Joitakin kuukausia takaperin sitä mietti, että miksi ihmeessä sitä väkisin kuljettaa lapsia sunnuntai-aamuisin kymmeneksi uimahallille, saadaksemme uida 30min. Lapset eivät edes pitkään oikein suostuneet tekemään annettuja harjoituksia /leikkejä. Yhtenä kertana miehen kanssa puimme esikoiselle väkisin kellukkeet päälle. Poika huusi ja rimpuili, kunnes hänet päästettiin veteen itsekseen. Ilme muuttui samantin, hän oli aivan innoissaan omin neuvoin uimisesta. Sen jälkeen häntä ei ole saanut auttaa uinnissa. Olimme miehen kanssa niin ylpeitä pojastamme.
Samainen juttu uimalasien kanssa, niitä puettiin esikoiselle päälle kiljunnan ja itkemisen säestyksellä, mutta sillä sekunnilla kun poika näki veden alle sukeltaessa, hän oli yhtä hymyä eikä halunnut sillä uintikerralla tehdä muuta kuin sukeltaa.
Vielä joku kerta huomaamme pojan osaavan uida jopa ilman kellukkeita.
Intona esikoisen uintitaidoista, tein hänelle ruksienkeräystaulukon (ulkovaatteiden kiukuttomaan /reippaaseen pukeutumiseen liittyen), jonka palkintona oli päästä kolmestaan äidin ja isin kanssa Flamingon kylpylään. Viimeviikolle oli kuopukselle sovittuna leikkitreffit kummitädin- ja kummiveljen kanssa ja veimme esikoisen vesipuistoon.
Esikoinen ei ole ainoa perheemme ansioitunut uimari. Nuorempi oppi sunnuntaina uimaan kellukkeiden avulla. Nuorempi ei ole samanlainen, että innostuu yhdestä kerrasta, vaan nyt on useampi kerta totuttelua kellukkeiden ja uimarenkaan kanssa. Sydän suli, kun näin hänen uivan innoissaan itsekseen.
kuopus uimahallissa |
Paras lahja /palkinton äidille on nähdä lapsien kehittyvän ja nauttivan yhteisestä tekemisestä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti