DKK: vaarallisen herkulliset herkut

Maapähkinävoikookos-rasvapommit, n.250g

0,5dl maapähkinävoita
0,5dl kaakaovoita
1 dl kookosöljy
0,5dl raakakaakaojauhetta
0,5dl kookoshiutaleita
0,5dl mantelijauhetta
2 rkl punaista canderelia 
0,5tl vaniljauutetta

Sulata vesihauteessa maapähkinävoi, kaakaovoi ja kookosöljy, lisää kuivat ainekset ja sekoita hyvin. Laita massa muoteissa tms pakastimeen jäätymään. Nauti, mutta .. varoitus, nämä ovat aivan liian herkullisia.

DKK: kukkakaalisushi ja kukkakaalimantelikeitto

UGH! En tiedä mikä maratonflunssa tms minuun on iskenyt, eilen olo oli vallan hyvä, aamusalilla tuli käytyä ennen töitä, tänään sitten on taas nokka vuotanut, ja minun oli aamupäivällä mentävä ihan lepäämään. Outoa.

Eilen tuli juhlittua vanhempieni syntymäpäiviä, ehdoton heille iltaa itsetehtyä sushia nautiskellen. Olin bongannut kukkakaalisushin ohjeen muutamia viikkoa takaperin, ja innoissani oli tätä kokeilemassa.

Kukkakaalisushi onkin nopea tehdä, tavallinen sushi kun vaatii riisistä riippuen joko muutamia kertoja huuhtelua tai mahdollisesti liutteluja ennen keittämistä.

Kukkakaalisushin riisi tehdää niin, että kukkakaali hienonnetaan varsin hienoksi yleiskoneella, paistetaan pannulla öljyssä, ei tarvitse käristää kukkakaalia, vaan ihan vain kypsentää nopeasti. Tämän jälkeen kukkakaaliriisiin lisätään riisiviinietikka ja herbamare yrittisuola. Tämän jälkeen kukkakaaliriisistä kasataan makit tavalliseen tapaan.

Tuomio: Oikein oivan makuista, ehkä olisi voinut laittaa enemmän riisiviinietikkaa satsiin kuin 2 rkl, mutta ensikerralla sitten voi olla fiksumpi. Makeista kannattaa leikata aika reilut palat, kukkakaali ei tahmaa ja pidä noripaperia samalla tavalla paikoillaan kuin mitä riisi tekee.

Kukkakaaliriisi oli erittäin kiva yllätys, tästä lähtien voin herkutella "sushilla" useammin.

Tänään taasen teki lämmintä keittoa mieli, olin jo keittämässä kukkakaalia ja mietin koskenlaskijapaketin lisäämistä sekaan, kun mieleeni pälkähti kokeilu.

Kukkakaalimantelikeitto, 4-5 annosta

900g kukkakaali
reilusti vettä keittämiseen
2 valkosipulikynttä
100g mantelilastuja
2 kasvisliemikuutiota
2 dl ruokakermaa
vettä notkistamiseen oman maun mukaan, 4-5dl meni ainakin

Tällä kertaa keitin kaikki ainekset tuoreeltaa, mutta mietin myöskin sitä, olisiko mausta tullut entistä täyteläisempi, jos kukkakaalia ja valkosipulia olisi paahtanut uunissa JA jos mantelilastut olisi tullut käytettyä kevyesti pannulla. Kovasti mietin myös, josko pieni loraus jotain kirpeää valkoviiniä olisi tuonut kivan lisän tuohon, mutta tällä kertaa tuo sai nyt kelvata tuollaisenaan.

Keitti oli erinomaisen herkullista jo tuollaisenaan.

Perheelle tein butter chickeniä, joka sekin maistui erittäin herkulliselta. Iltaruoalla voisi ottaa myös sitä.. kera kukkakaali tai konjaknuudelien.

Takaisin elävien kirjoihin

Harvoin tulee tällaisia taukoja urheiluun, mitä nyt oli. Olin poissa pelistä reilun pari viikkoa, aluksi perheessä vierailu vatsatauti ja sen jälkeen sitten mitä ilmeisimmin vain minä sairastin meidän perheessä jonkin ylähengitystietulehduksen.

Lauantaina olin vielä siinä kunnossa, että yritys puhaltaa vappupilliin aiheutti kauhean yskänpuuskan ja hengästymisen, lämpö oli jopa vähän kohollaan.Eilen kun pystyin jo perheuinnissa laulaa mukana alku- ja loppupiirissä, tiesin että voisin jo kevyesti kokeilla urheilua.

Se mikä nyt treenaamisesta tekee mielenkiintoisen on se, että olen tosiaan tällä hetkellä ketoosissa, olen kyllä syönyt elektrolyyttejä purkista ja lisännyt suolaa veteen, jotta kroppa ei tuntuisi väsyneelta. Nyt on vain vaikea erottaa mikä osa väsymyksestä johtuu taudista ja mikä ketoosista. Ketodietin olen aloittanut jo pari viikkoa sitten, että se väsynein vaihe pitäisi olla takana.

Eilen kuitenkin tuli käytyä salilla. Yleensä ei ole vaikea etsiä motivaatiota treenaamiseen, aamupäivällä vain tosiaan alla oli perheuinti saunotteluineen ja herkullinen pizzalounas, ihan vähän olisi tehnyt mieli kaatua sohvalle.

kevyt asiasta kukkaruukkuun, nyt oopsiepohjainen  (neljän munan oopsie, viisikin olisi ollut ehkä vielä ok) pizza onnistui erinomaisesti, myöskin kun pizzaa ei täyttänyt kuivalla tonnikalalla EIKÄ käyttänyt arkijuustoa vaan mozzarellaa, niin pizza oli erinomaisen herkullinen .. OMMOMOMMM

Mutta treenistä. Treeni oli kevyt, herättelevä jalkatreeni. Sykkeet olivat tavallista korkeammilla ja parien ensimmäisten settien välissä tuntui, että taju olisi lähtenyt jne, mutta sitten kroppa alkoi tottua treenaamiseen.

Nyt tulee muutamisen päivää pakostakin taukoa salitreeniin, mies pamautti juuri oven perästään kiinni. Kotona voi kokeilla Hiit-treenejä poikien leikkiessä vierellä. Tauti ei ole kyllä vielä täysin ohi, yöllä tuli herättyä useaan otteeseen yskän takia. Onpas sitkeä tauti.

GoExpo, mitä jäi käteen

Viikko sitten lauantaina pakkasimme lapset autoon ja suuntasimme auton kohti Messukeskusta ja GoExpoa. Odotukset olivat kohtalaisen korkealla. Muutama vuotta sitten takaperin, ko messuilta lähti varsin pitkälle kantanut setti vaatteita pyöräilyyn.

Onnistuin syksyllä kaatumaan pyörällä sillä seurauksin, että housut aukesivat polvesta. Koko talven pyöräilin risoilla pöksyillä, odotin kevään GoExpoa sillä ajatuksella, että ostaisin sieltä sitten uudet haalarit talvipyöräilyyn. NOH, Velo & Oxygenin osasto oli tänä vuonna paljon odottamaani pienempi, tiedä olisiko perjantaina ollut vielä haluamiani tuotteita, mutta nyt itselle lähti tuolta mukaan pyöräilyhanskat (jotka myös rispaantuivat kaatumisen yhteydessä täysin).

Itselle messuilta jäi käteen uusiin superfoodeihin tutustuminen, mm kookosmanna oli the juttu. Kävimme myös perheen kera ihastelemassa asuntoautoja, esikoinen on saanut päähänsä (mitä ilmeisimmin ryhmä hausta), että hän haluaa lähteä asuntoautoreissuun. Ja kyllähän autot näytti sen verta kivoilta, että voisi tosissaan harkita sellaisen reissun tekemistä, tänä vuonna jopa jo. Kuhan myös sitten tuo nuorempi ymmärtäisi vähän asian päälle, niin sitten voisimme tehdä asuntoautolla matkan pohjoismaihin ja kuhan vielä enemmän ymmärrystä (parin vuoden päästä), niin voisimme lähteä Saksaan/Ranskaan jne.

Viimekesänä kävimme Espoossa kannustamassa siskon lapsia Extreme runissa, silloin oma esikoinen ei osallistunut, mutta hän kovasti näytti kiinnostuneen touhusta. Nyt messuilta tarttui messutarjouksena vähän edullisempi ilmottautuminen tapahtumaan. Katsotaan miten poika kypsyy /kasvaa, että onko tuollaiseen kisaan osallistuminen mitenkään järkevää. Onneksi noita ennakkolippuja voi siirtää tarpeen tullen myös seuraavalle vuodelle.

Parin pienen kanssa messuilla käyminen onnistuu, jos etukäteen on muodostanut kuvan siitä, mitä sieltä lähtee hakemaan. Itselle oli selvä se, mitä sieltä lähdin hakemaan. Mies lähti vähän eri asenteella ja hän ei ihan saanut messuista irti sitä, mitä olisi toivonut. Seuraavalla kerralla täytynee jättää lapset hoitoon tai käydä ihan vaikka aikuisten kesken.

DKK: keto crackerssit

omg omg omg .. Jos itsehillinnän kanssa on haasteita seuraavan reseptin kokeilemista kannattaa harkita pari kertaa

Crackerssit, 64kpl

5,5dl mozzarella-/parmesanraastetta
2,5dl mantelijauhetta
75g maustamatonta tuorejuustoa
1 muna

Sulata juustot ja ja mantelijauhe mikrokulhossa. Kannattaa sulattaa erissä, jotta juusto ei ala kärventyä Kuhan juustoseos on kohtalaisen juoksevaa, anna sen jäähtyä vähän ja kun juuston ei ole polttavan kuumaa (vaan sormille sopivaa), lisää kananmuna ja sekoita se joukkoon huolellisesti.

Laita pellille yksi leivinpaperi, kaada taikina paperille ja laita toinen paperiarkki taikinan päälle. Taikina on helpoin ja siistein levittää tasaiseksi pellille paperin avulla.

Tein pizzaleikkurilla 8 * 8 rivit, 64 pientä keksiä.

Paista uunissa 220 asteessa 5min, käännä keksit ja paista sitten vielä toiset 5min. Tarkkaile kuitenkin, ettei keksit pala, vaan paistuvat vain kauniin ruskeiksi.

Varmista vielä palojen irtovuus toisista ja anna keksien jäähtyä.

Mieleni teki quacamolea, joten pyöräilin satsin avokadoista, chilistä, limemehusta ja suolasta. Ihan liian herkullista. Tuo koko pelti menisi kerrassaan helposti alas.

Illaksi on vielä tehtynnä japanilaista juustokakkua ja mietin kovasti punaviinin avaamista lasten mentyä nukkumaan.

Keräyspalvelu, kiireisen lapsiperheen pelastus

Meidän perheemme käytti pidemmän aikaa läheisen K-kauppamme keräyspalvelua, pariin otteeseen olemme käyttäneet myös Citymarketin toimituspalvelua.

Pitkään keräyspalvelu oli ilmainen ostosten ylittäessä tietyn summan. Keräyspalvelu ollessa ilmainen, oli helppo hyväksyä vähän korkeamman hinnat. K-kaupoissa hinnat ovat kalliimmat, verkkokaupassa erityisesti. Jos itse kävisin kaupassa, käyttäisin enemmin Citymarkettia tai S-Markettia. Siinä vaiheessa kun tuo ilmainen keräyspalvelu poistui, aloimme myös käydä itse kaupassa.

ostoslistaa

Kyllähän sitä varmasti tuli vähän säästettyä niissä ostoksissa mitä olisi verkkokaupan kautta ostettua, mutta livenä shoppailu alkoi myös lisätä kuukausittaisiin ruokakauppaostoksiin menevää rahaa, heräteostoksia tuli tehtyä hurjan helposti. Verkkokaupassa tilausta tehdessä koko ajan näkee ruokiin menevän summan ja tulee samantien mietittyä jokaisen ostoksen tarpeellisuutta.

Meillä perheen kauppapäivästä oli muodostunut sunnuntai, viikottaisten ostosten tekeminen uinnista väsyneiden lasten kanssa oli toisinaan haastavaa, hauskaa toki, mutta kerrassaan aikaaviepää. Nyt sunnuntaisin suunnataan uinnista suoraan kotiin, päivä tuntuu pidemmältä ja ostokset haetaan kotimatkalla töistä/salilta. Kätevää. Kiva yllätys oli myös huomata se, että keräyspalvelun muuttunaan takaisin ilmaiseksi tietyn summan ylityttyä.

DDK: karpin makeanhammasta kolottaa

On tullut tehtyä yhtä uutta ja yhtä vanhaa reseptiä tilanteisiin, että pitää saada vähän päivän energioita /rasvoja täyteen mahdollisimman vähillä hiilihydraateilla.

Pinterestissä hakiessani sanalla "keto foods" tuli muutaman kerran termi fat bomb esille. Termi rasvapommi ei kuulostanut oikein hyvältä, joten skippasin ne. Eilen toinen ketoileva ystäväni sanoi tekevänsä rasvapommeja ja laittoi whatsappissa linkin reseptiin, niin minäkin innostuin.

Tutkin muutamia reseptejä, ja alla oma versioni.

Kaakaokookos rasva pommit, n.250g

1 dl kookosmannaa
1 dl kookosrasvaa
0,5dl raakakaakaojauhetta
0,5dl kookoshiutaleita
0,5dl mantelijauhetta
1 rkl punaista canderelia (tämä on itselle ainoa makeutus, mikä sopii vatsalla)
0,5tl vaniljauutetta

Sulata kookosmanna ja kookosrasva, sekoita kaikki ainakset nesteeseen.  Itsellä ei ollutkaan sydänmuotteja, joihin olisin vointu tehdä noita pommeja, joten tein vain yhden ison annoksen, josta sitten lohkoin kaikenkokoisia paloja.

tulos: kerrassaan petollisen herkullinen herkku,
P8,5, H8,1, R63,2 638kcal / 100g

Kookospallo, 20 kpl

4 kananmunaa

3 dl kookoshiutaleita

1dl kookosjauhoa

2 dl sokeria vastaava määrä makeutusta

Vatkaa kananmunat ja makeutus vaahdoksi, kääntele hiutaleet ja jauho sekaa. Tee 20 samankokoista pientä kekoa ja paista uunissa 175 asteessa 10min. 

P9, H1, R5, 84kcal / kpl

Resepti on karpin keittokirjasta, pienellä muunnoksella. Sulatin päälle vielä 10g 90% suklaata. Pistä suklaa pieninpään minigrip pussiin, pistä lämpimään veteen sulamaan. Leikkaa pussin yksi kulma pienesti auki ja koristele kookospallot.

Huh, sitten muita ruokia.. 

Oppsit ovat kova juttu. Tein oopsipohjaisen pizzan eilen, joka ei mennyt ihan täydellisesti. Tonnikala oli vaan turhan kuiva täyte JA arkijuusto on aika huono juusto pizzan päälle ja esipaistoin pohjaa liian kauan, eli pizza oli kuiva,  kuiva kuiva.

Ravintoa sielulle

Eilen perjantaina ja kaksi viikkoa sitten takaperin olen käynyt nauttimassa kulttuuria Helsingin keskustan taidemuseoissa. Parisen viikkoa sitten kävin Ateneumissa, jossa oli minulle entuudestaan tuntemattoman taitelijan Frantisek Kupkan näyttely. 

Näyttely teki minuun suunnattoman vaikutuksen, Ateneumissa oli pitkä hänen elämästään ja työstään kertova elokuva ja hyvin kattava valikoima Kupkan tunnetuimpia teoksia. Oli kerrassan harmi, että emme ystäväni kanssa tajunneet meillä olevan vain tunti aikaa tutustua 

Tulipa hankittua tuolta mukaan ensimmäinen taidekirjani, palan halusta päästä uudelleen katsomaan hänen töitää, tuo parin viikon takainen reissu oli niin hätäinen.

Eiliselle ehdoton ystävälleni käyntia Kiasmaan, en ollut edes tutustunut siellä meneillään oleviin näyttelyihin. Edellisen kerran siellä tuli käytyä reilu vuosi sitten nuoremman poikani ja tämän kummitädin ja kummipoikani kanssa. Silloin siellä ei ollut mitään erityistä ihastusta herättävää näyttelyä, joten nytkään ei ollut odotuksen kauhean korkealla. 

Miten ihanan positiivinen yllätys tuo olikaan. Osallistuimme opastetulle kierrokselle, jolloin näyttelyt teoksineen aukesivat ihan ennenkokemattomalla tavalla. Tästä lähtien täytyy yrittää ajoittaa visiitit opastettujen kierrosten aikoihin. 

Ensimmäisena tutustuimme Iiu Susirajan näyttelyyn Kuivakka ilo. Aivan ensimmäiset hänen teokset eivät tehneet vaikutusta, päinvastoin niiden perusteella en odottanut mitään kummempaa, mutta kuten kierroksen opas sitten kertoi, hänen myöhemmät teoksensa ovat varsin humoristisia.

Taitelijan teokset olivat todellakin omaan makuun, niistä huokui itseironia, jonka tunnistan usein itsestänikin. 

Kiasmassa oli muitakin ihania näyttelyitä, mm Shoplifter ja Astu lavalle. Kiasmankin näyttelyt ovat sellaiset, jotka houkuttavat palaamaan paikalle uudestaan. Täytynee kohta hankkia museokortti.

DKK: kukkakaalikeitto pekonin kera

Pidän kovasti keitoista, viimeaikoina aikana ennen karppausta (aek) tein erittäin usein isoja satseja keittoja paahdetusta myskikurpitsasta, jota maustoin vähän intialaisin.

Nyt myskikurpitsa mahtuu heikosti ketohiilareihin, kukkakaali sen sijaan on erinomainen vihannes ketoiluun.

Kukkakaalikeitto, 4:lle

500g kukkakaali
9 dl vettä
2 kasvisliemikuuviota
250g cheddar ruoanlaittokoskenlaskijaa
suolaa
pippuria
valkosipulijauhetta
oreganoa
1 tl xantaania ( ei pakollinen, mutta tällä saa kivasti enemmän bodya keittoon, jotta se ei jää liian juoksevaksi)
65g pinaattia

1. Keitä kukkakaali kasvisliemessä kypsäksi (erittäin pehmeäksi), lisää mausteet (oman maun mukaan määrät) ja koskenlaskija ja xantaani. Soseuta.
2. Lisää pilkottu pinaatti ja anna sen kypsyä keiton seoassa oman suun mukaiseksi.
3. Tarjoile keitto pekonin, siementen tai tofun kera

sairastuvalta terve

Meidän perheessä on sairastettu mielestäni yllättävän vähän. Aina välillä mietin, että mistä ihmeestä tämä johtuu, esikoinen on tuskin ikinä kipeä, korvatulehduksia on ollut vain pari. Nuorempi on myös ollut yllättävän terve. Meidän lapsiperhearkeen on mahtunut tähän mennessä lapsille kaksi vatsatautia, kerran meillä kävi Noro kylässä, mutta jollain ihmeellä se skippasi esikoisen täysin. Viimekesänä myöskin, kun perheessämme kävi vatsatauti, taisi esikoinen oksentaa kerran ja tauti oli siinä hänen osaltaa.

Viimeviikolla nappasimme lauantaina tietämättämme mukaamme vatsataudin eräiltä kutsuilta. Sunnuntaina tuli viestiä emännältä, että siellä oltiin kipeinä. Vähän väänsi vatsaa kun ajattelin, että kohta meilläkin oltaisi kipeinä. Oli hyvä saada tietää, niin osasi valmistautua kotona, ostaa pakastimen täyteen jäätelöä, mehuja, limuja. Tuli myös hankittua kotiin tarpeeksi työmateriaalia, jotta etäpäivät onnistuisi.

Meillä on tilanne, että miehen kanssa pystymme jakamaan sairaiden lasten hoidon niin, että hoidamme vuoropäivin, ja koska me molemmat pystymme myös tehdä etätöitä, niin aina sitä pystyy vähän vilkuilla maileja, vaikka kotona olemmekin.

Ei ollut mitään järkeä meidän kummankaan lähteä työpaikoillemme tartuttamaan, niin kauan kuin meillä on kipeä lapsi kotona, me voimme tartuttaa työpaikoillamme muutkin vatsatautiin.

Nuorempi tosiaan sai taudin. Kun tuo muutaman karvan alle 2v sairastaa, niin hänelle ei oikein vielä saa sitä menemään läpi, että nyt oksennustautisena ei kannata vaellella pitkin kotia. Matot pois ja ämpäreitä/kulhoja vähän joka paikkaan. Onneksi on edelleen tuo ihana imetys, jolla nuoremman sai jäämään paikoilleen ja rauhottumaan.

Kivasti sitten menikin tämä viikko kotosalla. Esikoinen skippasi tämänkin taudin, hänet pidettiin maanantaina ja tiistaina kaiken varalta kotona, mutta eilen tuo terve poika vietävä ryhmikseen takaisin.

Tänään on uskaltanut jo laittaa matot takaisin paikoilleen. Nyt enää meillä vanhemmilla on vellova paha olo, molemmat lapset mennää viipottavat täysiä.

DKK: kukkakaalimuussi ja hampurilaispihvi

Pikkuhiljaa alkaa mieleen palautua kaikki ihanat karppiruoat, joita vuosia sitten kokkailin. Nyt tosin, kun menen sillä 20-30g hiilihydraattimäärällä, joutuu olemaan vielä vähän kekseliäämpi, mutta onneksi on kukkakaali.

Kukkakaamuussi, 4 annosta

900g pakastekukkakaalia

50g voita

125 voimakasta koskenlaskijajuustoa

1 tl ksantaania

suolaa oman maun mukaan

Keitä kukkakaalit, kaada kaikki ylimääräinen neste pois. Lisää voi, juusto, ksantaani ja soseuta sauvasekoittimella. 

Olin vallan unohtanut itsellä kuvan kirjan olemassaolon, sieltähän löytyy vaikka mitä ihania ruokia, ideoita, leipiä jne. Moni resepti on tosin muuhun kuin ketoiluun, mutta tämä oma tyylini on vain lomamme alkuun asti, tarkoitus ei ole vetää mitään äärimmäisiä diettejä, tiedän ettei 20g hiilaria päivässä ole itsellä pidemmän ajan ratkaisu. On vain kiva kokeilla välillä jotain uutta.

Didin kokeileva keittiö: rouheiset sämpylät

Bongasin eräästä facebook-ryhmästä rouheisten sämpylöiden reseptin.

Rouheiset sämpylät, 12 kpl

5 kananmunaa

1 tl suolaa

2 dl vettä

3 rkl oliiviöljyä

1,5dl sokerijuurikaskuitua

0,5dl hamppurouhetta

1 dl perunakuitua

2 rkl psylliumia

1 rkl leivinjauhetta

1 tl ksantaania

1. Sekoita suola ja kananmunat keskenään. Lisää loput nesteet.

2. Sekoita kuiva-aineet ja lisää ne nesteiden sekaan, nopeasti sekoittaen.

3. Anna taikinan seistä min 5min.

4. Jaa taikina 12 osaan, itse en pyöritellyt sämpylöitä kostutetuilla käsillä, mutta alkuperäisessä ohjeessa neuvottini tekemään. 

5. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 15-20 minuuttia

Täytä ja nauti.

75kcal

P8g, H2g, R6g

Täytyy pysytellä hetken ketoleivonnaisten kohdalla vain näissä sämpylöissä. Tein siemennäkkäriä ja mpv keksejä, niin.. niitä tulee syötyä noin vaan ihan liian helposti, ja silloin hirveän helposti kerääntyy liikaa hiilihydraatteja JA kaloreita.

Didin kokeileva keittiö: pinaattitonnikalakastike ja gratinoitu parsakaali

ommom.. kermaa kermaa kermaa.juustoa .. ja vähän lisää kermaa ja juustoa.

Tein perheelle tonnikalapinaattipastaa ja tajusin siinä kokatessa ko kastikkeen olevan erinomainen keto-/karppiruoka.Tein tuplasatsin kastiketta, osa minulle, osa perheelle pastan kera.

Pinaattitonnikalakastike ja gratinoitu parsakaali

Kastike:
2 valkosipulinkynttä
65g babypinaattia
nokare voita
1 purkki tonnikalaa vedessä
1 dl kermaa
1-1-5dl parmesanraastetta
suolaa ja pippuria

Paista voissa hienonnettu valkosipuli, lisää "suikaloitu" pinaatti. Valuta tonnikalasta ylimääräinen vesi ja lisää tonnikala pannulle. Paista hetki ja lisää kerma, juusto. Mausta oman suun mukaiseksi.


Gratinoitu parsakaali:
600g tuoretta parsakaalia
1-1,5dl ruokakermaa
1 pussi juustoraastetta

Paistoin puolisen tuntia 200 asteessa-

Oli asteen verran tuhti combo, alunperin piti tehdä jotain ihan muuta ruokaa parsakaalin kaveriksi, mutta innostuin tonnikalakastikkeesta kokatessa muulle perheelleeni.

Didin kokeileva keitto: maapähkinävoi ketokeksit

 Koska didi loves maapähkinävoi, en voinut vastustaa maapähkinävoicookie reseptin kokeilemista.

Maapähkinävoi ketokeksit, 12 kpl

2,5dl maapähkinävoita
1 muna
1,25dl karppisokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään, taikinasta tulee helposti muotoiltava massa. Paista 175 asteessa n.15min.Tarkkaile, ettei keksit ala ruskehtua liikaa.

Kovin montaa tällaista ei voi päiväsäs syödä, toivottavasti säilyvät hyvin jääkaapissa.

Lahjonnan voima

Olen tykännyt ajatuksesta harrastaa lasteni kanssa. Esikoisen kanssa aloitimme vauvauinnin hänen ollessaa 3kk vanha, nykyään käymmen koko perhe perheuinnissa. 2 vuoden kohdalla lisäksi tuli mukaan käsipallotreenit ja muskari. Muskari on ollut kuvioissa nyt siis puolitoista vuotta. Ensimmäinen muskarivuosi oli meidän koko perheen harrastus. Toinen muskarivuosi on nyt erilainen. Käyn poikieni kanssa lähempänä sijaitsevassa muskarissa itsekseni.

Alkujaan minua pelotti se, että miten saan ajan kulumaan kotona poikieni kanssa. Koin tarvitsevani jotain täytettä arkeen, ja muskari tuntui kivalta ratkaisulta siihen, etten päivät tuntuisi poikien kanssa pitkiltä ja yksinäisiltä. Eniten tottakai kupissa painoi se, että pojat tuntuivat viihtyvän hyvin muskarissa ensimmäisenä vuotena.

Toinen muskari vuosi alkoi kivasti, nuorempi poika viihtyi hyvin sylissä ja pysyi nätisti paikoillaan, esikoinen sen sijaan tuntui aina assosioivan muskarin leikkimiseen ja juoksenteluun (yksi hänen parhaista ystävistään kävi ensimmäisen vuoden meidän kanssa samassa muskarissa), ja jotenkin hän jatkoi tätä juoksentelua nykyisessäkin.

Meidän onneksi muskarin opettaja on erittäin hyvä lasten kanssa, hän osaa lukea tilanteita hyvin ja palauttaa lasten keskittymisen tuntiin, jos tuntuu sellainen olevan paikallaan.

Viikkoa ennen hiihtolomia muskarissa oli sijainen, silloin pojan käytös oli niin riehakasta (vaikka olimme juuri keskustelleet siitä, miten muskarissa käyttäydytään), että lähdimme muskarista pois. Olin jo sitä mieltä, että homma riittää meidän osaltamme, olin jo henkisesti varautunut ilmoittamaan muskariin, ettemme enää tule.

Keskustelin esikoisen kanssa siitä, haluaako hän käydä muskarissa, ja että jos hän ei halua, niin meidän ei ole pakko mennä sinne. Poika oli sitä mieltä, että harrastus on kuitenkin mieluisa. Päätin, että annan pari kertaa vielä mahdollisuuden muskarille, myös kevyt lahjota otettiin käyttöön.

Pienellä kinder-patukalla saa yllättäviä asioita aikaan. Eilen esikoinen ei kertaakaan juossut luokkahuoneen kauimmaiseen nurkkaan, hän ei heitellyt soittovälineitä eikä karannut pöydille. Nuorempi sen sijaan karkasi kymmenisen kertaa opettejan pianon tykö.

Esikoinen oli innoissaan tunnin jälkeen "enkös käyttäytynyt nätisti äiti?". Kyllä, osaahan hän käyttäytyä hyvin. Ihana ihana esikoiseni.

vanha vouhotus uudelle kierrokselle

Joskus kauan kauan aikaa sitten karppasin, se oli aikoina kun en urheillut NIIN paljoa, sitten alkoi kuvioihin tulla kestävyyttä vaativat lajit, niin ruokailu muuttui merkittävästi. Karppauksesta siirryin fitfarmin dietteihin, ja ruokavalion perusrunko on pyrkinyt mukailemaan noita fitnesruokavaliota. Perunan ja banaanin lisääminen ruokavalioon oli alkuunsa shokki.

Eilen alkoi päässä muhia ajatus kevyestä karppailusta. En ole ollut mitenkään menestyksellisesti millään dietillä toviin, paino on heilunut 2-3kg:lla viimevuoden parhaista. Oma heikkous on hiilarit, niihin tulee välillä kovasti himoa. Ehkäpä karppausjakso tekee hyvää niiden poistamiseksi.

Aamulla mietin aamupuuron korvaajaa kunnes muistin juustoleipäset. Olipa herkullinen aamiainen, ommom!

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ajatukselta karppailla ainakin perheen kevätlomaan asti. Reissun jälkeen varmasti alkaa ulkona olla olla sellaiset kelit, että tulee oltua aktiivisempi ja mm kestävyysurheilu-ulkosalla alkaa olla mielyttävämpää, niin sitten voin siirtyä tarvittaessa hiilaripitoisempaan ruokavalioon.

Olen kovasti innoissani, kun pääsen toteuttamaan vaihtelevia reseptejä. Mieskin voi tehdä sitten muulle perheelle tavallista gluteenillista ruokaa.  

Äidin palkinto

Joitakin kuukausia takaperin sitä mietti, että miksi ihmeessä sitä väkisin kuljettaa lapsia sunnuntai-aamuisin kymmeneksi uimahallille, saadaksemme uida 30min. Lapset eivät edes pitkään oikein suostuneet tekemään annettuja harjoituksia /leikkejä. Yhtenä kertana miehen kanssa puimme esikoiselle väkisin kellukkeet päälle. Poika huusi ja rimpuili, kunnes hänet päästettiin veteen itsekseen. Ilme muuttui samantin, hän oli aivan innoissaan omin neuvoin uimisesta. Sen jälkeen häntä ei ole saanut auttaa uinnissa. Olimme miehen kanssa niin ylpeitä pojastamme.

Samainen juttu uimalasien kanssa, niitä puettiin esikoiselle päälle kiljunnan ja itkemisen säestyksellä, mutta sillä sekunnilla kun poika näki veden alle sukeltaessa, hän oli yhtä hymyä eikä halunnut sillä uintikerralla tehdä muuta kuin sukeltaa.

Vielä joku kerta huomaamme pojan osaavan uida jopa ilman kellukkeita.

Intona esikoisen uintitaidoista, tein hänelle ruksienkeräystaulukon (ulkovaatteiden kiukuttomaan /reippaaseen pukeutumiseen liittyen), jonka palkintona oli päästä kolmestaan äidin ja isin kanssa Flamingon kylpylään. Viimeviikolle oli kuopukselle sovittuna leikkitreffit kummitädin- ja kummiveljen kanssa ja veimme esikoisen vesipuistoon.

Esikoinen ei ole ainoa perheemme ansioitunut uimari. Nuorempi oppi sunnuntaina uimaan kellukkeiden avulla. Nuorempi ei ole samanlainen, että innostuu yhdestä kerrasta, vaan nyt on useampi kerta totuttelua kellukkeiden ja uimarenkaan kanssa. Sydän suli, kun näin hänen uivan innoissaan itsekseen.

kuopus uimahallissa

Lasten opittua uimaan kellukkeilla, avautuu meille uudet mahdollisuudet harrastaa uintia poikien kanssa. Kuukausi takaperin uskaltauduin poikien kanssa ensimmäistä kertaa kolmistaan uimahalliin. Kaikki meni niin mainiosti, esikoisen uhma alkaa mennä ohi, nuorempi kävelee itse jo reippaasti, esikoinen sai (kuten saa aina) heti kavereita altaalla. Minä keskityin nuoremman kanssa leikkimiseen. Nyt saan molemmat lapset samaan syväempään altaaseen, voimme leikkiä yhdessä altaalla ja opetella uimista eri tavalla. Käymmehän me toki kerran viikossa perheuinnissa, niin että aviomieskin on mukana, mutta kun tuo touhu on niin mieleistä molemmille pojilleni, vien mielelläni heitä toisenkin kerran viikossa hallille.

Paras lahja /palkinton äidille on nähdä lapsien kehittyvän ja nauttivan yhteisestä tekemisestä.

uhkailu, lahjonta ja kiristäminen

Kun pelkkä pyytäminen ja järkipuheet eivät toimi, niin äiti on pakotettu ottamaan järeämmät aseet käyttöön. 

Mun päivässä on muutamia kohokohtia, yksi on se kun saan aamuisin laittaa vain itseni valmiiksi töihinlähtöä varten ja pyöräillä kaikessa rauhassa. Toinen päivän kohokohta on se kun saan lähteä hakemaan poikani hoidosta ja pääsen viettämään heidän kanssaan iltaan. Kolmas kohokohta on iltapalan jälkeinen hetki, kun menemme koko perheen voimin yläkertaan, luemme joko poikien kansas sängyllä tai sitten vaikka leikimme piilosta .. tai leikimme mitä vain kunnes on tullut aika mennä maate.

Tovin aikaa poikien hakeminen hoidosta oli asteen verran ahdistava kokemus. Talvivaatteiden pukeminen lapsille alkoi olla hengästyttävän uuvuttava operaatio. Pitkän aikaa ajattelin, että homman tulee hoitua ilman lahjuksia, mutta sitten kerran kolmen vartin uuvutustaistelun jälkeen päätin ottaa järeät aseet käyttöön.

Jokaista onnistunutta hoitoon- ja kotiinlähtöä kohden sai esikoinen ruksin taulukkoon, palkintona on kahdenkeskinen reissu jätti jätti jätti sisähuvipuistoon, eli siis Ristikon Hoploppiin.

Meni pari viikkoa siinä, ettei taulukkolla ollut mitään vaikusta, kunnes yhtäkkiä päivä toisensa jälkeen kotiinlähtö sujui hienosti. Nyt sitten homma jatkuu lupauksella päästä äidin ja isin kanssa kolmistaan vesipuistoon. Nyt sormet ja varpaat ristiin, jotta huomenna viimeinen saisimme viimeiset raksin kalenteriin, kuopukselle on jo leikkiseuraa viikonlopulle vesipuistoilun ajaksi.

Seuraavaan taulukkoon pitää laittaa enemmän ruutuja rukseja varten. Tällä hetkellä esikoiselle tuo ruksin laittaminen taulukkoon tuntuu olevan jo palkinto itsessään.