hautajaiset

Tänään oli sitten jo neljännet hautajaiset tänä kesänä. Haudan lepoon saatettiin äitini kummitäti, "tätini". Hän ei ollut oikeasti tätini, mutta silloin vielä, kun hän ei ollut sairastunut dementiaan, niin kävin usein samalla alueella asuessani hänen luonaan, pidin seuraa, siivoilin, kokkailin hieman ja kävin kaupassa hänen puolestaan.

Jossain vaiheessa hänen ei vaan enää tuntunut muistavan minun käyntejäni, olin aina vaan jotenkin surullinen siitä, etten käynyt hänen luonaan useammin. Jossain vaiheessa sitten tuntui vain toivottomalta käydä siellä, kun joka kerta tuli paha mieli siitä, että toinen tunsi itsensä hylätyksi, kun ei muistanut enää uusimpia asioita.

"täti" oli mielettömän iloinen ja herskyvä luonne.

Toinen surullinen asia... siihen en tunnu vieläkään löytävän ratkaisua. En tiedä pitäisikö hänelle tehdä toinen interventio. Hänen eksänsä aikoinaan pyysi meitä muita puuttumaan asiaan, mutta jostain syystä hän tuli toisiin ajatuksiin, en tiedä, että pelkäsikö tämän vaikuttavan jotenkin parisuhteeseen. Hän varmaan uskotteli itselleen ja meillä muille välittäville, että asiat olisivat parantuneet, vaikka se ei ollut kuitenkaan niin. Se on vaan kauhea katsella kun toinen tietoisesti tuhoaa elämäänsä, pelottaa toisen puolesta, että menee asunto alta jne.

Ilon aiheitakin löytyy, pikkusiskon pitäisi poksahtaa hetkellä millä hyvänsä, laskettu aika oli jo puolitoista viikkoa sitten, joten odotellaan vaan koko ajan, että päättäiskö pikkuinen sittenkin tulla ilman käynnistelyitä. On se vaan hurja juttu :) Ja jos joudutaan käynnistämään, niin .. minusta tulisi kait parhaassa tapauksessa täti tällä viikolla <3