joskus tulee sellainen hetki, ettei meinaa pysyä pöksyissään. tahtoo päästä toisen iholle NYT. odottavan aika pitkä, miten sitä jaksaa odottaa kunnes päästään molemmat töistä? toisaalta, kiusaaminen ja odottaminen ovat usein erittäin hyvää esileikkiä.
Mätin parvekkeelle kaikki tavarat mitä jo valmiiksi meiltä löytyi, asunnon sisätilojen hankintoja on tullut NIIN poskettoman paljon tässä kuussa, uusi jääkaappipakastin, uusi astianpesukone, tv-taso ja vitriinikaappi.
En halua julkaista kuvia asunnota ennen kuin se on hmmm. valmiimpi :)
Vielä on osissa ikkunoissa edellisen omistajan vanhat kämäset rullaverhot ja keittiössä ei ole verhoja lainkaan, keittiöstä puuttuu myös kattolamppu ruokapöydän yläpuolelta ja ja ja miljoona muuta juttua. Kämpän laittaminen kuntoon on mulle niin tärkeä asia, etten halua tosiaan niitä keskeneräisä kuvia sisutuksesta. Itse rempasta laitan kuvia heti kun tuo yksi hyväkäs muistaa/ehtii/viitsii minulle ne kuvat antaa. Yllättävän kauan kestävä projekti sanoisin.
Nuo "ruukut" on ostettu Lahden Citymarketista vuosi sitten, kahdessa pienemmässä on jotain pientä petuniaa ja isossa on petunian lisäksi kolme pientä murattia.
Keittiön ikkunan edessä keikkuu isompi muratti Pentikin lintuhäkissä. Olin pitkään himoinnut ko häkkiä, kunnes sitten vihdoinkin bongasin se alennettuun hitaan :) Olisi pitänyt samantien ostaa kaksi... tai sitten alkaa keräillä erilaisia häkkejä murateille.
Kaksi päivänsineä ja ikean lyhty. Aikalailla power by Ikea, sillä tuo PS kaappi on myös ikeasta sekä valkoiset ruukut.
Lisää power by Ikea, ikeasta on tuo pieni pöytäryhmäkin. matto on Sotkasta, enkuli Prismasta, istuintyynyt Anttilasta ja itse ole ommellut pöytä- ja tyynyliinat. 
Parvekkeen ulkopuolelle kiikkuu lisää petunioita, ovat vain turhan pieniä.. eihän noi näy omalle parvekkeelle mitenkään, aikas mälsää. Onneksi tuossa telineessä on tilaa vielä muillekin kukille ja futonin vieressä oleva teline odottaa vielä tyhjänä.
Ja ah! Futoni. Se on myös ikeasta kuten myös päiväpeitto. Lyhdyt on joskus hankittu anttilasta ja viltti taitaa olla Lapuan kankureiden tms, lahja äidiltä.
Että tällainen näin alkuunsa. Parvekkeen lattia on tarkoitus täyttää kokonaan tuollaisella kaisla/bamubu/mikälie matolla. Futonille haluan laittaa ziljooan tyynyä, joiden päälle voi vain rojahtaa lukemaan jotain hyvää kirjaa tai tai tai nauttimaan vaan maisemasta.
Tuohon valkoisen kaapin päälle tulen vielä laittamaan paljon vihreää, ihanaa olisi jos saisi jotain kasvamaan niin, että se vain valtaisi koko valkoisen seinän.
Myöskin futonin takana olevalle seinälle voisi laittaa jotain kasvamaan. Futonia voisi hieman työntää eteenpäin ja sen taaksi voisi rakentaa jonkin kyhäelmän, johon voisi laittaa yrttejä tai vaikka papuja kasvamaan :)
Ideoita, ideoita..
Mimi ensimmäistä kertaa uudessa kodissa, huom varsin huonossa kunnossa oleva parketti 
remppasotkua
projekti makuuhuone, tämä oli aikaisemmin se pinkki huone, kuvassa seinissä jo monta maalikerrosta
olohuonesotku nro 2, eteisen kaappi jo purettuna, lattiasta erottuu
Olkkarin ja eteisen välisen seinän raakile
Ei malta nukkua, jotenkin niin mahtava fiilis tästä asunnosta, vaikka sitä suunnitteli ja teki kollaaseja ennen remonttia ja muuttoa, niin lopputulos ylitti hurjimmatkin fantasiat, vaikka asunto ei ole vielä edes sisustusmielessä valmis.
Pääsimme uuteen kotiimma vappupäivänä. Yllättäen aikaitaulut myyjän kanssa eivät menneet niinkuin oli tarkoitus, klo 16 vapautuminen venyi ja venyi, ja myyjä perheineen lähti ovesta ulos vasta kahdeksalta illalla.
Lauantaina lähinnä ihasteltiin asuntoa ja teippailtiin mitä piti teippailla ja revittiin turhat naulat irti seinistä.
Sunnuntaina siirryimme tositoimiin, pikkuveljeni ja avokin .. ja myös minun kaksi kaveripoikaa tulivat auttamaan. Pojat työstivät makuuhuonetta, kun tuli toisen maalauskerran vuoro, pikkuveljeni huolehti työhuoneen maalaamisesta ja repi/irroitti kaikki vanhat lattialista (homma mikä alunperin vaikutti helpolta, oli avokille ja minulle turhan haastava, mutta pikkuveli pelasti), ja minä maalasin muun asunnon pariin otteeseen. Pojat myös purkivat vaatekaapin eteisestä. Ensimmäisellä viikolla maalasimme huoneen loppuun, vaihdoimme keittiöön vetimet, laitoimme valaiset kattoon.
Toisen viikon maanantaina avokin hyvä kaveri tuli rakentamaan meille seinän.
Toisen viikon aikana laitoimme asuntoon laminaatit lattiaa, maalasimme vielä viimeiset maalattavat paikat, paikkailimme maalauksia - makuuhuoneessa pinkki maali tuntui pilkottavan vielä jatkuvasti jostain ja viimeisenä perjantaina ja lauantaina laitoimme lattialistat paikoilleen.
Saimme pitkin remonttia apua minun perheeltäni, avokin perheeltä ja ystäviltä. Mieletöntä, olemme erittäin kiitollisia kaikista avusta.
Remontti oli kyllä varsin rankka kokemus parisuhteelle, me jotka tavallisesti emme riitele, nahistelimme varsin triviaaleista asioista. Tuntui välillä, ettei kommunikaatio toimi. Avokki tuntui myös stressaavan remontista erittäin paljon, olihan tämä toki uusi kokemus hänelle, ja tähän kun lisätään vielä vähäiset yöunet, niin tuloksena on varsinainen kiukuttelija. Olin pariin otteeseen aivan valmis pistämään pillit pussiin ja lähtemään.. no ehkä en kuitenkaan niin voimakkaasti reagoinut, mutta turhautuminen oli kyllä suuri. Pääasia oli se, että avokki itse ymmärsi asia, tajusi käyttäytyneensä väärin ja pyysi anteeksi.
Lauantaina oli sitten muuttopäivä. Avokki ja hänen isänsä työstivät vielä loppuja lattialistoja ja hioivat wc:n ja pesuhuoneen ovet sopivan kokoisiksi. Muutto onnistui yllättävän hyvin, mitä nyt oli tuskaisen kuuma päivä muuttaa.
Hoidin kaiken "pikkusälän" roudaamisen vanhempien talolta meille, olisinkohan ajanut 5-7 puntokuormallista banaanilaatikoita yms asunnolle, ennen kuin aloimme avokin ja isäni kanssa roudata isoja huonekaluja. Lauantaina klo seitsemään mennessä olimme saaneet 95 % kaiken tuotua.
Oli mahtava tunne purkaa uusia huonekaluja pakkauksista ja laittaa asuntoa jo kuntoon. Isuimme sanattomina olohuoneessa ja nautimme uudesta kodista. Käydessämme uimassa ja saunassa taloyhtiömme tiloissa, kaikki tuntui vain vieläkin täydellisemmältä kuin aikaisemmin. Lauantaina jäimme ensimmäistä kertaa yöksi uuteen kotiimme.
Asunto näyttää nyt jo kodilta, 3 /4 ikkunasta on jo ikkunaverhot, olin suunnitellut jossain vaiheessa tekeväni olohuoneeseen paneeliverhot, mutta päädyin laittamaan kuitenkin äitini yksiöön tekemät verhot, ja ne ovat täydelliset sinne.
Tekisi mieli laittaa kuvia asunnosta, mutta kaikki kuvat ovat vielä avokin koneella, koska käytimme hänen järkkäriään. En koe iphonen kuvien tuovan oikeutta sille, kuinka mahtavalta asunto nyt mielestäni näyttää, joten odottelen kunnollisten kuvien saamista.
Voisi yrittää nukkua, ei tässä kyllä ole kuin kaksi tuntia ennen herätystä.
Kummallista.
Eilisestä asti ahdisti, kun tiesin matkustavani tänään julkisilla. Koko päivän mietin sitä, kuinka en millään haluaisi matkustaa julkisilla. Päässä tuntui omituiselta, rintaa painoi ja ahdisti.
Bussissa purin hermostuneena hampaita yhteen, siihen pisteeseen asti, että päätä meinasi alkaa särkeä. Pääsin bussilla juna-asemalle, jossai sitten hermostuneena odotin junaa. Mieleni teki vain hypätä taksiin ja huristella kotiin, mutta en viitsinyt tehdä kavereille ohareita.
Junassa istui suurimman osan ajasta silmät kiinni ja hengittelin, ha, mä selvisin. Välillä tuntui siltä, että purskahdan hetkellä millä hyvänsä itkuun ja häpesin tätä jo etukäteen.
Pari rauhoittavaa tekstiviestiä avokilta toimi.
Aikaisemmin juttelin välillä tällaisten tilanteiden sattuessa eksäni kanssa. Hän usein höpötteli minulle koko bussimatkan, kun olin muuten aivan varma, etten handlaa tilannetta.
Mutta jee, matka meni paremmin kuin mitä kuvittelin, pienin askelin, kyllä tästä tytöstä vielä ehjä tulee.
Ennen (jalkalistoja kans näemmä)...
.. ja jälkeen muuton
Nuo kotona olevat banaanilaatikot ajavat minut vielä epätoivoon. Kuvassa siis työhuone, johon aluksi roudasimme kaikki laatikot. Makkariin sijoitettiin kaikki kenkä- ja vaatekorit.
Vieläkään ei saa aikaiseksi puristettua tarinaa remontista..
päivän asukuva sentään irtoaa
mekko - Ginatricot
Remppa on saatettu päätökseen, suurin osa tavaroista on muutettu. On väsynyt olo, aikamoinen rupeama takana. Tarinaa ja kuvia tulee, kuhan jaksaa kirjoittaa. Vielä on niin paljon tekemistä täällä kotosalla.
On kyllä mahtavaa :)
Kurkistus uuteen kotiin. Ennen ja jälkeen kuva meidän makuuhuoneestamme.
On ollut joko niin kiire rempan tai töiden takia, tai niin kipeä, ettei ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa blogiin.
sairaana toimistolla/kotona -asu
huppari - esprit
toppi - Gina
Kaulaliina - itsetehty
farkut - Only
Ihan paras asu sairastaa, ei kiristä mistään.. ihanaa
Ihan hirveästi ollut tekemistä. Eilen oli vapaapäivä, joten hulinaa oli sitten senkin edestä.
Vapaapäivä tarkoittaa sitä, että aamulla kuudelta noustaa ylös tekemään vähän töitä, jotta voi ylipäätänsä pitää normaalin toimistoajan vapaata. Kiireen vilkaan ytimeen terapiaan, josta huristelen noukkimaan ystävättären mukaan ja huristellaan yhdessä kotiin. Kotona kahvitellaan ja sitten käydään itse asiaan. Tämä ystävätär on superguru asiassa kuin asiassa, joten tietenkin hän osaa myös trimmata koiria :) Ystävätär näytti miten hommat hoidetaan, ja itsekin kokeilin miten homma hoidetaan. Ei se ollutkaan niin vaikeaa :) Tarkoitushan on ollut mennä trimmauskurssille, mutta viimeksi kurssin aikoihin oli jotain tosi tärkeää menoa, joten kurssi jäi väliin. Nyt sain tosi tehokkaan privakurssin.
Mimi oli supernätisti, seisoi vain paikoillaan, ei venkuloinut yhtään, vaikka tunnin verran pikkuisten räplättiin. Pikkuinen tuntui oikein nauttivan nyppimisestä :) Hieno juttu.
Kun koira oli hoideltu, oli vuorossa kurvaus meidän uuden kotimme kautta, pitihän uusi koti näyttää ystävättärelle, kun kerrankin oltiin saatu aikataulut matchaamaan.
Uudesta kodista huristeltiin Ikeaan, josta mukaan tarttui ystävättärelle kaikkea pientä hyödyllistä ja minulle keittiöön uudet vetimet. En hankkinutkaan niitä vetimiä, mitkä olin alunperin ajatellut hankkia. Onneksi siellä ei ollut niitä alunperin harkitsemiani tarpeeksi pieninä, sillä ystävätär bongasin paljon kivemmat vetimet, joita en ollut itse edes tajunnut harkita.
Iltaisella sitten vaihdoin vetimet keittiönkaappeihin. Ilme piristyi heti valtavasti. Tosi hyvä päätös. Avokki vaikutti aluksi hieman närkästyneelta, että olin mennyt samantien ostamaan ihan uudenlaiset vetimet, mutta kun hän näki vetimet ovissa, niin hänkin tykästyi niihin samantien.
Meillä on remppa niin hyvällä mallilla, että tänäänn pitää vain hiota ja pohjamaalata pari seinää, muuten kaikki seinät ovatkin jo maalattu. Teemme yhden sorttiasemakeikan ja käymme ostamassa tarvikkeet väliseinää varten.
Ai niin.. tietenkin sillä aikaa kun miehet rakentavat seinän, minä ajattelin maalata wc:n. Siellä on ihan jonkin teknokusenväriset seinät .. ugh. Ovien karmit ja ovet pitäisi varmaan myös maalata, sillä edellisten omistajien 2 vuotias on ollut välillä hyvinkin taiteellinen :)
Remppamielessä aivan mieletön päivä, alku näytti hankalalta, mutta kun ihania kavereita ja ihana pikkuveli auttoivat meitä, niin saimme aivan käsittämöttämän paljon aikaiseksi.
Olohuone, ruokatila, eteinen ja wc-käytävä tuli maalattua kahteen otteeseen, vaaleanpunainen huone maalattiin kerran pohjavärillä ja kerran varsinaisella maalilla. Työhuoneen kanssa oli hieman vaikeuksia, toisen maalikerroksen jälkeen maalipinta alkoi kuplia, ja maali alkoi lähteä isoina paloina irti. O ou. Rapsulteltiin kaikki irtilähteävä maali irti ja hiottiin seinää, huomenna kerros kittiä ja ylihuomenna hiotaan seinä siliäksi.
Kaveripojat irrottivat eteisen kaapin, tarkoitus oli ottaa se yhtenä palana, mutta todettiin, ettei se ole mahdollista, kaappi oli sen verran mielenkiintoisesti kasattu.
Pikkuveli oli myös oikein taivaanlahja. Aluksi jalkalistojen irroittaminen näytti lähes mahdottomalta tehtävältä, minä yritin, avokki yritti ja isä yritti irroittaa ruuveja seinästä ja listoista, mutta menesty ei ollut mainittava, löysimme kunnon työvälineet näihin erikoispieni"kuvioisiin" tms ruuveihin, mutta silti tämä työskentely oli jotenkin vaivalloista. Itse ajatteli asiaa niin, että tänään maalataan, voimme sitten pikkuhiljaa ottaa listoja irti, mutta pikkuveli hoitikin homman erittäin nopeasti.
Pääsimme remontissa niin pitkälle, jotenkin kuvittelin, ettei maalikerroksia voi maalata useampia samana päivänä :D Eihän niissä tarvinnut olla kuin kahden tunnin kuivumisaika, kun taas sai laittaa uuden kerroksen. Mahtavaa.
Mutta joo, ilman ystäviä ei olisi onnistunut. Mä tietenkin tein pojille kunnon after vappu - safkat, tacomaustettu j-liha, bbq-kastike, paprika punasipuli pizzat :) Tarjolla oli tietty myös limua, olutta ja snacksia .. ja Mokomaa :)
Täytyy yrittää saada haalitua avokin kamerasta kuvat remontin etenemisestä :) Voi ilo.
Huomennakin on ihana päivä, on vapaapäivä, näen pitkästä aikaa erästä ihanaa tyttökaveria, hän opettaa minulle vähän koiranhoitojuttuja, menemme Ikeaan ja illalla taas kämpille remppaamaan. Täydellistä.
Harmi kun en löytänyt sinisiä karkkeja jaettavaksi niistä parista kaupasta, missä kävin tänään ;)
Hyvä vappua kaikille <3
Niin joo hei, päivän asu
Deluxe sairaanhoitaja asu - Punanaamio
Sukkikset - punanaamio
kengät - Vagabond
Mä en pysy pöksyissäni, huomenna päästään uuteen kotiin. Kävin eilen hakemassa avaimen asuntoon.. voi luoja, että kestää!
btw... löytyi tosi kiva vappuasu :) En paljasta vielä, jos vaikka huomenna laittais kuvia :)
VOI ILO!
Teki hyvää purkaa mieltä viimeisimmästä harmituksesta tänne. En taaskaan saanut aluksi sanoja suustani avokin kysellessä mikä minua vaivasi. En jotenkin halua sanoa kaikkea heti, minun pitää makustella sanoja ja tuntemuksia ja sitä mikä minua oikeasti harmittaa, jotten vain mennä möläyttäisi aivan kaikkea ulos.
En tiedä ymmärsikö avokki aivan kaikkea mitä yritin sanoa, mutta hali ja piti kiinni, ja ennen kaikkea oli hiljaa.
Mun perhe on välillä vaikea, tajuan sen. Äidillä on tapana vetää kierrokset yhdestä miljoonaan ja samantien siirtyä toiseen aiheeseen. Välillä tulee myös lyöntejä vyön alle. Mulle riittää, että itse harmittelen tätä asiaa, ja kukaan muu ei tietenkään saa kritisoida mun perhettä kuin minä itse. Ihan kuin minua ei harmittaisi se, että välillä asiat tuntuvat palaavan ainakin hetkittäin vanhaan.
Asiasta kukkalaatikkoon. Olen niin täpinöissä. Enää kaksi yötä siihen, että saamme uuden kotimme itsellemme. Mielessäni on jo varsin tarkka suunnitelma siitä miten kaikki hoidetaan, enää pitää vain toteuttaa. Oon kokeillut hieman kepillä jäätä ja kysellyt sieltä täältä, että onko immeisillä ylimääräistä aikaa, ja kaipa meille on pari kaveria tulossa auttamaankin :)
Ainakin yksi kamu tulee "kiristettyä" paikalle. Bussilakkojen takia kundi ei olisi päässyt aamulla töihin, tein koukkauksen ja hain kaverin kotoota ja heitin hänet duuniin. Nyt sitten sillä varjollahan hän maalaa koko kämpän, eiks jeh :D No ei sentään. On kiva kun pystyy auttamaan kaveria, ja ko kundi lupasi jo sitä ennekin tulla auttelemaan meitä.
Olen myös huomattavan innoissani huomisesta. Eräs ihana ystäväni järjestää jokavuotiset vappubileet, tänä vuonna on naamiaiset. Pari viikkoa tuskastelin asua, ettei minulla ole mitään päällepantavaa, kunnes kysyin kaverilta vinkkiä, ja tajusin, että hei.. stadissahan on naamiaisasukauppa :) Nyt on sitten kauhean vaikea päättää, että ollako seksikäs poliisi, seksikäs palonainen, seksikäs etsivät, nunna tai jotain. Liikaa vaihtoehtoja. Ehkä mä vaan hankin tämän asun:
kuva lainattu täältä http://www.punanaamio.fi/product_details.php?p=438
Välillä tulee sellainen olo, ettei välttämättä ole ketään kenelle jutella. Ainoat ihmiset, kenen mielipiteellä on minulle väliä, onnistuvat usein satuttaa minua suorasukaisuudellaan, tai .. tavallaan olla ymmärtämättä sitä, miten minulle ei voi puhua.
Jos puhun toiselle siitä, miten olen pahoittanut mieltäni, niin vaihtoehtoja on kaksi, joko minun paha mieleni "mitätöidään", todetaan, että teen elämästäni tarkoituksella vaikeaa. Jos toinen loukkaa minua, niin pitääkö näytellä, että kaikki on hyvin? Onko se väärin loukkaantua, jos toinen sanoillaan pahoittaa mieleni? Tällaisessa tapauksessa vaan jään soimaamaan itseäni siitä, että alunperin sanoin mitään.
Kakkosskenaario on se, että minulle mielipahan aiheuttanutta henkilöä vähätellään, jolloin minulle tulee huono omatunto siitä, että olen saanut toisen minulle tärkeä ihmisen "suuttumaan" toiselle tärkeälle ihmiselle, loppujen lopuksi päädyn puolustelemaan alunperin minun tunteitani loukannutta henkilöä, ja tunnen itseni idiootiksi jälleen.
Mahtavaa.
Suunnitelmat eivät oikein pidä, kun pitää touhustaa asuntoasioita valmiiksi. Pariin päivään ei ehdi urheilemaan, mutta eiköhän se ole sen arvoista :)
Eilen tyhjennettiin Starkki... eiku lompakko Starkkiin, nyt on lähes kaikki tarvittava maali, sudit, pensselit, maalarinteippiä, kittiä, yms yms. Miten ihmeessä malttaa odottaa lauantaille?
Ah, eilen saapui Nelly-tilaukseni <3
Legginssit - Vero Moda
kengät - spirit
paita - Vila
Huivi - H&M
Hupsista, mitenkäs se aika rientää, meidän pikkuinen on jo yksivuotias.
Toinen kerta kasvattajan luona. Ensimmäisellä kerralla Mimi oli kaksi viikkoa vanha, se oli vain pieni pötkylä, jolla ei tainnut olla edes silmät auki.
Mimin ensimmäinen päivä meillä kotona, Mimi näytti silloin niin vain joltain pehmolelulta. Ihana <3 Ensimmäinen yö meni nukkuessa keittiön lattialla Mimin häkin vieressä, se itkeminen oli sydäntäsärkevää, aika pian Mimi sitten reipastui.
Paskat vanhemmat; lähdimme Mimin oltua meillä viikon päivät reiluksi viikoksi saksan perheeni luokse Hampuriin, pikkuinen jäi tällöin vanhempieni luokse hoitoon täksi ajaksi. Teki kyllä pahaa, ei olisi halunnut millään olla tuollaista aikaa erossa pikkuisesta juuri noin tärkeänä ajanjaksona.
Ihan ensimmäisenä meillä oloaika kuukauden aikana. Kuva on otettu meidän ollessa ystävän ja tämän koiranpennun kanssa puistossa. Tällöin taisi mennä Mimin matka puistoon minun sylissäni :) Pikkuinen ei jaksanut kävellä vielä niinkin pitkään matkaa. (muutamaa sata metriä). Ah, niitä aikoja kun talon ympäri käveleminen kesti kolme varttia :) Se oli niitä ihania alkuaikona.
Mimin innostui kieriskelemään nurmikossa. 
Mimin ensimmäinen pitkä matka. Hienosti meni koko matka kopassa. Mimin tykkää kopastaan varsin paljon, ikinä ei ole tarvinnut maanitella pikkuista koppaan, päin vastoin :) Pienenä aina aamuisin hän meni sinne automaattisesti, kun tiesi minun ottavan hänet mukaan töihin.
Pikkuinen ensimmäistä kertaa mukana mökillä :)
Mökillä Mimin uskalsi antaa olla vapaana, pikkuinen ei uskaltanut vielä antaa meidän kadota näköpiiristä, vaan kiltisti seurasi vierellä kun samoilimme metsässä ja pelloilla.
Pikkuinen suuntaa kohti kotia, oli varmasti hauskaa, kun sai aivan vapaasti mennä ja nuuhkia. Aika harvoin kaupungissa (tuskin ikinä) uskaltaa antaa koirulin olla vapaana ja mennä minne haluaa.
Mimi lusikoi minun nalleani. Ihana koira, riepottelee ja raatelee omat lelunsa hetkessä rikki, mutta minun pehmolelut säilyvät siisteinä ja kuolattomina.
Mimin toinen uintikerta evö, tapahtumapaikkana meidän mökkimme ranta.
Mimi ensimmäisiä kertoja yksin kotona työpäivän ajan, jossain vaiheessa ostimme sitten postilaukun/-kassin, johon kirjeet ja lehdet tipahtavat ja näin välttyvät pieniltä tehokkailta hampailta.
Mimi autonratissa.
Pikkuinen on erittäin usein mukanani töissä, tässä mun "kirjanpitäjä" <3
Mimin lempipaikka kotona on sohvan selkänojan päällä. Siellä se hengailee kuin kissa konsanaan.
Mimi on niin rakas <3
Voi niitä aikoja, meidän pikkuinen on jo niin vanha. Voi niitä aikoja kun kävelylenkit olivat vain talon ympäri, sisäsiisteys saavutettiin noin neljän kuukauden ikäisenä. Ensimmäisinä päivinä sai silmä kovana vahtia, ettei pikkuinen pissi muualle kuin paperille,sitten jossain vaiheessa sisäistettin paperin olomassaolo ja tarkoitus, sitten hirveän hienosti pidettiin etutassut paperilla ja pissittiin paperi ohi lattialle :D
Koira lisänä meidän perheessä on ollut mahtava asia, hetkeäkään en vaihtaisi pois, on se vaan niin rakas, meidän molempien mielestä.
Tänään on taas ollut niin kivaa :) Ystävättären kanssa meni viitisen tuntia kuin siivillä, kun olin takapiruilemassa hänen tehdessä koulun kirjanpidontehtävää. Odotan jännitykselle palautetta tehtävästä, osasinkohan auttaa tarpeeksi hyvin.
Tavallisesti pidän kokkailut omassa blogissaan, mutta tänään oli pakko laittaa tännekin. Olen varsin ylpeä tekeleestäni :D
Muutenkin ollut kiva päivä, perustouhustelua, leipomista, ruoanlaittoa, kohta saunaan, sisko ja tämän aviomies ja pikkuZ tulevat kylään ja illalla mennään kannustamaan kaverin matsiin.
Pitäisi olla tyytyväinen, että isäni pitää avopuolisostani, tai siis olen erittäin tyytväinen siitä. Isäni ei ole aikaisemmin pitänyt yhdestäkään poikaystävästäni, hän ei suostu vieläkään sanomaan edes eksieni nimiä.
Yhdestä nuoresta miehestä isäni kyllä tuntui pitävän, jota tapailin parin kuukauden ajan, kunnes mies lähti maapallon toiselle puolelle. Jos minusta tuntui, että mies oli kohtuuttoman mustasukkainen ja välillä jopa pelottavan takertuva, niin kaikki oli omaa vikaani, sillä olin niin eläväinen tai kokenut liikaa tai mitä tahansa. Ikinä ei tullut isältä mitää myötätuntoa, kaikki on aina minun vikaani, sillä olen nainen, enkä ymmärrä miehiä.
Nytkin tuntuu välillä, että avokki voisi väittää mustaa valkoiseksi, ja jos olisin eri mieltä, niin mut haukuttaisi suuripiirtein pystyyn, että tietenkään mä en voi naisena ymmärtää sitä miten tietokoneiden kanssa työskentelevät miehet ajattelee.
Tänään yritin ehdottaa isälleni, että jos hän haluaisi osallistua meidän tulevan remonttimme suunnitteluun. Välillä tuntuu, että avokki hermostuu usein, jos haluan suunnitella jotain tms. Meillä oli kovaa vääntöä siitä, että tulemmeko ostamaan maalia ja laminaattia jo nyt, vai vasta sitten kun olemme päässeet mittaamaan oikeat mita.
Minä olin sitä mieltä, että meillä oli tarpeeksi suuntaa-antavia mittoja, jotta voimme ostaa ainakin yhden huoneen verran maalia, ja voimme hyvin tilata esimerkiksi laminaatit. Avokin huolehaihe tuntui olevan se, että ostammeko liikaa laminaattia, hukkaammeko rahaa siinä, jos ostamme esimerkiksi muutaman neliön liikaa. Meni tovi siinä, että pääsimme yhteisymmärrykseen, että se on nyt ainakin fakta, että asunnossa on 69 neliötä, tiesimme suurinpiirtein wc:n ja kylpyhuoneen pinta-alat.. sitten vertasimme niitä itselaskemiimme huoneiden pinta-aloihin jne. Oma mielipiteein oli se, että mielummin otamme sitten hieman alakanttii laminaattia, kuin jätämme asian vasta sille ajalle kun olemme päässeet tyhjään asuntoon. Asunnossa on useampi huone, ja yksi huoneista voi hyvinkin odottaa viikon tai pari, mikäli sieltä jää puuttumaan, vaihtoehtoisena skenaariona koko asunto odottaa useamman viikon keskeneräisenä, jos laminaattia ei olisi saatavissa juuri sinä päivänä kun asunnon vapautumisen jälkeen vasta kävelisimme kauppaan.
Ja muitakin vastaavanlaisia juttuja tullut.
Niin siis.. olin kysymässä jos isäni olisi halukas pohtimaan näitä juttuja meidän kanssa, ajattelin, että se nämä asiat tulisi sitten pohdittua rauhallisesti, koska välillä tuntuu, että avokki kiihtyy nollasta sataan ilman, että kuuntelee asiaa loppuun, vaan koska luulee tietävänsä mitä meinaan sanoa.
Oli kyllä iso virhe edes sanoa asiasta mitään, sillä isän asenne oli samantien, että minä olen väärässä. Ei suostunut kuunnella, piti taas pitkät puheet siitä, kuinka olen samanlainen kuin äitini, ja että kuinka olen itsekäs, ja että en mä saa suinpäin mennä ja sännätä ostamaan mitään keskustelematta ekaksi avokin kanssa.. WTF. Siinähän sitä just yritin pyytää apua.
Onneksi sentään kerrankin äitini oli vieressä puolustamassa minua (kerta se on ensimmäinenkin) ja sanoi useampaan otteeseen, että kuuntelel nyt tytärtäsi, nyt sä taas luulet tietäväsi mitä se haluaa sanoa.
Oli kyllä niin grande katastrofi yrittää saada jonkin sortin apua / ymmärrystä isältä.
Nooh, sitten tänään avokin ja minun ollessa kävelyllä pikkuisemme kanssa, juttelin aikas rauhalliseen sävyyn siitä, mitä ideoita oli päivän mittaan tullut, avokki vaikutti kerrankin siltä, että suostuu miettiä näitä juttuja jo ennen kuin päästään paikalle :) Siis olemmehan me käyneet ko asunnossa jo moneen otteeseen, meillä on kuvia ja pohjapiirros, ettei sitä olla ihan sokkona mitään miettimässä.
Nyt on hyvä mieli, avokki suostui jopa sopia ajankohdan koska mennään ostamaan tarvittavia tarvikkeita. Mahtavaa.
Tänään piti olla taukopäivä urheilusta, mutta kuinkas kävikään. Olenkin menossa peräti kahdelle crossing-tunnille :) Ekalle 35 min kestävällä tunnilla harjoitellaan vauhtikestävyyttä ja toisella tunnilla treenamaan anaerobisella alueella. Menen ystävättären henkiseksi tueksi, kun hän tulee tutustumaan saliin :) Kivaa.
Crossing on itselle tosi mahtava urheilumuoto :) Tavallisesti matala verenpaine on ongelmana aerobictunneilla, mutta crossatessa ei tule mitää pyörrytysefeketejä. Zumba on kans iloinen yllätys, kumma kyllä siellä ei huipannut. Pumpissa kun taas ne pitkät ajat paikallaan aiheuttaa usein tajunnun hämärtymistä.
Olen tässä tovin miettinyt, että pitäiskö alkaa seurata jotenkin omaa liikkumista, mutta toisaalta, ehkä se on parempi minun olla kirjaamatta syömisiä ja liikkumisia, tällöin suhde sekä ruokaan että liikuntaan pysyy terveimpänä.
Vielä puolisen ( ? ) vuotta sitten kirjasin kaikki liikkumiset ja syömisen erittäin tarkasti, jumpassa oli aina sykemittari ranteessa. Tällöin liikunnasta vain katosi kaikki ilo, liikkumisen jälkeen ei ollut tyytyväinen olo, ellen ollut kuluttanut "riittävästi" kaloreita. Ihanaa että olen päässyt nyt eroon tuosta ajattelutavasta.
Pikkuisen kanssa lenkkeily on lisääntynyt huomattavasti viimeaikoina. Ihanaa kevät ja lämpimämmät ilmat. Olen niin innoissani odottamassa sitä, että voin aamuisen taittaa työmatka pikkuisen kanssa kävellen. Siinä lyö muutaman kärpäsen samalla iskulla, aamulenkit, työmatka ja hyötyliikuntaa itselle. Kesäkunto, täältä tullaan.
