ahneen loppu

Lauantaina ja eiliset kivut pelästytti. Joku pieni kapinahenki minussa päätti, että voisin syödä karkkia. Mielessäni ei käynyt edes se, kuinka kipeäksi tästä voisin tulla. Eilen illalla joutui vielä olla panacodin avulla, tänään jo mennään ilman.

Eilen tuli tosiaa väännettyä itkua ja kävellessä jalat lähti kipujen takia alta. Hienoa. Ajattelin, että jos aamulla lähtisin tarpeeksi aikaisin, niin ehtisin lenkkeillä ennen kuin kroppa tajuaa, että siihen pitäisi sattua.

Voittajafiilis, kun sain 65min tepsuteltua ja matkaa taittui 7,24km. Työpäivä meni mukavasti, edelleen kaikkialle lantion alueelle särki ja kauhea paine oli koko alueella, mutta en tarvinnut enää särkylääkettä iltapäivästä.

Olin kahden vaiheilla lähdenkö kävelemään koiran kanssa kotiin töistä vai en.

Jos olisimme pikkuisen kanssa talsittu metsän halki, niin pikkuinen olisi ollut ihan lumiukko metsästä poistuessa, kun parin minuutin telmiminen pihalla teetti tämän.

Kotiuduttuani aloin miettiä enemmän omaa oloani (sain onneksi vähän opiskelutakin, onhan nyt sentään maanantai ja opiskeluilta). Lähdin etsimään blogeja, joissa kirjoittajalla olisi reuma. Yritin etsiä jotain pientä vertaistukea olooni. Selvennykseksi, että minulla ei ole diagnoosia selkärankareumasta, julkisella puolella reumalääkärille ei pääse noin vain nopeasti. Mutta jos jotain sanotaan, niin sanotaan, että minulla on reumaattisia oireita. Diagnoosilla ei niin väliä, jos vain löydän tavan pysyä kohtuullisen toimintakykyisenä.

Joka tapauksessa, mutkien kautta eksyin muutaman mutkan kautta blogiin Reumaton, josta koin saavani suurta apua ja vertaistukea. Tulee sellainen olo, etten vai kuvittele näitä oloja, kipuja karkista (hei haloo!!)..

"Otin ensin hiivan ja sokerin takaisin ruokavaliooni. Hiiva ei elintarvikkeissa kehoani häirinnyt, mutta sokerille huomasin olevani herkistynyt. Tämä tieto ei Mäkelää ihmetyttänyt, sillä se sopi kuvaan tyypillisestä reumaatikosta. Monet reagoivat sokeriin ja se tunnetaankin tulehdusta lisäävänä ja kiihdyttävänä aineena. Tämä tarkoitti sitä, että sokeria voin toki syödä, mutta suuret määrät voivat aiheuttaa reumaattista oloa kehoon." Lainaus

ja omituista pallomaista oloa, joka tekstin kirjoittajan mukaan selittyy vehnätärkkelyksestä. En ole syönyt vain ja ainoastaan luontaisesti gluteenittomia tuotteita, vaan monissa ruoissa on ollut juuri tätä tärkkelystä. Olen ihmetellyt kuinka alun gluteenittomuuden keveys on muuttunut hienoiseen turvotukseen ja kroppa ei ole tuntunu omalta eikä toimi halutulla tavalla. Lisää ruokavaliotestailuja, nyt vain luontaisesti gluteenittomia tuotteita.

Pitää hankkia tämä kirja Reuma ja niveltulehdukset - luonnonmukainen hoito, olen törmännyt tähän opukseen muissakin lähteissä.

Nyt voin huokaista helpotuksesta, ehkä tämä olo tästä vielä normalisoituu perjantaihin mennessä. Tein Norjaa varten jo omia prodepatukoita, eiköhän ne kestä lennon ajan, jos pakkaan ne pakkasesta mukaan?

Toivottavasti hunajasta ei tule yhtä kaamea olo, muuten ei naurata seinillä.

Patukoissa on: 

2,5 dl maapähkinävoita

8 rkl hunajaa

2,5 dl kaurahiutaleita (gluteenittomia tietty)

2,5 dl soijaproteiinia, suklaanmakuista

Hunaja ja maapähkinävoi notkistui mukavasti kun sekoitusastia oli vesihauteessa (lavuaari täyteen mahdollisimman kuumaa kraanasta tulevaa vettä). Aineet sekoittuu hyvin, ja lopuksi voi vaivata käsin taikinan.