Hidas

Niin tosiaan, tässä on enää kolmisen yötä kesäloman alkamiseen :) Tänä vuona pidän viitisen viikkoa kesälomaa, eiköhän talouteni sen salli, olin ainakin laskevinani, ettei se tuota mitään ongelmaa.

Samaan aikaan kun alkaa loma, niin alkaa tauko terapiasta. Eipä ole mitään pelkoa asian tiimoilta. Ihan kiva muutos siihen, että tavallisesti ole murehtinut kaikkea mahdollista ja tosi pitkään etukäteen, mutta nykyään elän enemmän hetkessä. Myöskin se, että en murehti noista asioista, on merkki siitä, että masennus alkaa olla hyvin poissa :) Tietenkin välillä tulee alakuloja ja surua, mutta itsetuhoajatukset ovat pysyneet poissa.

Perjantaina tulee olemaan rankka päivä, on papan hautajaiset. Eilen avokki pelästytti minut totaalisesti, kun sanoi, ettei olekaan varma pääsystään hautajaisiin. Miten niin epävarma? Miten asiaa ei ole vielä hoidettu? Tämä tyyli hoitaa asiat ihan viimetinkaan on yksi puoli mikä välillä saa minut epätoivon partaalle.

En tiedä miten reagoisin häissä, jos joutuisin lähteä sinne yksin. Nyt on todellakin sellainen tilanne, että tarvitsen häntä paikalle. Kenen puoleen muuten voisi kääntyä, kenelle voi purkaa pahaa oloa tai kenen olkapäätä vasten itkeä? Onneksi kyseessä oli väärä hälytys, avokki sai päivän vapaaksi.