kohtaloa uhmaten

Olin töistä lähtiessäni varma siitä, että olin sinetöinyt kohtaloni kastua kotimatkalla jättämällä sateenvarjon matkasta. Onneksi oli väärässä. Taivas repesti vasta kun olimme kotiutuneet pikkuisen kanssa.

Koiran ulkoilusta ajatellan työmatka on ihan ideaalin pituinen ja superkiva koiralle, Mimi nauttii hurjasti metsässä kävelystä..

Nauttisi uimisestakin jos olisin päästänyt koiruuden järveen.

Kaksi ekaa kuvaa eilisestä, laiturikuva tältä päivältä. 

Tänään oli tarkoituksena kerätä vähän mustikoita kotiin kävellessä. Mimi olisi ihan vapaasti antanut minus seikkailla mättäiden keskellä, mutta itseäni hirvitti hämähäkit ja lukit. HYIH! Kallioilla osaa useimmiten suhtautua järkevästi kahdeksanjalkaisiin kamuihin, osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, antaako lukin kävellä käsivartta pitkin VAI tippuuko mahdollisesti omiin varmistuksiin. Metsässä isoin pelko oli vain hämähäkki, joten se antoi sitten minulle vallan. 

Mustikkasaalis oli auttamattoman surkea. Ensikerralla astianpesuhanskat käteen ja poimuri toiseen.

Vaivaiset sata grammaa, onneksi enempää en huomenna aamupuuron tarvitsekaan.

Muutama päivää sitten ostamani palkkari osottautui vikaostokseksi, ei etteikö se olisi vaikuttanut toivotulla tavalla, vaan enhän ollut huomannut katsoa, ettei se ollut laktoosinto/vähälaktoosista. Tänään kävin sitten ostamassa toisen pussin palkkari, nyt vuorossa on Leaderin Palkkari+, toivottavasti se toimii. Lidlistä tuli myös hankittua maitorahkatäydennykset, luontaistuotekaupasta lesitiiniä ja Stadiumista parit uudet treenikledjut, jotenkin kyllästyin ainaisiin mustiin trikoisiin, katsotaan nouseeko rauta samalla tavalla harmaissa pöksyissä.

Huomenna aion uskaltaa seinille/kalliolle, katsotaan nyt suosiiko sää. Enäähän sitä on päivän päälle viikko, että suuntaamme viikoksi Lofooteille kiipeämään. Jännittää aika kovasti, toivottavasti kunto ja kroppa kestää. VIIKKO! IIK!