sunnuntai 30. joulukuuta 2012

tänään ei uitu

Kökkö sää, jääkiipeily on kivaa, mutta ei niin kivaa, että sitä olisi pakko lähteä lähteä plussa-asteilla touhustamaan.

Aviomiehen kanssa suuntasimme aamupäivästä Areenalle. Tänään oli vuorossa kivaa pk-treeniä ja itselle pelottavia (ei maksimigreidejä) elementtejä sisältävien reittien liidaamista. Ylisessä tuli vain jammattua ja harjoiteltua ylös-alas -kiipeilyä.

Hassua kuinka eri tavalla tulee kiivettyä seuraste riippuen. Miehen kanssa tulee harvemmin reviteltyä kunnolla, saatan mennä epämukavuusrajan yläpuolellan kerran tai pari, mutta pääasiallisesti kuitenkin "nössöilen". Miehen kanssa muutenkin keskitymme enemmän hänen kiipeilynsä kehittämiseen. Kivaa yhdessäoloa ja -harrastamista siis.

Tänään joululahjapythonit alkoivat tuntua jo paremmilta otteilla. Olen edelleen kovasti sitä mieltä, että Miurat VS Womanit ovat aivan mahtavat jalkineet. Miehen kanssa puhuimme muutenkin paljon kenkien merkityksestä kiipeilylle. Havahduimme siihen, että miehenkin kiipeilytekniikkaan vaikuttaa varmasti kengät, vuoden verran venyeet Miurat (nauhalliset) eivät vain tarjoa tarraversioiden jämäkkyyttä. Muista kuinka itsellä kiipeily muuttui radikaalisti siirtyessäni nauhoista tarroihin, ja koosta 39 kokoon 36.

Pythonit ovat oikein mukavat tohvelit, hieman vielä jalat hakee, askel ei ole yhtä varma kuin Miuroissa, mutta hyvin uskalsin tänään liidailla Pytnoneilla.

Sattumalta tänään tuli pyörähdettyä Partioaitassa matkalla Sellon Citymarkettiin, josta ostin WarmpeacePlanet Lady Jacket


Toivottavasti tuli ostettua tarpeeksi lämmin takki... harvoin halvalla saa hyvää, jotenkin vain tuntuu kauhealta laittaa satasia takkiin, nyt alennuksen jälkeen hintaa jäi 129 €, hieman tuli tehtyä tuotevertailua mm Stadiumin oman malliston untsikkaan. Stadiumin omat mallit olivat turhan jäykkiä ja painavia.

Varmasti kiva takki ihan koiran kanssa ulkoiluun.. JA varmistamiseen jääkiipeillessä.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Jääkausi avattu

Tällä päivälle oli luvattu aurinkoista keliä ja mukavat pakkaset, olosuhteet ulkokiipeilyllä olivat siis erinomaiset. Pienen seikkailun (lainakamojen saaminen ja bensatankin korkin lukon jäätyminen) jälkeen pääsimme kaverin kanssa suuntaamaan kohti Nuuksiota. Nuuksiossa aurinkoinen keli vaihtui mystiseksi usvaksi... kaunista sekin.


Kallioille pääsyyn oli kaksi reittiä, joko auto parkkiin urheiluopistolla ja jään halki kävellen.. tai sitten auton vähän syrjempään ja jäällä kävelyä rantaa pitkin. Valitsimme jälkimmäisen. Aikamoista tarpomista, hyvää aerobista.




Teetä mukana, ensikerralla voisi termarista löytyä esim kuumaa keittoa. 99% suklaa ei oikein toiminut .. eikä 86% suklaakaan, onneksi jouluna tuli kartutettua rasvakerrosta, niin ei ihan heti tullut tappava nälkä.


Lainakamat, kengät, raudat ja säärisuojat. On varmasti ihan erilaista alkavalla viikolla käydä kiipeämässä, kun voi heti paikalle saapuessa olla kamat valmiina päällä.. eikä tarvitse esim Pirulla odotella, että joku tulee luovuttamaan kamat.. ja sitten sormet palellen vaihdetaan pakkasessa kamoja.. ei kiva.


Uudet lelut, hakut ja jääruuvi. Oma jääruuvi ei päässyt vielä tositoimiin, harjoittelin vain sen ruuvaamista jäähän. Hakut tuli korkattua.


Eka nousuni.. pojat vetivät saman reiti ylhäältä.. mutta aivan oikeanpuolimmaisen kourun... Mä en tuohon kouruun lähtenyt, kun siinä ei ollut mielestäni tarpeeksi jäätä. Oma reittivaihtoehtona ei ollut sittten yhtään parempi, päin vastoin. Alku oli kainaloihin asti olevaa lunta, sitten laybackasin puunrunkoa (kaatunut kuollut puu) pitkin.. kunnes saavuin ohuen ohuelle jäällä, jossa pysyin vain tuurilla.. 1/4 matkasta sain sitten mäiskiä. Hulppeeta :D Olin aivan liekeissä laybackista, vaikka jääkiipeilyähän tuolla oli tarkoitus harrastaa.






Toinen nousu, yliksessä.. järkevää jäätä. Ei mitenkään turhan vaikeaa.


Ensikerralla varmasti jäätä on enemmänkin. Kävimme toisellakin sektorilla, mutta .. tuossa vaiheessa alkoi ilta jo pimetä. Kaverini sai tehtyä melkein kolme nousua. Jääliidin varmistaminen on hurjasti kuumottavampaa kuin trädin varmistaminen.

Hurjan hyvä pössiä jäi tästä päivästä, aamulla 8.45 reissuun ja kotiuduin kuuden jälkeen illalla. Jännätti aluksi lähteä noin pitkäksi aikaa ulos, ihan vain, koska helmikuussa jääkiipeillessä oli niin kauhean kylmä, tuntui ettei mikään määrä vaatteita riittänyt.

Tänään varustuksena oli:
- merinovillainen kerrasta
- mikrofleesekerrasto
- softshelltakki ja -housut.

Hyvin tarkeni.. ja kun vielä kaverin untsikan sai lainaan, niin välillä oli jopa kuuma. Ensikertaan, ehkä ensiviikolla pääsisin antamaan näyttökokeen Pirunkalliolla, joten saisi sitten ostettua kausarin jääseinälle. Pirunkallio on vaan niin kätevä paikka kaikinpuolin, sinne on jopa lyhyempi matka kuin Salmisaareen sisäseinille.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Jäät kutsuvat

Viimeviikolla sain vihdoinkin hakkuni.. 


Nyt vielä kun saisin jääraudat ja kenkäni. Pitää niitä odotellessa käyttää vuokrakamoja, onneksi Pirunkalliolta voi vuokrata kamat Adventure Partnersseilta.

Tänään yritin ottaa käyttööni uudet Pythonini. Kauhean ihanasti Mimi tiesi antaa minulle juuri koon 36,5 kengät :P MUTTA .. kovat kiipeily ennen joulupyhiä on aiheuttanut varpaisiin erittäin kivuliaat liikavarpaat, enää edes teippaus ei auttanut. Apteekkikamoilla kokeillaan nyt alkuunsa parannella jalat, siihen asti käytetään sitten joko nauhamiuroja, jääkenkiä tai lenkkareita (salitreeniä nääs nääs).

Ennen joulupyhiä olin vallan liekeissä seinillä, nousin toisen puhtaan 6b:n ja 6b+/6c nousi .. kunnes viimeisellä jatkolla tipuin. Mahtavaa kehitystä tapahtunut.

Kolmen päivän ähky



Joulua edelsi kovat kiireet, kuten aikaisempina vuosina, tein tänäkin vuonna ystäville joululahjaksi joulusuklaita. Tänä vuonna ideoimme miehen kanssa yhdeksän erilaista. Suklaiden lisäksi innostuin neulomaan mm kaulaniinan ja viisi paria huopatossuja.

Ensimmäiset tekemäni huopatossut

joulukortit työnalla

joulunamit ystäville, yhdeksää eri sorttia
Torstaina, perjantaina ja lauantaina tuli sitten suhattua pitkin poikin pk-seutua joululahjoja vieden. Perjantaina onnistuin myös seikkailla, lainaan fb-postauksestani

yhden lahjan vieminen: 23 min ajomatka muuttui lähes tunnin seikkailuksi kehä II:lla.. ja jollain ihmeen tiellä Hankoon, a) ruuhkan b) kännyn sammumisen c) kartattomuuden takia. Onneksi Siwassa osattiin auttaa oikeaan suuntaan .. ja oikealle kadulle. Perillä .. puhelin edelleen mykkä, ovessa ovikoodi jota en tiennyt.. puoleen tuntiin ko rapussa kukaan ei mene sisään eikä ulos. Kaiken lisäksi autonavaimet onnistui tippua matkalla, ja olin hetken puhelimettomana ja autonavaimettomana.. meinasi tulla tippa linssiin. Sain loppujen lopuksi kuitenkin lahjan annettua, kun vihdoin joku lapsi halusi pulkkamäkeen ja pääsin livahtamaan rapun ovesta sisälle. Kotimatkalla tutustuin vissiin Olariin. Nyt @ koti... voisi ottaa kupin hehkuviiniä ja ihmetellä kuusta jonka sain jollain ihmeellä raahattua kotiin kolmen kauppakassin ja Mimin lisäksi.

Ja jotta noissa ei olisi ollut tarpeeksi, tein sekä omaan, että vanhempieni että kaverin kotiin Taateli-portviinikakut. En ollut koskaan aikaisemmin tätä ennen maistanut edes taatelikakkua, mutta olin kuullut siitä vain huhuja. Vaatimattomasti.. varmasti maailman parhaimpia leivonnaisia, ja ehkä paras taatelikakku evör. Olin koukussa ensimmäisestä haukusta.

maailman paras taateli-portviinikakku.. mehevää mehevää

Joulu ei olisi myöskään mitään kunnon jouluateriaa, ja laatikothan on tehtävä itse. Viikko ennen jouluaattoa tein imellettyä perunalaatikkoa ja porkkanalaatikoita. Aatonaattona pyöräytin vielä riisipiirakoita joulupöytään. Miehen lapsuudessa riisipiirat ovat kuuluneet jouluateriaan, joten tottakait sitten teen näitä miehelleni.





En ole koskaan aikaisemmin syönyt jouluna näin överisti, kuin tänävuonna. Tuntuu, ettei joulupäivänä aaton ähky ollut kadonnut minnekään, ja joulupäivänä piti käydä kaikenlisäksi sekä anoppilassa että omien vanhempieni luona syömässä jouluruokaa.

Meillä oli kaikki olleet kilttejä, sain ihania lahjoja.. kirjoja, viinejä, herkkuja, pyjaman, heksan, jääkiipeilyyn ruuvin, uudet kiipeilykengät Mimiltä :P, ripset + yhden huollon, hajuvettä, kirjoja, selkälämmittimen, Harry Potterin kaikki tuotantokaudet, itsetehdyn tuubihuivin ja aviomieheltä kahden yön kylpyläreissun Tallinnaan. Yms kaikkiea ihanaa .. kauneustuotteita jne jne ..

kiipeilyyn liittyvät joululahjani

osa Mimin saamista lahjoista
Mimin uusi talvikaapu, äitini tekemä

Mies on ollut upea, hän on huomioinut näkemäni vaivan. Tuntui hyvältä, kun hän sanoi, että melkein hänellä on melkein huono omatunto siitä, kuinka kauheasti olen joulun eteen tehnyt. Parasta on se, että hän on huomannut.. ja nyt jouluna.. olen saanut levätä. Iltaisin jos/kun olen aikaisin simahtanut sohvalle, on koira käytetty ulkona.. ja koti laitettu yötä varten kuntoon.

Tänään sitten vihdoinkin pääsimme miehen kanssa urheilemaan, kävimme kiipeilemässä Salmisaaressa. Hyvin sitä jaksoi pitää otteista kiinni, vaikka vatsa tuntuu painavan tonnin. Onneksi jouluturvotus lähtee nopeasti. Back to normal. Jouluruoat ja herkut on tuhottu tehokkaasti, vain kalkkunaa on jäljellä, ja kalkkuhan on hyvää salaatissa.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Koko eilisen päivän.. en tiedä miksi ...



Toi biisi soi sitten eilen koko kiikkujen ajan päässä, ei siinä mitään.. iloista feel good -musaa. Kiikut sujui parhaiten tällä viikolla. 

Koko viikon on ollut kuin joulu Areenalla, 3D-seinän reitit oli eilen laitettu eilen kahta reittiä lukuunottamatta kokonaan uusiksi. Mahtavuutta. 

Maanantaina kiikut meni muuten mukavasti, paitsi tosiaan hävetti oma kirkuminen Areenalla, ja jotenkin siitä jäi kakka maku suuhun itselle. 

Keskiviikkona alku oli vähän vielä maanantain tunnelmissa, olin varsin hiljaista tyttöä koko ajan Areenalla.. en saanut itsestäni kauheasti irti, mutta loppua kohden parani. 

Eilen siten oli juuri oikea mielentila kiipeilyyn, iho ei vaan kestänyt torstain boulderoinnin jälkeen montaakaan nousua. Mukavasti meni uusie reittejä ylös. Tuli kiivettyä paras nousu vähään aikaan, mutta en tästä nyt enempää. 

Torstaina kävimme boulderoimassa. Ei tullut mitään hurjia greidejä temmottua, mutta ylitin itseni uskaltamalla topata muutaman reitin. Kovasti on aina kammottanut Konalassa kiivetä keskimmäisen  rakenteen päälle topatakseni reittejä, en ole vain uskaltanut. Typerä pelko, mutta usein olen nähnyt mielessäni itseni tipahtamassa topatessa selälleni maahan.

Tänään ohjelmassa on rentoutumista, aviomies sai joulukalenteriluukusta spa-reissun ja päivällisen italialaisessa ravintolassa. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

supersunnuntai

Mahtikiikut takana, kolme tuntia kiipeilyä takana. Kiipeily on vaan niin koukuttavaa. Tässä äsken huomasin jo ajattelevani, että vielä 24h .. että pääsen taasen seinille :P

Areenalla on taas tullut hyvin uusia reittejä, ja niitä tulee kiivettyä sitä mukaa, mitä niitä nousee. Kisaseinälle oli ilmestynyt uusi sininen 5c, joka tuli vedettyä flashina. Tuossa oli taasen sellainen itsensävoittamisfiilis. En ollut ko kohdassa koskaan aikaisemmin onsightannut/flashannut reittiä, koska kulmanylitys on tuntunut pelottavalta.. nyt kohta meni erinomaisesti. Vähän jännitti, mutta piti vain sanoa itselleen, että hyvin se menee.

3D:llä testasin myös uuden reitin, vihreä 5c. Kiivetty on, ei tarvitse mennä uudelleen. Jotenkin tuo ei ollut mun reitti.

Kisaseinän sinisellä 7a:lla tuli mentyä entistä pidemmälle. Nyt on enää yksi kulmanylitys edessä. Reitti ei tunnut kauhean vaikelta vielä, mutta ehkä se vaikein osuus koittaa sitten viimeisellä suoralla.

Tähän väliin uusi biisikoukutukseni... Britney takia tämä :)


Otin viimeviikolla härkää sarvista, ja aloin hoitaa lääkärissä alaselkä/lantio ongelmiani, samalla mainitsin lääkärille nukkumisongelmista, polvikivuista ja olkapääsäryistä. Kerrankin sain todella hyvää palvelua julkisella. Mukava nuori mieslääkäri tuntui ottavan mun vaivat tosissaan, kaikessa rauhassa käytiin kaikki mun jutut läpi.

Tämän hetkisten tietojen valossa.. en oo hajottanut selkääni/lantiotani enkä olkapäätä. Ongelmat johtuvat yliliikkuvuudesta. Pitää treenata tiettyjä lihaksia, niin lantiosärkyjen pitäisi alkaa hellittää. Olkapääsärkyihin määrättiin kuminauhajumppaa jatkuvaksi. Nukkumisesta, nyt kokeilussa lääkitys. On aika uusi ihminen olo, kun pitkästä aikaa saa nukuttua syvät ja yhtämittaiset unet.

Kauhean kiva, kun tietää mistä vaivat johtuu.. ja mitä voi tehdä asioille. Eihän vaivat heti jumppaamalla pois lähde, mutta .. on hyvä tietää, ettei ole mitään oikeasti rikki.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Didi testaa: Fast Pudding

Silmät kiiluen etsin tänään kaupoilta Fastin vanukasta, Jumbon Cityamarketista en tätä löytänyt, Prismasta sitten löytyi tämä kauan himoitsemani uutuus.

Mies osti kaupasta pari patukkaa Daimia, minä lohduttauduin sillä, että minulla on vanukasta mahdolliseen makeanhimoon, ja se on myös hyvä proteiinipitoinen välipala.

Tein vanukkaan ohjeen mukaan, 1,5dl maitoa ja 1 dl jauhetta, vatkaus ja jääkaappiin vetäytymään.


Vanukkaan koostumus oli aika maitovaahtoinen, ja väri oli kaukana kuvan pakkauksesta.


Koostumus ja maku täsmäsivät, vanukas maistui lähinnä vatkatulta ja tönköltä maidolta. Jos oikein etsiskeli, saattoi tuolta löytää häivähdyksen jotain karamellimaista, mutta ei tuolla makeanhimoa pystynyt taltuttamaan. Vain jos maitorahka alkaa tökkiä, niin siinä tilanteessa tuon pussin voi syödä loppuun. 700g vanukasjauhetta maksoi muistaakseni 27€. En lähtisi suosittelemaan tätä tuotetta.

Toivottavasti suklainen vanukas olisi pienempi pettymys, odotukset eivät ole ainakaan korkealla. Mannisen suklainen pudding pieksee ainakin tämän Fastin mömmön sata nolla.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

CU at the wall

Maanantai -tiistain välisenä yönä se päätös tuli sitten tehtyä. Heräsin yöllä yhdeltä siihen, että kaikki liikkuminen sattuu, hengittäminen sattuu.. sängyssä ei miään asento ollut kivuton, yritin istua ja kävellä, mikään ei auttanut.  Lavantietämillä oli aivan kauhean lihasjumi. Yritin pari tuntia kärvistellä, kunnes herätin miehen, jonkin aikaa arvoin haluanko lähteä Peijakseen päivystykseen yöllä. Puoli neljältä sitten suostuin. Vähän relaksanttia piikillä peppuun.. ja olo alkoi helpottua.

Relaksantti, lepo ja voltaren kipugeelin hierominen auttoi, ja tänään olin jo taas kiipeilykunnossa. Salmisaareen kurvasin Konalan Boulderkeskuksen kautta, josta ostin itselleni varmistuslasit. Hinta oli aika kova, 115€, mutta jos noiden avulla varmistaessa onnistun välttymään jumeilta, niin on tuo hintasa arvoinen.


Lasit olivat nappiostos. Varmistaessa ei tarvitse lainkaan kuikuilla yläkanttiin, laseilla näkee paremmin tilanteen, kun kaveri on klippaamassa, katselualue kaventuu, kaikki ylimääräinen tulee suljettua pois JA mielentön bonus.. *rumpujen pärinää* jos kaverilta sattuu tippumaan mankkaa kiivetessä, niin nyt mankkapöly ei päädy varmistajan silmään.


Kiikut sujuivat tänään erinomaisesti, hyvä flow on säilynyt. Tänään kaverin ei tarvinnut potkia minua vaikeammille greideille, vaan suuntasin itse näille.  Yllättän hyvin yhtämittaisesti tuli tehtyä 6c:tä pitkän tovin.. ja kisaseinän uusi vaaleansininen 7a tuli projektoitua kattoon asti. Olin tosiaan jo maanantaina kokeillut tätä 7a:ta, mutta jäin yhteen otteeseen "jumiin" .. maanatai-illalla sitten koin ahaa-elämyksen, sormijammi otteeseen, ja tänään se toimi.

Lapa ei ollut vielä ihan kunnossa, vähän vahingossa katselin yläkanttiin, ja selässä/hartiassa alkoi tuntua hassulta. Nyt kotona lepoa, Burana, voltaren geeliä ja lämpötyyny... eiköhän sitä huomenna taas olla kiipeilykunnossa, ja jos nyt sitten ei kuikuilla lainkaan ilman laseja.

viikko 48


Pääsi flunssa kiusaamaan vielä alkuviikosta, maanantaina podin flunssaa kotona, tiistaina tuli käveltyä jo koiran kansa töistä kotiin.

Keskiviikon kiikut olivat vielä aika mitäänsanomattomat, eikä torstain juoksukaan ollut vielä ihan priimaa. Pe treenattiin kaverin kanssa lauantain kisojani varten. Oli aika hulppeaa, kun sain perjantaina testata junnujen finaalireitin reitintekijän katsoessa vierestä.. paineen alla tuntui jännittävältä kiivetä.

Launtain kiipeilyistä on ihan oma tekstinsä :)

Su väänsin itseni väkisin salille. Kotona rötväily olisi tuntunut kauhean houkuttelevalta, mutta onneksi sain itseni salille, sain tehtyä viikon toisen "kunnon" aerobisen.

maanantai 3. joulukuuta 2012

FLOW

Ekat kiikut kisojen jälkeen, mieletön flow saavutettu. Uutta tarmoa, liidasin tänään, en pelännyt.. enkä ajatellut tippumista, 6b+ meni yhdellä levolla, pitkä nousu 3D seinällä. Ensikerralla tavotteena puhdas nousu. Lähdin myös pelottomasti liidaamaan kisaseinän uutta sinistä seiska aata.. viidennelle jatkoille pääsin.

Onnistuin vain tänään varmistaessa saada selästäni jonkin lihaksen kramppiin. Kiikut loppuivat siihen, että vasemmassa kädessä meni sähköisiä tuntemuksi, eikä pää enää kääntynyt. Kotiin päästyä käsi ei noussutkaan edes.

Itselääkintä ja kotihieronta kunniaan..  eiköhän tämä huomenna ole jo parempi.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

normilauantai - Kiipeilyurheilijat Open

Vähän alle kk sitten tuli ilmoitus oman kiipeilyseuran järjestämistä leikkimielisistä kisoista, hetkeäkään miettimättä menin ja ilmottauduin. Vatsa kääntyi välittömästi ympäri Lähetä -nappulaan painettuani. 

En tiedä mikä mihin meni, miksi ihmeessä laitan itseni tilanteeseen, joka kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani. Inhoan esiintymistä, kilpailua...  en ole koskaan ollut suorituksissa parhaimmillani kilpailutilanteissa, pää ei ole vain kestänyt. Nyt sitten lähden kisaamaan kiipeilyssä, laji johon tutustuin lähemmin vasta vuosi sitten helmikussa. 

Naama vakavana talsin lauantaina kilpailupaikalle. Mukana oli mieheni, kiipeilykaverini, ja ystäväpariskunta. Olin etukäteen  jo sanonut, että saa tulla katsomaan, mutta minua tulee todennäköisimmin jännittämään niin paljon, etten halua puhua ja sulkeudun täysin.


Kiipeilykaveri hieman tarkoituksella "häiritsi" minua. Itse olisin vain kauhusta jäykkänä istunut paikoillani, mutta minut laitettiin vetämään reilut puolen tusinaa nousuja.

Totinen odottaja.


Naisten sarjassa olin toisena, ystävä aloitti.. mä seurasin perässä. Ensimmäinen nousu oli tasapainoa. Nousu meni ihan hyvin, kunnes tein virheen reitinluvussa, krimppasin otteen päältä, kun  otteen vasemmalta puolelta tarttuessa olisi hyvin pystynyt vetämään kohdan laybackina ja päästä pidemmälle. Ei mitään, olin kuitenkin ihan tyytyväinen ensimmäiseen nousuuni.




Toinen nousu oli puhdasta tuskaa. Miestäni jännitti kuulema puolestani niin paljon, ettei huomannut ottaa kuvia.. eikä siinä toisen jatkon kohdalla tippuessa niitä kuvia olisikaan ehtinyt paljoa ottaa. En tiedä mikä tuli. Kauheat paineet, edellisen kerran juuri ko kohdassa tällä seinällä oli jäänyt 5c:n liidissä JA otteet olivat sellaiset, että lähtökohtaisesti olen aina vältellyt niistä tehtyjä reittejä.

Tipuin tosiaan niin pian aloituksen jälkeen, olin raivoissani itselleni, menin aivan syrjään.. en puhunut kenellekään mitään toviin.. märehdin kunnolla. Ei toki, tavotteenihan päivälle oli se, että ylitän itseni ihan sillä, että ylipäätänsä lähdin finaaliin, mutta ei noin aikaisin ollut tarkoitus tippua.

Olin kuullut huhua, että kaikki naisten karsinnasta pääsisivät automaattisesti finaaliin, mutta tuomarien ilmoittaessa, että finaalistit ilmoitetaan pienen hetken kuluttua, ehdin jo iloita siitä, että saisin seurata loput kisat ihan vain katsojana.

Jotenkin sitä sitten tulikin "jouduttua" finaaliin. Minulla meni pasmat ihan sekaisin, onneksi sain ottaa kiipeilykaverini varmistamaan nousun. Omaa vuoroa odotellessa liidasin parvella yhden 6a:n viimeistä otetta vaille.. pannutin kunnolla.. ja tein yhden nousun vielä helpolla reitillä. Sen jälkeen vaan odotettiin. Minua pelotti niin paljon, tuntui että oksennan, pyörryn ja alan itkeä. Mietin vain sitä, että kuinka minua tulee hävettämään se, että tipun kaikkien edessä ekoilta otteilta.

Saimme kuitenkin käydä tutustumassa finaalireittiin. Olo helpottui hieman. Siellä oli yhden lempiotteistani, hyvännäköinen alku, kiipesin reittiä mielessäni jo viidennelle jatkolle, eikä se senkään jälkeen tuntunut mahdottomalta. Katselin reitin puoleen väliin asti.

Finaalissa oli ensimmäinen, onneksi. Pääsin odottamasta.

Alku meni ok, toisen jatkon kohdalla kädet menivät ihan kummallisesti, jotenkin sain vain voimalla pidettyä itseni seinällä. Sitten matka jatkui.


Tuntui, että kolmannen jatkon jälkeen ei enää pelottanut, kolmannelta en pelännyt enää tippuvani maahan asti, ja mielessäni tsemppasin itseäni aina vain kohti seuraavaa hyvää otetta.

Tuli venyteltyä seinällä pariin otteeseen.. eka venytys .. hop!


Viimeiselle klipilleni menossa..  tuosta sitten vielä seurasi leveä asento.. vasen jalka kaukana vasemmalla.. molemmat kädet valkoisen seinän otteilla, ja sitten ei voimat enää riittänyt.


Olin aivan uskomattoman liekeissä vaikka tipuinkin tuosta kohtaa alas. Olin voittanut itseni.. ihan vain jo pelkkä ilmottautuminen oli ollut suunnaton voitto minulle, ja se itseluottamusbuusti, mikä tuosta seurasi. Tuo kisojen finaalin mielentila kun siirtyisi vielä normaaliin harjoitteluun, niin voisin kuvitella kehittyväni uskomattoman paljon vielä tässä lajissa.

Oli mahtavaa päästä osallistumaan kisoihin, ja oli ihanaa, että niin monta ystävääkin oli kannustamassa. Yksi kaveri tuli myös siskonsa kanssa katsomaan karsinnat. Aviomies oli aidosti kauhean ylpeä minusta.

Kuinkahan pitkälle sitä olisi päässyt, jos olisin katsonut reittiä etukäteen sen puolivälin yli :P No ei sentään, tuohon asti punnerrettuani forkut olivat kivikovat, köysi ei lähtenyt omin voimin pois.. enkä toviin saanut edes tavaroitani nostettua lattialta mukaan. Good game.

Hyvää joulua... minulle

Lumen tultua huomasin löytäväni itseni selailemasta jääkiipeilykamoja. Päätin käyttää ammattitutkinostipendini ostamalla itselleni jääraudat ja -hakut.

Nyt pitää vielä tehdä päätös kiipeilykengistä, ottaako Trangot vai Nepal Evot gtx:t.

tiistai 27. marraskuuta 2012

viikko 47


Flunssa alkoi kiusata viimeviikolla jo keskiviikkona, tai silloin taisi influenssapiikki aiheuttaa oireita, mutta torstaista lähtien urheilut jäivät vajaiksi. Torstaina ja lauantaina suunnitellut juoksulenkit jäivat vain pidemmiksi kävelylenkeiksi Mimin kanssa. Sunnuntain vietinkin sitten pääasiallisesti vaakatasossa.

Tällä viikolla paremmin, vointi jo huomattavasti parempi kuin eilen. Juoksemaan en vielä lähde, mutta taidan taas tänään kävellä pikkuisen kanssa kotiin. Toivoisin huomenna jo olevani kunnossa kiipeilyä ajatellen.

maanantai 26. marraskuuta 2012

hopeakehys

Kipeänä kotona, töissä työt seisoo eikä pääse urheilemaan. Hopeakehys on, että ainakin ehdin tehdä käsitöitä :)  Onneksi on Netflix, kohta keitän pannullisen teetä, kudon ja katson samalla Ensisilmäyksellä -sarjaa.

Yritin tahdonvoimalla parantua jo täksi päiväksi, mutta nyt ei omat mentaalivoimat riittäneet. Viikonloppuna olisi pitkään odotettu tapahtuma, ja olisi kiva olla kunnossa jo pari päivää ennen lauantaita, jottei juuritoipuneena mene haastamaan itseään.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

sittenkin duha?

Voi harmitus, kovasti yrittää flunssa puskea läpi. Herätyskello soitti aamulla aikaisin, mutta alkuperäinen suunnitelma aamuvatsoista ja juoksulenkistä vaihtui tunnin kävelylenkkiin Mimin kanssa. 

Pitkään odotettu tapahtuma koitti sitten jo puoli kymmeneltä Stadionilla. Adventure Partners järjesti hakkuhookkailu kisat Stadikalla. Itse olin vain ilmottautunut katselemaan kilpailuja ja mahdollisesti varmistamaan kilpailuihin ilmottautunutta kaveria.

Jännännäköistä touhua, olisi varmasti itsekin tullut osallistuttua. Kilpailun henkeen eivät vain minun kiipeilykenkäni sopineet, olisi pitänyt olla esim lähestymiskengät tai jääkiipeilykengät. Ensivuonna samaan aikaan (jos järjestävät uudestaan) on sitten varmasti molemmat, ja omat hakut myös.


Ulkoillessa tuli kylmä .. ja selkä niin kipeäksi, ettei pystynyt jäädä finaaleihin asti. 

Illalla miehen kanssa pyörähdettiin nopeasti kaupoilla, hyvin tuli hankittua jo iso osa joululahjoista. Kivaa olla kerrankan ajallaan tämän asian kanssa.

Ilta on mennyt.. maaten.. saunoen.. vähän uiden.. saunoen ja katsoen höpöhöpöä nettitelkuista.


Kuvat kun happi oli vielä hyvä..


Tai ainakin kohtalainen. Nyt on aika hyvin niistetty olo.

torstai 22. marraskuuta 2012

Piikitettynä

Wuf, mikä olo on ollut tänään. Kaikki alkoi eilisestä, kun kävimme äidin kanssa ottamassa influenssarokotukset. Olo oli vallan mainio, kunnes sitten illalla olo alkoi heiketä, tuli kauhea voimattomuus... enne yhdistettyäni tätä voimattomuutta pistokseen kävin kiipeilemässä huonoimmat nousut ikinä. Muutama hyvä nousu tuli tehtyä, mutta sitten yhtäkkiä ei voimia olla nimeksikään, 5c meni osissa.. 5b:ssä en jaksanut enää edes klipata köyttä ankkuriin punnerrettuani sen osissa ylös. Kauhea itsensäruoskinta alkoi tuosta.. ja on jatkunut vielä tähän hetkeen asti.

Kysyin kyllä työterveyshoitajalta urheilusta piikityspäivänä, ei mitään varoitusta tällaisesta olosta.

Tänään suunnitelmissa oli juoksulenkki kiipeilykaverin kanssa, mutta olo aamulla oli kaikkea muuta kuin hyvä, ihan kuin joku olisi imenyt kaiken energia pois.. ja (ehkä liikaa tietoa) limaa on erittynyt niin paljon nieluun nieltäväksi, että työpäivän jälkeen olen vain halaillut posliinia, kun vatsa on ollut kaikesta limasta niin sekaisin. Ärsyttävää.

Töistä piti kuitenkin päästä pois, pikkuisen kanssa kävelimme kotiin. Onneksi sentään vaatetus on super! Avimies täydensi minun vaatetusta ostamalla minulle ihanan vaaleanpunaisen buffin.


 Kohta ulos..



Moni vastaantuleva koiranulkoittaja kyselee, että eikös se ole hankalaa, kun on valkoinen koira, jota pitää olla koko ajan pesemässä. Mielestäni on enemminkin hyvä asia, että koira on valkoinen, näkee ainakin pestä liat pois, eikä kaikki tuo rapa päädy sänkyyn/sohvalle.


Ja kun koira on pesty tai tassut huuhdeltu, laitetaan tassuihin koirasalvaa, ettei pikkuisen koivet kuivu liikaa. Kuivatessa Mimi saa myös aina kevyen hieronnan.


Olo alkaa nyt jo helpottaa. Huomenna vielä pitää ottaa keyvesti, mutta kiva kuitenkin huomata olon kohentuvan.

tiistai 20. marraskuuta 2012

viikko 46


Urheilun kannalta päättynyt viikko oli erittäin kiva ja onnistunut, aerobista tuli tehtyä pariin otteeseen, kiipeilyssä pääasiallisesti tuli paljon onnistumisia ja uuttakin tuli kokeiltua tiistaina jumpan merkeissä.

Köysikiipeilyssä on ollut kivaa viimeaikoina matalan greidien nousuista johtuen pitkä linja puhtaita liidejä. On tullut myös harjoiteltua mm knee droppia negoja kiivetessä. Pariin otteeseen on ollut seinällä sellainen olo, ettei jaksaisi pitää kiinni, onneksi se on yleensä vaan pää, eikä sormet, ts mieli luovuttaisi kroppaa aikaisemmin.

Salilla tuli sunnuntaina kokeiltua vähän erilaista treeniä, käytin GFG:n salitreenejä pohjalla toistoissa ja sarjoissa, mutta nyt liikkeitä tuli tehtyä enemmän trx:llä ja käsipainoilla. Tiistain jumppa inspiroi jo liikkeissä (yhdistelmäliikkeitä), ja ensikerralla vois harkita kahvakuulan ottamista repertuaariin.  Hyvin oli havaittavissa trx-vatsoja tehdessä aamuvatsojen positiivisen vaikutuksen, 3 x 15 sarja meni kuin vettä vain .. ja sarjojen jälkeen pystyi olla vielä tovin lankussakin.

Juoksuinto on palannut, ja oikeilla kengillä ja hyvässä maastossa pystyn näemmä juostakin ilman järkyttäviä alaselkäkipuja.

maanantai 19. marraskuuta 2012

kunniakerros

Pari kolme viimeistä viikkoa ei ole ollut helppoja, olen jaksanut urheilla, mutta tunnen olleeni vain muisto itsestäni. Tänään on vihdoinkin ollut sellainen päivä pitkästä aikaa, että on ollut tunne, että en sekoa tai romahda.

Paniikkikohtauksia on ollut viime viikkoina enemmän kuin pariin vuoteen, ja joskus aikoinaan vaikeat asiat ovat alkaneet tuntua uudelleen vaikeilta. On tehnyt mieli vaan piiloutua kotiin, maata sängyssä, minnekään en olisin halunnut lähteä, enkä ole jaksanut olla yhtä sosiaalinen kuin tavallisesti. Sitten kun on joutunut pakottamaan itsensä olemaan aktiivinen, on ahdistus tullut näiden funktioiden jälkeen entistä voimakkaampana.

Tänään onneksi ei ahdistanut lähteä kiipeilemään. On ollut tovin turhauttavaa lähteä seinille, kun paniikkohtausten takia olo on kuin olisi itkenyt lohduttomana vuorokauden putkeen, voimat ovat olleet poissa. Tänään oli HYVÄ päivä seinillä .. ja muutenkin.

Terapeutin mukaan ei ole lainkaan kummallista, että kun terapiaa aletaan lopetella (kolme vuotta kelan tukemaa kuntoutusta tulee tässä kuussa täyteen), niin kaikki vanhat tunteet tekevät kunniakierroksen. Pitää yrittää vain olla vahva.. ja katsoa niiden bluffi. Onneksi kuitenkaan terapia ei lopu kuin seinään, vaan käyn ainakin (omasta ehdotuksesta) terapeutin tykönä kerran kuukaudessa.

torstai 15. marraskuuta 2012

niin rikki

Tiistain jumppa tuntui eilen vähän, tänään tuntuu paljon. Eilen jännitti sitä, että pysyykö seinillä hetkeäkään, mutta hyvin sitten jostain tuli intoa ja unohti täysin mitkään lihaskivut seinällä. Areenalla oli mahtavan kivoja uusia reittejä Selfstandig-seinällä. Parin viikon aikana olen noussut kaksi 6a/6a+:aa, muuten olen pysytellyt max 5c:n reiteissä.

On ollut mukavaa kiivetä helpompia reittejä vähän aikaa, tekee hyvää itseluottamukselle, että pääsee reitin toisensa jälkeen puhtaasti ylös. Yläköydessä on tullut mentyä vain, jos reitillä ei ole ollut jatkoja ja joku (minä) unohti jatkonsa himaan.

Tänään kroppa kaipaa lepoa tai kevyttä palauttavaa, ts kävelen töistä pikkuisen kanssa kotio.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Mimin uudet pöksyt

Kun minä sain viimeviikolla uudet urheiluvaatteet... 


.. sai Mimikin uudet juoksupöksyt :P

vieraissa Töölö Gymillä

Kävin kokeilemassa tänään jumppaa jossain muualla kuin "kotisalilla". Ystävän kanssa suuntasimme Töölö Gymin Total Perfecbody -tunnille.

Tunti oli mahtava kokonaisuus, kaikki välineet olivat monipuolisesti käytössä, kahvakuulakin tuli tutuksi. Olen suhtautunut kauhean skeptisesti kahvakuulaan, mutta nyt olen melkein jopa innoissani siitä. (btw bongasin toiseksi uusimmasta fitistä jutun kahvakuulasta, jonka paino on säädettävissä, kuin levytangossa ikään).

Tunnilla sai hyvät tärinät reisiin ja vatsoihin. Polvikin kesti mukavasti tunnin, vain yhdessä liikkeessä oli epämukavaa tuntumaa vielä rikkinäisessä polvessa.

Jumpan jälkeen sai nauttia mahtavasta seurasta ja herkullisesta salaatista ystävän luona.

Tehokas tunti, ties vaikka lähtisi uudestaankin. Minun vuoroni on sitten seuraavaksi houkutella ystävätär seinille.

maanantai 12. marraskuuta 2012

viikko 45


Haa, vihdoinkin sitä lepoa kiipeilystä, vähän lepoa muutenkin JA juoksu on takaisin kuvioissa. Erinomaista. Nähtäväksi jää, kauanko tätä uutta "kuuria" jaksaa. 

Lauantain juoksu kaverin kanssa meni paremmin kuin tiistaina, mutta edelleen olin aika kuoleman porteilla. Paloheinä mäki teki niin tiukkaa, että oli luovutettava ja käveltävä. Ti ja To juoksut menivät hyvin, alaselkään ei sattunut lainkaan, lauantain lenkin jälkeen alaselkä on ennenkokemattoman kipeä. Nyt pitää testata johtuuko kipu siitä, ettei selkä kestä lainkaa juoksua, vai että lauantaina juoksussa käytetyt lenkkarit ovat jostain syystä muuttuneet minulle huonoiksi. Goretex-lenkkareilla eilen pikkuisen kanssa lenkkeillessä otetut juoksuaskeleet eivät aiheuttaneet mitää kipuja.

Turhauttavaa, kun koko ajan sattuu johonkin.... jos joku kuvaisi koko kropan, niin mitäköhän kaikkea korjattavaa löytyisi :D Onneksi aina pystyy kuitenkin jotain urheilua tehdä. Olkapää tuntuu levänneen mukavasti.

Juoksusta kuitenkin hyvä pössis.. eilen piti alunperin lähteä punttikselle treenaamaan, mutta laittelinkin sitten vain kotia kuntoon ja nautin lenkistä Mimin kanssa. Ei haitannut lainkaan olla pikkuisen kanssa ulkona (sää oli jollain asteikolla kurja), kun oli vaatetus kunnossa.

perjantai 9. marraskuuta 2012

teknistä pukeutumista

Nyt voivat pakkaset tulla, olen valmistautunut.

Tänään urheilu-/ulkoiluvaatteearsenaalini kasvoi Haglögsin Windstopper- kokonaisuudella sekä microfeelsekerrastolla.

paita ja pöksyt




Sekä Swift -takki ja Aero Q-housut


Nyt pitäisi pystyä liikkua ulkona ja tarjeta ennenkaikkea.

Tiistain juoksunöyryytyksen jälkeen puhkuin intoa. Olin pakannut töihin juoksuvaatteet mukaan. Hyvinhän se juoksu sujui, kun sai mennä omaa tahtia eikä eksynyt kuin pienille mäkimatkoille. 57 minuuttia ja 8,28 km. Tosi hyvä!

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0