13/2014

Hyvä treeniviikko, lepoa (pe ja su), salia, köyttä köyttä köyttä, vähän tepsuttelua, tullut tehtyä aerobista vähän. Pilatesharjoitteet loistaa poissaolollaan. Eihän sitä nyt ehtiä ja jaksaa kaikkea ihan joka viikko.

Flown paluu

Tippumisen pelko, siitä löytyy kerta toisensa jälkeen kirjoittamista. Sattumalta Maarit käsitteli juuri samaan teemaa blogissaan.

Olen omalta osaltani maininnut käänteentekevänä hetkenä Kiipeilyurheiljoiden ensimmäiset leikkimieliset kisat pari vuotta sitten. Sitä ennen en ollut tainnut tippua kunnolla liidatessa, tuon jälkeen paloin halusta liidata ja tippua.

Välillä tippuminen on pelottanut enemmän ja välillä vähemmän. Joskus ei ole mitään fiiliksiä liidata, pää ei pysy kasassa, miljoona muuta asiaa mielessä, ehkä keskusteluyhteys ja/tai yhteistyö varmistajan kanssa ei ole ollut niin pitkä, ettäkö uskaltaisi lähteä omille äärirajoilleen jne. Pitää olla niin monta tekijää just oikein, jotta osaa keskittyä voin kiipeämiseen.

Tippuminen ei pelota negatiivisilla sen takia, että pelkäisin itseni satuttamista, vaan se on enemmän sitä, että se on kolaus egolle. Sitä on tietyt odotukset itseltä oman kehityksen suhteen. Jostain syystä kuvittelen, etten ole kehittynyt tarpeeksi nopeasti kiipeilyssä, greidin pitäis olla korkeampi, liidaaminen ei saisi pelottaa jne. Vertaan itseäni jatkuvasti vakkarikaveriini, jonka mennä pamautti 7a:n omasta mielestäni hurjan pian harrastuksen aloittamisen jälkeen, siihen verrattuna en ole mielestäni mitään, ja sen olen antanut vaikuttaa omiin suorituksiini.

kuva Nora, 26.3.2014

Viimeaikoina olin pikkuhiljaa jo tuskastua kokonaan omaan kyvyttömyyteen astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Pari viimeistä kuukautta on mennyt kovinkin vaihtelevasti kiipeillen, alkoi vähän jo mennä maku köysikiipeilyyn, tuntui että oman pään saaminen kasaan ei vaan onnistu. Myöskin on välillä vaikea löytää seuraa, missä olisi taso, haluttu kiipeilyintensitieetti ja -tyyli jne kohdillaan. Tottakait on mahtavaa välillä kiivetä uudessa seurassa. Uudessa seurassa oppii toisenlaisia lähestymisiä kiipeilyyn, toisenlaisia filosofioita. Joskus on hyvä vaan jauhaa nousuja yliksessä, tai tahkota jotain tiettyjä mooveje/reittejä ja joskus on hyvä ottaa iisimmin. Haluan kuitenkin pystyä myös kiivetä sillä omalla tavallani.

Lauantain kisojen jälkeen paloin halusta päästä mahdollisimman pian uudestaan seinille. Oli ihan sattumaa, että tammikuuhun asti ollut vakkarikaverini oli juuri tämän viikon Suomessa. Olimme sopineet muutenkin intensiivisistä kiipeilysessioista, niin tähän samaan saumaan viikonlopun kisoista saamani potku oli mahtava yhteensattuma.

kuva Nora, 26.3.2014

Maanantaina vain liidasin parit 6b:t kuljeksimasta, vähän jännitti, mutta flow voitti pelon. Päässä oli pieni epäilys siitä, että pystynkö, mutta vahva mielikuva moovista, ensin mentaalikiipesin kohdan, ja sitten toistin liikkeet itse. Toinen 6b oli lopusta pystysuoraa, näiden seinien pelottavuudesta olen maininnutkin aikaisemmin. Toinen 6b oli reitti, jossa oli edellisellä liidiyrkällä ottanut mojovat pannut jätettyäni ankkuria edeltävän jatkon klippaamatta ja käden livettyä vikalta otteelta. Muuten maanantaina tuli pysyttä suurimmilta osin poissa vaikeilta. Yhden nuden 6c:n kädin räpiköimässä parilla levolla ylös.

Keskiviikkona oli jälleen Salmis. Tarkoituksena oli vaan vetää kevyttä palauttavaa kiipeilyä (olin ollut salilla tiistaina pt:n kanssa vetämässä jalkatreenin). Väänsin yliksessä 6c:n kertalaakista, työstin 3D:n lilan 7a:n ylös muutamilla pannuilla .. ja .. varmasti jotain muutakin tuli kiivettyä. Kovasti vannoin torstain olevan pelkkää vaikeiden liidaamista.

kuva Nora, 26.3.2014

Torstaina sitten.. fiilikset olivat täysin kateissa, olin kuin perseeseen ammutti karhu. Työasiat painoivat mieltä, vaikeiden reittien liidaaminen oli jotenkin viimeisenä mielessä. Kaikesta huolimatta liidasin kuitenkin reittejä, joita en ollut aikaisemmin liidannut tai edes ylistellyt. Peruskivaa kuitenkin, helppoa, ei tarvinnut paljoa pelätä, vaikka pystysuoria tulikin kiivettyä.

Illan viimeinen oli kiukkunousu kisaseinän vihreällä 6a+:lle (kerran projektoin reitin ylös miljoonalla levolla, koska kaikki pelotti silloin). Odotukset nolla, ajatukset olivat oman töpeksinnän takia  ihan muualla. Olin vihainen itselleni siitä, että olin varmistanut ystävääni tavalla, jolla en itseäni koskaan haluaisi tulevan varmistettavaksi - annoin tulla häirityksi varmistaessa, minulta meni ystäväni reitin toppaus ohi enkä meinannut edes huomata, että olin laskea ystäväni toisen kiipeilijän päälle! Ei näin! Piiskasin itseäni päässäni ja ääneen. Mutta juuri tapahtuneesta huolimatta .. reitti, se nousi kauniisti. Jostain syystä en hetkeäkään ajatellut pelottavaa seinän muotoa, kädet eivät pumpanneet, mikään ei pelottanut, olin täydellisessä flowssa. Laskeuduttuani reitiltä alas olin kuin toinen ihminen.

Nyt taas odotan innokkaasti seuraavaa köysikertaa, kiipeämistä tippumiseen asti ja itseni voittamista. En edes leikilläni harkitse kiipeilykamojeni myymistä.

Sitruunaraakakakkua

Äitini oli syntymäpäivänsä kunniaksi toivonut raakakakkua. Netti on pullollaan erilaisia ihanan näköisiä raakakakkuja, Nora oli laittanutkin minulle sitruunajuustokakun(raaka) linkin. Äitini kanssa pidämme molemmat raikkaista kakuista, joten tämä oli sitten saman tien selkeästi se, millä lähde liikkeelle raakakakkukokkailuissani.

Sitruunajuustokakku

2,5dl taateleita (käytin 250g:n paketin kokonaisuudessaan)
1 dl mantelijauhetta
2 rkl kookosjauhoa
½ maustemitallinen suolaa

3,5dl cashewpähkinöitä (yön yli liuotettuna)
1 dl kookosöljyä
2 luomusitruunaa
2 rkl hunajaa
yhden vaniljan siemenet kaavittuna

Taatelit jauhetaan sauvasekoittimella mahdollisimman hienoksi massaksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Jatka kakkupohjan sekoittamista käsin. Vuoraa kakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja taputtele taikina tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle. Käyttämäni kakkuvuoka oli turhan iso, alkuperäisen ohjeen mukaan kakkuvuoan halkaisija olisi ollut 20 cm.

Laita kakkupohja pakastimeen odottamaan täytettä.

Pehmenneet cashewt jauhetaan tasaiseksi massaksi, sekaan lisätään kookosöljyä, sitruunan raastettu kuori, puristettu sitruunamehu, hunaja ja vanilja. Täytteestä tulee jauhaa mahdollisimman tasainen. Kaavi täyte vuokaan ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään muutamaksi tunniksi.

Maistelin täytettä ennen kakun laittamista jääkaappiin, kakun maku parani hurjasti muutaman tunnin tekeytymisen jälkeen. 

En tiedä mitä odotin, ehkä jotain ihan liian terveellisen makuista, mutta kakkuhan oli ihanan kermaisen pehmeän makuinen ja kakun sitruksinen maku oli ihanan hienostunut. Huikean hienon reseptin oli Tuulia tehnyt. Sekä aviomies että äitini pitivät kakusta.

ei enää naurata

Aikaisemmilla kerroilla pt:n kanssa treenatessa olen nauranut häkeltyneenä treenien rankkuuden takia. Tänään ei enää naurattanut, treenin intensiteetissä mentiin uusiin svääreihini. Tai no, kyllä liikkeiden jälkeen tuli nauru, mutta sarjoja tehdessä... Mun pt on super.

Mä oon nyt sitten ihastunut voimapyörään, sellainen olisi kiva kotonakin. Edelliselläkin kerralla tein vatsoja sillä, ei se olekaan niin kauhea laite, kuin mitä olin kuvitellut.

Aviomies vähän mietti joskos lisäisi punttitreenin viikottaiseen ohjelmaansa, toivottavasti hän tulisi samalle salille *sormet ristissä*

Pako rutiineista

Tänään tein jotain erittäin epätyypillistä perjantaille, urheilun sijaan kävin kaupungilla ystävättären kanssa. Perjantaithan ovat tavalliset olleet pyhitettyjä urheilulle (kuten yleensä kaikki päivät) ja ajatus omista rutiineista poikkeamiseen aiheutti lyhyen ajan ahdistusta.

Meidän oli ystävättären kanssa tarkoitus lähteä testaamaan erästä netistä bongaamaani raakakakkuja tarjoilevaa kahvilaa. Ko kahvilan aukioloajat eivät vain sopineet aikatauluumme. Plan B, Hymy.. eksyimme paikan päälle todetaksemme kahvilan auttamattoman liian pieneksi. Asiakaspaikkoja Hymyssä sisällä oli vain muutamille, ja kaikki paikat olivat varattuina.

Onneksi Cafe Esplanadissa oli hyvät salaatit ja hyvää kahvia hyvän seuran lisäksi. Pitää siis itse tehdä omat raakakakkuni, kun sellaista halajan testata.

Tuli kiva fiilis ajalle keskustasta kotiin, nappailin pussista suuhun vielä jälkiruoaksi hakemiani kuivahedelmiä ja fiilistelin laskevasta auringosta ja musiikista.

Viimeviikollakin yllätin itseni ottamalla itselleni aikaa. Oli vapauttava tunne vain istua ravintolassa, syödä yksin omassa rauhassa, katsella ohikulkevia ihmisiä, eikä ollut kiire mihinkään.

Tämän jälkeen treffasin ystävääni ja me vain pyörimme kameran kanssa keskustassa.

kahvilla @ La Torrefazione 18.3.2014

Nykyään olen oppinut olemaan itsekkäämpi menojeni suhteen, en lähde ihan herkästi muuttamaan suunnitelmiani muiden takia. Juttelimmekin tänään ystävättäreni kanssa siitä, että kuinka on kuitenkin kiva tehdä myönnytyksiä niiden ihmisten suuntaan, kenen kanssa jousto on molemmin puolista.

"Kamerareissu" kaupungilla oli jotain mitä ei ole ollut myöskään ihan hetkeen, olemista ilman sen kummempaa päämäärää, mentiin sinne mikä tuntui hyvältä idealta sillä hetkellä, ihanan vapauttavaa.

Sitä on nykyään liian kiireinen. Onneksi tuli otettua hetki rauhassa, kuunneltua rauhallista jazzia miellyttävässä ympäristössä erinomaisesta viskistä nauttien.

Vaikka urheilu on kivaa, niin pitää muistaa ottaa useammin itselleen vapaata myös siitä.

kuvat: kloksi.fi

12/2014

Aamuaerobiset, lepopäivä, kahdeskymmenes viides kertaa avannossa täyteen, kolme punttista, kerran normikiikut, kerran köysikisat JA tuli käytyä hakemassa fysioterapeutilta ohjeet siihen miten treenata ja miten ei. Buenoa.

Selästä ja sjmv:sta: fyssari demosi minulle sen, kuinka tuo liike on minulle vaarallinen/haitallinen. Selkääni laitettiin normaaliasennossa teippi, keskiselästä pepun yläpuolelle. Jos eteenpäin kumartaessa teippi ei kiristä yhtään, niin silloin asento on oikea. Kannattaa kokeilla kotona, saatko itse tehtyä liikkeen niin, ettei selkä missään vaiheessa anna periksi. Vaikka kuinka keskityin liikkeeseen, niin silti teippi alkoi ottaa vastaan. Nyt sitten vielä lisätään liikkeeseen painot, jossa tulee väkisinkin käytettyä selkää väärin..

Muissakin liikkeissä tämä teippitesti on hyvä tapa testata tehdyn liikkeen oikeellisuus. Turvallinen tapa sitten tehdä ym jalkaliikettä on tehdä se yhdellä jalalla kerrallaan.

Kiipeilyjen osalta viikko oli kohtuu iisi, onneksi kisat oli antamassa lisäboostia taas köysittelyyn.

Btw. hyvä artikkeli. Älkää syökö liian hyvin. Mikään äärimmäisyyksiin vietynä ei ole hyväksi, itseään pitää välillä hemmotella, mielikin lepää, kun välillä relaa ruoan suhteen. Itse hemmottelin itseäni viimeviikolla kebabliha-annoksella ja salaatilla ja viikonloppuna söin nachoja.

jalat alta, jälleen

Tosi simppeli ruoka kovan treenin jälkeen maistuu uskomattoman hyvältä. Onneksi kotona oli valmiina jo jauhelihaa, siihen sekaan pari porkkanaa raasteena, riisinuudelia ja tätä odotellessa tuli vedettyä parit riisikakut ja vähän raakasuklaata.

Toinen viikkoa käynnistyi uudella saliohjelmalla, treenattiin sama treeni tänään kuin viikko sitten maanantaina. Tuo jalkatreeni oli niin rankka viimeksi, että pt:n apu olisi tänäänkin tarpeen.

Eipä ole aikaisemmin jännittänyt salille meno. Viimeksi treenin jälkeen jalat olivat vielä torstainakin juoksukyvyttömässä kunnossa. Jännitys ei ole kuitenkaan samanlaista, kuin köysittelemään mennessä. Ei tarvitse voittaa itseään, riittää että jaksaa vääntää. Köydessä kukaan ei tule avustamaan sarjoja loppuun tai varmistamaan, ettei vaan tipu köyteen. Köydessä on kuitenkin yksin jaksamassa, kukaan ei helpota etenemistä, pelkkä voima ei riitä, vaan pitää myös olla uskallusta, pitää haastaa ja ja voittaa oma pää. Salitouhu on hemmetin kivaa silti.

Tänään tuli tehtyä jalkaprässiä jalka kerrallaan, ojentajia- ja koukistajia taas siihen pisteeseen asti että jalat muistutti spagettia. Penkissä muistin omat normipainon vähän yläkanttiin, "joojoo, 40kg on ok", en muistaakseni ole tehnyt koko sarjoja tuolla painolla aikaisemmin, hyvin meni silti täydet sarjat, hyvä minä! Penkin päälle vinopenkki+kick bäck supersarja. Sarjat tuli tehtyä kunnes vasen ojentaja ei jaksanut enää, noin viimeiseen asti en ole koskaan aikaisemmin tehnyt sarjoja. Ojentajien rääkkäykseen viimeinen silaus oli 3 x sarja ojentajia köydellä JA vielä pudotussarja päälle.

Sen lisäksi, että jalat muistutti spagettia, ojentajat oli niin pumpussa, että ne tuntui räjähtävän .. no.. käsiin :D

Tänään pt avasi minulle sitä millaisella ohjelmalla edetään. Nykyistä settiä vedetään 3 viikkoa, sitten on yksi kevyempi viikko ja sitten lähdetään kokeilemaan maksimeita. Ihan mahtavaa. Odotan kovasti. Seuraavan kerran sitten viikonloppuna vedetään pt:n kanssa selkätreeni. Tein itse viime perjantaina jo tuon treenin, mutta toi P varmaan repii minusta tuplasti enemmän tehoja irti.

broileri edestä ja sivusta .. tästä sitten kehitytään .. ehkä 

Niin joo.. pitää ennen treenejä muistaa tankata proteiinia ja treenin ajaksi hiilarit veteen, jaksaa sitten setit paremmin. Pitää muistaa syödä/tankata enemmän.

Kiipeilyurheilijoiden kisat 22.3.2014

Ei tarvinnut kahdesti miettiä kilpailuihin osallistumista, kun Kiipeilyurheilijoiden viesti seuran kisoista tuli sähköpostiin. Edelliset kisat oli niin upea kokemus, löytyi uusia ystäviä JA kisat oli oman kiipeilykehittymisen kannalta merkittävä hetki. Kisoista löytyi flow liidaamiseen, sitä ennen liidaaminen ja tippuminen pelotti, kisojen jälkeen ei niinkään enää.

Aviomies lähti mukaani kannustamaan. Olin tehokkaasti onnistunut olla ajattelematta kisoja lauantaihin asti. Alkuiltapäivästä jännitys iski, ja koko ajomatkan kotoa Salmisaareen istuin autossa ääneti.

Paikan päällä oli muitakin ihanasti hermostuneita osallistujia, tsemppaava ilmapiiri oli iso apu minulle. 

Tällä kertaa tiesin etukäteen oman osallistumishetkeni. Viimekisoissa kaverit eivät antaneet minun katsoa osallistumisjärjestystä, nyt odotin henkeä pidätellen omaa vuoroa ensimmäiselle reitille. Pinkki reitti oli ensimmäisenä. Välillä jännitti nousun aikana niin kovasti, että ihan tärisin. Piti pariin otteeseen pysähtyä rauhoittumaan. Paria moovia ennen toppausta sitten kengästä aukesi tarrat, se meinasi pistää pasmat sekaisin, mutta voitin itseni ja toppasin reitin. (ei se ollut edes NIIN vaikea, kuhan vaan jännitti ihan kauheasti)

Toinen nousi jännitti jo vähemmän. Alku näytti niin kauhealta, että olin täysin varma tippumisesta ennen ensimmäisen moovin loppuun saattamista.

Hyvin se sitten meni. Yhdessä vaiheessa jäin jopa katselemaan yleisöä. Reitti jäi kolmea/kahta otetta vaille toppauksen.

Edellisellä kerralla olin siinä hyvässä asemassa, että pääsin finaaliin ensimmäisenä, sitten se oli ohi. Tällä kertaa olin neljäs naisista menossa seinälle.

Ennen kokematon tyyneys valtasi mielen kävellessäni kohti finaalireitin alkua. Enää ei jännitänyt. Olimme saaneet käydä katsomassa reitin yhdessä ennen finaalia, halukkaat saivat kokeilla ensimmäisiä otteita ja miettiä betaa nousuun. Toivoisin osaavani suunnitella reittejä, kuhan siinä nökötin ja katselin kun muut kiipesivät reittiä maasta käsin. Oma tyyli on sellainen, että sitten tilanteen tullen katson moovit, seinällä voi levät ja miettiä hetken etenemistä.

Nousu meni yllättävän hyvin, pääsin pidemmälle kuin olin ajatellut pääseväni. Juuri ennen tippumista voimat katosi täysin, kuulin yleisesti vaan huudon "ylös", lähdin viemään liikettä eteenpäin, en tiedä koskinko edes seuraavaa otetta vai en. Tyylilleni uskollisesti kirkaisin tippuessa. 

Aviomies oli ylpeänä katsomassa, kaverit kertoi kiipeilyn näyttäneen pitkään erittäin varmalta ja tyyneltä. Tokavikalla klipilläni vain sähläsin jatkon kanssa, jolloin kulutin aivan liikaa energiaa. Vaikea sitten sanoa olisinko päässyt pidemmälle ilman sähläystä. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Tällä kertaa karsinnoissa sain pääni pidettyä ensimmäistä kertaa paremmin kasassa JA finaalissa ylitin itseni. Sijoittumiseni kisoissa ei nyt ollut yhtä hyvä kuin viimeksi. Seuraavat olivat ihan otteen tai pari minua edellä, aika tasaista taso kisoissa.

Ihan huikea, että Kiipeilyurheilijat jälleen kerran järjesti mahtavat kilpailut. Seuraavia kisoja odotellessa. Toivottavasti ensikerralla olisi enemmän rohkeita naisia kisamaamassa, tällä kertaa meitä oli vain kymmenen.

Lisää kuvia kisoista

lisää ihme hifistelyä

Minulla ei ole tapana kuulostella kaikkia kropan pieniä vinkunoita ja menettää yöuniani niiden takia, mutta viimeaikoina oma kroppa on alkanut osoittaa merkkejä siitä, että kilpparilääkitys ei olisi ehkä kohdillaan tai riittävä. On tullut samoja vaivoja mitä oli ennen diagnoosin saamista, yllättävän painon tippuminen kääntyi painon nousuun ja se on jumahtanut täysin (painon ei pitäisi tällä ruokavaliolla nousta, seuraan kaloreita kohtuu tarkasti), pientä kiukkuisuutta on alkanut taas tulla (tunnen napsahtelevani helpommin mitättömistä asioista), palelut, seksivietissä on ollut muutosta ja iho alkanut kuivua taas huomattavasti jne. Myös urheillessa hien saaminen pintaan on työn ja tuskan takana.

Sen sijaan, että olisin lähtenyt saman tien lääkäriin TAI soittanut tk:sesta itselleni puhelinajan, aloin miettiä vaivojen hoitamista ravinnolla.

Ruohonjuuren sivuilla oli paljon hyödyllisen kuuloisia juttuja, joista osa on käytössä. Yllätyksiäkin löytyi, mm ristikukkaisia vihanneksia tulisi välttää, minähän olen parsa- ja kukkakaalin suurkuluttaja. Inhottavaa. Kypsennettynä pienissä määrin nämä olisi ok. Samaisen artikkelin kirjoittaja kirjoitti myös Iltalehden sivuilla seuraavasti:

"Maca-jauhe

Tämä vähitellen yleistyvä superfood tasapainottaa kilpirauhasen toimintaa, mikä edistää painonhallintaa. Maca lisää energisyyttä ja auttaa siten liikuntaharrastuksen aloittamisessa. Maca-jauhetta voi ripotella viilin päälle tai puuron tai smoothien sekaan. Se maistuu myös tehosnapsina sitruunamehuun ja kookosveteen sekoitettuna."

Tietynlainen terve skeptisyys pitää tietenkin säilyttää siinä, kun lähtee etsimään tietoa internetistä. Tuotteita myydään erilaisin lupauksin. 

Minua kiinnostaa tuttujen ihmisten kokema hyöty erilaisista superfoodeista jne, näihin kokemuksiin tunnen luottavani internetiä enemmän. Eilen tuli juteltua kahdenkin kovasti superfoodeista kiinnostuneen ja niitä käyttävän ihmisen kanssa.

Macaa olen lisännyt alusta alkaen raakasuklaisiin, mutta mitä nyt olen lukenut aiheesta, niin tuo päivittäisestä raakasuklaa-annoksesta sama määrä ei ole kuitenkaan merkittävä. Maca on siis kokeilemisen arvoinen tuote, tai enemmin päivittäisen annostuksen nostaminen.

Toinen mitä olen miettinyt lisääväni päivittäisiin tropeihini on MSM-jauhe. Mm Maarit kirjoitti ko jauheen tuomista hyödyistä itselleen.

Cocovin sekä Puhdistamon sivuilla puhutaan MSM:n olevan orgaaninen rikkiyhdistelämä, jota ihmiskehossa on luonnostaan. Jauheen kerrotaan sopivan liikkuvuutta vaativien urheilulajien harrastajille, sen lievittää lihasarkuutta ja nopeuttaa lihasvammojen paranemista.

Voisiko se olla näin helppoa? Vähän jauhetta veteen jne. Kokeillaan.

Ei se ollut oikeasti mitenkään pahaa, vedin vain vähän showta, kun isot pojat sanoi tuon olevan pahaa. ½ tl macaa veten (c-vitskut meni jo etukäteen) ja 1/4 tl MSM:ää.

Se, mistä tämä koko hörhöily  (= uskominen ruokavalion tuomiin terveyshyötyihin) ruokailun kanssa on saanut alkunsa on, kun joulun jälkeen yritin syödä itseäni terveeksi. Ruokavaliostani on karsittu pois gluteeni, valkoinen sokeria, hiiva ja alkoholi (paria viskipoikkeusta lukuun ottamatta.. nam!).

Selkäkipuihinhan ei ruokavaliomuutokseni auttanut. Iloisena yllätyksenä ruokavaliomuutoksesta on, että muutaman vuoden vaivanneet kovat vatsakivut ovat historiaa. Minullahan on tähystämällä diagnosoitu ruokatorven läppävika. Läppävian takia vatsahapot pääsee polttelemaan, aiheuttaen välillä hurjiakin kipukohtauksia (tosin en ole itse täysin vakuuttunut siitä, että voiko kivut aiheutua hapoista, sillä kipu on pitkällä suolistossa, tuntuu kuin koko suolista olisi tulessa tai olisin syönyt/juonut happoa).

Jo melkein parin vuoden ajan olen aloittanut aamuni vatsalääkkeillä. Lääkkeistä huolimatta minulla on ollut kerran kuukaudessa tai puolessatoista hurjat vatsakivut. On ollut yksi kova kipupäivä, sen jälkeen viikon verran on ollut vatsan kosketusarkuutta ja sitten vielä mahdollisesti pidempään pientä epämääräistä kipuilua.

Nyt uuden ruokavalion myötä minulla on jo kohta 3 kuukautta takana ilman vatsakipuja, mitään vanhoja oireita ei ole. En kuitenkaan ole uskaltanut jättää lääkitystä kokonaan pois ja kipulääkkeet kulkevat silti jatkuvasti laukussani kaiken varalta (pahimpina kipuhetkinä noista lääkkeistäkään ei kyllä ole mitään hyötyä).

Nyt pitää sitten vain kärsivällisesti odotella, josko ihmetropit auttaisi omiin oloihin. Voisihan sitä myös käydä mittauttamassa kilppariarvot, siitä ei nyt kauheasti haittaa ole.

pepeperrrjantai

Viikko on ollut niin täynnä ohjelmaa, nyt on kiva vain olla kotona. Siirsimme siivouspäivän torstailta tällä päivälle, joten nyt on vielä extra siistiä.

Onneksi huomenna ei ole heti aamusta kiire minnekään, "pakolliset" menot alkavat vasta iltapäivällä. Maanantaina oli kampaaja, tiistaina olin aamupäivästä "mallina" ja iltapäivän ja illan vietin ystävän kanssa kaupungilla. Kaveri räpsi kuvia ja minä yritin käyttäytyä normaalisti kameran edessä, hurjan hauska ja pitkään odotettu hetki tuokin. 

Keskiviikkona suuntasin pitkäaikaisimman ystäväni kanssa Ikeaan shoppailemaan. Yllättävän vähällä selvisi, mutta tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että aviomies lupasi että lomaviikolla laitetaan kotia uusiksi jne (automaattisesti tämä tarkoittaa minulle reissua Ikeaan/Kodin1:seen).

Vähän tuli hankittua juttuja makuuhuoneen ilmeen päivittämiseksi. Sininen nukkainen torkkupeitto korvattiin uudella harmaalla ja koristetyynyt saivat uudet tyynyliinat. Makuuhuoneesta tuli nyt aikaisempaa viihtyisämpi ja rauhallisempi.

Torstaina meillä oli aviomiehen kanssa tosi .. rauhalliset kiipeilyt. Ei nyt ihan mennyt omien suunnitelmien mukaan, paljon tiukkaa vääntöä ja vihdoinkin monen uuden reitin tyyppaamista. Turha areenalla on toista väkisin pitää, kivempi olla, kun molemmilla maistuu kiipeily. Huomenna uusi yritys, tai varsinaisesti emme ole menossa kiipeilemään (urheilumielessä), vaan menin taas osallistumaan Kiipeilyurheilijoiden leikkimielisiin kisoihin.

Ihminen kun tekee nykyään töitä sellaisissa asennoissa (liiallinen istuminen) ja paljon luonnottomia liikeratoja (hiiren naputtelu ja rullailu), niin sitä tulee väkisinkin välillä oireita.. Itsellä jo viimeviikolla hiirikäsi osoitti hieman merkkejä rasituksesta, tilanne töissä on korjattu jo roller mousella, mutta pientä ylirasittuneisuutta on edelleen oikeassa käsivarressa. Toivotaan, että ote pitää hyvin huomenna kaikesta huolimatta.

Jotta nyt voi levätä hyvällä omalla tunnolla, kävin vielä siivouksen jälkeen punttiksella. Kokeilin pt:n tekemään toista ohjelmaa. En ole ihan varma teinkö kaikki liikkeet niin kuin ne olisi pitänyt, vähän oli kala kuivalla maalla olo, pitää käydä noi läpi yhdessä.

Nyt iltapalaa naamaan.. tähän tyyliin

11/2014

10 kertaa ja reilut 10h urheilua, lepopäivä (olosuhteiden pakko, ei valinta), kolme aerobista, pari punttista ja parit kiikut (muutamat vähemmän mitä olin suunnitellut, mutta joskus menee niin).

Joskus kevyempi viikko on ihan ok. Tuli nukuttua ma-ti -yönä niin huonot unet, että tämä heijastui jaksamiseen vielä perjantaille. Sunnuntaina oli vain kevyttä kävelyä koiran kanssa, koska kyseessä oli tankkauspäivästä.

sitä saa mitä tilaa

"olis kiva joskus treenata jalat ihan kunnolla alta"

Pt oli kuulema naureskellut mun treeniä tehdessä, että mun ohjelma on aivan kauhea. Oma reaktio settien jälkeen oli epäuskoinen ja hämmentynyt nauru. Jaloissa vedettiin supersettejä tärinään asti, jalkojen muuttuminen tottelemattomuksi pötköiksi tuntui niin nöyrältä. Yllätin kuitenkin itseni tekemällä kaikki sarjat loppuun asti ja ylikin, vaikka edellisen setin tärinöiden jälkeen olo oli vain epäuskoinen "miten ihmeessä pitäisi jaksaa vielä loput liikkeet".

Ojentajiakin rääkättiin urakalla, supersettejä ja tiputussarja tms.

Minulla ei ole koskaan ollut punttitreenin jälkeen .. tai aikana ollut noin totaalista poikkioloa. Ennen treeniä oli vähän päänsäryn poikasta (lavassa joku lihasjumi iskenyt -> hedari), mutta se vaihtui hyvin nopeasti jatkuvaan pieneen pahaan oloon, kun tuli väännettyä ihan täysiä. Eikös pieni nonstop just about oksennan -fiilis kuulu asiaan?

Olen aina digannut punttitreenistä, mutta tuollaisen pt:n piiskatessa, tähän hommaan meinaa kyllä ihan rakastua.

uusia oppeja testaamassa

Tiistain punttitreenien jälkeen olen odottanut tätä päivää yllättävän malttamattomana. Tiistaina en ollut parhaassa iskussa pt:n kanssa treenatessa (olin ti-yönä herännyt yhdeltä, pyörin tunnin tai puolitoista sängyssä, kävin kävelyllä enkä sitten saanut unesta kiinni kuin vasta illalla kymmenen aikoihin).

Tänään kokeilin uudestaan penkkiä niin, että penkissä oli 45 asteen kulma. Pt:n kanssa kädet täristen sain sarjat hädin tuskin 10kg:lla. Tänään lähdin 11 kg:stä liikkeelle, sarjat meni puhtaasti, hain 13,5kg:n painot ja sain sarjat niilläkin tehtyä. Uudessa ojentajaliikkeessä tuntuu tekniikka olevan vähän hakusessa, tiedän käsien asennon olevan liian leveä ja liike tuntuu jotenkin kauhean pieneltä.

Muuten käsitreenit menivät hyvin. Jäin miettimään, että olisiko jotain liikettä pitänyt ottaa vielä lisäksi, kuten esimerkiksi dippejä tai push downeja köydellä/tangolla.

Se mikä minua erityisesti innoitti salille tänään, oli jalkatreenin kokeileminen prässissä. Joskus v 2012 ennen häitä tein sarjoja kelkka + 140kg. Vanhat painot tuntui näiden polvien kanssa utopistisilta, nyt oli tekniikka handussa.. lähdin liikkeelle painolla kelkka + 100kg. Täyspitkät sarjat, kohtalaisen hyvällä tempolla. Lisäsin painoja lisää .. 110, 120 ja 130kg:lla jaksoin tehdä 2 x 12 sarjat.

Olin yhtä hymyä prässistä noustuani. Kuritin vielä takareisiä reidenkoukistuslaitteessa. Jaloissa ei tuntunut vielä liikaa / tarpeeksi, pitääkin sanoa pt:lle, että treenataan multa joku kerta jalat kunnolla alta.

Kerrankin mahtui pt-tilaan venyttelemään ja rullailemaan rauhassa. Prässi oli kuitenkin jaloille outo rasite, niin koin tarpeelliseksi venytellä kunnolla takareisiä ja rullailla foam rollerilla (kotona oleva on turhan pehmeä hc rullailuun).

Kävin torstaina köysittelyn sijasta kaupoilla etsimässä itselleni uusia trikoita. Jouduin perua köysittelyt oikean nimettömän kipeytymisen takia. Perjantainkin kiipeilyt oli tovin uhattuna, mutta avantouinnin jälkeen sormeen ei enää sattunut yhtään, eikä satu vieläkään. 

Olen pidempään katsellut Better Bodiessien housuja, mutta ne on näyttänyt omaan silmään niin pro pöksyiltä, etten ole uskaltanut ostaa niitä (heh) ja hinnankin takia olen miettinyt muita vaihtoehtoja. Kävin kokeilemassa Konala GoFitnessin megastoressa.

Tykästyin välittömästi housujen kevyeen hengittävään materiaalin. Trikoot olivat parhaat koskaan kokeilemani, mutta hinta edelleen mietitytti. Jokin aikaa sittenhän ostin harmaat erittäin edulliset trikoot salille, mutta.. ne myös valitettavasti tuntuvat edullisilta (lue halvoilta) päällä. Usein jos yrittää päästä halvemmalla, niin sitä päätyy ostamaan vain useammat ihan ookoot niiden yhtien hyvien hinnalla.

Kävin muutaman muun lähialueen urheilukaupankin läpi löytämättä mitään. Alunperin olin odottanut löytäväni viime viikonlopu GoExposta jotain vaatteita salille ja lisäravineita, mutta messujen tarjonta omiin tarpeisiini oli varsin surkea. Yritin netistäkin etsiä itselleni jotain kivaa, Adidaksella olisi yhdet varsin psykedeeliset, mutta ne ovat se liikkeistä että verkkokaupoista loppu. Perjantaina nappasin urheilutrikoot mukaani matkalla Salmisaareen. Hyvää synttäriä minulle "vähän" etukäteen.

avannolla

Pisin uintimatkani ja -aikani.. kumma mitä sitä tekee, kun kaveri tulee kannustamaan kameran kera. Kiitos!

10/2014

Pitäisi aina ynnätä päättynyt viikko sunnuntaina tai viimeistään maanantaina, jotta kaikki jutut olisi vielä tuoreessa muistissa.

Sen verta viimeviikosta, että jäi siellä se lepopäivä pitämättä, salilla väänsi normaaliin tapaani ja kiipeilyssäkin annoin kaikkeni ja sunnuntaina olin aivan katkipoikkipuhki.

Keskiviikkona tuli väännettyä hyvin ylistä, aviomiehen ja ystävän kanssa kokeilimme mm. 3D:n jännittävää "jaakko ja pavunvarsin reittiä (6c+ ja itsellä ylös yhdellä levolla).

kuva: juha

Perjantaina ja sunnuntaina tuli kiivettyä superkovat kiikut. Yllätin itseni siitä kuinka kovaa jaksoin kiivetä. Nyt pitää toivoa pikaista palautumista. Pumpinsiedossa tuntuu tapahtuneen kehitystä.

Punttiksista, treenit hyvin menneet, hain netistä inspiksiä erilaisiin treeniliikkeisiin, joita tuli myös testattua.

Summa: 13 kertaa urheilua, joista kertyi yhteensä yli 16 tuntia. Hyvä minä :)

Aina löytyy se hopeakehys

Alun perin tälle päivälle oli sovittuna köysittelyä, mutta joskus suunnitelmat muuttuuvat. En kauaksi aikaa jäänyt ihmettelemään, vaan päätin vaihtaa treeni seiniltä salille.

Pakkailin jo kamoja lähteäkseni salille, kun puhelin soi. Linjan toisessa päässä oli yksi kuntosalini personal treenereistä, joka kertoi saaneensa numeroni ja viestini. Hän kyseli myös, että soittiko huonoon aikaan. Sanoin, ettei lainkaan, olen vain salille juuri lähdössä. Sovimme saman tien treffit. Olin iloisesti yllättynyt, kun minua aulassa vastassa ollut pt oli toinen niistä kenen oli kuvitellutkin olevan minulle sopiva. Olin lauantaina katsellut hänen omia treenejään sillä silmällä, että voisi hänen tyylinsä sopia minullekin.

Messutarjout GoExposta, Zeropoitin säärystimet.

Aluksi teimme lyhyen kartoituksen kunnosta ja vaivoista, käytiin läpi mitä saan ja en saa tehdä. Ja kuten olin itsekin miettinyt, niin jalkojen treenaus vanhaan tyyliin on se suurin haaste. Kerroin myös millaisella jaolla ja liikkeillä olen treenannut aikaisemmin. En olen ollut lainkaan hakoteillä, mutta ihanaa saada nyt pienet nyanssit kuntoon liikkeissä.

Tuli käytyä vähän aikaisemmin tekemiäni liikkeitä läpi ja haettiin uusia variaatioita niihin. Nyt on myös jalkatreeniin liikkeet. Jännä miten pienillä muutoksilla tutuista liikkeistä saa hurjan raskaat. Parhautta.

Kädet täristen allekirjoitin sopparin pt:n kanssa. Onhan tuo iso summa, mutta pitää ajatella sitä niin, että tällä tavoin ylläpidän omaan työkuntoani ja kuntoutan itseni takaisin "ehjäksi". Tällainen investointi itseensä on varmasti juuri ko summan arvoinen. Nyt minulla on joku, joka katsoo vähän perääni, etten perseile itseäni rikki. Saan aivan varmasti itsestäni nyt enemmän irti, kuin mitä olen saanut yksin treenatessa. Tein yllättävän pitkän sarjat tehtyä tänään penkissä, olen erittäin tyytyväinen.

Eli vaikka alkuunsa oli maani myynyt kiipeilyjen peruuntumisesta, niin syyttä, sillä tästäkin seurasi jotain hyvää.

apua tarvitaan

Tiiviimpi vierailutahti salilla on ollut erittäin paljon mieleeni. En kauheasti vielä ole ehtinyt harmitella boulderoimattomuutta, saattaa tosin ääni kellossa muuttua säiden lämmetessä ja kaverien kadotessa siirtolohkareille sisähallin sijasta.

Salitreeni kulkee hyvin, lihaksissa huomaa pientä kasvua, pumppia ja jollain ihmeen tavalla lihaserottuvuus on parantunut, paino on tippunut melkein vahingossa jne. Ruokailu on ollut monipuolista ja terveellistä. Ruokailurunkohana (80% ajasta ruokailut ja rytmi) itsellä toimii edelleen vuonna 2010 opitut Fitfarmin ohjeet. Jos ruokailut menee miinuksille, niin ne menee, toisinaan sitten syödään enemmän. Ulkonäkö miellyttää jatkuvasti enemmän ja enemmän omaa silmää, ja kovasti saan positiivista palautetta ympäriltä (ihan kysymättä). Viimeaikoina olen sallinut itselleni "herkkuja", siemeniä, pähkinöitä, enemmän hedelmiä, raakasuklaata, terveellisiä leivonnaisia jne.

Yksi mihin nyt kaipaan kuitenkin apua, on kuntosalitreeni. Koska selkäni on vielä parantumisvaiheessa, en uskalla tehdä paljoakaan alakropan treeniä isoilla painoilla tai kauhean isoilla liikkeillä (sjmv/kyykyt jne). Pelkään saavani selän pahempaan kuntoon tekemällä liikkeet väärin.

Video välilevyn repeämästä, itsellähän on alimmassa ja kolmanneksi alimmassa välilevyssä repeämä

Julkisellahan olen ollut jo joulukuun alusta asti jonossa fysioterapiaan. Viimeviikolla viimeksi soittelin ja kysyin paikkaani jonossa, mutta ottivat edelleen vasta marraskuussa lähetteen saaneita. On aika turhauttavaa, kun on kova halu treenata itsensä takaisin kuntoon, mutta pelko itsensä saamisesta taas työkyvyttömään tilaan on liikaa läsnä.

Omasta mielestä on sinänsä hassua, että työikäistä ja työntekohaluista ihmistä mieluummin pidettäisiin sairaslomalla jopa kuukausitolkulla, kuin että järjestettäisiin aikaisemmin pääsy erikoislääkärille/fysioterapiaan/kuntoutukseen/hoitoon jne. Voisin kuvitella, että sillä hinnalla mitä nyt minä ja kohtalotoverini maksamme yhteiskunnalla sairaslomaa pitämällä, voisi jo palkata enemmän osaavaa henkilökuntaa. Olisi kiva nähdä se exceli, minkä perusteella on päätetty julkisen terveydenhuollon periaatteista. Hmpf!

Kaikesta varomisesta /epäröinnistä huolimatta tänään oli varsin tehokkaan tuntuinen treeni salilla. Useissa liikkeissä pidän ryhdin pilatesajattelulla kunnossa, ainakaan vielä ei ole noin treenatessa sattunut selkään.

Pitää tässä varmaan (taas) ottaa homma omiin käsiin, ja lähteä hankkimaan asiantuntevaa apua omalta kuntosalilta. Reilu viikko sitten otin jo yhteyttä kuntosalini pt-vastaavaan tms, kyselin hintoja ja heidän personal trainereidensa koulutustaustoja.

Sellaisen rauhallisen harjoittelun voin suorittaa fysioterapiassa ja kotona / salilla Pilateksen avulla. Haluan mahdollisuuksien mukaan treenata kovaakin sekä päästä kokeilemaan uudenlaisia tekniikoita, jotka ovat minun tilaani sopivia.

Salitreenin jälkeen shokeerasin rääkättyä kroppaa avannossa. Teki varmasti hyvää forkuillekin eilisen mahtikiikun jäljiltä.

Oikeastihan selkäni on siis parantunut tosi mahtavasti. Pidempi aika väärässä asennossa (vääränlainen tuoli tms) saattaa saada olon kovinkin tukalaksi. Tilaa en sanoisi kivuksi, mutta olo on niin epämielyttävä, ettei välillä voi kuin maata. On varmasti ollut onni matkassa siinä, että olen jo lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa. Keskivartaloa tukevat syvät vatsalihakset on ollut jo reilun vuoden erityisen tarkassa syynissä, vaikka niitä tulee pelkästään kiipeillessä treenattua kuin vahingossa. Tiheät käynnit avannollakaan tuskin ovat haitaksi.

PT:stä.. mullahan on kiikarissa yksi mies pt, joka näyttää pidemmän treenitaustan omaavalta. Toivotaan, että hän muutenkin sopisi spekseihini.

9/2014

• 3 x aamukävely
• 4 x avantouinti
• parit pilatekset
• 3 x köysikiipeily
• vain kerran punttis.. soosoo..

Voin olla vain tyytyväinen :)

Vähän mun kiinteät viikottaiset menot sotkee urheiluja, opiskelupäivänä harvemmin ehtii mitään kunnon urheilua. Viimeviikon maanantai oli poikkeus tavallista lyhyemmän työpäivän ansiosta. Tiistaisinkin on nyt vielä muutaman kuukauden ajan vakkarimeno, jonka takia silloin ei ehdi urheilla töiden jälkeen.. ja torstaisin meillä on ennaltasovittu yhteinen siivouspäivä.

Viikosta 9 oppineena siirrän aamukävelyt maanantaille, tiistaille ja torstaille, tällöin köysi- ja salipäivinä saa nukkua pidempään.

Syötävän hyvä: lakritsatoffee

Eilen oli opiskeluilta, joten luonnollisesti ajatukset karkasivat kevyeen itselahjontaan opiskeluinnon lisäämiseksi.

Jokin aikaa sitten kokeilin tehdä gluteenitonta lakritsia. Kokeilu ei ollut paha, joten bongatessani saman idean lakritsitoffeen olin innokas kokeilemaan tätä.

Raaka lakritsatoffee

2 dl pehmeitä taateleita
0,4dl sulatettua kookosöljyä
0,7dl mantelijauhoa
4 tl lakritsijuurijauhetta
(plus 2 tl kuorutukseen)
suolaa noin hyppysellinen

Sulata kookoöljyn vesihauteessa. Taatelien saksiminen pienemmäksi oli ihan fiksu idea. Laita kaikki ainekset kulhoon ja kärsivällisesti ja välillä sauvasekoitinta lepuuttaen tee aineista tasainen massa. Kärsivällisyyttä.

Tasainen massa laitetaan valitunmuotoiseen muottiin (vuorasin muotin vielä leivinpaperilla). Laita massa muottineen pakastimeen pariksi tunniksi. Leikkaa halutunmuotoisia paloja ja pyörittele palat lakritsijuurijauheessa. Säilytä kylmässä.

Ihan hyvää, kivaa vaihtelua.

Happy

Kun oli ainekset, tein kolmea eri raakasuklaata. Yhdet oli maapähkinävoisydämisiä, toisissa oli gojimarjoja ja kolmansissa marjojen sijasta oli kuivattua mangoa. Resepti oli sama millä olen aikaisemminkin suklaata tehnyt.

Annan smoothieista inspiroituneena aloitin lauantaiaamun erittäin terveellisellä aamiaisella, mieleen jäi avokadon käyttö.

Vihersmoothie. yhdelle supernälkäiselle

2 rkl hamppuprodejauhetta

2 dl maitoa

100g maitorahkaa

½ banaani

1 kiivi

vähän hunajaa 

vähän macajuhetta

½ avokado

Kaikki ainekset blenderiin (sain supertehokkaan aviomieheltä joululahksi) ja valmis tuotos ääntä kohti.

Vihersmoothien JA shockin tankkauksen jälkeen olimmekin sitten valmiit urheilemaan. Akilla on projektina sininen 7b 3D-seinällä, sen työstäminen oli hänen ohjelmassaan eilen. Alkulämpöjä ottaessa Aki totesi minunkin olevan valmis ko reitin työstämiseen. Olin kiivennyt samaisella linjalla olleen 6b:n kolmesti yliksessä yhteen syssyyn, niin oli sitä mieltä, että minulla olisi vaativaa voimaa myös 7b:n työstämiseen. 

Ensimmäinen nousu ko reitille oli puhdasta tuskaa, kaikki tuntui vaikealta, en keksinyt tapaa päästä ensimmäiseltä sloupperilta toisella, pieni kiroilu, hermojen menetys, alas rauhottumaan.

Toisella yrityksellä pääsin jo ko kohdan yli, sitten haasteena oli muutama pinchi. Ko kohdan on päässyt edellisen kerran Akin kanssa reittiä työstäessäni, nyt vaan oli tainnut pinchivoima kadota hetkellisesti jonnekin. Akin kehotuksesta otin apua parista toisen reitin otteesta, ja sen jälkeen ko reitti olikin jo ihan iisipiisiä. Nyt on beta kunnossa, pitäisi saada lisää pinchikestävyyttä ja.. ehkä jopa saisin nostettua yläköysigreidiäni. Hyvä, että Aki tsemppasi ja uskoi minuun, vaikken itse uskonutkaan. Kiitos :)

Aviomies meni tänään myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle seinillä, olen niin ylpeä hänestä. 

Temppuilimme normaaliin tapaamme kiipeilyn jälkeen vielä boulderhallin campuslaudan kimpussa. Openilla roikkumista jalkoja samaan aikaan campuslaudan alapuolella olevilla otteilla pitäen, ensimmäisillä yrkilläni taisin jaksaa noin minuutin, edeltävällä kerralla aika taisin venyä jo puoleentoista minuuttiin ja eilen jaksoin 2min14s. Toivotaan, että tuon keston lisääntyminen siirtyy myös sitten seinällä.

Tosi hyvissä fiilareissa ja nälkäisenä jo seuraavaan kertaan ajelimme kaikki koteihimme. Eilinen ilta meni ystäväpariskunnan kanssa ragletella herkutellessa. Kerrassaan hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Tänään sitten teki mieli aamulla kaikkea terveellistä, mutta vähän myös pekonia (puolet minulle, puolet aviomiehelle). Ohjelmassa oli puntti, niin pitihän sitä tankata hyvin.

Viimeviikolla en uskaltanut/ehtinyt treenata jalkoja salilla. On vielä hieman auki mitä kaikkea uskaltaa tehdä. Päätin uskaltaa vähän kokeilla liikkeitä kevyillä painoilla.

7 min alkulämpö crosserilla

erittäin syvä leveä kyykky smithissä 4 x 12 40kg

reiden koukistus maaten 3 x 12 40kg

rouden ojennus istuen 3 x 12 25kg

staattiset pidot selkä seinää vasten 3 x tärinöihin ja jalkojen alta pettämiseen asti

trx vatsat 3 x 12

kyljet levypainolla á 3 x 12

Syvien vatsojen treenaamisen jätin välistä, tänään olisi EHKÄ tarkoitus vielä tehdä pilatesta kotona. 

Salin jälkeen shokkihoitoa kintuille avannosta.

Avantokertoja on nyt kertynyt itselle jo 15 kpl, se on 15 kertaa tänä vuonna, 15 kertaa itsellä ikinä. Tänään olin äitini mukaan 30s vedessä ja matkaa taittui jo 20m. Koko ajan sujuu paremmin. 

Hetken aikaa tuntui, että oma avantokestävyys olisi kokenut takapakkia, mutta tänään ilman ei tuntunut niin kylmältä ja vesi ei sattunut, kädet oli muuttumassa jo tunnottomiksi, mutta ei ollut kipua. Minulla on vielä pieni matka äidin 50 sekunnin aikaan avannossa.