Hieno lopetus vuodella 2013

Vuoden 2013 viimeiset kiikut on takana.

Kovasti oli toiveita siitä, että tänään tapahtuisi harppauksia projektissani. En ollut uskaltanut edes haaveilla äskeisen kaltaisesta ”menestyksestä”. Nälkä kasvaa syödessä, viimeksi taisi nousta projektini parissa erässä, ja kulmaa ylittäessä joudun turvautua huijaukseen (nappasin jatkosta kiinni klipatakseni).

Alkuunsa tuli liidattua helppo 5b ja ylisteltyä 6a.  Tämän jälkeen kävimmekin itse asiaan.

Kaverin kanssa vuorottelimme, vuoronousuin hän kiipesi omaa projektiaan ja minä omaani. Ensimmäisellä ja toisella nousulla sain reitin kiivettyä yhdellä lyhyellä levolla.  Toisella kerralla pääsin jo kulmaan asti, mutta sitten .. voimat eivät loppuneet kesken, vaan pää sanoi, etten uskalla. Olin NIIN vihainen itselleni. Saatoin ehkä ehkä ehkä sadatella aika voimakkaasti. Kolmas yrkkä meni täysin puihin,  kävin ylikierroksilla, koska olin vihainen itselleni edellisestä epäonnistuneesta noususta.

Tässä välissä pt bongasi minut Areenalta, hän tuli sanomaan pidemmästä palautumisesta nousujen välissä ja neuvoi miten nousta kohta, missä minua pelotti. Neljännellä kerralla pääsin taas pitkälle, mutta noudatin vain osaa pt:n neuvosta. Nyt on beta kunnossa.. viidennellä kerralla oli halua, mutta kroppa oli jo liian väsynyt. Viimeinen nousu nousi vain puoleen väliin.

Olin aluksi niin vihainen itselleni, kunnes tajusin, että ei haittaa ettei greidi noussut vielä. Hetken nousi ajatus mieleen siitä, että tuo olisi ollut hieno tapa päättää kiipeilyvuosi 2013, mutta onhan se hienoa jos kiipeilyvuosi 2014 alkaa korkkaamalla eka liidi 6c+, siitä on sitten hyvä siirtyä seuraavaan tasoon. 

Tuntuu, että Antonin kanssa treenaus on tuottanut tulosta jo lyhyessä aikaa, kehitys omassa kestävyydessä ja pumpinsiedossa on parantunut. Viikon parin päästä alkaa sitten voimaskestävyys treeni. Ihanaa!

Tuossa siis vähän tavotetta vähän seuraavalle vuodella.

En tee tänä vuonna uudenvuoden päätöstä laihduttamisesta tai enemmän urheilusta, olen tyytyväinen kroppaan, kuntoon ja syömisiini, pitää vain jatkaa hyväksi havaitulla tyylillä. Yksi päätös minkä tein tällä vuodelle oli opiskeluun panostaminen.. siihen en saanut itseäni päättyvällä vuodella panostamaan.

Nyt sitten

Merkitsin kalenteriin jo kolmelle kuukaudelle jokaisella maanantaille muutaman tunnin opiskeluajan. Tästä ei sitten lipsuta, lokakuussa odottaa sitten suuri tentti.

Nyt miehen kainaloon ragletteateriaa sulattamaan. Meillä on rauhallinen uusi vuosi kotona, söimme äsken enemmän kuin hyvin, aviomies odotteleekin jo minua katsomaan Shrekiä kanssaan.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

kokeilevan keittiön gluteenittoma tortillat

Tänään teki mieli tortilloja, erinomainen syy kokeilla itse tortillalettujen tekemistä. Vähän googlettelin ohjeita, yhtä yritin noudattaa, mutta en tiedä miten reseptin laatija on omalla reseptillään saanut letut onnistumaan, sain soveltaa reseptiä.

Tortillaletut Didin tyyliin, 8 kpl

2 dl vettä

2 rkl öljyä

1,5 dl maissijauhoa 

3-3,5dl gluteiinitonta jauhoseosta

Hieman jauhoja kaulimiseen.

Sekoita jauhot keskenään ja lisää vesi ja öljy. Vaivaa taikinaa ja lisää tarvittaessa jauhoja. Itse lähdin 2,5dl:stä liikkeelle, ja lisäsin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän jauhoja, jotta sain taikinaan hyvän tekstuurin (2,5dl:llä jauhoa sain aikaiseksi lähinnä vetisen mössön).

Kun taikina saavutti halutun tekstuurin, pyörittelin siitä pötkön jonka jaoin kahdeksaan osaan. Yksi osa kerrallaan paistoin letut. Pyöritin hellästi pallon taikinasta, varmistin useampaan otteeseen, ettei taikina jäänyt kiinni pöytään ja kääntelin taikinaa. Työstämista odottavat taikinapalat kannattaa pitää elmukelmun alla kulholla ja valmiit paisteutut letut folion alla lämpimässä.

Tortilloja paistetaan pannulla vain sen aikaa, että niihin tulee vähän ruskeita pisteitä. Paistamiseen ei käytetä öljyä. Jossain neuvottiin käyttämään valurautapannua, mutta meillä tuon puuttuessa letut paistettiin teflonipannulla.

Tortillat täytettiin fajitasmaustetulla kanalla, salaatilla, ananaksella, salsalla, valkosipulikermaviilillä sekä itse tehdyllä guacamolella ( 1 avokado, ½ pienen sitruunan mehu, makeutusainetta vähän, suolaa ja pippuria, kaikki sekaisin sauvasekoittimella).

Ennen ruoalaittoa siivosin keittiön kaapeista kaikki tavalliset jauhot, kaurahiutaleet, leseet ja sokerit pois. 

Olisi tuntunut pahalta heittää iso kassillinen ruokaa pois, onneksi sain annettua ne parempaa käyttöön. Nyt on kaappiin kerätty paria erilaista gluteenitonta jauhoa sekä vähän uutta pastaa. 

Jännittävää oikeastaan se, että nyt pääsee keksimään/kehittelemään/toteuttamaan uusia reseptejä. Mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi?

Jouluun sisältyy aina hurjan paljon odotuksia. Joulun toivoisi tuntuvan samalta kuin pienenä, kun koko kuukausi oli vain sitä odottamista, joulu ilmestyi kun tyhjästä. Joulun valmistelu on niin mieleistä minulle, sitä vaan toivoisi, että olisi vielä enemmän omaa perhettä jolle tehdä joulu kotiin - jos jossain vaiheessa sellainen meille suotaisiin. 

Joskus entisessä elämässä en olisi halunnut koko joulua, sillä joka vuosi petyin siihen, ettei joulu olekaan sitä mitä se oli joskus. Pitää osata luopua siitä ajatuksesta, millainen on ideaali joulu, ja hyväksyä se, ettei sitä voi enää viettää vanhempien luona omien sisarusten kanssa, vaan ajat muuttuu. 

Omiin perinteisiin kuuluu joulun tekeminen omaan kotiin (aviomiehen kanssa täytämme toisillemme joulukalenterin luukkuihin yllätyksiä), joulukortit ja itsetehdyt joululahjat ystäville/perheellä sekä vierailut jouluaattona siskon/anopin/vanhempien luona. Olen onnekas, että aviomies ei lainkaan kyseenalaista jouluhömpötyksiäni, vaan hän jopa osallistuu niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Tänä vuonna oli varmasti paras joulu sitten lapsuuden.

Aattona

aamupunttis

joulubrunssi vanhempien luona ja kevyttä koirankidutusta

joululahjontaa, meillä oli kaikki ollut erittäin kilttejä, kaikki saamani joululahlat olivat aivan ihania

tonttuiltiin kylillä (sadeasu jouluaattona :D !!!) ruoan valmistuessa uunissa

Jamie Oliver -tyyliin täytetty kalkkuna, yorkshiren vanukkaita, ruusukaalisalaattia, vihersalaattia, juustoja timjamiperunoita 

ommom!

Tällä oppaalla sitten saa vielä lisätehoa treeniin

Joulupäivänä

aviomies paistoi meille vähän pekonia ja munia *sydän*

ranskalainen sitruunatorttu jälkiruokana siskoni järjestämän jouluaterian jälkeen

Tapanina

boulderointia Konalassa ystävän kanssa

Erityisen iloinen olin tänä vuonna lahjoista ystäville. Parin vuoden ajan olen tehnyt ystäville joulusuklaita, tänä vuonna päätin tehdä jotain erilaista. 

Tee se itse -keksejä. Keksien ohje löytyy ihan googlettamalla. En tietenkään lähtenyt kokeilematta antamaan ystäville tuommoisia lahjoiksi, meillä oli kotona testilaboratorio, kekseistä tehtii eri versioita varmistaaksemme ystäviemme saavan vain parasta.

Taisin onnistua tänä jouluna syömään itseni kipeäksi, selkäjuttuja taas, mutta mitä ilmeisimmin omat vaivat reagoivat siihen kun ruokavalioon tulee sokeria, hiivaa ja leivonnaisia/leipää. Tapanina olin fyysisesti huomattavan heikossa kunnossa, mutta nyt kun ruokavalio on taas kunnossa, alkaa oloki parantua (enää ei liikkeelle lähtöni muistuta paukku pakkasilla kylmän Punton käynnistämistä). Olen tyytyväinen siihen, että jouluna pysyin kohtuudessa, jouluruoat maistui, mutta yhtenäkään päivänä en ollut ähky, eikä tullut morkkisteluja syömisen takia.

Isoin kiitos kuitenkin joulun onnistumisesta kuuluu ihanalle aviomiehelleni.

Hyvää Joulua

Jouluaatto alkaa vedellä viimeisiään. Ennen rauhoittumista ja joulubrunssia perheidemme kera kävin tekemässä punttitreenin.

Päivään mahtui myös käynti haudoilla ja runsas jouluateriointi aviomiehen kanssa kotona. Paistoimme kokonaisen kalkkunan ensimmäistä kertaa ja teimme englantilaisia jouluruokia .Ensivuonna maistuukin varmasti taas perinteisemmät jouluruat.

Koiraa ei kidutettu tonttupipolla kuvan ottamista pidempää.

Rauhallista ja onnellista joulua kaikille.

50 ja 51/2013

Juuri sopivan aktiivisia urheiluviikkoa takana. viikolla 50 tuli urheiltua 8 kertaa joista tunteja kertyi yli kymmenen.

Viimeviikolla kertoja tuli 9 ja tunteja yli 13, nyt sitten jäi lepopäivä pitämättä, mutta onneksi nuo kävelypäivät eivät ole rankkoja, niin sallin itselleni sen.

Urheilussa olen tosiaan siirtynyt punttiksella uuteen tyyliin, enemmän toistoja vähemmillä painoilla ja painotus reippaissa sarjoissa ja boulderoinnissa on meneillään maksimivoimakausi. Boulderointi ei ole koskaan tuntunut yhtä hyvältä, köydessä sitten taasen on pientä taantumaa uskallukseen suhteen. Köydessä tuli vain yhdessä vaiheessa liian pitkä väli kertoja välillä, tippumisharjoituksilla tämä asia korjautunee.

Dieteistä/ruoaista jne, tuntuu että viimeaikoina on ollut syömiset hyvässä tasapainossa. Pitkästä aikaa tuli tänään noustua vaa-alle, paino on pysynyt hyvin dietin jälkeisissä kiloissa, hyvä minä, olen tainnut oppia vihdoinkin jotain.

muutos suunnitelmiin

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen meninkin tänään salille. Olin suunnitellut tekeväni tänään maksimivoimatreenin, mutta eilinen hupiboulderointi ja se, etten (ajoissa) saanut seuraa Konalaan muutti suunitelmiani. Ei huono lainkaan, huomenna mennään köysiin ja paremmin jaksan päivän levänneillä käsillä työstää projektiani.

Normi hyvä treeni, 12 toiston sarjoja hyvällä temmolla. Huomasin vatsoja tehdessä kuinka pieni muutos normaaliin coretreeniin on tuottanut tulosta. Antonin ohjeilla tehtyjen vatsalihasliikkeiden jälkeen oma treeni tuntui lähestulkoon naurettavan kevyeltä, trx crunchit meni kevyesti 15 -15 -25 toistoilla. Antonkin on antanut pariinkin otteeseen palautetta siitä, että coren kunto on parantunut.

Alkuunsa salitreeni tuntui tänään vähän suorittamiselta, pitkät sarjat tuntui vaan tylsiltä ja pienemmät painot ei niin mielekkäiltä. Selkäkin on alkanut taas vihoitella, on ollut huonona jo kohta viikon. Lääkärit eivät keksi mikä minua vaivaa, onko kyseessä yliliikkuvuudesta johtuvia ongelmia vai onko kenties selkärankareuma, välilevyongelmat on jo suljettu pois.

Keksin kokeilla treenin loppuvaiheessa yhdistelmää staattista pitoa, selkä seinää vasten, polviin 90 asteen kulma. Minuutin jälkeen tein askelkävelyä 15 per jalka. Ensimmäisellä kerralla jaloissa hapotti sarjan päätteeksi, toisen setin jälkeen sain vähän kasailla itseäni, mutta jalat kantoi kyllä, kolmannen jälkeen jalat petti alta ja tuli istuskeltua tovi lattialla. Jalat oli poissa pelistä vain hetkellisesti, mutta olin silti voitonriemuinen keksiessäni tavan treenata itseltäni kunnolla jalat alta. 

Kokeiltaa perässä ja sanokaa mitä tykkäsitte. Staattisen pidon pituutta voisi lisätä joka harjoituskerralla.

joulua!

Fiiliset eilen aamulla siinä kuuden pintaan, ehkä vähän ennen.

Eilinen meni sentään torstaita paremmin. Torstaina herätyskello soitti 5.43, halusin lepuuttaa silmiä.. ihan vain vähän, seuraavan kerran havahduin aviomiehen antaessa pusun ennen lähtöään töihin. 7.54 säpsähdin hereillä, kun tajusin, että pitäisi olla jo matkalla töihin.

Jännä juttu, kuinka sitten vapaapäivänä/viikonloppuna/lomalla herää vaivatta ilman herätyskelloa.

Pari viikkoa on tullut tehtyä töissä varsin pitkiä päiviä, on pitänyt tehdä tulevan viikon työt etukäteen. Nyt voi hyvin mielin fiilistellä joulua nauttimalla joulutortuista ja glögistä, eilen tuli jaettua joulumieltä elikkä joululahjoja kavereille, tänään ja huomenna teemme pikkuhiljaa joulusiivousta kotona, tänään taidan hakea joulukuusen kotiin, paketoin loput lahjat ja suunnittelen jouluateriat.

Tänä vuonna meillä on jouluruokina vähän jotain erilaista, aikaisempina vuosina olen tehnyt itse joululaatikot, rosollit, riisipiirakat jne. Tällä kertaa meillä nautitaan englantilaistyylisistä jouluruoista, hankin meille reilun kuuden kilon kalkkunan, jonka aion valmistaa Jamie Oliver- tyyliin, teen yorkshiren vanukkaita, kastiketta linnulle, timjamiperunoita tai paahdettuja kasviksia, herneitä ja ruusukaalista jotain lisuketta. Tosi kiva tehdä joskus jotain erilaista. Jännittää vain kalkkunan mahtuminen uuniin, sillä uunimme ei ole suurin mahdollinen, plan B on viedä tipu vanhempien uuniin.

Nyt joulukuusta metsästämään, sitten siivousta ja jossain vaiheessa boulderoimaan. Ihan täydellistä, ei mitään kiirettä mihinkään, eikä pakko mennä minnekään.

uusia treenituulia

Jännää kuinka niin kovasti olin jossain vaiheessa boulderointia vastaan, ja nyt tuskin maltan odottaa huomiseen päästäkseni taas boulderoimaan.

Eilen oli taasen treffit Antonin kanssa. Olin jännittynyt ja innoissani, halusin päästä näyttämään, että olen voittanut rutkasti omia pelkojani edellisten treeniemme jälkeen (olen saanutkin kavereilta palautetta, että boulderoin paljon aikaisempaa reippaammin). Kävimme seuraavan 3-4 viikon treeniohjelman yhdessä läpi. Nyt kiipeillään pumppiin asti.

Alkulämmittelyyn tuli uusia kivoja lihasliikkeitä, syke saadaan kohoamaan reippaasti ennen treeniä. Tuli käytyä normitreenin lisäksi muutamat erilaiset kiipeilyharjoittelukikatkin läpi, näitä voi sitten harjoitella lisää päivänä, jolloin en noudata tarkkaa ohjelmaa.

Kaikista parasta treenissä oli se, että nyt viimeisenä reittinä on Konalassa kattoreitti / tuubi. Alkuunsa saa käyttää kaikkia otteita mihin ylettyy, ja sitten voisi pikkuhiljaa valita sieltä tarkemmin vaan jotkin tietyt värit, ja viimeisenä yrittää valita vaikka ihan joku oikeista reiteistä työstettäväksi.

On kevyesti sellainen olo, että eilen on tullut todellakin tehtyä jotain, huomiseen mennessä varmasti jo olen täysissä voimissani.

uutta salitreeniä ja uusia projektia areenalla

Tiistaina punttiksella kypsyi ajatus treenin muuttamisesta, olen varmaan turhankin pitkään treenannut lyhyillä sarjoilla ja isoilla painoilla. Nyt päätin tehdä pidemmät sarjat 12-15 toistoa ja lisätä tempoa liikkeissä.

 

Tuntui aluksi omituiselta "löysäillä", mutta treenin lopussa alkoi toistot ja tempo alkoivat tuntua tosissaan, tahti vähän hidastui ja jalat olivat velliä. Onnistunut treeni siis. 

Menee vähän hakiessa sitä, millaisella painoilla saisi liikkeet tehtyä, mutta eihän sitä ole pakko ekalla mennä oikein. Nyt enivei tovi tällä tyylillä, jossain vaiheessa voisi kokeilla myös tyyliä, että ensimmäiset toistot on pienemmillä painoilla - > painot nousee ja toistot vähenee. Vähän erilaisia ärsykkeitä lihaksille.

Tänään pääsin vihdoinkin köysiin, en ollut aikaisemmin joulukuussa vielä käynyt, taukoa köysittelyyn oli kertynyt melkein kuukausi. Parit nousut ja oli kuin ei mitään taukoa olisi ollutkaan. Tuli testattua 3D:n molempia uusia valkoisia reittejä, 7a:ta kakkostelin hyvän tovin,kunne iski stoppi. Toinen valkoinen meni liidaten kohtalaisen pitkälle, mutta en uskaltanut ihan ylös asti. Kakkostelin reittiä toiseen otteeseen, ei vieläkään kerrasta ylös, mutta  nyt minulle löytyi uusi projekti.

Kivasti huomasi tänään, kuinka boulderoinnissa on jo näin lyhyessä ajassa kehittynyt voimia sormiin. Huomasin myös pysyväni pincheissä tavallista paremmin, enkä nyt vain yrittänyt krimpata kaikkia otteita. Mahtavuutta. Tässä alkaa olla kolme viikkoa voimakestävyys jaksoa takana, tiistaina treffataan Antonin kanssa, ja siirrymme uuteen periodiin kiipeilytreenissä.

Sain tänään aviomieheltä ensimmäisen joululahjani. Mies asensi kattoomme ankkurit, jotta saan gstringit ja hakut roikkumaan voidakseni treenata kotonakin.

Parhautta, ihan huippulahja, pitkään olenkin jo toivonut mahdollisuuttaa treenata kotona. Nyt pitää vain miettiä, millaista treeniä tehdä noilla. 

enää ei talvi yllätä lenkkeilijää

Jo maanantaina pääsin takaisin aamutepsutteluiden makuun, silloin oli jo suhteellisen liukasta, mutta pystyin tehdä aamukävelyn normaalisti. Keskiviikkona yritin luikastella tovin, mutta suurin osa lenkistä taittui peilijään päällä, oikaisin kotiin, suunnitellusta tunnista kävelin vain vähän alle 40min. 

En jäänyt tuleen makaan. Olin jostain bongannut termin "icebug" ja selvitin mitä ne ovat. 

Tiistaina boulderointisession jälkeen kävin hakemassa itselleni Pytho 2 BUGrip Ladyt. Pieni googlettelu kertoi, että ko kengät olisivat käyttööni sopivat, sovitus kaupassa antoi kuvan, että kengät olisivat hyvät jalassakin.

Keskiviikkoiltana tuli testailua kenkiä koiraa ulkoiluttaessa, etsin kaikki mahdolliset liukkaan kohdat. Mies sain luistella normaaleilla kengillään ja minä iskin sitten nastani jäähän. Kengät piti uskomattoman hyvin, ei mitään ongelmia.

Torstaina aamulla olin varautunut peilijäähän, mutta lämmin keli oli pääasiallisesti sulattanut jäät pois. Tulipahan tepsuteltua kuitenkin. Inhottavaa vain oli se, että kengät hiersi kovasti kantapäästä, ehkä nämä vain vaativat enemmän totuttelua /sisäänajoa. 

Nyt on taas jäät sulaneet, ehkä tässä pääsee vielä normilenkkareilla ulos ennen kuin maa on taas valkoisena ja jäisenä. Kovasti odotan lunta ihan senkin takia, että tällä hetkellä selkä on niin hyvässä kunnossa, että voisin jopa kuvitella pystyväni juosta.

Yksi hurjan tärkeä asuste lenkkeilyyn on HEIJASTIN ja itse käytän vielä edelleen otsalamppua näkyäkseni pimeinä aikoina. Muistakaa käyttää heijastimia. Viimeksi tänään aamulla sain sätkyn ajaessani töihin, suojatietä ylittänyt nainen oli täysin mustissa vaatteista ilman minkäänlaista heijastinta, tuolleen tulee vielä vahinkoa.

Jotenkin epätodellinen olo, että nyt jo on perjantai. Mihin tämä viikko katosi? Kuvittelin, että vajaan viimeviikon jälkeen kokonainen työviikko tuntuisi jossakin määrin raskaalta. Koko työviikko tuntui kaikkea muuta kuin raskaalta, innostuin jopa tekemään ylitöitä kolmena päivänä. Toimisto on kiinni jouluviikon, joten työt on tehtävä reippaasti tämän ja seuraavan viikon aikana.

Urheiluissakin ajattelin, etten jaksaisi vielä tällä viikolla urheilla 100%, mutta olin onneksi väärässä siinäkin. Torstaina punttitreenin jälkeen kädet tärisi vielä ruokakaupassakin samaan tahtiin kuin polttarieni jälkeen.

Ihme ja kumma, että tänään jaksoin boulderoida yhtään eilisen treenin jälkeen. Olen alkanut teipata sormet, iho kestää paremmin kahvat.

Aviomies hemmotteli minua pasta carbonaralla päivän urheilun jälkeen.

Minä hemmottelin aviomiestä joulutortuilla (luumuhillon alla on nokare maustamatonta tuorejuustoa)

Löytyipä kuva minusta toukokuulta 2008.

On aikamoinen muutos, hiukset vaihtuneet takaisin omaksi värisiksi, kiloja on lähtenyt (ja pysynyt poissa) hurjasti ja silmälasejakaan en ole tarvinnut silmien laserleikkaukseen jälkeen.

Tuommoinen btw juttu tuo kuva. 

pähkinänkuoressa

Mimin kanssa pötköteltiin ja katsoimme The Officen jenkkiversiota.

Torstaina illalla olo alkoi kohentua, laitoin kotia joulukuntoon, pöydille joululiinat, tontut, koristeet ja lyhdyt kaivettiin esille.

Itsenäisyyspäivänä olo oli jo sen verta hyvä, että pääsimme juhlistamaan 96-vuotiasta Suomea ystäväpariskunnan luokse. Alkumaljoiksi oli upeat glögi-kuohuviini -drinkit, joihin oli lisätty rosmariinia, puolukoita ja limettä.

Hulppeat alkupalat, kuhatartar saaristolaileipäpohjalla, itsetehtyä kuivalihaa ja uskomattoman hyvää kylmäsavulohta.

Ihmettelimme ja maistelimme kissankakkakahvia. Oli hyvää kahvia, vaikka tekotepa on enemmän kuin kummallinen.

Olin tehnyt iltaa varten ranskalaisen sitruunatortun.

Launtaina kävimme aviomiehen kanssa jouluostoksilla Jumbossa (jekku on olla heti kun kaupat aukeaa, saa parkkipaikan, eikä tarvitse jonottaa jokaisella kassalla). 

Olin inspiroitunut perjantaina ystäväpariskunna kuivurista, olivat tehneet sekä kuivattuja hedelmiä, että kuivattua lihaa, niin kävin hakemassa vanhemmiltani kuivurin lainaan, ja pistin kuivaten.

 Hedelmät pieniksi /ohuiksi paloiksi.

Kuivatut hedelmät olivat juuri niin hyvä kuin olin kuvitellutkin.

Täytynee hankkia itselle vastaava, vähän tehokkaampi, niin aviomies pääsee tekemään itselleen kunnon beef jerkyä.

48-49/2013

Blogihiljaisuus katkaistu. Viimeviikolla piti raportoida viikon 48 urheiluista. Kiipeilyt meni erinomaisesti, juuri suunnitelman mukaisesti. Kävelylenkkejä ei tullut tehtyä niin monta kun olisi ollut suunnitelmissa. Viikon 47 jälkeen oli vain olo, että kaipaan unta, niin torstaina tuli levättyä ja perjantaina en vain viitsinyt nousta aamulla 5.45 sängystä mennäkseni lenkille.

Viimeviikosta ei ole kauheasti sanottavaa. Tiistaille oli köysikiipeilyt sovittuna, mutta töissä oli jäätävä tekemään vähän ylitöitä. Keskiviikkona jaksoin tehdä aamulenkin, mutta aamupäivästä alkoi jo oksennustauti, joka piti minut sängyssä vielä torstainkin.

Lepäsin sitten koko loppuviikon.. urheilusta,jos aamuisin oli lämpöä, niin en lähtenyt sitten kuitenkaan urheilemaan. Nyt on monin tavoin levännyt olo.

47/2013

12 urheilukertaa, päälle 18h urheilu, ei lainkaan huono viikko. 

Viimeviikolla alkoi tosiaan treenit pt:n kanssa, ja olenkin käynyt ohjelman mukaisesti boulderoimassa kolme kertaa viimeviikolla, ja yhden kerran kävin hupikiipeilemässä köydessä.

Aamucoret ovat samalla siirtyneet ennen bouldertreeniä, joten saan parisen kertaa viikossa nukkua vähän pidempään, ei huono juttu lainkaan. 

Punttisenkoista kirjoittelinkin jo ko päivinä. 

Ensimmäinen edes osittain kivuton päivä melkein kahteen ja puoleen kuuukauteen, aivan mahtavaa. Boulderit (peruskustävyys) Konalassa meni myö erinomaisesti, uskalsin ensimmäisen kerran ikinä topata keskitatin pyöreämmältä puolelta. Ei muuta.

Bemböle ja ensimmäinen oikea ulkoboulder

Superaktiivinen sunnuntai, fiksuna plikkana olin jättänyt eilisen aamun herätyksen kännykkään päälle, niin ei tarvinnut tänäänkään nukkua liian pitkään.

Tällä päivälle oli viikko sitten sovittuna ulkoboulderit, jostain olin saanut päähäni, että nyt juuri syksyisellä talvisäällä on kaikista kivointa tutustua ulkoboulderoinnin ihmeelliseen maailmaan. Isot pojat puhuvat aina siitä, että kylmällä olisi parempi kitka. Pitäähän sitä päästä kokeilemaan.

Itseni tuntien tiesin bouldersession olemaan kevyttä, sillä ajatus kivien toppaamisesta on sen verta pelottava, ettei tämä oikein tule menemään itsellä urheilusuorituksesta. Kävin siis tekemässä salilla kunnon jalkatreenin heti aamusella.

Vedin alkulämmöt crosserilla, 7 min

sjmv 3 x 8 65kg  (+10kg edelliseen.. tässä sai jo puhista viimeisillä, mutta olen aikalailla varma, että tästä painosta siirrytään kovinkin pian ylöspäin)

kyykky 3 x 12 50kg

kapea kyykky & pystypunnerrus tangolla 3 x 8¨

reidenkoukistus maaten 3 x 12 40kg

etureidet 3 x 12 25kg 

pohkeet omalla painolla 3 x 15

Olen pidemmän aikaa himmaillut jalkatreenien suhteen, koska luulin treenanneeni takareiteni jumiin (taitaa johtua "vain" selästä). Tänään sitten kuitenkin eilisestä erittäin hyvästä treenistä intoutuneena päätin kokeilla hieman rajojani. Kyykyssä ehdottomasti ensikerralla vähän enemmän painoa ja sarjat lyhyemmiksi.

Kotiuduttuani ja vietettyä laatuaikaa aviomiehen ja koiruuden kanssa aloin pakata kamoja boulderointia varten. Olin ihan hurjan hermostunut, taisin vähän pelätä sitä, että tulisi kylmä. Olin myös useampaan otteeseen nähnyt mentaalikuvia siitä, että lyön naamani johonkin kiveen rikkoen kaikki 

toppasin 5+:n Egypti kuva: kloksi.fi

Kuhan olimme paikallistaneet kivet aloitimme kiipeämisen. Löysimme itsemme Boulder#2 -sektorilta. Tavoitteeni oli kiivetä edes yksi nelonen, sen lähetinkin.. sitten katselin suhteellisen helponnäköistä reittiä, 5+:n Egypti.

Kaverit veti ko reitin vierestä vielä 6a+:n.. jota en alunperin edes meinannut uskaltaa kiivetä. Täysin hallitusta ja viileästä (lue panikoiden ja kerran kirkaisten) sain kuin sainkin reitin kiivettyä. Mikään saman greidin köysireittikään ei ole koskaan noussut yhtä helposti.

flashina Joogan alkeet kuva: kloksi.fi

Vaikka nousu ei ollut niinkään tyylikäs, niin sain aikamoisen innostuksen tähänkin sorttiin. Yritimme etsiä vielä toista kuivaa sektoria, jossa olisi ollut jotain minullekin, mutta kovasti oli reitit märkänä. Yhdellä sektorilla löysimme yhden kohtuullisen kuivan 6a+:n, mutta se näytti niin pelottavalta ja korkealta.. ja siinä jalat meni kovasti käsien korkeudelle, etten uskaltanut lähteä yrkkäämään sitä. Sektorilla oli yksi jännän näköinen reitti, jonka alkuotteita tuli koklattua.. hipelöityä.. Ehkä siihen voisi vielä palata jossain vaiheessa. Tuo paikkakin on kohtuullisen matkan päässä kotoa, ensikesänä voisi vaikka pyöräillä hmm.. paitsi että pädi aiheuttaa aikamoisen tuulenvastuksen.. bussilla ehkä?

Varikkobimon otteiden koklailua kuva: kloksi.fi

Jännä juttu innostua näin asiasta, jota on ajatellut, ettei koskaan edes yrittäisi (ihan vain tällä vammafrekvenssilä). Toinen, mikä on alkanut kiinnostaa myös entistä enemmän on sportti. Tarkoituksenani ei ole luovuttaa trädikiipeilyn suhteen, mutta viimekesänä vain koin trädin erittäin turhauttavana. Tiedän teknisesti ja voimien puolesta olevan ihan ok kiipeilemään, mutta trädissä en vain saa päätäni kasaan, en yksinkertaisesti luota omiin piisseihini. Sportissa on valmiit pultit, niiden välimatka on välillä kovinkin pitkät, mutta luotan enemmän valmiisiin pultteihin. Pikkuhiljaa on alkanut syntyä halu siirtyä enemmän sportin puoleen ja päästä tutkimaan, mihin tekniikkani oikeasti riittää, kun pelko kuolemisesta/vammautumisesta omien skeidojen piissien takia ei estä tekemästä mooveja.

Noh, tässä on vielä talvi ja jääkiipeilykausi välissä.

hulluuden rajalla

Aikainen lintu sämpylät paistaa, herätyskello soitti tänään 5.50 .. olin päättänyt, että menen salille aamusella, siitäkin huolimatta että oli paistettava pari satsia hampurilaissämpylöitä urheilua ennen JA klo 10.45 oli vielä oltava Heurekassa. 

Treeni kulki tänään ilmiömäisen hyvin. Punttiskäynti oli lähinnä pyrähdys, mutta erittäin tehokas hyvä pyrähdys. Viimeksi salilla tuntui, että alennetutkin painot olivat liian painavat, tänään sitten paukkui enkat. Epäilen vähän, että viimepäivien hiilarit teki tehtävänsä. Tuli tuossa pienen masistelukauden jälkeen vedettyä vähempihiilihydraattista, nyt sitten taas parina päivän syönyt aamulla puurot ja on myös pari leipää mennyt päiväsaikaan. Nyt taas voi siirtyä aamupuuroon aamulenkkipäivinä JA riisi tulkoon takaisin lounaisiin.

Olin suhteellisen järkyttynyt jopa siitä, että sain push downissa lisätty painoa lisää, tekniikka säilyi hyvänä, mutta puhisin kuin mielipuoli. Vipareissa kokeilin isompia painoa kuin aikaisemmin, ja tuntuu että voisi nostaa vielä kilolla painoja, rintaliikekin alkaa tuntua laittoman kevyeltä (kirjoitin virheellisesti vihkoon 3 x 8, kun todellisuudessa tein 3 x 12).

Kodin ja suihkun kautta huristelimme aviomiehen kanssa Heurekaan, jossa treffasimme vanhempani ja serkkuni perheineen.

Touhustimme pari tuntia Heurekassa. Kävimme katsomassa Tie Tähtiin -elokuvan, leikimme serkuntyttöjen kanssa ja tutkimme varsin tarkasti Heureka tulee hulluksi -näyttelyn pisteet. Kerrassaan valaiseva näyttely, vaikka itsekin olen kokenut olevani suhteellisen tietoinen erinäisistä mielenterveysasioista, niin silti tämä herätti kovasti ajatuksia.

Näyttelyn jälkeen kokoonnuimme vielä vanhempieni luona samalla porukalla. Sämpylöiden lisäksi oli valmistanut pulled chickeniä, resepti on about sama kuin aikaisemmin tekemässäni pulled porkissa, nyt vain lisäsin sinappia ja ketsuppia lihaan paistamiseen jälkeen lisättävään soosiin.

On ollut aivan suurenmoisen ihana päivän, meidän pikkuinenkin sai jälleen kerran valtavasti huomiota, tytöt leikkivät Mimin kanssa ja mimi myös jahtasai legojunanradalla olevaa junaa (ihan kuin piirretyissä, koira jahtasi rataa kiertävää veturia).

Miehen kanssa kävimme vielä ennen sauna- ja uintivuoroa melkein tunnin kävelyllä. Tuli testattua hakkuuhuukkailuissa saamani otsalamppu. Huukkailujen sisäänpääsymaksu maksoi itsensä takaisin ja ylikin, Sain Petzlin Zipka plussan.