Iloista vappua!

Harmi kun en löytänyt sinisiä karkkeja jaettavaksi niistä parista kaupasta, missä kävin tänään ;)

Hyvä vappua kaikille <3

Niin joo hei, päivän asu

Deluxe sairaanhoitaja asu - Punanaamio
Sukkikset - punanaamio
kengät - Vagabond

iiiiiiiiiiiiiiih

Mä en pysy pöksyissäni, huomenna päästään uuteen kotiin. Kävin eilen hakemassa avaimen asuntoon.. voi luoja, että kestää!

btw... löytyi tosi kiva vappuasu :) En paljasta vielä, jos vaikka huomenna laittais kuvia :)

VOI ILO!

Puhuminen auttaa

Teki hyvää purkaa mieltä viimeisimmästä harmituksesta tänne. En taaskaan saanut aluksi sanoja suustani avokin kysellessä mikä minua vaivasi. En jotenkin halua sanoa kaikkea heti, minun pitää makustella sanoja ja tuntemuksia ja sitä mikä minua oikeasti harmittaa, jotten vain mennä möläyttäisi aivan kaikkea ulos.

En tiedä ymmärsikö avokki aivan kaikkea mitä yritin sanoa, mutta hali ja piti kiinni, ja ennen kaikkea oli hiljaa.

Mun perhe on välillä vaikea, tajuan sen. Äidillä on tapana vetää kierrokset yhdestä miljoonaan ja samantien siirtyä toiseen aiheeseen. Välillä tulee myös lyöntejä vyön alle. Mulle riittää, että itse harmittelen tätä asiaa, ja kukaan muu ei tietenkään saa kritisoida mun perhettä kuin minä itse. Ihan kuin minua ei harmittaisi se, että välillä asiat tuntuvat palaavan ainakin hetkittäin vanhaan.

Asiasta kukkalaatikkoon. Olen niin täpinöissä. Enää kaksi yötä siihen, että saamme uuden kotimme itsellemme. Mielessäni on jo varsin tarkka suunnitelma siitä miten kaikki hoidetaan, enää pitää vain toteuttaa. Oon kokeillut hieman kepillä jäätä ja kysellyt sieltä täältä, että onko immeisillä ylimääräistä aikaa, ja kaipa meille on pari kaveria tulossa auttamaankin :)

Ainakin yksi kamu tulee "kiristettyä" paikalle. Bussilakkojen takia kundi ei olisi päässyt aamulla töihin, tein koukkauksen ja hain kaverin kotoota ja heitin hänet duuniin. Nyt sitten sillä varjollahan hän maalaa koko kämpän, eiks jeh :D No ei sentään. On kiva kun pystyy auttamaan kaveria, ja ko kundi lupasi jo sitä ennekin tulla auttelemaan meitä.

Olen myös huomattavan innoissani huomisesta. Eräs ihana ystäväni järjestää jokavuotiset vappubileet, tänä vuonna on naamiaiset. Pari viikkoa tuskastelin asua, ettei minulla ole mitään päällepantavaa, kunnes kysyin kaverilta vinkkiä, ja tajusin, että hei.. stadissahan on naamiaisasukauppa :) Nyt on sitten kauhean vaikea päättää, että ollako seksikäs poliisi, seksikäs palonainen, seksikäs etsivät, nunna tai jotain. Liikaa vaihtoehtoja. Ehkä mä vaan hankin tämän asun:


kuva lainattu täältä http://www.punanaamio.fi/product_details.php?p=438

Puun ja kuoren välissä

Välillä tulee sellainen olo, ettei välttämättä ole ketään kenelle jutella. Ainoat ihmiset, kenen mielipiteellä on minulle väliä, onnistuvat usein satuttaa minua suorasukaisuudellaan, tai .. tavallaan olla ymmärtämättä sitä, miten minulle ei voi puhua.

Jos puhun toiselle siitä, miten olen pahoittanut mieltäni, niin vaihtoehtoja on kaksi, joko minun paha mieleni "mitätöidään", todetaan, että teen elämästäni tarkoituksella vaikeaa. Jos toinen loukkaa minua, niin pitääkö näytellä, että kaikki on hyvin? Onko se väärin loukkaantua, jos toinen sanoillaan pahoittaa mieleni? Tällaisessa tapauksessa vaan jään soimaamaan itseäni siitä, että alunperin sanoin mitään.

Kakkosskenaario on se, että minulle mielipahan aiheuttanutta henkilöä vähätellään, jolloin minulle tulee huono omatunto siitä, että olen saanut toisen minulle tärkeä ihmisen "suuttumaan" toiselle tärkeälle ihmiselle, loppujen lopuksi päädyn puolustelemaan alunperin minun tunteitani loukannutta henkilöä, ja tunnen itseni idiootiksi jälleen.

Mahtavaa.

muutoksia

Suunnitelmat eivät oikein pidä, kun pitää touhustaa asuntoasioita valmiiksi. Pariin päivään ei ehdi urheilemaan, mutta eiköhän se ole sen arvoista :)

Eilen tyhjennettiin Starkki... eiku lompakko Starkkiin, nyt on lähes kaikki tarvittava maali, sudit, pensselit, maalarinteippiä, kittiä, yms yms. Miten ihmeessä malttaa odottaa lauantaille?

Ah, eilen saapui Nelly-tilaukseni <3



Legginssit - Vero Moda
kengät - spirit
paita - Vila
Huivi - H&M

Onnea Mimi!

Hupsista, mitenkäs se aika rientää, meidän pikkuinen on jo yksivuotias.

Toinen kerta kasvattajan luona. Ensimmäisellä kerralla Mimi oli kaksi viikkoa vanha, se oli vain pieni pötkylä, jolla ei tainnut olla edes silmät auki.





Mimin ensimmäinen päivä meillä kotona, Mimi näytti silloin niin vain joltain pehmolelulta. Ihana <3 Ensimmäinen yö meni nukkuessa keittiön lattialla Mimin häkin vieressä, se itkeminen oli sydäntäsärkevää, aika pian Mimi sitten reipastui.



Paskat vanhemmat; lähdimme Mimin oltua meillä viikon päivät reiluksi viikoksi saksan perheeni luokse Hampuriin, pikkuinen jäi tällöin vanhempieni luokse hoitoon täksi ajaksi. Teki kyllä pahaa, ei olisi halunnut millään olla tuollaista aikaa erossa pikkuisesta juuri noin tärkeänä ajanjaksona.



Ihan ensimmäisenä meillä oloaika kuukauden aikana. Kuva on otettu meidän ollessa ystävän ja tämän koiranpennun kanssa puistossa. Tällöin taisi mennä Mimin matka puistoon minun sylissäni :) Pikkuinen ei jaksanut kävellä vielä niinkin pitkään matkaa. (muutamaa sata metriä). Ah, niitä aikoja kun talon ympäri käveleminen kesti kolme varttia :) Se oli niitä ihania alkuaikona.



Mimin innostui kieriskelemään nurmikossa.



Mimin ensimmäinen pitkä matka. Hienosti meni koko matka kopassa. Mimin tykkää kopastaan varsin paljon, ikinä ei ole tarvinnut maanitella pikkuista koppaan, päin vastoin :) Pienenä aina aamuisin hän meni sinne automaattisesti, kun tiesi minun ottavan hänet mukaan töihin.



Pikkuinen ensimmäistä kertaa mukana mökillä :)



Mökillä Mimin uskalsi antaa olla vapaana, pikkuinen ei uskaltanut vielä antaa meidän kadota näköpiiristä, vaan kiltisti seurasi vierellä kun samoilimme metsässä ja pelloilla.



Pikkuinen suuntaa kohti kotia, oli varmasti hauskaa, kun sai aivan vapaasti mennä ja nuuhkia. Aika harvoin kaupungissa (tuskin ikinä) uskaltaa antaa koirulin olla vapaana ja mennä minne haluaa.



Mimi lusikoi minun nalleani. Ihana koira, riepottelee ja raatelee omat lelunsa hetkessä rikki, mutta minun pehmolelut säilyvät siisteinä ja kuolattomina.



Mimin toinen uintikerta evö, tapahtumapaikkana meidän mökkimme ranta.



Mimi ensimmäisiä kertoja yksin kotona työpäivän ajan, jossain vaiheessa ostimme sitten postilaukun/-kassin, johon kirjeet ja lehdet tipahtavat ja näin välttyvät pieniltä tehokkailta hampailta.



Mimi autonratissa.



Pikkuinen on erittäin usein mukanani töissä, tässä mun "kirjanpitäjä" <3



Mimin lempipaikka kotona on sohvan selkänojan päällä. Siellä se hengailee kuin kissa konsanaan.



Mimi on niin rakas <3



Voi niitä aikoja, meidän pikkuinen on jo niin vanha. Voi niitä aikoja kun kävelylenkit olivat vain talon ympäri, sisäsiisteys saavutettiin noin neljän kuukauden ikäisenä. Ensimmäisinä päivinä sai silmä kovana vahtia, ettei pikkuinen pissi muualle kuin paperille,sitten jossain vaiheessa sisäistettin paperin olomassaolo ja tarkoitus, sitten hirveän hienosti pidettiin etutassut paperilla ja pissittiin paperi ohi lattialle :D

Koira lisänä meidän perheessä on ollut mahtava asia, hetkeäkään en vaihtaisi pois, on se vaan niin rakas, meidän molempien mielestä.

Ihana lauantai

Tänään on taas ollut niin kivaa :) Ystävättären kanssa meni viitisen tuntia kuin siivillä, kun olin takapiruilemassa hänen tehdessä koulun kirjanpidontehtävää. Odotan jännitykselle palautetta tehtävästä, osasinkohan auttaa tarpeeksi hyvin.

Tavallisesti pidän kokkailut omassa blogissaan, mutta tänään oli pakko laittaa tännekin. Olen varsin ylpeä tekeleestäni :D



Muutenkin ollut kiva päivä, perustouhustelua, leipomista, ruoanlaittoa, kohta saunaan, sisko ja tämän aviomies ja pikkuZ tulevat kylään ja illalla mennään kannustamaan kaverin matsiin.

aina väärässä

Pitäisi olla tyytyväinen, että isäni pitää avopuolisostani, tai siis olen erittäin tyytväinen siitä. Isäni ei ole aikaisemmin pitänyt yhdestäkään poikaystävästäni, hän ei suostu vieläkään sanomaan edes eksieni nimiä.

Yhdestä nuoresta miehestä isäni kyllä tuntui pitävän, jota tapailin parin kuukauden ajan, kunnes mies lähti maapallon toiselle puolelle. Jos minusta tuntui, että mies oli kohtuuttoman mustasukkainen ja välillä jopa pelottavan takertuva, niin kaikki oli omaa vikaani, sillä olin niin eläväinen tai kokenut liikaa tai mitä tahansa. Ikinä ei tullut isältä mitää myötätuntoa, kaikki on aina minun vikaani, sillä olen nainen, enkä ymmärrä miehiä.

Nytkin tuntuu välillä, että avokki voisi väittää mustaa valkoiseksi, ja jos olisin eri mieltä, niin mut haukuttaisi suuripiirtein pystyyn, että tietenkään mä en voi naisena ymmärtää sitä miten tietokoneiden kanssa työskentelevät miehet ajattelee.

Tänään yritin ehdottaa isälleni, että jos hän haluaisi osallistua meidän tulevan remonttimme suunnitteluun. Välillä tuntuu, että avokki hermostuu usein, jos haluan suunnitella jotain tms. Meillä oli kovaa vääntöä siitä, että tulemmeko ostamaan maalia ja laminaattia jo nyt, vai vasta sitten kun olemme päässeet mittaamaan oikeat mita.

Minä olin sitä mieltä, että meillä oli tarpeeksi suuntaa-antavia mittoja, jotta voimme ostaa ainakin yhden huoneen verran maalia, ja voimme hyvin tilata esimerkiksi laminaatit. Avokin huolehaihe tuntui olevan se, että ostammeko liikaa laminaattia, hukkaammeko rahaa siinä, jos ostamme esimerkiksi muutaman neliön liikaa. Meni tovi siinä, että pääsimme yhteisymmärrykseen, että se on nyt ainakin fakta, että asunnossa on 69 neliötä, tiesimme suurinpiirtein wc:n ja kylpyhuoneen pinta-alat.. sitten vertasimme niitä itselaskemiimme huoneiden pinta-aloihin jne. Oma mielipiteein oli se, että mielummin otamme sitten hieman alakanttii laminaattia, kuin jätämme asian vasta sille ajalle kun olemme päässeet tyhjään asuntoon. Asunnossa on useampi huone, ja yksi huoneista voi hyvinkin odottaa viikon tai pari, mikäli sieltä jää puuttumaan, vaihtoehtoisena skenaariona koko asunto odottaa useamman viikon keskeneräisenä, jos laminaattia ei olisi saatavissa juuri sinä päivänä kun asunnon vapautumisen jälkeen vasta kävelisimme kauppaan.

Ja muitakin vastaavanlaisia juttuja tullut.

Niin siis.. olin kysymässä jos isäni olisi halukas pohtimaan näitä juttuja meidän kanssa, ajattelin, että se nämä asiat tulisi sitten pohdittua rauhallisesti, koska välillä tuntuu, että avokki kiihtyy nollasta sataan ilman, että kuuntelee asiaa loppuun, vaan koska luulee tietävänsä mitä meinaan sanoa.

Oli kyllä iso virhe edes sanoa asiasta mitään, sillä isän asenne oli samantien, että minä olen väärässä. Ei suostunut kuunnella, piti taas pitkät puheet siitä, kuinka olen samanlainen kuin äitini, ja että kuinka olen itsekäs, ja että en mä saa suinpäin mennä ja sännätä ostamaan mitään keskustelematta ekaksi avokin kanssa.. WTF. Siinähän sitä just yritin pyytää apua.

Onneksi sentään kerrankin äitini oli vieressä puolustamassa minua (kerta se on ensimmäinenkin) ja sanoi useampaan otteeseen, että kuuntelel nyt tytärtäsi, nyt sä taas luulet tietäväsi mitä se haluaa sanoa.

Oli kyllä niin grande katastrofi yrittää saada jonkin sortin apua / ymmärrystä isältä.

Nooh, sitten tänään avokin ja minun ollessa kävelyllä pikkuisemme kanssa, juttelin aikas rauhalliseen sävyyn siitä, mitä ideoita oli päivän mittaan tullut, avokki vaikutti kerrankin siltä, että suostuu miettiä näitä juttuja jo ennen kuin päästään paikalle :) Siis olemmehan me käyneet ko asunnossa jo moneen otteeseen, meillä on kuvia ja pohjapiirros, ettei sitä olla ihan sokkona mitään miettimässä.

Nyt on hyvä mieli, avokki suostui jopa sopia ajankohdan koska mennään ostamaan tarvittavia tarvikkeita. Mahtavaa.

Hih

Tänään piti olla taukopäivä urheilusta, mutta kuinkas kävikään. Olenkin menossa peräti kahdelle crossing-tunnille :) Ekalle 35 min kestävällä tunnilla harjoitellaan vauhtikestävyyttä ja toisella tunnilla treenamaan anaerobisella alueella. Menen ystävättären henkiseksi tueksi, kun hän tulee tutustumaan saliin :) Kivaa.

Crossing on itselle tosi mahtava urheilumuoto :) Tavallisesti matala verenpaine on ongelmana aerobictunneilla, mutta crossatessa ei tule mitää pyörrytysefeketejä. Zumba on kans iloinen yllätys, kumma kyllä siellä ei huipannut. Pumpissa kun taas ne pitkät ajat paikallaan aiheuttaa usein tajunnun hämärtymistä.

Olen tässä tovin miettinyt, että pitäiskö alkaa seurata jotenkin omaa liikkumista, mutta toisaalta, ehkä se on parempi minun olla kirjaamatta syömisiä ja liikkumisia, tällöin suhde sekä ruokaan että liikuntaan pysyy terveimpänä.

Vielä puolisen ( ? ) vuotta sitten kirjasin kaikki liikkumiset ja syömisen erittäin tarkasti, jumpassa oli aina sykemittari ranteessa. Tällöin liikunnasta vain katosi kaikki ilo, liikkumisen jälkeen ei ollut tyytyväinen olo, ellen ollut kuluttanut "riittävästi" kaloreita. Ihanaa että olen päässyt nyt eroon tuosta ajattelutavasta.

Pikkuisen kanssa lenkkeily on lisääntynyt huomattavasti viimeaikoina. Ihanaa kevät ja lämpimämmät ilmat. Olen niin innoissani odottamassa sitä, että voin aamuisen taittaa työmatka pikkuisen kanssa kävellen. Siinä lyö muutaman kärpäsen samalla iskulla, aamulenkit, työmatka ja hyötyliikuntaa itselle. Kesäkunto, täältä tullaan.

kuten arvata saattaa

ei minulla ollut nyt sananvaltaa siihen miten hommat hoidetaan. Avokki onnistui pahoittamaan mieleni aika syvästi ajaessaan kovasti oman mielipiteensä läpi. Hänellä on valideja pointteja, en sitä kiellä, ja todennäköisesti asiat hoituvat hänen ehdottomallaan tavallaan sujuvasti.

Painotan vain, että edelleen on kyse periaatteesta.

Mulla on sellainen huono tapa, että jos suunnittelen jotain kovasti, laadin aikatauluja ja hoidan hommat omalta osaltani niin, että aikatauluilla olisi mahdollisuudet pitää, niin sitten jos jostakusta toisesta johtuvasta syystä muuttuvat, kestää minulla aina tovi sulatella, mökötön tällöin jonkin aikaa naama sitruunalla. Mutta, usein niinkään ei se suunnitelmien muuttuminen harmita vaan se oma ehdottomuus, mistä johtuen sitten itselleen tulee paha mieli. Ehdottoman selkeää :) No nää on tällaisia asioita, mistä pitää vaan yrittää opetella ulos.

Iltashoppailua

Jotenkin oli niin ennaltanähty tämä asia. Uuden asuntomme myyjältä tuli sähköpostia siitä, että sopisiko mitenkään, jos asunto ei nyt kuitenkaan vapautuisi siihen päivään mennessä mikä on sopimuksessa sovittu ja mistä lähtien olemme sopineet sanktioiden alkavan juosta, mikäli asunto ei vapaudu ajallaan.

Ugh, jos kaikki muu olisi sopinut täysin vaivatta ja ajallaan, niin voisi sanoa aivan kevyin mielin, että sopii vallan mainiosti, mutta.. hemmetti. Itse haluaisin pysyä kovana ja sanoa, että toki voivat viivyttää muuttoa, sopimuksen mukaisten ehtojen mukaisesti. Avokki kuitenkin haluaa olla kiltti ja antaa asian mennä. Tekisi mieli sanoa myyjälle, että olemma jo sopineet kaverien kanssa, että tulevat sitten auttelemaan jo lauantaina rempassa, ei siis ole mikään vale, tuskin kaveritkaan aivan hirveän harmissaan olisivat, jos eivät tulisikaan vappupäivänä remppaamaan ja picknickille meille. Hmm..

Tässä on ollut tuo tuleva muutto jo pitkään tiedossa... alunperin oli puhetta jopa mahdollisuudesta muuttaa huhtikuun puolessa välissä.

Tässä vaiheessa yksi päivä sinne tai tänne, ei ole niin väliä.. tavallaan.. sitä on vain asennoitunut jo siihen, että vappupäivänä voisi herätä uudesta kodista.

iiiih

Ei malttaisi millään odottaa enää :)



Valittu seinäväri on tosiaan Tofu Tikkurilan väri Tofu :) Ihanan maanläheinen ja lämmin väri. Saatiin yllättän nopeasti tehtyä päätöstä tuosta.

Sisäinen solarium

Mieletön keli, mieli on niin korkealla.



Eilen ostimme tosiaan laminaatit uuteen kotiimme, hurjia summia menee asunnon laittamiseen, mutta kyllä se on sitten varmasti sen arvoista. Mikäli oikein ymmärsin, niin .. taisimme saada laminaatit varsin edulliseen hintaan, ko laminaatti oli vielä niin uusi, että sille ei oltu laitettu uutta hintaa järjestelmään.. vaan vanhalla mentiin :D Eli 40€/m2 tavallisesti, nyt pääsimme 33 €:lla.. oikein kiva :)

Eilen tuli vekkuli olo, haaremihousuissa ja maailman ihanimmissa aurinkolaseissa ei voi olla hymyilemättä :D







arskat - H&M vuodelta nakki
kengät - Diesel
Housut - Only (eikä Vero Moda, kuten olen väärin muistanut)
takki - Vila
huivi - Pieces

voittajalaminaatti

70204-0233 Italian Pähkinä, lauta, Pergo



Sain kuin sainkin pähkinälaminaatin :) Ihanaa <3

What are friends for

Ihana sunnuntai-ilta, mieletön sää. Tarkoitus oli lähteä pienen perheeni kanssa kävelylle, mutta avokki hyytyi täysin, olisi hänet varmaan saanut väkisin revittyä sängystä ylös, mutta sittenkin olisi tuskin tullut tehtyä tuollaista lenkkiä mikä nyt sitten tehtiin pikkuisen kanssa kahdestaan.

Mukavasti reippailtiin melkein 1,5h ja matkaa kertyä melkein 6 km :)

Onni onnettomuudessa, sainpa vietettyä laatuaikaa ystävättären kanssa puhelimessa. Olen kauhean iloinen siitä, että olen alkanut löytää uusia ystäviä.

Ala-asteella ja yläasteella oli helppoa. Kaverit asuivat kaikki samalla kylällä tai lähialueella, helposti sai ison tyttölauman ja leikit pystyivät alkaa. Yläasteella alue, mistä kaverit tulivat, hieman kasvoi, mutta pysyi silti helposti hallittavissa. Nykyään ne vanhat kaverit, jotka aikaisemmin asuivat naapurissa tai parin hassun kilometrin päässä, asuvat toisella joko toisella puolella kaupunki tai sitten toisessa kaupungissa. Ystäviä haluaisi nähdä enemmän, mutta aina ei onnistu. Elämä on hyvin hajonnut, pienenä oli helppoa kaikki halusivat leikkiä samoja leikkejä, mitä pidemmälle elämässä mennään sitä enemmän tulee vaihtoehtoja ja elämät ajautuvat erilaisiin uomiin, arvot ja kiinnostukset kohteet muuttuvat.

Välillä on surullista, kun tajuaa kuinka kauas ystävät ovat lähteneet, kuinka erilaisia aktiviteettejä on. Pitkään yritti väkisin pitää aktiivisesti yhteyttä ja olla tekemisissä. Nyt kun tajuaa, ettei tämä oikeastaan johdu siitä, etteikö kyseiset ihmiset olisi tärkeitä, vaan siitä kliseestä, että kasvetaan enemmän erilleen, niin ei se tunnu niin pahalta.

Se, ettei aina osaa ottaa yhteyttä ei tarkoita, etteikö ystävä olisi tärkeä. Hitsi, tuli just sellainen olo, että tekisi mieli käydä halaamassa kaikkia ystäviä, kertoa kuinka tärkeitä ovat <3 Jos ystäväni luet tätä, olit sitten tuttu eskarista, koulusta, keskustelupalstalta tai mistä tahansa, olet tärkeä.

Laminaattipohdintoja

Lisää laminaattimietintöjä Quick-stepin www-sivuilta.

Avokki ihastui tähän, Tammi, natur ,Country U1012


http://www.quick-step.com/europe/fi/fi/floor/401107.aspx

Tuo on oikeastaan oikein kiva, sopisi varmasti vallan mainiosti punaisten nojatuolien ja sohvan kanssa sekä valkoisten muiden huonekalujen kanssa.

Toisenlaista tammea, Vanha tammi, natur, Perspective UF995


http://www.quick-step.com/europe/fi/fi/floor/401088.aspx

Kolmas tammi, Tammi, tumma, Country U1013


http://www.quick-step.com/europe/fi/fi/floor/401108.aspx

Whiteout

Eilinen Laserpoint ylitti kaikki odotukset, mieletön ilta.



Ei oikein löydä sopivia sanoja illan kuvaamiseen. Proteuksen tahdissa tuli tanssittua itsensä lopullisesti hikeen. Aivan loppuun asti ei jaksettu olla, ilma alkoi olla aika huonoa, ja hengittäminen muuttui turhan työlääksi.

Mutta mieletöntä, ensivuonna uudestaan ja sitten panostetaan enemmän asuihin :P

Laminaattivaihtoehto 1

Viimeisimmällä reissulla K-Rautaan, lyösimme avokin kanssa kaksi varsin kivaa laminaattivaihtoehtoa, molemmat ovat Quick-stepin valikoimista.

Natur tammi homage, öljytty



Toinen oli yksisauvaista pähkinää, harmikseni sitä ei vain nyt tunnu löytyvän enää. Hmm.. pähkinää ylipäätänsäkin tuntuu löytyvän varsin harvoista paikoista. Pitääköhän sitten vaihtaa tuohon tummaan tammeen? Se olisi kyllä kiva. Laminaatissa ei sitten missään nimessä saa olla täysin tasainen pinta, siinä näkyy kaikki lika ja jäljet muuten niin helposti.

Mitä muut tykkäävät ylläolevasta tammilaminaatista?

minulla on ikävä..

.. pitkiä hiuksiani. Vielä vuoteen 2007 minulla oli ollut aina pitkät hiukset. Ero tuli, hiukset lyheni "radikaalisti" ja väri vaihtui tummaan. Kaduin tummia hiuksiani, ja paras ystävättäreni joka on myös hurjan mahtava kampaaja, taikoi hiuksiini lähes vanhanlaisen luonnollisen värini. Sitten tuli jokin ihme ajatus napsasta hiukset vielä lyhyemmiksi. Otsis on jeesch, se ei harmita, mutta hiukseni tuntuvat aivan liian lyhyiltä, tunnen itseni aivan pojaksi. Lupaan itselleni pyhästi olla pätkimättä hiuksiani, otsista lukuunottamatta. Tietty latvoja saa ja pitää tasoittaa.

zUmbAa!

Mahtitunti toi zumba. Tavallisesti en nauti jumpista, lähinnä vain siitä olosta mikä tulee jumpan jälkeen (crossing on eri juttu, se on kans ihanaa). Oli kyllä kiva tunti, ja ihanaa.. huomenna uudestaan. Ymmärrän täysin, miksi nuo tunnit ovat aina täyteen buukattu.

Mitäs muuta..

Niin joo, tänään tuli hieman shoppailtua :) uusia ovat osa rannekoruista, housut ja kaksi paitaa.



korkokengät - Bronx
Farkut - Vero Moda
Toppi (kaksi samanlaista) - Gina
Huivi - Pieces
Korut - Gina ja Nomination ja H&M



Vero Modasta tarttui siis aivan upeat farkkuiset haaremihousut mukaan. Se oli rakkautta ensikokeilulla. Avokki oli aivan täysin housuja vastaan, mutta sitten kun kotona näytin asuni, muuttui mieli varsin nopeasti. Mun peppu näyttää kuulema isommalta tässä kuin kuin miten muuten näyttäisi, mutta ei haittaa :) Nää on ihanat.

Tarkoitushan oli tänään käydä shoppailemassa asuja lauantaille, avokki vie minut eräisiin "kiksubileisiin" jossa on pukeutumiskoodina valkoinen. Olin alunperin haaveillut täysivalkoisesta asukokonaisuudesta, mutta nämä housut nähtyäni luovuin tuosta samantien.

Kotona vain tajusin, että ostamani valkoset paidat ovat vain sittenkin hieman liian isoja. Koska olen liian laiska liikkuakseni huomenna minnekään muualle kuin urheilemaan, päätin kaventaa paidat itse ja lyhentää samantien hmm.. mitä noi on.. olkapääjutu. ugu, miten katos sana.

Tänään on ollut hyvä päivä, nyt on ollut taas pidempään hurjan hyvä olla. Tekisi mieli kirjoitta lisää, mutta en halua naputtelullani mahdollisesti herättää avokkia. Jos huomenna tai ylihuomenna kertoisin muutamista jutuista. Tein erään oivalluksen tänään.

Nyt voisin katsoa jakson True Bloodia, ja sitten simahtaa. Eilen katsomassani jaksossa vieraili muuten Peter Franzen :)

Loppukaupat

Tänään meistä tuli velallisia asunnonomistajia, asuntoon tosin emme vielä pariin viikkoon pääse. Pariin otteeseen ennen loppukauppatilaisuutta tuli sellainen olo, että pitäisiköhän laittaa myyjälle viestiä ja muistuttaa tarvittavien papereiden ottamisesta mukaan, mutta koska en halunnut vaikuttaa ylikontroilloivalta hössöttäjältä, jätin väliin. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt. Ekaksi .. myyjä oli myöhässä melkein parikymmentä minuuttia, toiseksi olivat molemmat unohtaneet ottaa mukaan tarvittavat paperit, oman kappaleensa säilytyssitoumuksesta sekä kauppakirjasta. Ei näin.

Kaikesta huolimatta saimme loppukaupat tehtyä, osakirjat ja rahat vaihtoivat omistajaa.

Koska tänään tuli muutenkin hieman käytettyä rahaa, niin ostimme sitten sen Janne180-ruokaryhmän Suomisoffasta. Tällä kertaa palvelu ei ollut niin järin hyvää, mutta koska askon Metroruokaryhmä oli kuitenkin tuntuvasti kalliimpi, niin päädyimme tähän vaihtoehtoon. Näissä kahdessa ryhmässä ei kuitenkaan ollut niin mainittavaa eroa, plus itse tykkäsin ostamamme ruokaryhmän tuoleista enemmän :)
Jei, nyt pitää odottaa muutamisen viikkoa ja sitten pääsemme hakemaan uudet huonekalumme uuteen kotiimme.

Olo on mitä parhain, ollut jo tovin. Pitää siitä kirjoittaa erikseen, jos vaikka huomenna. Taidan olla ihan omassa rauhassa huomisen.. niin päivän kuin illankin, niin ehkä sitä ilalla sitten ehtii sepustella lisää.

Päivänasukuvia ei pahemmin ole, kuljen samoissa rönttösissä täällä toimistolla, töitä on niin kauheasti, ettei oikein ehdi miettiä pukeutumisia. Täytyy toivoa, että tässä tällä viikolla saisi tehtyä töitä niin paljon, että ensiviikolla ei tarvitsisi sykkiä toimistolla.

Lauantaille on tiedossa jotain extramahtavaa :) Siitä sitten enemmän myöhemmin.

IhQ viikonloppu

Olipas kiva viikonloppu.

Eilinen meni kuin siivillä. Sai herätä omia aikojaan, aamupäivästä semi pitkälle iltapäivään tuli autettua ystävätärtä kouluproggistensa kanssa. On kiva pystyä auttamaan toista, kerrankin tuntee itsensä edes vähän hyödylliseksi, ja sellaiseksi, että ehkä osaa jotain. On myöskin kiva nähdä miten amk:ssa opetetaan tekemään noista samoja juttuja, mitä mä teen työkseni. Omina amk-aikoina olin ihan autuaan pihalla vielä näistä jutuista, ja turvauduin tosi paljon äidin apuun, nyt on kiva päästä itse auttamaan.

Illalla oli sitten vuorossa kahden kaverin yhteiset yllätyssynttärit. Toisen kaverin avopuoliso oli perjantaina saanut idean yllätyssynttäreiden järjestämisestä seuraavalle illalla, oli aikamoinen yllätys siis vieraillekin, ja aikas moni oli valitettavasti estynty saapumasta paikalle, mutta ei se haittaa. Oli kiva pippalot, alkuun Shakersista oli varattuna puoli baaria meille, juotiin ihania drinkkejä (itse join alkoholittomia tietty) ja yhdessä vaiheessa iltaa pojat saivat leikkiä baarimikkoja ja tehdä itselleen drinkit :D

Ilta oli kiva, vaikka.. tuli sellainen kunnon sotaronsuolo yhdessä vaiheessa.. ja tukka oli huonosti :P Tosi omituista, että antaa tuollaisten vaikuttaa.

Niin ja.. mä taas mustistelin. Hemmetin kännykät, hemmetin iPhone ja faceboock. IPhoneen kun pomppaa aina ilmoitus siitä, jos joku lähettää viestin tai kommentoi kuvaa/tilaa, niin jotenkin omaa kivaa tunnelmaa latistaa se, että se yksi laittaa avokille jotain viestiä kahdentoista jälkeen yöllä. Ihan sama mistä. Jotain rotia hei oikeasti, vittu.



Päivän asu erään hyvän ystävättären koirulin yksivuotissynttäreillä oli

kengät - DinSko
legginssit - Vila (ne pettymyslegginssit, mutta nyt ei ollut muita puhtaana)
paita - vila
Neuletakki - Gina
Koru - öh.. joku .. siskon synttärilahja mulle New Yorkista

Päivänasukuvan ottaminen on näemmä tosi vakavaa touhua.

Koirasynttäreillä oli kivaa, vaikka alku oli kaikkea muuta kuin lupaava. Meidän pikkuinen reagoi yllättävästi iloiseen päivänsankariin, ja alkoi vikistä ja vinkua ihan kuin pahimmissa kynnenleikkauskertoina. Olin viittävaille luovuttamassa, mutta sitten Mimi rauhoittuikin ja pystyimme antaa pienten leikkiä :) Ystävättären koira on iso villakoira, mutta se huomioi kokoerot erinomaisesti, ja leikkii pikkuisen kanssa tosi hienosti.

Kun kaksi koiruutta oppivat leikkimään nätisti keskenään, tuli paikalle vielä pari koiruutta lisää. Siinä vaiheessa kun yksi koirista tajusi, että voi jumpe toi valkoinenhan on tyttö, niin jo alkoi piiritys. Se kulki nenä kiinni meidän pikkuisessa, ja sitten loppuvaiheessa yrittä kavuta Mimin selkään. Mun pikkuisen!! Kauhistus.



Pikkuinen näyttää niin onnelliselta leikkiessään synttärisankarin pallolla.

*huokaus*

hmm..

Huomenna mennään pankkiin allekirjoittamaan lainapaperit. Tiistaina sitten on loppukauppojen aika. Sen jälkeen pitää odotella vielä muutama viikkoa, ennen kuin päästään uuteen kotiin. Aika nopeasti aika menee. Yllättävän hyvin on viihtynyt täällä vanhempien tykönä. Tavallaan tuntuu siltä, kuin melkein haluaisi jäädä tänne. Ei tarvitsisi stressata, voisi tehdä töitä, liikkua ja olla koiran kanssa. Suostuisikohan avokki :P

Ainoa miinus täällä olemisessa on se, että seksi on jäänyt aika hurjan vähiin, seinät on paperia ja isän kuulo on erinomainen.

Mulla on taas mustisvaihe.. eikö sen entisen panon kanssa saa jutella tarpeeksi kun ovat samassa työpaikassa, pitääkö sitä vielä kotona irkata sen kanssa. UGh! Eihän siinä silleen mitään ole, tiedän.. mutta.. oon silti mustis.

Luopumisen aikaa

Päätin olla järkevä (edes kerran) ja päätin luopua rakennekynsistä. Jos vaikka laitan sen summan joka kk säästöön .. tai vaihtoehtoisesti lyhennän sen verran enemmän lainaani joka kk.. niin.

Voisihan sitä sitten kokeilla jos keksisi jonkin edullisemman tavan pitää kädet nättinä :) Ideoita?

unelmointia

Hampuri kutsuu

Saksan äitini soitti eilen ja onnittelu ikääntymisen johdosta. Melkeinpä ensimmäinen asia sen jälkeen oli, että koskas sitä olemme avopuolison kanssa menossa sinne. No vaikka samantien :D

Vuosi sitten hankin avopuolisolle lentoliput Hampuriin. Menolippu oli syntymäpäivälahja, ja paluulippu.. nooh, meidän matkamme aikana selvisi se, että valmistuuko avokki vai ei amk:sta. Paluulippu oli siis valmistujaislahja. Hieman painetta valmistua :D Olisi muuten jäänyt sinne.

Meidän matkamme oli aivan mielettömän ihana. Hampuri on mielettömän ihana paikka, minun toinen kotini, asuin siellä vuoden verrana aivan mielettömän perheen luona. Olin suunnitellut kauhean määrän kaikkea tekemistä avokin kanssa, halusin yrittää mahduttaa mahdollisimman paljon yhden vuoden aikana kokemaani ihanaa kymmeneen päivään :D Olihan siinä ohjelmaa.

[off topic]Äsken koneelta etsiessäni kuvia Hampurista löysin paljon kuvia ajalta, jolloin seurustelin vielä exän kanssa. Alkoi taas suututtaa ja ahdistaa niitä kuvia edes nopeasti selatessa. Tekisi mieli vain hävittää kaikki kuvat siltä kaudelta muistuttamasta. Jotenkin ei pysty edes katsella. [/off topic]

Meidän reissulla tutustuttiin moniin erilaisiin Vehnäoluisiin, syötiin paljon eteläsaksalaista ruokaa, pyöräiltiin pitkin Hampuria, biletettiin Reperhbahnilla ja Grosse Freiheitilla, kävimme joka sunnuntaisella kalatorilla, syötiin Hampurin "kansallisruokaa" Döneriä ja vietettiin paljon aikaa minun ihanan perheeni kanssa <3

Lovee, lovee ja lovee. Viimepäivinä on muuten ollut taas oikein hyvä olla. Avokki on vaan <3



Valokuvausasu sunnuntaina

nahkatakki - Mango
kaulaliina - MINÄ!
legginssit - H&M
kengät - Crocs
laukku - Zara

My two cents

Ai niin, olen unohtanut mainita valtavan pettymykseni tilaamiini Vilan legginsseihin. Ne oli rakkautta ensikokeilulla, mutta kahden viikon jälkeen ne olivat venyneet niin hirveiksi, etten tohdi enää pitää niitä. On se kumma. Kaikista parhaimmat legginssinit ovat kahdella kympillä Hennesiltä tilatut jegginssit. Pitävät mallin upeasti, edelleen kuin uudet.

Osaan toki kaventaa housut sopiviksi, olen oikein hyvä ompelemaankin, mutta se ei ole tarkoitus kun on ostavinaan sopivat pöksyt. Tuntuu kohtuuttomalta maksaa hmm.. kolme vai neljäkymppiä housuista, joiden käyttöikä on alle kaksi viikkoa. Nih!

pääsiäissunnuntai

seinäidea

Kotitoimistomme seinät ovat entistä omakotitalon ulkopintaa, joka on päällystetty jollain materiaalilla ja joka on vielä maalattu valkoisella. Mehän rakennamme eteiseen uuden seinän, jossa haluaisin käytettävän samaa tyyli (tosin valitettavasti ilman tiilikuviointia).