Täällä sitä ollaan Jo kolmatta päivää omalla mökillä. On ollut upeaa monella eri tasolla. Saa olla kaikessa rauhassa keskellä ei mitään. Olemme voineet pitää Mimiä aivan vapaana täällä, todellinen helpotus. Voimme pitää mökin ovet auki, ja pikkuinen voi mennä ja tulla niinkuin haluaa. Tottelevaisuus on huipussaan, Mimi tulee hienosti luokse käskystä, ja ei -sanalla pysyy poissa kielletyistä asioista ja paikoista.
Ollaan oltu ihan hissukseen, avokki on lukenut paljon ja minä puolestani leikkasin nurtsia. Olen jälleen näemmä ensimmäinen, joka ottaa hoitaakseen nurmikon leikkuun. Noooh, kun ei tiedä mitä kaikkea ruohonkeikkurilla ei pitäisi pystyä tekemään, niin pystyy käyttää sitä melkein raivaussahana :) voi kuvitella kuinka korkea nurmikko ja pelto on pihalla mitä ei ole aikaisemmin tänä vuonna käsitelty. Aika mökillä kuluu rattaoisasti, kun juoksevaa vettä ei ole, ja lämmitys tapahtuu puulla. Toki täällä on sähköhella ja jostain löytyy varmaan sähköpatteri, mutta mukavahan täällä in touhuta. Tiskaaminenkaan täällä ei ole pakkopullaa. Olisi varmaan joskus pitänyt osallistua johonkin maajussille morsian -ohjelmaan :P yritin puhua avokille, että vaihdettais kolmio ja kaupunkiasuminen maalaiselämään, mutta idea ei saanut kannatusta.
Mieleni tekisi lähteä soutamaan, testasimme eilen veneen, ja hyvinhän se pinnalla pysyi. Kävimme ostamassa Mimille Varkaudesta pelastusliivit, mutta näillä näkymin niille ei ole hirveästi käyttöä, ellei sitten pidetä niitä pikkuisella päällä muuten vain kun olemme rannoilla. Mimi pitää paljon vedestä ja uimisesta, mutta näyttää pelkäävän kovasti veneessä olemista, pyrki koko ajan vain pois veneestä. Rannassa Mimillä liivit olivat hyvät, uskalsi kääntää selän koiralle, kun oranssit liivit paikallistaa hetkessä.
Hassua kuinka täällä mökkeillessä joutuu välillä unohtamaan omat fobiansa. Pelkään kuollakseni vesikasveja, mutta toissapäivänä Mimin hypätessä laiturilta järveen, oli empimättä hyppäämässä perään, vaikka juuri siinä kohtaa rantaa oli mitä ällömmän näköisiä vesikasveja. Sama juttu eilen saunaa lämmittäessä, jouduin unohtamaan pelkoni. Näemmä mökkimme saunan eteisessä on lentomuurahaisten pesä. Lämmitettyämme saunaa tovin, koko eteisen seinä ja saunan ovi oli mustanaan lentomuurahaisia. Hyi yök! Ei siinä auttanut kuin mennä sisälle ja sumuttaa ötökät hengiltä. Ja mä oon jopa koskenut täällä hämähäkkiin ja vaaksiaiseen. Pitää varmaan muutenkin karaistua, ei sovi pelätä niin kaikkea, ettei siirrä näitä kammoja sitteen omiin lapsiin, ehkä sitä voisi jopa uskaltaa uida täällä omassa rannassa, ei niihin vesikasveihin ehkä edes kuole.
Muistutus siitä millainen piha on ennen trimmaamista
ja jälkeen mun käsittelyn
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti