valopää

Kerrankin olen toteuttaja enkä paskanpuhuja. Tänään hankin pimeitä juoksu- ja rappustreenejä varten juoksuvalon päähän, Clas Ohlsonilta nipinnapin allen 20€ 

Intersportista kävin taasen hakemassa goretex lenkkarit. Alunperin himoitsin Asicseja, mutta koska oli laiska enkä viitsinyt kiertää kuin yhdessä Intersportissa otin ne kengät mitkä siellä tuntui parhaalta jalassa. 

Intersportissa oli kivat tarjoukset jo ennestään ja vielä kun iskin plussakorttitarjouksen pöytään niin 160€:n kengät maksoi lopulta "vain" 83,30 €. Ihan hyvä, madalsi kynnysta ostaa märkiä kelejä varten omat lenkkarit.

Nyt olisi kova hinku päästä testaamaan sekä kengät ETTÄ lamppu. Tänään vain on ollut lepopäivä, eipä olisi hyvä lähteä urheilemaan viimeyön heikkojen unien jälkeen.

Nostalgista muuten, about vuosi sitten kävin ensimmäisiä kertoja vapaaehtoisesti juoksulenkillä. Miten siitä on vasta vuosi kun aloin juosta? Tuolloin juoksuinnostus alkoi pitkien juoksutrikoiden ostamisesta. Onneksi osaan helposti lahjoa itseni urheilemaan :P

unettomuutta

Pikkuhiljaa alkaa harmittaa yöunien laatu. Pidemmän aikaa olen haahuillut öisin pitkin asuntoa, välillä havahdun syömästä jne.. inhottavaa. Mielessä pyörii monet asiat, tulevat elämänmuutokset jne. Terapiassa käydään näitä läpi, mutta silti viikossa ehtii tulla niin paljon kaikkea mieleen, ettei kaksi kolmen vartin istuntoa viikossa mitenkään riitä purkamaan näitä. Näissä asioissa mitkä mua mietityttää auttaa vain se, että menee ja puskee ne läpi. Mä tiedän haluavani näitä muutoksia, ehkä se on vain se odottaminen mikä jännittää.

Hyvääkin tänään. Kaverin ehdotuksesta kävimme tänään tosiaan Jätemäellä tekemässä porrastreeniä. Treenistä saa varmasti tehokkaan, tänään vähän himmailtiin, tunnusteltiin oloa sekä mä yritin päästä porraspelosta eroon. Kyllä, pelkään portaita, omituinen fobia.

Noustiin pitkät portaat neljästi ylös, teimm mm yhdellä jalalla hyppyjä, hiipivää tiikeriä, siksakki juosten, hölkättiin portaita, askelkyykkyjä ja mitäs muuta. Kaikkea kivaa.

Olin ollut erittäin skeptinen siitä, että millainen tuo treeni nyt muka olisi, mutta hyvä alku, tästä lähdetään vain kehittämään ja tehostamaan treeniä.

Jättärin portaat eivät olleet edes niin pelottavat, mutta ihan vain oman mielenrauhan vuoksi taidan hankkia juoksulampun tms nähdäkseni askeleeni tuolla paremmin.

lepoa

Yllättävän hyvin sitä saa itsensä pidettyä kotona paikoillaan. On syytäkin levätä kun katselee mennyttä viikkoa ja urheilumääriä.

Tuonne väliin kun saisi vielä sitä juoksua. Ensiviikolla on sovittuna hieman aerobista treeniäkin, toivottavasti vaan säät suosivat. Minulla ehdotettiin jokin aikaa sitten treeniä jätemäellä, ja tottakait lähden kokeilemaan.

Voisin käydä ostamassa parin viikon sisällä ne goretex-lenkkarit, niin pääsisin ulkonakin juoksemaan, jokin lämpökerrastokin voisin olla paikallaan. Ystävä heitti ajatuksen siitä, että voisi taas ilmottautua hcr:ään.. ja yks ala-astekaveri ehdotti juoksulenkkiä ensiviikolle. "Kyllä" juoksulenkille, jos vain säät sallivat... ehkä mä saan linkattua 10 km vähän kipeälläkin lonkalla. Toivottavasti vaan juoksukunto ei ole romahtanut mitenkään merkittävästi tänä aikana, pelottaa vähän.

erittäin disorientoivaa

Nyt meni sisäinen kello ihan sekaisin, päivänäytös.. ja vielä talviaikaan ei ole hyvä idea. Elokuva loppu pari tuntia sitten ja mun kroppa viestittä, että vois syödä iltapalan ja mennä nukkumaan. Avopuoliso kävi jo kertaalleen repimässä minut sängystä ylös. Loppuilta menee sitten kahvin voimin.

Tintti oli superi, ihanan viaton, reipas ja iloinen elokuva.

En sitten malttanut olla poissa seiniltä viikonloppuna. Tänään puhkuin tarmoa ja uskallusta, mutta mitä lähemmäksi areenaa, sitä vähemmän uskallusta tuntui olevan jäljellä. Onneksi aloiteltiin kevyesti, liidasin 5a:n (joka tuntui ihan jotain 4+:lta), siitä sitten siirryttiin suoraan 6a:n ja 5c:n reitteihin. Yritin kakkostella yhtä 6b:tä sekä väsytin itseäni eräässä 7a:ssa :D Se oli enemmän läppä kuin mitään.

Viimeistä 5c:tä kiivetässä olin aivan poikki, mutta nyt muutaman tunnin kuluttua ei taaskaan tunnu missään. Ihan kuin olisin saanut jonkin adrenaliini- tai tarmonpuuskan, ei väsy millään... tuntuu, että kunto riittäisi mihin vain.

Mä olen ylpeä itsestäni tämänpäiväisen kiipeilyn takia, mä en valittanut tai uikuttanut pelosta :D Vaikka yhdellä reitillä pelottikin niin paljon, että taas meinasi vatsa kääntyä ympäri.

Huomenna pitäisi malttaa olla urheilematta, vaikeaa sinänsä kun ei olla suunniteltu mitään siivousta ja järjestelyä kummempaa.. tietty yhdessäoloa, haleja jne on tiedossa.. mutta.. kovasti tekee mieli päästä purkamaan tätä tarmoa jonnekin.

edistystä

On kauhean palkitsevaa huomata muutoksia omissa asenteissa ja päivittäisisissä rutiineissa.. tai kuinka pikkuhiljaa mm hyvät ruokailutavat muuttuvat osaksi jokapäiväistä elämää.

Olen mitä ilmeisimmin löytänyt jotain mikä toimii, sillä en ole joutunut näkemään nälkää, syön mielestäni erittäin maistuvaa ruokaa sekä paino tippuu, kaikenkaikkiaan mahtava combo. Ei tarvitse ottaa stressiä mistään.

Kovaa huutoa ovat höyrytetyt kasvikset, timjamilla ja rucolalla. Hieman tuoretta timjamia ja muutamia lehtiä rucolaa, niin höyrytetyt kasvikset ja kalkkunakuutiot saavat aivan uuden sävyn. En pyri enää tekemään ruokia moneksi päiväksi etukäteen, vaan höyrytän jokaisen aterian kasvikset erikseen.

Superoloa lisää mahtava salitreeni tänään töiden jälkeen, tein vähän himmailleen treeniä, en halunnut tänään saada lihaksia kipeiksi.. treeni tuntui kuitenkin hyvältä ja tehokkaalta. Himoitsen lähitulevaisuudessa kunnon jalat alta -treeniä, tahdon vähän kokeilla omia rajoja.

Perjantai-ilta koostuu täällä HIMYM-maratonista, kasvonaamioista, glögistä ja virkkauksesta. Sain tänään haettua postista tilaamani ontelokuteen.

oh yeah!

Tänään terapiassa keskusteltiin kiipeilystä ja siitä miten olen kokenut kiipeilyn eri ihmisten kanssa, siitä kuinka palkitsevaa on kiipeillä eritasoisten ihmisten kanssa. Olen kovasti antanut kiitosta saavutuksilleni kiipeilykamuilleni, mutta tänään päätin, ettei oma kehitykseni tulisi olla sidoksisissa kehenkään yksittäiseen henkilöön, vaan siihen mitä haluan itseltäni.

Jotenkin vain olin sitten niin intoa täynnä, että tsemppasin koko matkan terapiasta areenalle itseäni. Päätin, että tänään liidaan. Viimeksi kaveripojan kanssa jännitti niin kauheasti.. tänään päätin, että fuck it.. mä menen ja uskallan. Ja niin tein!!

Tuli lämmiteltyä itsevarmistavilla sekä yläköysittelemällä. Haimme liidiköyden ja kokeilimme 5a:n kiipeämistä, itsellä se meni puhtaasti.. pariinkin otteeseen? Kakkostelin myös. Vaikeampia ei liidattu. Yläköydellä tuli sitten pakerrettua 5c:n ja 6a:n reittiä. Yritin vielä lopuksi väsyttää itseäni itsevarmistavilla, mutta tänään jotekin olisi puhtia riittänyt vaikka kuinka.. iho ei tainnut vaan kestää niin hyvin. Ei satu edes selkälihaksiiin, käsivarsiin ei satu yhtään, mutta tänään ei tullutkaan liidattua/kakkosteltua negoja.

Mä oon NIIN innoissani, kukaan ei ole varmaan yllättänyt :) Olen vielä saanut jopa paikan henkilökunnalta positiivista palautetta kehityksestäni, edellisellä kerralla sain vinkkejä, miten tehostaa kiipeilykestävyyttää .. ja tänään kehuttiin kiipeilytekniikkaani. Tekee hyvää kiipeilyluottamukselleni saada tuota palautetta (nää tuli tosin 5b:n reitin kiipeämisestä.. että sen nyt pitääkin jo sujua)

Viikonlopulle voisi kyllä ottaa hieman salitreeniäkin ohjelmaan.. tasapuolisuuden nimissä. Juoksuakin voisin kokeilla, jos lonkka alkaisi kestää yli 4km:n juoksun.

aivopesuyritys

Karkasin puoliltapäivin töistä ja suuntasin seinille. Tänään tutustutin pitkäaikaisinta ystävääni kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Palautui hauskasti taas ne omat ekat hetket helmikuulta, kun itse olin kokeilemassa ensimmäisen kerran kiipeilyä (ystävättärelle tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta edellisestä kerrasta oli vierähtänyt tovi).

Kuten edelliselläkin kerralla melkein kiipeilyneitsyen kanssa, tänäänkin tuli itse lähinnä varmisteltua sekä vähän pelleiltyä itsevarmistavilla. Se kuuluu asiaan, eikä se haittaa, että itse ei päässyt yläköysittelemään. Se on pääasia, että itse pystyy antamaan toiselle mahdollisuuden kokea sitä iloa, mistä itse pääsee monta kertaa viikossa nauttimaan.

Hassua olla jo seitsemältä kotona .. tai kuudelta oikeastaan. Olen tottunut kovasti viettämään iltoja kaikennäköisissä menoissa, että tämä aikaisin kotona oleminen tuntuu jopa hassulta. Kotona on siivottu, avopuolison ruoka on kokattu, etätöitä ei ole ja koulutehtävätkin on palautettu. Voisin olla sohvalla virkkuukoukku ja onteloneula kourassa tekemässä käsitöitä, mutta en ehtinyt postiin ajoissa.

Pitää sitten tyytyä seuraavaksi parhaaseen asiaan, chillailuun ja lasilliseen punaviiniiniä.

Montecillo Gran- Reserva 1998 Oho.. taisi olla turhan hieno keskiviikon chillailuun o_O Ensikerralla voisi sitten ekaksi tehdä tutkimustyön.. ja sitten vasta miettiä mikä olisi sopiva hetki hyvälle viinille.

kolmatta päivää soi päässä

mahtava maanantai

Olen niin poikki ja onnellinen.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, tänään oli vuorossa hc-kiipeilyä. Olin varautunut kovaan kiipeilyyn, niin ja niin oli kaveripoikakin. Lämmittelin muutaman nousun itsevarmistavilla, suurimman osan ajasta liidattiin. Aloitin kevyesti 5c:llä, jatkoin 6a:lla, 5a:n .. 5c:n jne.. yritin liidata yhtä 6b:täkin, mutta siinä pääsin vain puoleen väliin. Kakkostelin samaa reittiä, mutta jäi yhtä klipsua vaille läpäistyksi tuo reitti.

Itselleni tuttuun tapaan urputin aluksi, koska minua jännittää tuo liidaaminen edelleen niin perhanasti. Pari vaikeampaa nousua alkoi niin, etten meinannut peloilta päästä ensimmäisiin otteisiin kiinni, tuijottelin vain reittejä pelokkaana. Onneksi kaveripoika on hiffannut jo, että mulla välillä noi alut ovat hankalia, mutta kuhan pääsen tietyn pisteen yli, niin  teen vaikka millaiset moovit päästäkseni ylös asti :) Loppuu se uliseminenkin.

Pitää muistaa vain hengittää rauhallisesti ja kiivetä hosumatta.

Kruunattiin superkiipeilykerta jamittelulla. Pitää ostaa ne omat jamitteluhanksat, M-koon hanskoissa kädet vain pyörivät tyhjää, rystyset ovat hanskoista huolimatta kovilla.

Niin superia, tulihan siellä pyörittyä reilut 3h.

ennenkuulumatonta

Aivan mahtava viikonloppu sai upean päätöksen tänään. Tänään on ollut lepopäivä. Lepopäivällä ei ollut mitään tekemistä eilisen juhlinnan kanssa, sillä juhlinta tapahtui osaltani alkoholitta. Lepo oli ihan vain, koska tiedän huomenna olevan edessä taas hc-kiipeilyä, ja haluaisin säästellä itseäni, enkä sitäpaitsi olisi työnteolta ja anoppilavierailulta ehtinytkään edes salille ennen illan ohjelmaa. 

Kaveripoika ehdotti jokin aikaa sitten hänen ja tyttöystävänsä kokkaavan meille meidän luona. Tänään he sitten saapuivat fondue-kattilan ja ruokatarvikkeiden kanssa ovellemme kuudelta. Aivan mieletöntä, enenmän tällaista. Eipä ole kukaan aikaisemmin tehnyt tuollaista. 

Koska kaveripariskunta huolehti pääruoasta, minä leivoin jälkiruoaksi isänpäivänäkin leipomiani mustikkavalkosuklaamuffinsseja.

Ei olla aikoihin oltu avopuolison kanssa näin paljon tekemisissä ystäviemme kanssa, joka ilta teimme jotain ystäviemme kanssa, kerran kokkasimme, kerran kävimme ulkona syömässä ja kerran meille valmistettiin ruokaa omassa kodissamme.

Silver lining avopuolison sairaslomalle, kerrankin olemme vapaalla samaan aikaan ystäviemme kanssa, ja pystymme olemaan sosiaalisia.

Drive

Eilinen kokonaisuudessaan.. toinen mahtava päivä ja vielä upeampi ilta.  Hyvän päivän alku on tietenkin odotukset ylittävä salitreeni. Oli hauskaa treenata salilla, vanhempani olivat eksyneet sinne, joten oli höpöttelyseuraa treenatessa.

Illan ohjelma oli mennä syömään ja elokuviin kaveripariskunnan kanssa. Ruokapaikkana oli Vapiano, ruoka oli jälleen hyvää.. niillä ketkeä sitä onnistuivat saamaan. Yksi seurueesta jäi ilman annostansa, eikä siinä 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ehdinyt enää alkaa tilata tai odotella sitä, että uusi pizza olisi tehty.  Miten muutenkin pizzanteossa voi mennä yli puoli tuntia? Nopeus ei ollut eilen ruokapaikassa valttia.

Avopuoliso oli saanut valita illan elokuvan ja hän valitsi Driven. En oikein pysty vielä kuvailla elokuvaa, mutta tietää sen uponneen kun toivoo heti elokuvan päätyttyä näkevänsä sen uudestaan. Odotin enenmän jotain kaahailuelokuvaa, mutta sieltä tuli jotain vallan muuta.

Elokuvan musiikki kolisi myös kovaa, kotiuduttua piti heti googlettaa elokuvan soundtrack.

Ilta kaveripariskunnan kanssa ei loppunut elokuviin, olimme kuulleet Ressun ja Jussi (Neon2) esiintyvän Pressassa, joten päätimme mennä sinne Shakerssin kautta.

Oli aika omituista, että biisien lyriikat, mitä ei ole kuullut vuosiin, tuli mieleen tuosta vain. Keikalle meno oli ekaksi omasta mielestä enemmän vain vitsi, mutta yllättävän nostalgiset fiilikset tuli kuunnellessa vanhoja biisejä, joita kuunteli itse joskus ala-asteella.

Kaikenkaikkiiaan toinen hemmetin upea ilta.

Leppoisa perjantai

Viikonloppu, ihanaa. Eilen vietimme meillä iltaa kaveripariskunnan kanssa hyvän ruoan ja juoman kera. En tajunnut ottaa kuvaa kattauksestä enkä leivonnaisista ... kertokoon tuo kuva sen, että ruoka oli hyvää, kaikki meni. Viinikin oli erinomaista. Avattiin pari pulloa, toinen oli hurjan makeaa Malbecia ja toinen maistui ihan puulta. Oli ihanan leppoisa ilta. Lisää näitä kiitos.

ihq

ja ikää oli?

Tietyistä asioista toivon, etten koskaan kasva ulos. Kunnon joulukalenterit pitää olla. Tänään sattumalta bongasin partiolaisen myymässä joulukalenteita. Muutamana vuonna ole joutunut olla ilman partioilaisten juolukalenteria, tänävuonna haluaisin välttää tämän suuren virheen. 

Ensimmäisen tämän vuoden joulukalenteri oli tuo Fazerin, jonka ostaminen minulta kiellettiin lokakuussa. Heti marraskuun alussa sitten tuo tuli napattua Prismasta ostoskärryyn. 

Isänpäivälahjoja osteassa bongasin pienen Mauri Kunnaksen joulukalenterin, se on oikeasti kortti, mutta ei sillä ole väliä. Odotukset ovat korkealla.

Joulukalenterihössötys vaatii vielä yhden kalenterin lisää. Meillä on avopuolison kanssa tosiaan oma traditoimme, jossa täytämme vuoropäivin kalenteriluukut.  Mä keksin jo tässä joululehtiä selatessa, minkälaisen kalenterin haluan sitten joskus tehdä omille lapsille.

Mieli on korkealla, oli taas kivaa kiipeiellä kivassa seurassa. Tänään piti ottaa vielä iisisti, mutta jotenkin sitä tuli lopulta haastettua itseään seinillä. Jamittelinkin jopa yhden reitin ylös, yllättävän siistiä touhua, kun hiffasin miten siinä mennään. Melkein voisin harkita omien hanskojen ostamista, köysikin on ostoslistalla.. ja mahdollisesti uudet kengät. Nykyisillä pysyy seinillä erinomaisesti, mulla on vaan jalat aika paskana kiipeilyn jälkeen. 

Onneksi tuli tehtyä kuitenkin sen verran letkeä kiipeilykerta, että huomenna jaksaa aloittaa varmasti päivän erinomaisesti kuntosalilla, voisin tämän päivän kiipeilystä huolimatta tehdä käsitreenin. Tästä on näemmä muotoutumassa tapa, että suuntaamme äidin kanssa salille perjantaisin ennen töitä. Viimeksi sain äidin tekemään Smith-kyykkyjä.. minkäköhän liikkeen opettaisin hänelle huomenna?

Liekeissä

Sairastelulla oli todellakin kääntöpuolensa, olen ollut töissä aivan liekeissä. Eilen en huomennut ajankulua, van havahduin vasta puoli kuudelta avopuolison kysellessä kotiintulosuunnitelmistani. Tänäänkin olisin varmasti unohtunut toimistolle, ellei pikkuveli olisi ollut muistuttavassa boulderoinnista. Olen onnistunut löytämään sen kipinän taas työntekoon, mikä hetken on ollut kateissa. Olen tottakait koko ajan pitänyt työstäni, nyt vain se intohimo on palanut takaisin.

Kivaa, että on yhteinen mielenkiinnonkohde pikkuveljen kanssa, kun aikaisemmin ei tuollaista ole urheilun saralla meillä ollut.

Reilu pari tuntia meni kepeästi boulderoidessa, varmistuskaveripoikakin ilmestyi paikalla. Jos olisi ollut fiksu, niin en olisi väsyttänyt käsiä ja kuluttanut ihoa pelleilemällä, vaan olisi odotettu meitä viisamman saapumista paikalle. Huomenna on sitten mahdollisuus oppia taitavammilta seinillä. Avopuoliso tilasi jonkin uuden ps3-pelin, joten mus ei huomenna edes kaivata kotona pitämässä seuraa.

huolestuttavaa

Pitäisiköhän huolestua, kun olin tänään innoissani siitä, että kävimme avopuolison kanssa Prismassa :P Ehkä mut voi viedä sit saunantaakse jos alan inoilla Tarjoustalosta :D Kertoo ehkä siitä, että ei oo hirveästi pystynyt tehdä muutamana päivänä mitään.

Intoiluni prismareissusta johtui lähinnä siitä, että olin vähän aikaa haaveillut uusimmasta kaikkien aikojen joulu -lehdestä, uudesta koon 10 virkkuukoukusta ja askartelulehdestä. 

Pystyin testata ontelokuteella virkkaamisen, ja hyvinhän se sujui, hidastahan homma on. Seuraava askelta on tilata lisää kudetta kotio. Ei varmaan ehdi viikonlopuksi vielä tulla materiaalit, mutta ensiviikosta voin sitten virkata ahkerasta, kiva kiva :)

Ei mitään paineita, mutta huomiseksi olisi parannuttava vaikka sitten tahdonvoimalla. Olen sopinut jo aikoja sitten lähteväni pikkuveljen kanssa boulderoimaan, en millään haluaisi taas joutua peruuttamaan sovittua menoa. Mä menen sinne sitten vaikka vähän kipeänä, laatuaikaa veikan kanssa ja silleen. Varmaan pikkuvelikin on ihan tyytyväinen, että olen kerrankin hiljaa.

jouluintoilua

Jotenkin ajatukset karkasivat koulutöistä joululahjoihin, -kortteihin ja -askarteluihin.

Olen innoissani, huomenna suuntaan töiden jälkeen etsimään oikean kokoista virkkuukoukkua, teen testivirkkauksen ja illalla tilaan materiaaleja netistä. Aivan kauheaa kun tekisi mieli huudella täällä lahja- ja askarteluideoita, mutta moni kaveri lukee tätä, niin en halua pilata yllätystä. MINÄ PAKAHDUN!

Aloitin äsken joulukorttien askartelun, mutta en nyt olekaan lainkaan tyytyväinen siihen ideaan, minkä perusteella ostin askartelutarvikkeet Sinellistä vähän aikaa sitten. Pitää pistää mietintämyssy uudestaan päähän.

Joululahjat ulkomaille on tehtävä ja lähetettävä hyvissä ajoin, jotta kerrankin perheeni Hampurissa saisi lahjat jo aatoksi :)

Muistutin avopuolisoa äsken myös meidän omasta pienestä tradiostamme. Meillä on aika iso peltinen joulukalenteri, josta täytämme vuoropäivät. Kumpikin yrittää aina keksiä joka päivälle mahdollisimman kivan kalenterin täytteen.

Olisi kiva jos olisi lapsia.. ne ehkä jaksais touhustaa ja iloita tästä tulevasta juhlasta myös puolitoista kuukautta etukäteen. Avopuoliso pitää joulusta, mutta ei ehkä niissä määrin kuin minä.

hopeakehys

Jahas, ei tästä taudista päästykään tahdonvoimalla yli. Alkoi tänään terapiassa naurattaa oma raihnauteni. Vaikka rauhallisesti höpöttelinkin, niin silti tunsin hengästyväni puhumisesta. Terapeutin "diagnoosi" on kurkunpääntulehdus tai joku virustauti. Äänikin alkaa kadota, heh .. hyvä syy sitten olla ottamatta asiakaspuheluita töissä vastaan, ja voin keskittyä työntekoon. Se hopeakehys.

Töissä menee superisti, tästä viikosta eteenpäin työtoimenkuva helpottuu. Jotenkin sitä on tullut vain haalittua paljon töitä. Ei toki, varmasti edelleen tulee tehtyä vähän pidempiä työviikkoja kuin mitä olisi suotavaa, mutta ei sentää enää niin paljoa överiä tule tehtyä kuin tähän asti. Kaikista tärkeitän on se, että pääsen kehittämään omaa osaamistani töissä, pystyn keskittyä siihen missä eniten haluan tällä hetkellä kehittyä. Ihanaa. Tuntuu että suuri paino olisi otettu harteiltani pois.

Nyt kun kerran tänään en suunnannut seinille, niin voinkin keskittyä opiskeluun. Edellisten lähipäivien oppimistehtävä odottaa tekemistä.. jos sen kimppuun sitten .) Noi koulutehtävät tuntuvat hieman .. hmm.. ei niin koulutehtäviltä. Kokeillaan jos lasillinen punaviiniä auttaisi inspiroitumaan, pari sivua tiukkaa asiaa kirjoitettavana :P 

Tänään .. oli hetken perhosia vatsassa, vaikka  aluksi olinkin kauhusta kankea. Onneksi avopuoliso taipui halimaan .. ja jopa kaappasi syliin sängylle. Tiedättekö sen hetken, kun ehtii innostua, suunnitella kaiken uusiksi, kunnes sitten todellisuus lämähtää päin näköä? Onni onnettomuudessa tässäkin asiassa.. ehkä. Pistää miettimään vain, että onko omassa elimistössä jotain sellaista miksi pitäisi ehkä käydä lääkärissä.

Isänpäivää

Tänään oli aikainen herätys, vietimme isänpäivää vanhempieni luona brunssin merkeissä. Brunssin oli tarkoitus alkaa vasta klo 11, mutta minulla oli aikainen herätys. Nousin varhain kantaakseni korteni brunssikekoon, leivoin mustikkavalkosuklaamuffinsseja. On aina niin kiva viettää aikaa koko perheen kanssa, sisaruksia osaa arvostaa nykyään enemmän kuin pienenä, kun piti jaksaa huone siskon kanssa.. tai matkustaa takapenkillä pikkusiskon ja -veljen kanssa.

Vanhempien luota pyyhälsimme omaan kotiin siivoamaan. Tulevat appivanhemmat oli kutsuttu meille isänpäiväkahville, jottei avopuolison tarvitse niin kauheasti tänään reissata. 

Avopuolisolla on edelleen varsin hyvä olo, edelleen odotellaan molemmat sitä kauheaa kipua. Miten voi tuollaisesta operaatiosta selvitä pelkällä buranalla? Onnekas :)

Mulla tuntuu olevan vaikeuksia..  on niin kova ikävä halia ja puristella avopuolisoa. Yleensä sitä voi halata, puristella tai kutitella aina ohimentäessä.. tai toinen kaappaa ja heittää sängylle.. tms. Nyt ei voi tehdä mitään noista. Aivan kauheaa. 

Enemmän mä ajattelin itseäni rassaavan sen, että nyt mun harteilla on kodin siivoaminen, kaupassakäynnit, koiran ulkoilutukset jne.. mutta ei mua ole noi asiat vielä haitanneet yhtään. Tuleepahan hommat hoidettua niinkuin itse haluan :P Kontrollifriikki kun olen.

Asiasta ihan kukkalaatikkoon.. tuossa jokin aikaa sitten kävin farkkuostoksilla, kun olin aivan varma siitä, ettei nykyiset vaatekaapissa olevat tavoitefarkkuni mene jalkaan. Mähän täälläkin uhosin, että nyt on taas muutamat farkut kirpparilel. NOH! Tänään kokeilin ihan huvin vuoksi eräitä tavoitefarkkujani.. niin ne sujahti jalkaan, meni vaivattomasti kiinni, en pursua niistä mistään kohtaan yli.. ja ne näyttää superhyvältä mun päällä. Mieltsiä!Mä oon kyllä kovasti tyytyväinen itseeni.. oon tehnyt kovan työn.. ja olen millien päässä omasta tavoitteestani.

kynttilöitä ja punaviiniä

Pimeissä illoissani on se mukava puoli, että kynttilöiden polttaminen muuttuu mielekkäämmäksi, kuin mitä se on valoisaan vuodenaikaan.

Jostain kumman syystä tänään teki mieli punaviiniä. En ole juonut paljoa viiniä viimeaikoina, olen muutenkin pyrkinyt pysymään erossa tissuttelusta.. samasta syystä kuin en syö esimerkiksi karkkia milloin tahansa tai napostele mitään kotona, eli ihan kalorien takia. Ne ovat niitä pieniä valintoja arjessa, joista kumuloituu usein ne epäsuotuisat ylimääräiset kilot.

Tänään en kaloreista välittänyt, vaan nautin lasillisen punaviiniä, vaikka varsinainen tankkapäivä onkin vasta huomenna.

Viini on tuotu Saksasta. Viinipullon kyljessä viiniä kuvaillaan kuivaksi, hedelmäiseksi ja intensiiviseksi, tässä maistuu tummat metsämarjat sekä suklaa. Tässä on hieno mausteinen "finaali". Viini oli erinomaista.. toisen lasillisen paikka :) Täytyy pitää silmät auki seuraavan kerran Hampurissa ollessa, löytyykö tällaista lisää sieltä. Nams!

käsivoiteista

Nyt olisi tarpeen vinkki hyvästä kosteuttavasta käsivoiteesta. Kärsin kovasti kuivasta ihosta, nyt jo parin pakkaspäivän jälkeen ihoni on niin kauheassa kunnossa, että sormenpäät vuotavat jo verta. Kiipeilyä ajatellen tämä ei ole kauhean hyvä juttu, että sormenpäät ovat kosketusarat.

Muutenkin pitää nyt keskittyä entistä enemmän ihon kosteutukseen, talvisin ruokakaupan voiteet eivät pidä kasvojen ihoa kunnossa, apteekkiin siis pikimmiten. 

Paranneltu nörttiluola

Hoitsu didi raportoi. Toipilaan kanssa kaikki on mennyt yllättävän hyvin, odottelin kovasti kivusta karjuvaa urosta, jota joutuu pitämään pillerihöyryissä koko ajan. Mitä vielä. Hyvin pärjää buranalla. Erinomaista.

Tein eilen etäpäivän pystyäkseni olla kotona avopuolison kanssa ja katsoakseni hänen perään. Eilen päivä oli aika hurjan täynnä touhua, aamun aloitin salitreenillä (olo oli tuolloin vielä siedettävä urheilua ajatellen), pyyhälsin kotiin, käytin koiran ulkona, tein meille aamiaisen, kävin ruokakaupassa, tuli kotiin aloittaakseni pizzanteon avopuolisolle.. kävin pikapikaa toimistolla hakemassa pari työjuttua, kävin hakemassa koiranruokaa.. kotona tein pizzat valmiiksi ja söimme. Puoli yhdeltä pääsin vasta töiden kimppuun. Rankkaa. Illalla paahdoin töitä lähes puolille öin.

Eilen päivitin omaa nörttiluoklaani. Töiden kannalta on hyvä, että on kaksi näyttöä käytettävissä, excelit, kp-ohjelmat ja mahdolliset viranomaissivut pyörivät hyvin samanaikaisesti... kaksi näyttöä tulee tarpeen, varsinkin kun en ole vielä saanut hankkittua pritteriä tänne. 

Työnteko jatkuu tänäänkin. Flunssa koveni, eilen oli taas lämpöä ja aamupöydässä olo oli kuin jyrän alle jääneellä, kuumaa juotavaa ja burana, niin olen taas työkunnossa. Onhan tää onni onnettomuudessa, että kun en tänään päässytkään seinille, niin pystyn tänään tehdä enemmän töitä. Matka seinille ja takaisin .. plus kiikkumiset vievät kuitenkin reilut 3h aikaa, jonka voin nyt käyttää sitten työntekoon. Mä olen kyllä aikamoinen, että se vaatii mulla kauhean flunssan, että maltan pysyä kotona ja tehdä asioita jotka mun on pitäny tehdä jo aikoja sitten :P Tänään voisin yrittää mm asennelle Lundiaan ovet, ohjeet näyttivät varsin simppeleiltä.

aamupakkasia

Onni on autopaikka lämmitystolpalla <3 Ihanan kirpakat aamupakkaset ovat saapuneet, kohta tulee lunta.. ja JOULU. Joulukalenteri on jo hankittuna.

Viikko on ollut kovin rankka tähän asti, töissä hektinen tahti on jatkunut, ensiviikosta lähtien töissä tulee olemaan helpompaa, jei! Muuten tähän viikkoon on mahtunut keilausta (avokin "viimeinen" toive ennen olkapääleikkausta), mahtikiipeilyä, anoppilavierailu ja avopuolison olkapääleikkaus.

Tänään tuota poloista kidutettiin leikkauspöydällä, nyt sitten on edessä kuntoutusta ja toivottavasti jossain vaiheessa pääsemme vielä yhdessä kiipeilyseinille.

Itsekin joudun tässä ottamaan rauhallisemmin. Viikonlopun kummipojanvahtimisella oli hintansa, jokin flunssa yrittää puskea läpi. Onneksi vielä tiistaina olo oli sen verran hyvä, että jaksoin taas ylittää itseni kiipeilyseinillä. Olo ei ole kauhea, mutta .. ei hyväkään. Itselleni tyypillisesti en kuitenkaan malta olla täysin paikoillani ennen kuin pää on kainalossa, höllää kuitenkin tahtia vähän.

Tiistain kiipeilyistä sen verran, että tarkoituksena oli kiipeillä yläköydellä (helpohkoja) reittejä ystävättären kanssa, mutta hänen aikansa oli kortilla, joten jäin vielä kiipeilemään kaveripojan kanssa. Kiipesin 6a:ta, kakkostelin 5c:n ylös asti (kumpaisissakin tuli tultua köyteen välillä) sekä kävin ylittämässä itseni yksi 6b ylös. Tavoitteena oli kakkostella se neljänteen klipsuun, kun edellisellä kerralla pääsin toisen klipsun korkeudelle. Nyt sitten yllätin sekä itseni että varmistajan kiipeämällä 6b:n!!! ylös asti. Lepäsin köydessä useampaan otteeseen, olin varma, etten koskaan pääsisi sitä ylös... mutta jotenkin vain saavutin sen viimeisenkin otteen. Uskomatonta.

Ihan kiva, että on hyvä syy ottaa rennommin. Pari käsityöprojektia odottaa toteuttamista, opiskeluita varten on taas väännettävä yksi raportti, saan myös tehtyä pari työproggista viikonloppuna. Huomenna yritän metsästää jostain trikoo- tai ontelukudetta askarteluita varten.

Tunsin kovasti tarvetta kirjoittaa tämän illan herkkuateriasta

Maggi tai Knorr bbq-kanaa (se paistopussimaustejuttu) 100 g

300 g ruusukaalia

10 g oliiviöljyä

tuoretta timjamia

roasted garlic & black pepper - seosta myllystä

suolaa

kaksi valkuaista

Pyöräytin kypsän kanan ja höyrytetyt ruusukaalit 5g oliiviöljyssä, maustoin ja lisäsin timjamin. voila.. koristelin vielä timjamilla ja lisäsin loput oliiviöljyt annokseen. Lisukkeena valkuaiset.

Erittäin herkullinen ja terveellinen ateria. NAM!

pikkuinen yövieras

Eilen pitkä odotus palkittiin, kummipoika tuli meille hoitoon. Eilen ei ehditty sitten enää puistoon eikä pidemmälle kävelylle, mutta kivaa oli silti. Yhdessä syöminen oli hauskaa. Oli sellainen olo, että kokoonpano oli varsin luonteva. 

Tuli sellainen olo, että tällaista se meillä pitääkin olla. Kuten olen monesti kirjoitellut, olen hieman jopa friikkaillut sitä... onhan tuollaisen pikkuisen vaativa huomio hieman pelottavaa, kovasti yritin kokata ja vahtia pikkuista samanaikaisesti. 

Pikkuinen oli reipas, ei jäänyt itkemään. Itku tuli vasta iltapalan jälkeen, kun poika oli väsynyt. Iltatarinan jälkeen nukuttiin sikeästi melkein aamukahdeksaan asti.

Tänään sitten aamupalan jälkeen leikittiin. Miksiköhän kaikki nappulat ovat niin mielenkiintoisia. Kuvassa näkyy meidän digiboksi, siihen laitettiin paastari off/on -nappulan päälle, koska muuten sitä piti painella koko ajan.

Ennen puoltapäivää suuntasimme vielä läheiseen puistoon keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Liukumäki ei ihan vielä auennut ihanuudessaan pikkuiselle, mutta keinuminen tuntui miellyttävään. Melkein kolmen vartin leikkimisen ja keinumisen jälkeen äitini saapui vielä paikalle, joten nappasin koiran kotoa ja lähdimme nelistään kävelylle.

Aika pikkuisen kanssa menee niin hurjan nopeasti, on sellainen olo, ettei hirveästi kuitenkaan ehditty touhustaa yhdessä. Ensikertaa odotellessa.

Taas koti tuntuu tyhjältä, sitä melkein odotti kotiintulessa kiipeilemästä pikkuisen seisovan olohuoneessa veikeä hymy huulillaan. Työhuoneessa on vielä pinnasänky, joka tuotiin tänne lainaan vanhempieni luota... koti tuntuu tyhjemmältä tyhjän pinnansängyn kanssa.

epätoivoista

Ajattelin, jos suklaanhimo lähtisi pois suklaisella kasvonaamiolla...  ei auta ei. Seuraavaksi yrityskessä suklainen proteiinivanukas. Viimeinen vaihtoehto on R-kioski ja suklaalevy :P

Inhottavaa tämä houkutuksista kieltäytyminen.

olemisen sietämätön vaikeus

Pelkkä oleminen on yllättävän vaikeaa. Tein päätöksen siitä, että tänään otan rennosti, pitää olla lepopäivä. Tiistai oli olevinaan lepopäivä, mutta loppujenlopuksi silloinkin tuli oltua aika aktiivinen.

Olin eilen kotona aika pallo hukassa, kotiuduttuamme vaate- ja viikonlopun ruokaostoksilta sitä nökötettiin vain kotona, koira oli käytetty jo ulkona, salitreenin hoidin aamulla ennen töitä. Simpsonien Halloween -maraton ja uusimmat jaksot HIMYM:ia ja The Big Bang Theorya pelastivat illan.

Tänään on vähän sama ongelma, en oikein osaisi olla paikoillani. Kotona on pääosin siistiä, lattiat voisi imuroida, mutta en tohdi alkaa meluta. Avopuoliso on ollut yön töissä ja nukkuu nyt. Tavallisesti olen sopinut työpäivän näillä päiville, mutta nyt on sellainen olo, että en halua tehdä taas monen päivän työputkea. Nyt siis pitää olla hissukseen, ei voi imuroida .. pitää vain olla. Onneksi digiboksilla on vanhoja C.S.I:tä tallennettuna.

Bloggailua, kahvinjuontia ja C.S.I:tä. Välillä voin myös rapsutella Mimiä.

Tänään pitää jossain vaiheessa tehdä koti vauva/nuorimies -ystävälliseksi. Saamme tänään kummipoikani yöksi hoitoon, aika jännittävää. Pikkuinen on jo reilun vuoden vanha ja kova menemään, tarttumaan asioista ja availemaan laatioita ... o ou :D

Näin meillä meni vuosi sitten.

Jännittävää. Onneksi vauvan mukana tulee ohjeet, olisin varmasti haastatellut muuten siskoa ja lankoa tovin meillä. Sama juttu kun hankimme koiran, teki mieli laittaa vanhemmille mukaan ohjeet siitä miten toimia koiran kanssa, kun veimme sen yöksi. Odotan innolla pääseväni pikkuisen kanssa lähipuistoon ja kävelyille. Huomenna aion tehdä pitkä kävelyn Mimin ja kummipojan kanssa.

Huomenna on ohjelmassa myös kiipeilyä. Vasen käsi tuntuu jo paljon paremmalta, jos ei kiipeillä kuitenkaan uskalla, niin lähden varmistamaan. Ei olla päästy ystävän kanssa toviin seinille yhdessä.

uudet farkut x 2

Tänään tarkoituksella eksyttiin JC:hen farkkuostoksille. Olen huomannut tässä jo tovi sitten nykyisten lempifarkkujeni hieman roikkuvan jo. Talvella farkut ovat varmasti bueno, kun alle laittaa leggarit tms, mutta nyt ne vaan pussittaa takapuolen ja vatsan kohdalta.

Tarkoituksenani oli ostaa samanlaiset kuin mitä olin aikaisemmin JC:stä ostanut, mutta siellä ei ollut enää ko farkkuja. Kokeilin neljät farkut, kahdessa mallissa koko 27/32 oli turhan optimistinen...  mutta näissä  skinnyt tuli napattu mukaan koko 28/32 ja 2nd Skinit 27/32. Enpä olisi koskaan uskonut. (Ihanan mielialaanostattavat koot tuolla, muilta valmistajilta en taida uskaltaa edes kokeilla 28/32 -koon farkkuja :D ) Joskus olen ollut jopa koko 33 tai 34/ 32.

Nyt pitää sitten siivota vaatekaapista ehkä parit farkut pois, siellä on muutamat Dieselit, joita toivoisin vielä käyttäväni, mutta jotka todennäköisesti eivät ole enää ideaalit mun vartalolle.  

kuvat

juoksua, kiipeilyä ja vanukastestailua

Sekametelisoppipostaus siis.

Eilen etätyö salli päivän aloittamisen juoksun merkeissä. Oli virkistävää vaihtelua suunnata aamulla kahdeksalta työpaikan sijaan juoksemaan. Onneksi ilma ei ollut liian virkistävä, oikein optimaalinen lenkkiä ajatellen.

Vauhdissa ei ollut mitään merkittävää muutosta, hyvään tahtiin tuli juostua normilekkin, 6,8 km. Ainoa mikä jäi harmittamaan lenkissä, oli lonkkakivun paluu. 4 km meni kivasti, mutta sen jälkeen tuli tuo polveen ja sääreen lonkasta säteilevä kipu. Pitää paneutua juoksutekniikkaan. Vähän kyllä ihmettelen, että miten tuo ei ole aikaisemmin ilmennyt... pidempiaikaista rasitusta? 

Sekä eilen että tänään tuli suunnattua seinille. Eilen illalla kävin uuden tuttavuuden kanssa. Oli ihan kivaa vaihtelua kiipeillä paljon ja helppoja reittejä. Jännitti vähän kiipeillä uuden tuttavuuden kanssa, ensimmäinen nousu olikin ihme pelkäämistä, mutta sen jälkeen homma helpottui. En ollutkaan ollut aikoihin yläkerran hallissa, kävin kiipeämässä oman feel good- reittini (5a/b? musta negatiivinen) sekä kävin kokeilemassa miltä yksi toinen 5b reittin tuntuu nykyään. Edellisellä kerralla ko reitti (varmaan kuukausia sitten) oli minulle ylitsepääsemätön, mutta ei enää. Se tuli kiivettyä yllättävän kivuttomasti. 

Pääsin myös vähän neuvomaan uutta tuttavuuttani kiipeilyssä. "Opettaminen" oli virkistävää vaihtelua, yleensä mä olen se, joka pitää suurinpiirtein työntää reitit ylös :P Tuntui hyvältä päästä hieman jakamaan sitä hyvää, mitä oon niin paljon viimeaikoina saanut.

Voisi tietenkin kuvitella, että koska eilenkin vielä oli käsivarret niin kipeinä, että yksikin nousu oli kivulias, olisi ollut viisasta tänään levätä kiipeilystä. Lepäsinkö? En :P

Tänään sitten suuntasin kaveripojan kanssa seinille. Hävetti ihan hirveästi, kun koko ajan hoin "tänään otetaan iisisti".. Mä en liidannut, kerran kokeilen mennä kakkosena (6b:tä.. urakka loppui kun nauratti liikaa). Muuten tänään otin kans iisisti, kiipesin kyllä 6a:n reittejä. 2,5h:n säheltämisen jälkeen käsivarret oli niin hellänä, ettei 4:n kiipeilykään onnistunut, siinä vaiheessa mun suotiin relaavan siltä päivää :D Ihanaa, kun mua ei päästetä helpolla.

Liidaamisen varmistamisessa saattoi ehkä tapahtua tänään edistymistä. Hetken pelästyin, että hermostutinko kanssakiipeilijän mun surkealla varmistustaidolla, melkein vedin miespolon kiinni seinään nontoppina. Mä taisin kuitenkin lopulta tajuta miten paljon köydessä tulee olla löysää, jotta kiipeäminen olisi sujuvaa.. ja jos sieltä mätkähtää enemmän alas löysän takia.. niin se vaan kuuluu tähän.

Mä oon kyllä aika hämmentynyt omasta kehityksestaä kiipeilyn suhteen. Olen jo kauan aikaa sitten ylittänyt omat villeimmät odotuksen oman kiipeilyn suhteen. Jotenkin kuvittelin jossain vaiheessa, että 5b:n reitit olis se mun ultimatejuttu. Enpä olisi yhdessä vaiheessa voinut kuvitellakaan nousevani pelottomasti kiipeämään 6a:n reittejä, ja pääseväni ne vielä ylös asti :)

Nyt olisi sitten hieman lepoa kiipeilystä, kahden päivän tauko. Huomenna suuntaan heti aamusta salille äidin kanssa. Mielenkiinnolla jään odottamaan treeniä, kämmenissä on rakkuloita ja kämmenien iho on muutenkin hellänä.

Ja vanukkaasta

 

Tuli tilattua ystävän kautta tätä proteiinivanukasta. Odotukset olivat kovat, mutta.. todellisuudessa... se on vaan paksua palkkaria, ei pahaa .. ei kyllä hyvääkään. Ehkä tuohon vielä tottuu. Vinkkinä, paketin ohje on 2h liotusta, mutta kahdessa tunnissa tuosta ei tule mitään. Laitoin tänään aamulla toisen koe-erän vanukasta tulemaan, ja työpäivän ja pitkän kiipeilysession jälkeen .. oli vähän kiinteämpää velliä.

Areenasta

Bongasin netistä http://imgur.com/a/OlUui/all#0 kuvia Kiipeilyareenalta. Kuvat ovat kuulema vapaassa käytössä, joten uskalsin tallentaa ja liittää kuvat blogiini.

Ajattelin, että näytetään nyt vähän kuvia paikasta, missä tulee oltua nykyään tunteja viikosta.

Tässä on kuva areenan korkeimmalta parvekkeelta. Tuossa seinässä on haastetta, pari "porrasta".. ja osa reitistä on myös himpun negatiivisia. Oman kuumotuksensa kiipeilyyn lisää se, että jos tuolta vasemmalpuoleisilta reiteiltä tipahtaa, niin sitä saattaa helposti keinahtaa yli kaiteen, ja olla "tyhjän päällä".

Korkealla näkyy uuden parvekkeen reitit, tuolla voi mm jammailla, eli kiipeillä halkeamissa.

Alleolevassa kuvassa näkyy 29 metriä korkea Rocktopia seinä. Tätä seinää ei yläköydellä edes päästä ylös asti, vaan reitit on liidattava.. poikkeuksena seinä oikeanpuolinen musta reitti, jossa on kiivetä ylököydellä reitin. Tämä tuli kiivettyä eilen.

Tässä on taas vuorostaan uusin seinä, jolta löytyy aavistuksen negatiivinen seinä itsevarmistavine laitteineen, muutama ylököysireitti ja monta haastavaa liidausreittiä.

Ei pidä kuitenkaan näistä kuvista pelästyä, Kiipeilyareenalta löytyy vielä yksi kokonainen halli, jossa on hyvä aloitella kiipeilyharrastusta helpommilla ja lyhyemmillä reiteillä. Ko hallista löytyy myös bouldermahdollisuus.

http://www.kiipeilyareena.com/sektorit/

lepoa

Tänään on oikeasti ollut lepopäivä  kovasta urheilusta, on tehnyt hyvää. Aamulla jouduin turvautua suihkutettavaan särkylääkkeeseen, hauiksessa tuntuu/tuntui eilinen kiipeily niin paljon. Käsi alkaa olla paremmassa kunnossa, huomenna illalla suuntaan jo takaisin seinille.

Juttelin sunnuntaina itsevarmistavia tahkotessa erään naisen kanssa, jonka kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita, jos jompikumpi tarvitsee joskus kiipeilykaveria. Huomenna mennään sitten tämä uuden tuttavuuden kanssa kiipeilemään. Tarkoituksena on kasvattaa kiipeilykuntoa tahkoamalla helppoja reittejä. Treffit!! IIK! 

Ollaan töissä keskusteltu työmäärästä ja töiden jakamisesta, eiköhön tämä tästä ala helpottua. Tänään tein kuitenkin muutaman tunnin överiä, jotta huomenna voin sitten tehdä kevyemmän päivän. Sattui vielä huomiselle etäpäivä, joten voin ottaa semi lungisti ennen seinille suuntaamista. On vielä niinkin mukavasti, että avopuolisolla on huomenna iltavuoro, joten olemme sitten kotosalla samaan aikaan. Mä olen innoissani, melkein kuin lomalla olisi, vaikka paksu mappi odottaa huomenna työstämistä.

Tänään töistä kotiuduttua ilta on mennyt mukavasti sohvalle Mimin kanssa, kuten kuvasta näkyy *onnellinen*  Avopuolisoa töistä kotiin odotellessa.

asiasta kukkaruukkuu: marraskuun on tarkoitus viettää tarkasti Liten mukaisesti, ei ole tiedossa juhlia tms missä tulis tankattua jotenkin muuten kuin Liten ohjeen mukaisesti. Joo :)