ihmeitä tapahtuu

Enpä olisi vielä pari viikkoa sitten tuon polven takia voinut kuvitella, että pääsisin näin hyvin urheilemaan vammastani huolimatta.

Tänään yllätyin vielä entisestään seinillä. T:n kanssa kavuttiin pari 5c:tä. .negoja 3D -seinällä, kaveri liidas ja mä kakkostelin. Vähän friikkailin välillä vaikeassa kohdassa, jos olisi pitänyt vasemman jalan varassa tehdä jotain. Tuli noissa 5c:n reiteissä köyteen kertaalleen.

Seuraavaksi seurasin T:tä 6b ja 6b+:n reitelle, molemmat reitit meni yläköydessä NIIN hyvin, että olisin melko luottavainen siihen, että puhdas nousu ei ole kaukana... yläköydessä tai kakkostellen, liidistä en mene lupaamaan mitään :) Kauhean kiva, ettei reitillä ollut yhtään liikettä, joka olisi tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta, mä oon kehittynyt.

Rocktopialla tuli noustua uusi reitti, mutta.. se oli niin nöyrä nousu, pelotti, nauratti.. friikkailin polven takia ihan hirväesti. Hyvä, etten lähtenyt liidaamaan ko reittiä.

Tuli muuten kavuttua minun "viholliseni" .. se yksi 5c joka liidaamalla jäi aina siihen tiettyyn kohtaan reitillä, se kohta jossain aina jäädyin. Tänään kakkostelin ko reitin superreippaasti ja puhtaasti (päivän ainoa puhdas nousu). Huomenna voisin liidata sen.

Olen NIIN fiiliksissä, ja kaikista parasta on se, ettei polveen edes satu kiipeilyn jäljiltä. Polvi oli jo aamusta tosi hyvä, eilinen kävelylenkki tuntuu jotenkin poistaneen sen kauhean jäykkyyden.