Siirsimme taas kimpsumme ja kampsumme, olemme kotona jälleen. Ihanaa olla kotona <3
Kamat on purettu, koti on siivottu, pari koneellista pitää pyöräyttää pyykkiä.
Tälle päivälle oli sovittuna kaveripojan kanssa juoksulenkki, mutta.. eihän tuolla mun polvella vielä juosta, niin juoksu muuttui kahvitteluksi ja mä kävin yksinäni tekemässä kävelylenkin Linkin Parkin soidessa korvissa. Minulle musiikki urheillessa on tärkeää, ja erityisesti tänään kaipasin jotain nopeatempoista, joka kannusti minut tehokkaaseen kävelyyn.
Tänään tuo Suunto taisi jopa näyttää oikeat sykkeet. Joululahjasykevyöni on alkanut temppuilla, pitää viedä laite huoltoon, kun siinä on tuota takuuta. On sen verran kuullut huonoa Suunnon sykevöistä, että en ala edes itse yrittämään sen korjaamista tms.
Toissapäivänä salilla crossatessa kauhealla vauhdilla sykemittari ilmoitti koko ajan sykkeeksi 84.
Kokeilin lenkin alkuun paria juoksuaskelta, mutta polvi ei tuntuntu niin luotettavalta, että olisi viitsinyt riskeerata juoksemalla yhtään enempää. Hassua, että nyt kävelyn jälkeen polvi tuntuu paljon aamua paremmalta. Lisää kävelyä vain sitten. Vesijuoksukin voisi olla sellainen, mikä auttaisi.
Polvi rutisee edelleen jäätävästi. Kaveripoikahan pelotteli että siellä olisi kierukat rikki, kun se pitää tuollaista ääntä... mutta sitten taas jutellessani asiasta pikkusiskolle rauhotuin. Samanlainen rutina hänen polvestaan tulee, se on sentään leikattu. Pikkusisko sanoi, että häntäkin alkuunsa inhotti ko ääni.. lääkäri oli sanonut, ettei suosittelisi hänelle enää juoksemista. Hyvin sillä polvella sitten kuitenkin on juostu mm maratoni :)
Kauhean helpottavaa, että tuosta äänestä/rutinasta huolimatta polvea olisi mahdollista käyttää normaalisti. Ehkei tarvitse sitten tuon äänen takia friikkailla huomenna seinillä. Laitan silti polveen siteen, en luota siihen, etteikö tällainen reikäpää muuten unohda varoa jalkaa.
Väsyttää kamalasti, olikin yllättävän stressaava viikkoa, vaikka sainkin pyörittää toimistoa yksin. Kovasti tekisi mieli alkaa vähän vääntää hääaskarteluita.. mutta katsotaan pysynkö hereillä. The Päivä lähestyy kovaa vauhtia, bestmani tuossa juuri kyseli meidän toiveista hääpäivään liittyen. Nyt on vielä sitä pikkusilppua kauheasti jäljellä. Onneksi minulla on lista tehtävistä asioista, niin ei tarvitse alkaa stressata kauheasti siitä, etteikö kaikki tulisi hoidettua.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti