kaavapaperia

Ystävätär sai houkuteltua minut tänään kanssaan ostoskeskuseen. Olin täysin ajatusta vastaan, sillä oloni on ollut kaikkea muuta kuin seurallinen parin päivän ajan.

Puhuin torstaina terapiassa pappani tilanteesta sillä hetkellä, juttelin terapeutille mm omasta huonosta omastatunnostani, etten olisi ollut tarpeeksi usein käynyt pappani luona kylässä. Sitten kun terapeutin kanssa mietittiin kaikkia muita pappaan liittyviä asioita, niin huono omatuntoni tuntui hieman hiljenevän. Kyllähän se on kuitenkin niin, että aina kun pappa on ollut vanhempieni luona (mitä tapahtui aika usein oikeastaan) kävin aina moikkaamassa pappaa, vietin pitkiä toveja tämän kanssa ja juteltiin.

Torstaina vähän sen jälkeen, kun lähdin töistä, äitini soitti ja kertoi papan nukkuneen pois. Itkin koko illan. Avokki tuli töistä, halasi pitkään, kysyi oloa, hali lisää ja piti minua sylissä siihen asti kunnes nukahdin.

Perjantaina vanhempien luona halin ja lohduttelin äitiä, ihmiset soittelivat paljon ja halusivat ilmaista osanottonsa. Tuntui, että piti olla vahva ja lohduttaa, isä ei näyttänyt sitä tekevän lainkaan. Teki mieli läväyttää isää useampaan otteeseen, sekä perjantaisen, että aikaisemmankin käyttäytymisensä takia. Mä en voi ymmärrätää miten joku voi olla niin epäempaattinen.

Perjantaina kotona iski muhun kovempaa, se suru. On sellainen olo, ettei oikein halua sanoa mitään kenellekään, avokille joo .. ja omalle perheelle, mutta muille puhuminen tai kommunikointi tuntuu liian raskaalta.

Ystävätär ajatteli, että piristyin pienestä piipahduksesta ostoskeskukseen, ja ja .. koska minullakin oli jotain mitä olisi tarvinnut oikeasti ostaa, niin taisteltuani itsein kanssa tovin, näin kirjoittavani, että kaipa mä voin lähteä nopsaa käväisemään. Sitä kaavapaperia ei sitten löytynyt, mutta kaikkea muuta kyllä. Pieni shoppailu piristi, mutta vain hetkellisesti.

Ehkä se on ihan hyvä surra, vaikka välillä edelleen tulee sellainen olo, etten saisi, että olen jotenkin tekopyhä, kun (mielestäni) en ollut kuitenkaan käynyt papan luona tarpeeksi usein (terapeutti sanoi tämän olevan täysin normaalia).

Mukaan kaupoilta tarttui
Isadoran - Wonder Nail - 166 coral
Nivea - joku ihme vahvistava lakka, väri aprikoosi
ripien ja kulmienvärjäyssetti



Vero Moda - Neule
Pieces - aurinkolasit
Pieces - ihme myssy
Aleksi 13 - huivi



Avokki on konsertissa, ollaan tytyn kanssa kahdestaan kotona. Kävimme puistossa, nuuhkittin muita koiria (mimi, en minä) ja harjasin ja kampasin mimin turkin. Meidän pikkuinen haisee ihan kauhealta.. tai se punkkipanta oikeastaan haisee. Toivottavasti toi ihme löyhkä hieman laimenis.

Kohta saunaan ja uimaan.. ja jos sitten jatkaisin erästä käsityöprojektia. Kävimme eilen siskon ja äidin kanssa kangaskaupassa. Mietin vain, että vaikka tuo projektini on yksinkertainen, niin onkohan se sittenkin vähän liian työläs, vaikka... en mä silti sitä enää jätä tekemättä, kun kerran olen aloittanut.