Jo maanantaina pääsin takaisin aamutepsutteluiden makuun, silloin oli jo suhteellisen liukasta, mutta pystyin tehdä aamukävelyn normaalisti. Keskiviikkona yritin luikastella tovin, mutta suurin osa lenkistä taittui peilijään päällä, oikaisin kotiin, suunnitellusta tunnista kävelin vain vähän alle 40min.
En jäänyt tuleen makaan. Olin jostain bongannut termin "icebug" ja selvitin mitä ne ovat.
Keskiviikkoiltana tuli testailua kenkiä koiraa ulkoiluttaessa, etsin kaikki mahdolliset liukkaan kohdat. Mies sain luistella normaaleilla kengillään ja minä iskin sitten nastani jäähän. Kengät piti uskomattoman hyvin, ei mitään ongelmia.
Torstaina aamulla olin varautunut peilijäähän, mutta lämmin keli oli pääasiallisesti sulattanut jäät pois. Tulipahan tepsuteltua kuitenkin. Inhottavaa vain oli se, että kengät hiersi kovasti kantapäästä, ehkä nämä vain vaativat enemmän totuttelua /sisäänajoa.
Nyt on taas jäät sulaneet, ehkä tässä pääsee vielä normilenkkareilla ulos ennen kuin maa on taas valkoisena ja jäisenä. Kovasti odotan lunta ihan senkin takia, että tällä hetkellä selkä on niin hyvässä kunnossa, että voisin jopa kuvitella pystyväni juosta.
Yksi hurjan tärkeä asuste lenkkeilyyn on HEIJASTIN ja itse käytän vielä edelleen otsalamppua näkyäkseni pimeinä aikoina. Muistakaa käyttää heijastimia. Viimeksi tänään aamulla sain sätkyn ajaessani töihin, suojatietä ylittänyt nainen oli täysin mustissa vaatteista ilman minkäänlaista heijastinta, tuolleen tulee vielä vahinkoa.
Jotenkin epätodellinen olo, että nyt jo on perjantai. Mihin tämä viikko katosi? Kuvittelin, että vajaan viimeviikon jälkeen kokonainen työviikko tuntuisi jossakin määrin raskaalta. Koko työviikko tuntui kaikkea muuta kuin raskaalta, innostuin jopa tekemään ylitöitä kolmena päivänä. Toimisto on kiinni jouluviikon, joten työt on tehtävä reippaasti tämän ja seuraavan viikon aikana.
Urheiluissakin ajattelin, etten jaksaisi vielä tällä viikolla urheilla 100%, mutta olin onneksi väärässä siinäkin. Torstaina punttitreenin jälkeen kädet tärisi vielä ruokakaupassakin samaan tahtiin kuin polttarieni jälkeen.
Ihme ja kumma, että tänään jaksoin boulderoida yhtään eilisen treenin jälkeen. Olen alkanut teipata sormet, iho kestää paremmin kahvat.
Aviomies hemmotteli minua pasta carbonaralla päivän urheilun jälkeen.
Minä hemmottelin aviomiestä joulutortuilla (luumuhillon alla on nokare maustamatonta tuorejuustoa)
Löytyipä kuva minusta toukokuulta 2008.
On aikamoinen muutos, hiukset vaihtuneet takaisin omaksi värisiksi, kiloja on lähtenyt (ja pysynyt poissa) hurjasti ja silmälasejakaan en ole tarvinnut silmien laserleikkaukseen jälkeen.
Tuommoinen btw juttu tuo kuva.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti