Takana on taasen aikainen herätys, klo 8.30 lähtö kohti Nuuksiota. Vähän jännitti jään kunto, ts onko järvenjää ylityskuntoista ja onko jäätä vielä kiivettävänä (kun vertailupohjana on ollut nyt Pirunkallion tila alkuviikolla). Jäätä oli paljon.. Taisi osua vielä yksi kauneimmista keleistä, jolla olemme eksyneet kiipeilemään ulos.
Kaveri liidasi hienosti Oikean sektorin oikean suoran (kuva alla)
Ja minä kakkostelin sen puhtaasti. Aika makea nousu, kakkostelu on iisipiisiä, ei tarvitse pelätä oikeastaan mitään.. tai no.. ehkä sitä, että jos vahingossa löisi köyden poikki... mutta huolimattomuuttaa voi itsensä teloa vaikka suojatiellä.
Oikean sektorin jälkeen siirryimme vasemmalle sektorilla
Huom! Kuva lainattu 27crags.comista, viivat on itse lisätty jäkikäteen. Kuva on vanha, eikä kuvasta tämän päivän jäätilanetta.
Ensimmmäisena kiipesimme vasemmalta puolelta släbin (1), joka oli aika hurjan helppoa, siinä ei ollut oikein mitään haastavaa enää. Kaveri ylisteli kakkosen (2), mutta minua alun vähäjäinen osuus ei houkutellut.
Kolmosreitti (3) oli fyysisesti rankin nousu mitä olen koskaan jäällä tehnyt. Oikean suoran nousukin Oikealla sektorilla tuntui vähemmän raskaalta, kuin tämä osittain negatiivinen ohut jää. Kahdesti jouduin tulla köyteen lepäämään (jotani mitä en ole tainnut tehdä kertaakaan millään jääkiipeilynousullani). Jää oli niin ohutta, koko nousu oli pystysuoraan, paikoin jää petti hakun alta, välillä jalkojen alta, välillä taasen hakku tavoitti jään alta kallion jne. Ihan mahtava reitti.
Nyt on kotiuduttu, laatuaikaa ihanaisen aviomieheni kanssa. Tämän päivän jälkeen tunnun olevan jäätynyt jotenkin pysyvästi, ja mikään määrä ruokaa ei tunnu vievän nälkää, joka tuli tänään reissussa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti