IhQ viikonloppu

Olipas kiva viikonloppu.

Eilinen meni kuin siivillä. Sai herätä omia aikojaan, aamupäivästä semi pitkälle iltapäivään tuli autettua ystävätärtä kouluproggistensa kanssa. On kiva pystyä auttamaan toista, kerrankin tuntee itsensä edes vähän hyödylliseksi, ja sellaiseksi, että ehkä osaa jotain. On myöskin kiva nähdä miten amk:ssa opetetaan tekemään noista samoja juttuja, mitä mä teen työkseni. Omina amk-aikoina olin ihan autuaan pihalla vielä näistä jutuista, ja turvauduin tosi paljon äidin apuun, nyt on kiva päästä itse auttamaan.

Illalla oli sitten vuorossa kahden kaverin yhteiset yllätyssynttärit. Toisen kaverin avopuoliso oli perjantaina saanut idean yllätyssynttäreiden järjestämisestä seuraavalle illalla, oli aikamoinen yllätys siis vieraillekin, ja aikas moni oli valitettavasti estynty saapumasta paikalle, mutta ei se haittaa. Oli kiva pippalot, alkuun Shakersista oli varattuna puoli baaria meille, juotiin ihania drinkkejä (itse join alkoholittomia tietty) ja yhdessä vaiheessa iltaa pojat saivat leikkiä baarimikkoja ja tehdä itselleen drinkit :D

Ilta oli kiva, vaikka.. tuli sellainen kunnon sotaronsuolo yhdessä vaiheessa.. ja tukka oli huonosti :P Tosi omituista, että antaa tuollaisten vaikuttaa.

Niin ja.. mä taas mustistelin. Hemmetin kännykät, hemmetin iPhone ja faceboock. IPhoneen kun pomppaa aina ilmoitus siitä, jos joku lähettää viestin tai kommentoi kuvaa/tilaa, niin jotenkin omaa kivaa tunnelmaa latistaa se, että se yksi laittaa avokille jotain viestiä kahdentoista jälkeen yöllä. Ihan sama mistä. Jotain rotia hei oikeasti, vittu.



Päivän asu erään hyvän ystävättären koirulin yksivuotissynttäreillä oli

kengät - DinSko
legginssit - Vila (ne pettymyslegginssit, mutta nyt ei ollut muita puhtaana)
paita - vila
Neuletakki - Gina
Koru - öh.. joku .. siskon synttärilahja mulle New Yorkista

Päivänasukuvan ottaminen on näemmä tosi vakavaa touhua.

Koirasynttäreillä oli kivaa, vaikka alku oli kaikkea muuta kuin lupaava. Meidän pikkuinen reagoi yllättävästi iloiseen päivänsankariin, ja alkoi vikistä ja vinkua ihan kuin pahimmissa kynnenleikkauskertoina. Olin viittävaille luovuttamassa, mutta sitten Mimi rauhoittuikin ja pystyimme antaa pienten leikkiä :) Ystävättären koira on iso villakoira, mutta se huomioi kokoerot erinomaisesti, ja leikkii pikkuisen kanssa tosi hienosti.

Kun kaksi koiruutta oppivat leikkimään nätisti keskenään, tuli paikalle vielä pari koiruutta lisää. Siinä vaiheessa kun yksi koirista tajusi, että voi jumpe toi valkoinenhan on tyttö, niin jo alkoi piiritys. Se kulki nenä kiinni meidän pikkuisessa, ja sitten loppuvaiheessa yrittä kavuta Mimin selkään. Mun pikkuisen!! Kauhistus.



Pikkuinen näyttää niin onnelliselta leikkiessään synttärisankarin pallolla.