Välillä tulee sellainen olo, ettei välttämättä ole ketään kenelle jutella. Ainoat ihmiset, kenen mielipiteellä on minulle väliä, onnistuvat usein satuttaa minua suorasukaisuudellaan, tai .. tavallaan olla ymmärtämättä sitä, miten minulle ei voi puhua.
Jos puhun toiselle siitä, miten olen pahoittanut mieltäni, niin vaihtoehtoja on kaksi, joko minun paha mieleni "mitätöidään", todetaan, että teen elämästäni tarkoituksella vaikeaa. Jos toinen loukkaa minua, niin pitääkö näytellä, että kaikki on hyvin? Onko se väärin loukkaantua, jos toinen sanoillaan pahoittaa mieleni? Tällaisessa tapauksessa vaan jään soimaamaan itseäni siitä, että alunperin sanoin mitään.
Kakkosskenaario on se, että minulle mielipahan aiheuttanutta henkilöä vähätellään, jolloin minulle tulee huono omatunto siitä, että olen saanut toisen minulle tärkeä ihmisen "suuttumaan" toiselle tärkeälle ihmiselle, loppujen lopuksi päädyn puolustelemaan alunperin minun tunteitani loukannutta henkilöä, ja tunnen itseni idiootiksi jälleen.
Mahtavaa.
1 viikko sitten
2 kommenttia:
Kiitos vierailusta blogissani ja ennen kaikkea kiitos tuosta blogisi reunassa olevasta blogiluettelosta, josta myös oma blogini löytyi:)
Laitoin sulle sinne minun kommenttiboksiin vähän ohjetta siitä verhon teosta, kysy jos on jotain epäselvää siellä tai sähköpostilla:)
ps. mukavia muuttohetkiä isompaan asuntoon.
juu, kyselen lisää sitten kun tämä tulee ajankohtaisemmaksi :) Homma alkaa lauantaina... ja varmaan menee vielä pari viikkoa ennen kuin asunton on muuttokunnossa.
Lähetä kommentti