Älä heitä pois, käytä pois

Syyskuu on täällä. Viimeiset 3 kuukautta ovat menneet aivan siivillä, lasten kanssa oli pitkä kesäloma. Loma minulla tarkoittaa vähän muuta kuin tavallisilla työssäkäyvillä, mutta minulle oli tärkeää saada olla kotona lasten kanssa, vaikka se sitten välillä tarkoitti sitä, että lapset katsoivat telkkua ja äiti teki töitä. Onneksi välillä oli myös mahdollista saada ystäviltä apua, lapset saivat mennä päiväksi leikkimään heille tai ystävätär tuli meille seurustelemaan poikieni kanssa.

Kaikenmaailman uudet innostumiset ja harrastukset sekä menemiset ja tekemiset lasten kanssa ovat pitäneet minut sitkeästi erossa koneelta, ellei ole ollut pakko tehdä töitä.

Yksi uusimmista innostuksistani on käsityöt ( tuli tuossa mm investoitua Jukin saumuriin muutamia viikkoja sitten takaperin).

Viimeviikolla kiipeilemään lähtiessä onnistuin hajottamaan BD:n kiipeilyhousuni täysin vetoketjun osalta, olin jo heittämässä housuja roskikseen, kunnes tajusin pistää ne syrjään. Sunnuntaina olimme koko perheen kanssa Salmisaaressa, jossa esikoinen äidin suureksi iloksi vihdoin tuntui innostuvan kiipeilystä. Enää ei tarvinnut lahjoa otteille, vaan esikoinen kiipeili oma-alotteisesti itsevarmistavilla.

Innostuin tästä niin paljon, että päätin kokeilla, jos saisin vanhoista housuistani pojalle jotain kivaa. 

 

Leikkelin ilman sen kummempaa suunnitelmaa palat kankaasta, miettimättä kohdistuksia tms. 

Housujen sivutaskusta tuli hauska tasku housujen eteen ja lahkeiden viimeistely tapahtui housujen vyötärönauhan kujasta.

Jälkiviisaana, olisin toki voinut tehdä niin, että nuo taskut olisivat menneet linjassa. Alkuperäinen idea oli tosiaan vain laittaa villistä miten sattuu kaikki housujen osat eri kohdista vaatetta. 1cm heitto ei nyt tuossa peppuosassa ole onneksi häiritsevä.

Pihalle sitten kokeiltiin kiipeilyhousuja kiipeilyseinällä (itsetekemäni lahja nuoremman pojan 2v lahjaksi).

Mutta joo, tosiaan makeat taskuhousut vanhoja housuja hyväksikäyttäen. Kiipeilyseinälläkin kierrätys kunniaan, vanhat otteet saivat uuden sijoituspaikan seinällämme.

ketopiirakkaa

On jotenkin aivan ihanaa, kun on oma piha, mistä voin hakea, marjoja, yrttejä ja syksymmällä toivottavasti myös kurkkuja /kesäkurpitsaa ruoanlaittoon, olla vähän "omavarainen".

En ole vuosiin syönyt raparperipiirakkaa, ja kun piha antoi vielä toisen hyvän satsin raparpereja, päätin tehdä piirakkaa. Ensimmäisestä satsista tein raparperi-lime -mehua esikoisen 4v juhliin.

Piirakka, 8 annosta

pohja:
3 munaa
0,5 dl makeutusta
3 rkl mantelijauhetta
3 rkl lupiinijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia

Vatkaa sokeri ja makeutus vaahdoksi ja lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset vaahtoon. Paista 200 asteessa 10min.

Täyte:
0,5L raparperia (koska ei ollut enempää nyt)
2 dl turkkilaista jugurttia
2 kananmunaa
½ limen mehu
vaniljaesanssia
1 dl makeutusta

Lisää täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä n.30min.

Naantali Spa ja Muumimaailma

Perheemme yhteinen kesäloma ei olisi voinut startata ihanammin. Kaksi yötä Naantalin Spassa hyvän ruoan, leikkihuoneiden, kuntosalin ja kylpylän kera oli mitä rentouttavin. Reissun kohokohta oli sunnuntaiaamupäivä Muumimaailmassa.

Itsellä odotukset eivät olleet kovin korkealla matkan suhteen, tai tarkemmin en tiennyt mitä odottaa matkalta. Useimmat perhereissut ovat olleet jossain määrin työläitä. Ajomatka Naantaliin sujui leppoisasti, ajoitimme lähdön lasten unien kanssa niin, että lapset nukkuivat menomatkan, miehen kanssa saimme höpistä ja bondata kaikessa rauhassa.

Hotellihuone oli jopa vähän aikaisemmin saatavissa, joten emme joutuneet lasten kanssa odottaa tavaroiden kanssa aulassa. Lapsille muumihuone oli mitä upein, muumihuoneen naulakossa odottanut Muumipapan hattu loi heti taianomaista tunnelmaa huoneeseen ja lapset yhdistivät heti hotellin ja matkan kohokohdan yhteen.

Ennen ruokailua ja kylpylää, kävimme pojan kanssa yhdessä upella salilla. Uteliaan pikkumiehen kanssa treenaaminen on tehokasta,  "äiti mikä tämä on, mitä tällä tehdään"-metodi on hyvän intensiivinen ja monipuolinen tapa treenata. Esikoinenkin sai vähän voimailtua.

Illallinen nautittiin hotellin kellarissa TK's ravintolassa. Sain ehkä isommain ikinä syömäni salaatin.

Kylpylä oli odotetttua hienompi ja upean suuri. Ainoa ns miinus oli se, että ison altaan vesi oli meidän perheen lapsille ja miehelle vähän turhan viileää, uimaan pääsi pienen itkun kautta, lapsiakin sai vähän maanitella (ha ha). Olin odottanut innolla terapia-altaan jumppaa, mutta altaan viileä vesi houkutellut kokeilemaan.

Illalla vielä temmellettiin lasten kanssa kellarin lastenhuoneessa sekä kävimme tutkimassa kylpylähotellin pihaa ja tiloja.

Sunnuntaina päivä starttasi runsaalla aamiaisella hotelli aamiaisbuffetissa ja sen jälkeen suuntasimmekin kohti Muumimaailmaa. Lipuista oli ihan kiva tarjous plussakortilla, kannattaa aina selvitellä.

Muumimaailma oli ihanan taianomainen, siellä saavutti oman sisäisen lapsen samantien enkä tiedä kummat meillä oli enemmän innoissaan hahmoja tavatessaan. Molemmat pojat aluksi arastelivat isoja hahmoja, mutta kuhan esikoinen pääsi tietyn arkuuden yli, hän kävi moikkailemassa hahmoja ja heittämässä mm yläfemmaa Haisulin kanssa. Alue oli niin ihanan yhtenäinen, missään ei ollut kauheaa ruuhkaa, sadunomainen tunnelma säilyi koko vierailun ajan ja hahmojen roolit olivat aivan nappijuttu. Jäi sellainen olo, että tuonne haluan päästä mahdollisimman pian lasten kanssa uudestaan. Puistossahan oli paljon ruokapaikkoja, mutta meidän perheelle parasta kuitenkin oli omat eväät, jotka nautimme fatboyssa maaten lepopaikassa.

Puiston jälkeen koko perhe oli aivan sippi, otimme päikkärit koko porukalla. Olimme edellisenä iltana bonganneet lastenhuoneessa olevan mahdollisuuden jättää lapset toviksi leikkimään ohjaajan kanssa, joten miehen kanssa pumppasimme lapset täyteen ruokaa ja jätimme heidät leikkimään itse suunnatessamme ruokailemaan. Ravintolan ruoka oli erinomaista, kuten yleensä aina, alkuruokapöytä on se oma lemppari. Yleensä en jälkiruokiin koske, mutta nyt en voinut vastustaa buffetin jälkiruokia, on niin harvinaista herkkua saada useampaa sorttia gluteenitonta kakkua. Onneksi palat olivat pieniä, niin sai hyvällä omalla tunnolla maistella jokaista sorttia.

Lapsiparkin jälkeen kävimme vielä ulkona seikkailemassa, kiipeilemässä hotellin viereisillä kallioilla.

Lähtöpäivän aamulla aamiaisen jälkeen suuntasimme vielä kylpylän altaisiin. Aamu-uinti lasten kanssa olikin aivan mahtava, saimme vallata kaikessa rauhassa porealtaat ja isoimman sisäaltaankin vesi tuntui yllättävän lämpimältä. Saimme kaikki nauttia uimisesta ja altaiden vesisuihkuista.

En ole tosiaan osannut kuvitella perhelomailun olevan noin rentouttavaa, seuraavalla kerralla täytynee ottaa vielä pidempi visiitti. Oli ihanaa.

Loma lähenee

Loman alkamista on odotettu pitkään. Lapset alkavat nukkua ihan vähän pidempään, joten aamuisin alkaisi olla mahdollista nukkua jopa kuuteen ellei jopa puoli seitsemään. Odotan kovasti aamuja, jolloin voin vain jäädä makaamaan sänkyyn, eikä sieltä ole pompattava ylös ennen viittä.

Kesälomalle ei ole pahemmin suunnitelmia, on sellainen alustava to do -lista, mutta se on lähinnä jos ei muuten keksi tekemistä. Kotoa ei tarvitse kauheasti lähteä pidemmille reissuille, kotona on paljon kaikkea ja lähiympäristöstä löytyy hyviä uimarantoja ja kaikkia aktiviteettejä. Oma piha on myös niin rauhallinen, ettei senkään vuoksi pahemmin kaipaa muualle.

Asiasta kukkaruukkuun .. tai paistinpannuun. Eilen kehittelin ketolettujan ohjeita.

Ketoletut, 6  pientä

2 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
0,75dl kookosjauhoja
0,25dl perunajuurikaskuitua
ripaus suolaa
makeutusta halutessa
2-3rkl  kookosöljyä
vanilja-aromia

Sekoita kaikki blenderillä ja paista kookosöljyssä.

Tuhdit letut, hiilarin määrää pystyisi vähän vaihdella vaihtamalla kookosjauhot mantelijauhoihin, silloin hiilarit vähenee 2g:lla, nyt annoksessa on 9g hiilihydraatteja.

Happy Hippo

Vuosi sitten olimme koko perhe kannustamassa siskoni lapsia Extreme Runissa. Kysyin esikoiselta mitä hän piti touhusta ja tiedustelin myös, pitäiskö hän ajatuksesta lähteä itse osallistumaan kilpailuun.

Tämän kevään GoExpossa oli Extremerunilla oma messuständi. Messuhintaan ilmoitin pojan kesän kisaan. Esikoinen kovasti odottaa pääsevänsä juoksemaan vesiesteessä.

Facebookista huomasin mainoksen Otaniemessä järjestettävistä Hippokioista. Esikoinen vaikutti innostuneen siitä, että pääsee heittämään palloa ja juoksemaan lujaa, joten ilmoitin hänet tapahtumaan.

Tapahtumapäivänä osallistujia ja perheitä hemmoteltiin upealla säällä. Otanieman urheilukenttä oli täynnä innostuneita vanhempia ja lapsia. Joka paikasta huokuin ilo ja vanhempien ylpeys.

Esikoinen yllätti monellakin tapaa tapahtumassa. Odotin levotonta liikehdintää omaa vuoroa odottaessa, jotain pientä kiukuttelua ja ilmoitusta siitä, ettei hän haluakaan osallistua. Mahtava tsemppaava yhteishenki ja muutkin tapahtumasta innoissaan olevat lapset vaikuttivat, sillä poika odotti ennennäkemättömän rauhallisesti omaa vuoroaan vieressäni. Suoritus oli hieno, olimme vähän käyneetkin harjoittelemassa pallonheittoa (heittolajithan ovat lähellä sydäntäni). Poika oli häkellyttävän onnellisen ja tyytyväisen näköinen suoritukseensa. Oli pakahtua ylpeydestä.

Myöskin juoksusuoritus oli hieno. Sielläkin odotettiin omaa vuoroa nätisti. Vähän poika häkeltyi ihmettelemään starttipistoolin ääntä. Vaikkei poika ensimmäinen ollutkaan, nautti hän silti kilpailusta ja juoksi isoin hymy kasvoillaan maaliin.

Tuo oli aivan ihana tapahtuma.Mielelläni kannustan poikiani urheilemaan ja käyn heidän kanssaan. Puhuin jo nuoremman kummipoikani äidin kanssa siitä, että saan käyttää kummipoikaa ko kisoissa, kuhan aika on kypsä.

Jokainen osallistuja sai osallistujamitalin. Esikoinen oli niin ylpeä, mitalin kanssa on nukuttu ja se on viety hoitoonkin kaikille näytettäväksi.

Express yrttipenkki

Jos alkaa nuukuus iskeä pikkuhiljaa pihan syödessä kaiken kahisevan, niin tällainen express yrttipenkki on vallan oiva. Äitini puutarhasta bongasin idean istuttaa yrttejä suoraan multapussiin, äidilläni yrtit jopa talvehti pussissa, niin tottahan toki minä kopioin idean omaan puutarhaani.

Istuttamalla yrtit suoraan muovipussiin, ei tarvitse huolehtia siitä, että multa/juuret olisivat kosketuksissa painekyllästetyn puun kanssa, joten saatoin tehdä kehikon käyttäen hyväksi terassista jääneistä hämäpuista.

Taimitarhasta /Tokmannilta jne voi ostaa toki yrttitaimia, mutta hyvin nuo ruokakauppojenkin yrtit pärjäävät ja jatkavat kasvua pihallekin istutettuna. Muovipussiin pistetään toki reikä myös alapuolelle, jotta mahdollinen liiallinen vesi valuu pussista pois. Penkissä on basilikaa, korianteria, minttua, timjamia ja ruohosipulia.

Pikkuisempi pikkumieheni auttoi istutushommissa vanhemmat nukahtaessa olohuoneen sohvapöydän alle. Myöhemmin laitoin kuorikatetta yrttien juurille, jotta yrtit eivät lepäisi mullassa.

Samalla tyylillä väkersin mansikoille penkin. Eihän toki yksi riitä, tuolle pitää tehdä vielä kaveri jos toinenkin. Polka lajikkeen pitäisi olla mm runsassatoinen, hyvin talvea kestävä sekä kestää hyvin härmää sekä harmaahometta vastaan.

Mansikoille pitää toki rakentaa vielä suojat, jotta linnut eivät syö marjoja. Meidän pihallahan nurmikko nokittiin jo kertaalleen parempiin suihin.

Jännittävää jäädä odottamaan, josko tänävuonan tulisi jo pari mansikkaa enemmän satoa.

sata ja yksi pihaprojektia .. tai ainakin pari kymmentä

Nyt on neljäs kesämme tällä pihalla. Ensimmäisenä kesänä olimme asteen verran poikki useamman kuukauden remonttirupeamasta ennen kesää, joten se kesä meni huilatessa ja nauttiessa omasta pihasta ihan sellaisenaan. Toinen kesä omalla pihalla menikin sitten uutta tulokasta odottaessa ja heinäkuun jälkeen helteet pitivät huolen, ettei kuopuksen kanssa poistuttu mihinkään sisältä.

Kolmas kesä, viimekesä, meni pitkälti siinä että mies työsti terassia huhti/toukokuusta heinäkuuhun.

Viime kesän heinäkuussa saimme juhlia nuoremman 1v synttäreitä uudella terassilla (kaiteet vaan uupuivat). Loppukesästä terassirupeaman jälkeen intouduin hieman karsimaan pihan pensastoa, putsasin ja kaivoin noin 40m2 viitapihla-angervo pensaan tontin reunalta, putsasin maata, kannoin lisää maata (terassin alta oli jo putsattu hyvä määrä maata mutta halusin nostaa pihaa vähän vielä enemmän) äitini kanssa ja isäni avustuksella piha jyrättiin tasaiseksi ja uusi nurmikko istutettiin. Innostuin myös karsimaan pihan seitsemästä villistä syreenistä neljä pois ja istutimme äitini kanssa neljä herukkapensasta pihalle. Syreenien kannot jäivät rumasta pihalle, ne olivat niin massiiviset, etten sitten saanutkaan niitä kaivettua itsekseni ylös. Etupihalta tuli kaivettua myös pensaat pois, oli suuret suunnitelmat keittiön ikkunan eteen tulevan pensaan varalle. Tuli talvi.

Tänä kesänä sitten. Lapset viihtyvät kohtalaisen hyvin itsekseen /keskenään pihalla ja he myös osallistuvat ja auttava mielellään erinäisissä istutus ja raivaustöissä.

Tänä keväänä olemme jo istuttanee toisen kerran ja kolmannen uudestaan nurmikon siemenet. Ennen talvea kylvetyt siemenet eivät alkaneet kasvaa ja toisella kerralla linnut söivät siemenet. Kolmannella kerralla suojasimme siemenet hallaharsolla. Samalla kertaa kylvin toisenkin alueen siemeniä täyteen. Syreenian "taakse" oli jäänyt pieni alue, joka oli muuttunut vain pimeäksi ötökköalueeksi, mutta harvennettuani syreeneja alue muuttui valoisaksi pihamme jatkeeksi. Alue piti putsata, laittaa uusi multa ja siemenet.

Mies sai terassin kaiteet valmiiksi, nyt ei tarvitse enää pelätä jonkun tippuvan terassilta mopolla alas.

Muita projekteja pihalla ovat olleet pensasangervorykelmän kaivaminen ylös. Koin, että pihalla on jo tarpeeksi valkoisia puskia ja olen haaveillut ruusupenkistä omalla pihalla. Mieheni rakensi penkin ruusuille (kuten myös pari muutakin penkkiä pihalle).

Tähän mennessä pihalle on tullut ainakin
- pari syyshortensiaa
- paria eri väriä pioneita
- paljon pieniä havukasveja
- ruusupenkki
- yrityksiä kasvattaa dahlioita
- hurja määrä narsisseja
- perennoja, suikeroa alpia ja keltaista maksaruohoa
- omenapuun juurelle rakensin kivirykelmän mihin tuli erinäköisiä kivikkoperennoja

- paljon kesäkukkia, orvokkeja, hortensioita, pelargonioita

Vielä tosiaan työnalla on tuo keittiön ikkunan edessä oleva penkki. Miehellä on siinä oma projektinsa talon jalustan suhteen, ennen kuin pääsen istuttamaan omat kukat. En ollut aivan ymmärtänyt hänen projektinsa suuruutta, joten yksi köynnöskasvi (perenna), jonka oli haaveillut istuttavani siihen, joutuukin nyt tyytyä kasvamaan laatikossa. Katsotaan saanko ko kasvin vielä siirrettyä myöhemmin penkkiin, vai tuliko perennasta vain yhden kesän ilo.

Muutanhan piha vaatii myös paljon huolenpitoa, nurmikkoa tulee putsattua, voikukkia ja pirunpiiskoja kitkettyä, sammalta olemme myös työstäneet pois, joten nyt nuo kuolleet sammallaikkukohtiin tulisi istuttaa uutta nurmea. Pihaa ympäröi pensaat, jotka ovat juuri viimeisen viikon aikana (kun olemme olleet koko perheen voimin kipeinä) rehevöityneet merkittävästi. Pensaat tulisi trimmata. Tekemistä riittää niin hurjasti, MUTTA tämä on juuri se mitä olen halunnutkin. Viherpiiperöinti tuntuisi olevan uusi intohimoni. Minulla on vielä erikseen sadepäivien puuheita, niistä voi kirjoitella ihan omanansa.

Tässä pikkuhiljaa voisi alkaa tuo mullan, kasvien, tukien, lannotteiden ja kasvien roudaaminen riittää. Tuntuu, että harvase päivä on tullut tuhlattua omaisuutta joko K-Rautaan tai sitten Tokmannille.

Mutta harrastukset maksavat ja mitäs muuta sitä pihalla touhuaisi lasten leikkiessä vieressä. Tulee sitä välillä myös ihan hiljennyttyä ja nautittua pihasta ja upeasta koristeomenapuusta, joka oli kauneimmillaan juuri.

sisältä kalliolle

Ulkokausi korkattu, jännitti niin että meinasin pissata housuun. Ennen reitille nousua pienet otteet näytti oudoilta, mietti miten ihmeessä miksi ihmeessä ikinä on kiivennyt ulkona, ihan ihme masokistien ja friikkien touhua.

Toisella nousulla jo kaikki tuntui tutulta, luotto kenkiin, omiin voimiin ja köyteen löytyi, mikään muu kuin muuvin saattaminen alusta loppuun ei vaivannut mieltä. 

Pään sisällä tuli "whiiiiiii" ja bondin tunnari kun sain ihan itse laskea itsensä ankkurista takaisin maan pinnalle. Kiipeily tuntui ihanalta.

Lasten harrastuksista alkaa pian kesälomat, viikonloppuisin olisi siis mahdollista päästä ulos omiinkin harrastuksiin. Maltan tuskin odottaa.

pihan viemää

Kotiuduttuamme Hampurin reissusta on ollut mukava päästä touhuamaan kotona ja pihalla, inspiroiduin kovasti saksan äitini kukista ja puutarhasta. Kaikki mahdollinen aika menee nyt pihaa laittaessa. Pihalla on tapahtunut muutoksia, "kaadoin" yhden syreenin lisää, sain kuin sainkin tilattua kantojen jyrsinnän, pihalle on kylvettynä uutta nurmikkoa uuteen kohtaan, olen ostanut ja istuttanut paljon erilaisia kukkia/kasveja ja jopa havukasveja, trimmailin pihamme isojen kuusien alle piilopaikat pojille, kaadoin yhden puun "vahingossa" jne jne. Kaikki menee vähän mutulla nyt, istutellaan kaikenlaista ja katsotaan mikä selviää ja mikä ei.

Mies askartelipaskarteli vihdoinkin terassin kaiteet loppuun ja minulle pari maahan laitettavaa reunusta kukkapenkeille.

Viimesyksyllä kylvämämme nurmikko ei ole alkanut kasvaa halutulla tapaa. Laitoimme aikaisemmi keväällä toistamiseen siemenet kasvamaan, mutta tajusimme pihallamme vierailevan sellaisen määrän lintuja, että varmasti iso osa siemenistä on päätynyt tipujen mahaan. Kolmas kerta toden sanoo, täytyy peittää hallaharsolla kylvetyt siemenet. Opimme tässä kantapään kauttaa vähän asioita.

Kantapään kautta tuli opettua myös vähän sitä, että turhan innokkaasti hankin sään kestämättömiä kasveja, halla vei muutamat hortensiat jne. Viikonloppuna ostin uusia hortensioita käydessäni kuopuksen kanssa kaupoilla, sääennusteet lupasit plussaöitä. Tänään vain aamulla näytti piha siltä, että olisi ollut taas nollassa yöllä... katsotaan pitää ostaa VIELÄ uudet kukat. *sadattelee*

Lasten kanssa on helppo ja kiva touhuta pihalla. Lapset auttavat ja osallistuvat niin mielellään kaikkeen, ja pihaa ollessa paljon, he mahtuvat myös leikkiä esimerkiksi palloilla ja mailoilla ja äiti saa touhuta välillä ihan itsekseenkin. Uusin hankinta pihatouhustamiseen oli Xact™ Rikkaruohonpoistaja, sen kanssa tuli eilen riehuttua hyvä tovi. Poikien kanssa tuli leikittyä "etsi voikukka "-leikkiä. Molemmat pojat olivat myös innoissaan, kun saivat rakennella kanssani pieniä penkkejä kukkaruukuille sekä kenkätelineen terassille. Pojat olivat kovin vaikuttuneita äidin käyttäessä sirkkeliä ja olivat erityisen innoissaan saadessaan ruuvailla poralla ruuveja kiinni. Hidastahan tuo tekeminen on lasten kanssa, mutta tuo on ihanaa yhdessä tekemistä.

Pääsiäinen Hampurissa

Puistoilua monissa eri puistoissa, oleilua Saksan perheeni kanssa, jalkapalloa ja riippumatossa chillailua omalla pihalla. Kiireetöntä olemista, kavereita, herkkuaamiaisia, legokauppashoppailua , pääsisäitulia munajahteineen sekä eläintarharetki.

Kuulostaa ja näyttää seesteiseltä. Olisihan varmasti aika seesteistä ollutkin, mutta tällä kertaa reissua siivitti mm esikoisen flunssa/allergia, joka teki pojasta varsin huonotuulisin ja väsyneen ja nuoremmalla puhkesi yläkulmiin hampaat, pari päivää hän huusi kuin hyeena ja tottahan toki juuri silloin kun olisi ollut pääsiäisateria saksanperheen sekä heidän lähisukulaistensa kanssa.

Muuten oli ihanaa, rentoa .. kohtalaisen kiireetöntä. Muutenkin tuli oltua tämä viikko lomamodella, vaikka tulimme jo tiistaiyönä kotiin. On ollut ihanaa.

DKK: lime-kookospallo

Tässä on oikein oiva herkku kahvin kera tai tarjottavaksi jos tulee vieraita. Alkuperäinen resepti oli Ketopariskunnan instagramissa, mutta tottahan toki taas pistin omat twistit reseptiin vaihtaen kookosöljyn kookosmannaksi, sitruunan limeksi ja makeutus oman vatsan mukaseksi.

Lime-kookospallot, 15 kpl

40g kookosmannaa

100g maustamatonta tuorejuustoa

2 limen kuoriraaste

1 limen mehu

1½-2 rkl canderelia

1 dl kookoshiutaleita

koristeluun ½ dl kookoshiutaleita

1.Notkista kookosmanna mikrossa/vesihauteessa, lisää kaikki ainekset ja sekoita huolellisesti. Pistä jääkaappiin jähmettymään. 

2. Pyöritä massasta pallot ja pyörittele pallot kookoshiutaleissa.

3. Laita pallot takaisin jääkaappiin ja säilytä siellä tarjoiluun asti

Ovat kyllä ihania, erittäin raikkaita.

Tämä satsi tulee varmasti tuhottua tänään. Ommom!

Croozerikausi käynnistetty

Polkupyörä ja pyöräily ovat the juttu tässä elämänvaiheessa. Muuten en varmaan saisi samanlaista määrää liikuntaa mahdutettua (tai saisi ylipäätänsä aikaiseksi) viikkoon, aerobista siis. Pyöräily on niin ihana, eikä työmatkapyöräilyyn käytettävä aika ole edes niin paljoa autoilua pidempi. 

Pyöräkausi on ollut itsellä käynnissä talven läpi, mutta sitten myös sain lapset croozeriin ja miehenkin mukaan menoon. Perjantaina pistettiin Croozeri kuntoon ja lähdettiin testamaan miten pojat pärjäävät ja viihtyvät takana. Croozerihan on ollut meillä kovasti käytössä koko ajan. Se on ollut mitä parhain hankinta (jos vaan olisi ollut vähän fiksumpi, olisimme voineet ostaa sen 2015 mallin, joka taisi olla jousitettu malli). Molemmat pojat ovat pienestä pitäen kulkeneet kärryssä, tätä varten ostimme infant slingin.

Nuoremman kanssa tein myös vanhempainvapaan jälkeen ennen pojan hoidon alkamista (pojan kanssa käytiin yhdessä töissä) työmatkat pyörällä, tai niin kauan poljin matka miniK takana, kun hän helteillä tuolla kärryssä pystyi olla kesällä. Hoidosta esikoista hakiessa oli kätevä jättää nuorempi kärryihin nukkumaan ja saada hakea rauhassa isompi poika, usein vielä sain esikoisen kuskattua kotiin Croozerilla ja pidettyä nuoremman vielä unessa kotiutumisen jälkeen. Nuorempi on varmaan pitkän aikaa nukkunut suurimman osan päikkäreistään Croozerissa. 

Viimeviikolla pistimme croozerin kevätkuntoon ja kokeilimme miten pojat viihtyvät kyydissä ja miten itse jaksan heitä vetää. Molemmat menivät hyvin, onhan toi 25kg vaunu ja melkein 30kg poikia .. no .. paljon, mutta treenii treeniin, voin sit kesällä kekkuloilla häpeilmättä pihalla biksuissa.

fyi, rouheisesta sämpyläst on leiväksi

Viimeaikoina olen innostunut tekemään leipiä vuoassa, ja päätin kokeilla rouheisen sämpylän siirtämistä vuokamuotoon, ja sehän onnistui julmetun hyvin. 160 asteessa tuli paistettua noin 45minuuttia leipää. Leipä on hyvä, helposti leikattava eikä murene.

Tämä on ehkä uusi lemppari. Seuraavaksi voisin testata tämän säilyvyyden pakastimessa. On hyvä olla pakkasessa leipää pahaa hetkeä/kiirettä varten. Kivikauden leipä ainakin oli erinomaisen mehevä myös pakkasesta ottamisen jälkeen.

Pääsiäinen aloitettu

Olen sellaistan vähän kaikesta NIIN innoissani oleva tyyppiä, rakastan perinteitä, kaikkia teemajuttuja. Luonnollisesti olin myös innoissani siitä, että tänä vuonna esikoinen tuntui vidoinkin alkavan ymmärtää vähän pääsiäisen ja virpomisen perään. Viimevuonna kävimme virpomassa vain vanhempieni luona, tänä vuonna oli jo tarkoitus käydä vähän muuallakin.

Mielessäni oli käynyt visio siitä, että yhdessä koristelisimme vitsoja, mutta tämä viikko on ollut esikoisen kanssa poikkeuksellisen haastava, tuntuu ettei mikään yhteistyö oikein onnistu. Korvat ovat tukossa, mitään kieltoja ei totella, kaikkea pitää tehdä vaikka tiedetään että jotain ei saisi tehdä. Esikoinen loukkaantuu NIIN herkästi nyt ja saa hänen mittakaavallaan aika isoja raivokohtauksia. Summa summarum, vitsojen tekeminen ei olle NIIN seesteistä, mitä se oli esim vuosi sitten.

No kuitenkin, innoissaan hän oli siitä, että sai pukeutus spiermaniksi. Nuorempi olisi halunnut olla pupu, mutta sitten lennossa isovanhempien luona vaihdettiin noitahattu ja kotona sitten laitettiin batmanlippis.

Turhan herkkujen perään esikoinen oli, että vaikka hänta oikein kutsuttiin parillekin naapurille virpomaan, niin hän ei sinne sitten mennyt.  Parissa paikassa käyminen riitti.

Koska olen innoissani kaikesta ja elän voimakkaasti mukana, niin tottakait minun piti myös meikata itseni pupuksi ja hankkia vähän rekvisiittaa päivää varten. Taitaa olla sitten minulla valmiina naamiaisasu vappua varten.

DKK: oma versio kivikauden levästä

Olen jo alkanut suunnitelle poikien syntymäpäiviä (niihin 2 ja 3 kk :D ). Meillä on suvussa ja tuttavien keskuudessa kaikenlaisia ruokarajoituksia. Yksi sukulainen syö jonkin sortin luolamies/paleo -ruokaa ja bongatessani reseptin "Kivikauden leipä", halusin välittömästi päästä kokeilemaan sitä. Omassa kaapissa ei ollut vain täysin ko reseptin mukaisia aineksia, joten sain hieman soveltaa.

Didin luolamieslimppu, 20 ohutta viipaletta

80g mantelijauho
70g kookosjauho
100g chiasiemeniä
100g hampunsiemeniä
70g seesaminsiemeniä
30g auringonkukansiemeniä
7 kananmunaa
100g rypsilöljyä
2 tl suolaa

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Vatkaa kananmuna, lisää öljy ja sekoita kuivat ja märät ainekset keskenään. Paistaminen 160 asteessa 70min ajan silikonisessa vuoassa. Annan leivän jäähtyä hyvin ennen leikkaamista.

Tällä leivällä on tarkoitus kokeilla, miten nämä selviävät pakkasessa.

salitreeni + ketoruokavalio

Noni, eilen pääsin vihdoinkin tekemään ensimmäisen kunnon salitreenin aloitettuani ketoruokavalion. Ruokailu alkoi 7.3. Testata piti jo aikaisemmin, mutta kun iski vatsatauti, yskä, ylähengitysinfektio, miehen reissu ja vielä jotain jälkiköhiä ko infektiosta, niin ei tämä ollut mahdollista.

Seuraan instagramissa Satu Kalmea (ja muutakin fitfarmin porukkaa). Sadulla on nyt kolmen viikon ketokokeilu meneillään, ja on ollut mielenkiintoista seurata hänen kokeilua sekä ruokailun vaikutusta treeniin.

Työmatkapyöräilyyn ketoruokavalion vaikutusta en ole vielä havainnut, yksi ylämäki tuntuu ehkä vähän tavallista rankemmalta, mutta muuten pyöräily sujuu yhtä hyvin kuin ennen lumia.

Salilla treeni oli aika, hmm.. voisin sanoa, että terävin kärki ja vähän jään kaipaamaan parempia voimatasoja. Mikä sitten on lähes 4 viikon tauon osuus salitreenistä ja mikä ruokavaliosta. Huomasin, että ehkä muutamassa liikkeessä sarjat lyheni ja penkissaä en saanut sarjaa tehtyä täytenä normipainolla, vaan siinä piti tiputtaa jopa painoja. Tuntuma lihaksissa on kuitenkin hyvä ja liikkeet tuntuvat treenatessa siellä missä pitää ja kipeinä lihaksina nyt seuraavana päivänä.

Salitreeni :

• penkki 
• 3:n combo, pystypunnerrus smithissä, etuvipari kp:lla ja pystysoutu levypainolla
• viparit
• superina ojentajat ylätaljalla köydellä sekä takaolkapäät köydellä ylätaljasta
• rintaliike laitteella

Aikaisemmin ehkä en edes harkitsisi pidepää treenaamista ketolla, koska entisessä elämässä treenissä fokus oli itseni ylittämisessä ja entisten omien ennätysteni rikkomisessa. Nyt olen kuitenkin huomannut painopisteen olevan muualla. Nautin urheilusta ihan urheilemisen vuoksi. Suorittaminen tuntuu ainakin hetkellisesti olevan poissa. Elämäntilanteeni on myös eri kuin mitä se oli ennen lapsia tai edes vain yhden lapsen kanssa. Enää en vain elä urheilulle vaan saan lapsistani uskomattoman kiksit.

Joka tapauksessa, minähän jossain vaiheessa sanoin ketoilun olevan vain hetkellinen kokeilu. Sitä se saattaa tosissaan olla, mutta hyväkarppaus olisi varmaan oma juttu. Minulle on kerrottu pidemmän päälle ketoruokavalion syövän lihasta, ja sitähän en halua, joten pitää miettiä sitten millaisilla makroilla on parasta jatkaa keväämmällä.

Se mitä ketoilu tuo elämääni on .. kivojen vaihtoehtoisten reseptien kokeilemisen, herkulliset ruoat, tulen toimeen vähemmillä ruokailukerroilla, makeanhimot jne ovat ainakin tällä hetkellä poissa. Himoitsen mahdollisesti fasvapommeja ja suolaisia pähkinöitä, mutta karkkia ei ainakaan vielä ole ikävä. On myös ihana tuntea kropan hyväksi ja sutjakaksi.

Flamingossa taaperon kanssa

Esikoiselle oli eilen ensimmäiset leikkitreffit ihan itsekseen kaverin luona, joten minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä kahdelleen nuoremman kanssa kylpylään. Flamingosta lähtiessä voi kassalta ostaa etukäteen jo lipun seuraavaa kertaa varten normaalia edullisempaan hintaan, ja minä olin joskus ollut etukäteen viisas sellaisen ostaessani. 

Käymme kyllä perheen kera uimassa kerran viikossa perheuinnissa ja sen lisäksi käyn säännöllisen epäsäännöllisesti arkenakin altaissa poikien kanssa. Perheuinnissa harvemmin tulee fiilisteltyä ja vain lilluttua lasten kanssa ja uimiseen käytettävä aika on "vain" puoli tuntia. Nuoremman lämmettyä touhulla usein uinti on jo ohi ja esikoinenkin haluaisi vielä jäädä hyppimään altaisiin, mutta perheuinnin jälkeen muihin altaisiin meneminen ei kuulu hintaan. Kolmistaan poikien kanssa uidessa huomio taas jakautuu sen mukaan kummalla on isompi hulivili tai mahdollinen kiukku/nälkä/väsy.

Miehen kotiuduttua töistä jätin esikoisen leikkitreffikuskauksen miehen hoidettavaksi ja pakkasin nuoremman pojan autoon.

MiniK viihtyi hurjan hyvin altaissa. Meillä oli omat lelut ja kellukkeet mukana, enhän minä muistanut Flamingon tarjoavan vesileluja vauvojen altaalla. Tovin poika leikki lapioilla ja ämpäreillä. Pian poika huomasi kahluualtaan vesisuihkun, jonka alla hän touhusi pitkän tovin myös tyytyväisenä, nautti lämpimän veden syleilystä. Liukumäkiin hän ei vielä tällä kertaa uskaltanut mennä.

Ollessani rehellinen, niin en ole oikein ymmärtänyt sitä, miksi roudata pieniä lapsia vesipuistoihin, mutta eilen mielipiteeni muuttui täysin. Poika touhusi iloisena ja äiti sai nauttia ja renoutua ihanan lämpimässä vedessä.

Eräässä vaiheessa puin pojalleni kellukkeet ja uimarenkaan ja lähdimme kokeilemaan miten isommassa altaassa viihdytään. Iltasella keskellä viikkoa altaat olivat ihanan autiot, niin saimme lillua kaikessa rauhassa ja olla ison altaan virtausten vietävinä. Poika tuntui nauttivan jokaisesta hetkestä, hän oli yhtä hymyä ja naurua.

Uinti oli niin onnistunut, että ostin kassalta jo lipun seuraavaa kertaa varten. Mielessäni kehittelen jo kunnon lastenkaappausta:  hoidosta suoraan hotellille, voisi käydä keilaamassa, syömässä, vähän rauhottumassa hotellihuoneessa, illaksi altaaseen ja saunoihin, pojille varmasti maistuisi lillumisen jälkeen ruoka, yöksi puhtaisiin valkoisiin lakanoihin.. lasten herättyä turkasen aikaisin pääsisi hotelliaamiaiselle (viime lauantaina testattu ja hyväksi havaittu) ja sitten vielä uudestaan kylpylään TAI naurusaari leikkipaikkaan ja sitten lapset voisikin taas ruokkia ja nukuttaa kotimatkalla autoon. Eikös kuulostaisikin täydelliseltä minilomalta? Nyt pitää vain mies saada ylipuhuttua ja ymmärtämään tällaisen reissun järkevyyden (meiltä kun ajaa vartissa Flamingoon).