Kaunis keväinen ilma houkutteli meidät lähtemään koirapuistoon. Pikkuinen pääsi toteuttamaan itseään. Avopuoliso onnistu upota lumeen, luoden kiva tunnelin koirapuiston penki alle. Vähän aikaa houkuteltuamme Mimiä menemään sinne, pikkuinen kaivoi ison tunnelin. Annoimme pikkuisen toteuttaa itseään juuri niin kauan kuin itse koki kaivamisen mielekkääksi.
Minä
Pikkuinen alkaa pikkuhiljaa hiffata noutamisen. Heiteltiin Mimille keppiä, ja vihdoinkin se alkoi hakeakin sitä. Tavallisesti Mimi on vain katsellut meitä "voit itse hakea kun heititkin" -ilmeellä.
.JPG)
Räyr!
Hempeilyä
Nyt meillä on taas pikkuinen unissajuoksija. Pikkuinen on ihan sippi. Ihanaa. Voin hyvällä omallatunnolla jättää koiruuden nukkumaan kotio ja itse suunnata seinille kaveripoika T:n kanssa. Avokki ei ehdi mukaan, hänellä oli iltavuoro.. eikä hän ehdi huomennakaan. Harmillista. Ehkä me sitten pääsemme vihdoinkin keskiviikkona pitkästä aikaa yhdessä seinille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti