Onnea Mimi!

Hupsista, mitenkäs se aika rientää, meidän pikkuinen on jo yksivuotias.

Toinen kerta kasvattajan luona. Ensimmäisellä kerralla Mimi oli kaksi viikkoa vanha, se oli vain pieni pötkylä, jolla ei tainnut olla edes silmät auki.





Mimin ensimmäinen päivä meillä kotona, Mimi näytti silloin niin vain joltain pehmolelulta. Ihana <3 Ensimmäinen yö meni nukkuessa keittiön lattialla Mimin häkin vieressä, se itkeminen oli sydäntäsärkevää, aika pian Mimi sitten reipastui.



Paskat vanhemmat; lähdimme Mimin oltua meillä viikon päivät reiluksi viikoksi saksan perheeni luokse Hampuriin, pikkuinen jäi tällöin vanhempieni luokse hoitoon täksi ajaksi. Teki kyllä pahaa, ei olisi halunnut millään olla tuollaista aikaa erossa pikkuisesta juuri noin tärkeänä ajanjaksona.



Ihan ensimmäisenä meillä oloaika kuukauden aikana. Kuva on otettu meidän ollessa ystävän ja tämän koiranpennun kanssa puistossa. Tällöin taisi mennä Mimin matka puistoon minun sylissäni :) Pikkuinen ei jaksanut kävellä vielä niinkin pitkään matkaa. (muutamaa sata metriä). Ah, niitä aikoja kun talon ympäri käveleminen kesti kolme varttia :) Se oli niitä ihania alkuaikona.



Mimin innostui kieriskelemään nurmikossa.



Mimin ensimmäinen pitkä matka. Hienosti meni koko matka kopassa. Mimin tykkää kopastaan varsin paljon, ikinä ei ole tarvinnut maanitella pikkuista koppaan, päin vastoin :) Pienenä aina aamuisin hän meni sinne automaattisesti, kun tiesi minun ottavan hänet mukaan töihin.



Pikkuinen ensimmäistä kertaa mukana mökillä :)



Mökillä Mimin uskalsi antaa olla vapaana, pikkuinen ei uskaltanut vielä antaa meidän kadota näköpiiristä, vaan kiltisti seurasi vierellä kun samoilimme metsässä ja pelloilla.



Pikkuinen suuntaa kohti kotia, oli varmasti hauskaa, kun sai aivan vapaasti mennä ja nuuhkia. Aika harvoin kaupungissa (tuskin ikinä) uskaltaa antaa koirulin olla vapaana ja mennä minne haluaa.



Mimi lusikoi minun nalleani. Ihana koira, riepottelee ja raatelee omat lelunsa hetkessä rikki, mutta minun pehmolelut säilyvät siisteinä ja kuolattomina.



Mimin toinen uintikerta evö, tapahtumapaikkana meidän mökkimme ranta.



Mimi ensimmäisiä kertoja yksin kotona työpäivän ajan, jossain vaiheessa ostimme sitten postilaukun/-kassin, johon kirjeet ja lehdet tipahtavat ja näin välttyvät pieniltä tehokkailta hampailta.



Mimi autonratissa.



Pikkuinen on erittäin usein mukanani töissä, tässä mun "kirjanpitäjä" <3



Mimin lempipaikka kotona on sohvan selkänojan päällä. Siellä se hengailee kuin kissa konsanaan.



Mimi on niin rakas <3



Voi niitä aikoja, meidän pikkuinen on jo niin vanha. Voi niitä aikoja kun kävelylenkit olivat vain talon ympäri, sisäsiisteys saavutettiin noin neljän kuukauden ikäisenä. Ensimmäisinä päivinä sai silmä kovana vahtia, ettei pikkuinen pissi muualle kuin paperille,sitten jossain vaiheessa sisäistettin paperin olomassaolo ja tarkoitus, sitten hirveän hienosti pidettiin etutassut paperilla ja pissittiin paperi ohi lattialle :D

Koira lisänä meidän perheessä on ollut mahtava asia, hetkeäkään en vaihtaisi pois, on se vaan niin rakas, meidän molempien mielestä.