrä mistä tuo on peräisin.

Nyt nukkumaan, huomenna on monella tavalla kiva päivä tiedossa. Jotain ihan uutta luvassa mulle :) Toivottavasti muistan ottaa kuvia.

mä oon niin selkä

Nonni tosiaan, i am back. Tauti nujerrettu (arght, nyt on lämpöä, mutta ei muuten kipeä olo, joten en ole kipeä .. nih!)

Eilen palasin kuntosalille ja tänään crosserin päälle ohjatulla tunnilla. Mieletön olo. Mä kovasti suunnittelen käyväni salilla kolmisen kertaa viikossa ja parina päivänä kävisin jumpassa/crossaamassa. Täällä kotona mun suunnitelmat eivät saaneet kannatusta "et sä kuitenkaan hyödy siitä mitään".. Jjust. Paitsi että tulee hyvä mieli, kunto kohoaa ja rasva palaa.. mutta joo ei siitä mulle tuu mitään.

Pientä kannustusta kiitos.

Myöskin mun osallistumiset noilla Fitfarmin kuureilla teilattiin täysin. Ei kuulema ole kannattavaa olla millään pikadietillä, vaan pitää opetella syömään kunnolla. KETTU! Sitähän tässä fitfarmin haasteissa tavotellaan, hyvää säännöllistä ruokarytmiä, totutellaan normaaleihin annoskokoihin jne. Teki mieli huutaa kun käytiin ties kuinka monennen kerran toi sama hemmetin keskustelu.

Myöskin jos mä jonain päivänä haluaisin palkita itseni jollain hyvällä, niin "miksi sä ylipäätänsä laihdutat, jos kuitenkin vedät koko ajan karkkia".

*smack!!*

Lukiskohan se nyt se fitfarmin haastesivun, jotta ei tartte joka kerta käydä tätä saatanan vääntöä. Kypsyttää.

raskasta

Viikonloppuna meni isolta osalta töitä tehden, onneksi lauantaina oli tyttöjenilta, niin sai hieman hengähtää välillä.

Tammikuun alussa ystävättären valmistujaisissa saatiin idea tyttöjenillasta porukalla, jolla tuli vietettyä hurjasti aikaa yläasteaikoina. Meigän -jengi <3 Oli tosi ihana viettää nyyttäri-iltaa tyttöjen kanssa. Juoruttiin, juotiin vähän viinä/siideriä ja luettiin yhden ystävättäristä päiväkirjaa ala- ja yläateajoilta :D Voi sitä tuskaa :D

Aiheet kävivät välillä synkissäkin asioissa. Sain vahvistuksen sille huhulle, minkä olin kuullut viimevuonna. Yksi yläastekaveri oli kuollut. Kauheaa. Mä olin yläasteella kuolettavan ihastunut tuohon kundiin, se oli mun mielestä ihana, fiksu ja hauska. Ekonomian tunneilla istuminen ei ollut lainkaan niin paha asia, kun tuo kundi oli siellä.

En mä ollut kauheasti ollut tekemisissä ko kundin kanssa, mitä nyt fb-kavereita, juteltiin joskus aikoinaan jos törmättiin baarissa ja mä seurasin sen blogia. Tuntuu vaan pahalta, se miten sitä lähtee, 27 vuotiaan kroppa ei kestä. Ei tappanut itseään, mutta ... toimi huonosti. Mua ehkä sekin itketti, että mun meno joskus ei ollut sen parempaa. Hitto jos omat vanhemmat olisivat joskus löytäneet mut kotoa tuolleen :(

tankotanssi

Yksi ystävätär harrastaa tankotanssia, ja hän kyseli kiinnostaisiko minua lähteä kokeilemaan. No tottakait kiinnostaa, yritinhän jo saada ystävättären polttareihin tankotanssi-ideaa läpi .. huonolla menetyksellä tosin. Nyt on aika varattuna tunnille, parin viikon päästä pääsee jo kokeilemaan :)

020211-040211

Olen tosiaan päivitellyt blogia kauhean laiskasti tällä viikolla. Olen niin hurahtanut tuohon virkkaamiseen.. ja avokin kanssa sohvalla löhöämiseen :)

keskiviikko

neuleliivi - GT
t-paita - Pimpkie
huivi - Pieces
farkut - Zara



torstai

huivi - GT
t-paita - H&M
pitkähihainen paita - Vila
mustat kiiltävät legginssit - GT
kengät - Spirit
laukku - Zara



perjantai

neuletakki - GT
t-paita - Cheap Monday
musta alustoppi - GT
farkut - Mango



Mä mietin, että mikä pointti näissä päivän asuissa on, mutta onhan näissä se idea, että niin kauan kuin mä otan näitä, niin jaksan hieman keskittyä siihen, mitä puen päälleni :) Enkä vain kulje joka päivä töissä samoissa rytkyissä :) Muuten menisi varmaan viikko samassa collegessa ja farkuissa.

hei, mun harrastuksiin kuuluu marttailu

Eli joo. Me kidnapattiin pikkusiskon kanssa meidän äiti. Sisko oli joskus kuunnellut äidin juttuja, ja tuossa reilu pari viikkoa sitten hänelle tuli mieleen, että äiti joskus on mainnut, että haluaisi liittyä marttoihin.

Tuumasta toimeen, sisko selvitti missä sijaitsee lähin marttakerho ja milloin he kokoontuvat. Mä puolestani sanoin äidille, etät pitää tiistai-illan vapaana, että mä oon suunnitellut jotain. Aluksi äiti poukkuroi vastaan, mutta sitten lähti leikkiin mukaan.

Äidillä oli aika hyvä ilme kun se tajusi mihin hänet oli viety :) Oli myös mukava huomata, että siellähän oli tuttuja naamoja. Ei siis mitään nuorisoa, vaan mun vanha musiikkileikkikoulun ope sekä aamu-uinneilta tuttu liilahiuksinen mummeli :)

Alkuperäinen suunnitelma oli, että me törkätään siskon kanssa äiti mukaan tuohon toimintaan, mutta... sitten jotenkin siellä oli kivaa :D Ollaan siskon kanssa sitten marttojan neljännessa polvessa. Hurjaa.

Avokki oli sitä mieltä, että mun sex appeal hävisi nyt lopullisesti :D Menköön, virkkaaminen rocks!!





Innostuin tuosta virkkaamisesta siinä määrin, että aion virkata hurjan määrän isoäidin neliöitä ja tehdä niistä torkkupeiton makuuhuoneeseen, jos tuo yksi on 16*16 ... ja haluan luokkaa 100x150 peito niin.. hmm.. montakos siinä pitää sitten tehdä? Lähemmäs 60!! Nooh, mulla on jo neljä tehtynä.. yksi työnalla. Kyllä tää tästä :)