suklaataiteilua

Tänä vuonna päätin tehdän taas joululahjaksi kavereille joulusuklaita. Suunnittelutyö alkoi jo erittäin hyvissä ajoin ennen joulua, tein suunnittelutyötä netissä ja sain aivan uskomattoman hyvän vinkin opiskelukaverilta. Kiitos siitä, jos luet :)

Ennen itse asiaan pääsyä piti käydä hankkimassa kaikki tarvittavat aineet. Ensimmäiset aineethan hankin jo kesällä Hampurista, tuon Marhsmallow Fluffin.. tiesin tuolloin jo tekeväni ystäville makeat joululahjat.

Valmiit tuotokset

• fudgea
• valko- sekä tummasuklaacookielohkot
• turkinpippurisuklaa
• peanut butter cupit
• valko- sekä tummasuklaa lohkot, joissa on karpaloita, pistaasipähkinöitä sekä wienernugatrouhetta

Valmis paketti odottamassa toimittamista ystäväville

Tuo suunnittelu ja valmistaminen on vaan niin kivaa, että yritän jo miettiä seuraavaa tilaisuutta päästä leikkimään suklaamestaria. Tänä vuonna tuo esillepano ei ollutkaan niin onnistunyt kuin mitä olin suunnitellut...  ensimmäisellä kerralla käyttämäni lasipurkit olisivat ehkä sittenkin olleet foliorasioita paremmat.

Erityisen ylpeä olen noista maapähkinävoicupeista, tumma suklaata, jonka sisällä on valkosuklaamaapähkinävoi seos ja päällä on murskattuja maapähköintä. Mahtavan suolaisen ja makean combo.

superkiireistä

Nyt alkaa olla sellainen hetki, että ehtii hengähtää. Tiistaina supermahtimegafantsuboulderoinin jälkeen ahkeroin kotosalla joululahjoja tehden koko tiistai-illan puolilleöin asti. Sanoinkin kaveripojalle, että boulderkeikasta jäisi yksi keltainen kattoreitti ja musta 6a vielä kalvamaan, kun jäivät niin kesken. Illalla viimeinen asia, mikä pyöri mielessä .. "miten mä pääsen siitä yhdestä kohdasta eteenpäin".

Keskiviikkona ei ehtinyt lainkaan urheilla, kotiuduttua ja murkinoitua lähdimme avokin kanssa tonttuilemaan pitkin pk-seutua, 3,5h huristeltiin ja jaettiin edellisenä iltana viimeistelemiäni joululahjoja. Oma postaus tulee lahjoista perässä.

Tänään .. *ottaa henkeä* suhattiin aamulla jouluruokaostoksille, veimme viimeiset joululahjat, kävin parilla asiakkaalla, käytin avopuolison fysioterapiassa (olkapää on parantunut hyvin), käytiin hakemassa meille joulukuusi kotio ja kokkasin meille päivällisen.

sydämellistä ruokaa

Illalla suuntasin vielä kaveripojan kanssa kiipeilemään, tällä kertaa köysittelemään. Meillä oli teemapäivänä vihreä, kiipeilimme vain vihreitä reittejä.

Päivän kiipeilysaldo koostuu 5b:stä yläköydellä, kaksi kertaa yritin päästä 5c:n ykkösellä ylös (mä oon doomed to fail tuon suhteen), 5a:n liidasin (friikattuani etten muka uskalla), 6c+:aa kakkostelin muutaman klipin pidemmälle kuin edellisellä kerralla, itselle uuden 6b:n kakkostelin käyden köydessä muutaman kerran ja viimeiseksi pelleilin 7a:ta kakkostellen. Pääsin tässäkin 2-3 klippiä pidemmällä kuin aikaisemmilla kerroilla. Kaveripoika oli sitä mieltä, että boulderointi näkyisi, mutta enpä tiedä siitä.. ehkä hän oli vaan tosi ystävällinen.

Kotimatkalla sain vielä leikkiä mekaanikkoa.

Huomenna päivä alkaa normaalin tapaan salilla äidin kanssa, mutta sen jälkeen olenkin kotona rauhassa ja viimeistelen kodin kuntoon ja iltaisella suuntaamme vanhempieni luokse joulupuurolle.

tonttuilua toimistolla

 

Päätimme Mimin kanssa tänään tonttuilla toimistolla, kun on tiedossa asiakkaiden tuovan joulutervehdyksiä tänne. Kauhean kauaa ei varmasti kukaa asikkaista voi katsella meitä vakavalla naamalla :)

Mimi ei näytä edes niin alistuneelta ja kärsivältä tuossa puvussa, kuin mitä alunperin olin ajatellut. Kiva.. ehkä toi tykkääkin tälläytyä.

laitetaan hyvä kiertämään

Mun melkein salainen joulutorttuohje, valmistaikinasta tehtyyn joulutorttuun laitetaan luumuhillon alle reilu nokare vaniljatuorejuustoa. Vinkki, keskusta kannattaa painaa shottilasilla kiinni, jotta taikina ei kohoa niin, että täytteitä löytyy pelliltä enemmän kuin leivonnaisen päältä.

Kokeilemisen arvoinen kombo voisi olla esimerkiksi joku marjahillo + sitruunatuorejuusto, jos ei niin luumuhillosta välitä.

tärähtäneet tortut

Joulutortut kävin tänään polttamassa ennalta kiipeilyseinillä (yllättyikö joku). Kaverien kanssa oli superkivaa. Mä vaan olin ihan tonttu, menin hapottamaan käteni itsevarmistavilla, vaikka tarkoituksena oli liidata! Oli niin nöyrä olo, kun olin jo ennen yhdessä kiipeilyn alottamista ihan sippi. Onneksi sentään sain yhden 5b ( ? ):n liidattu ylös, muuten olisi ollut entistä nöyrempi olo. 6b:ei sitten mennyt enää, kun ote ei vain pitänyt enää viimeisellä moovilla. MUR minulle! Siitäs sain kun ahnehdin.

ote

Sitten .. minulla ongelma, joka ei varsinaisesti ole ongelma.. tai jos kaikki ongelmani olisivat tätä luokkaa, niin olisin aika huoleton. Kiipeilyn jäljiltä minullahan on ollut hieman ongelmia sormien kanssa, ne ovat tuntuneet jäykiltä. NOH... viimeaikoina mun kihlasormus ei ole mennyt enää helposti sormeen. Sormuksethan on otettava pois sormista ennen kiipeilyä. Ongelmani on, että jos nivelet eivät jotenkin lopeta turvoksissa olemista, niin mun vihkisormuskaan en mahdu kohta.

Voi ei.. timanttisormukseni on liian pieni. On mulla ongelmat :P Kait ne pystyy suurentamaankin sormuksia, kun kerta sormuksen pienentäminenkin on mahdollista.

Game of Thrones

Olen onnistunut koukkuuntumaan minulle uuteen HBO:n sarjaan.

Mukavasti meni eilen ja tänään ilta katsellessa jaksoja ja nautiskellen. Sarjaa on luonnehdittu keskiaikaiseksi Sopranos-sarjaksi (en ole ikinä katsonut Sopranosia).. ja HBO:lle tutulle tyyliin sarja on täynnä seksiä ja verta.

Oli se jo aikakin saada viimeinen viimevuoden joululahjapunaviini tuhottua, alkavat uuden joululahjaviinit nimittäin taas tulla. Niitä viinejä ei tule paljoa, mutta me vaan juodaan niin vähän ihan muuten vain kotosalla. Viini oli ihanaa Argentilaista malbecia, ei mikään juustoviini, mutta onneksi kun ei olla niin fiksuja viinien ja juustojen suhteen, niin olimme erittäin tyytyväisiä. Tietämättömyys on joskus onni. Sinihomejuusto oli taas joku kokeilu Prismasta, pyysin juustoneidiltä erikseen piparien kanssa sopivaa juustoa, voimakkuudelta kuulema samanlainen kuin Aurajuusto mutta koostumukseltaan kermaisempi, muistaisi vain nimen.

Tänään illalla olikin sellainen olo, että pieni hemmottelu oli paikallaan. Olen touhustanut tänään keittiössä ilta kuuteen asti. Nyt on perunalaatikko tekeillä, riisipiirakat tehty ja pakastettu, avopuolisolle tehtyä ruokaa alkavalle viikolle. Joululahjatkin on tehty suurimmilta osin ja joulusiivous on aloitettu.

Odotan innolla alkavaa viikkoa, on sovittuna jo parit kiipeily, boulderointia, käydään jakamassa jouluiloa jne. Työviikkokin on vain kolme päivää, oi ilo!

Infected Mushoom @ The Circus

Eilen nautittiin hieman korkeakulttuurista, kävimme kurkkimassa Infected Mushroomin. Keikan piti alkaa yhdeltätoista, mutta meille tuntemattomasta syystä bändi aloitti vasta puoleltaöin. Onni onnettomuudessa oli, että Proteus paikkasi ja veti siinä sitten välissä tunnin setin. 

Ihanan energinen setti, perushyvä keikka, vokalisti oli taas superenerginen fiiliksennostattaja.

Tänään oli sitten alkuunsa vähän väsynyttä kiipeilyä, koska keikan viivästyminen tunnilla vastaavasti siirsi nukkumaanmenoa tunnilla.

Kaveripojan kanssa käytiin kiipeilemässä. Tänään en liidannut kuin pari reittiä, muuten kakkostelin itselleni hirveän vaikeita reittejä, pari 6b:tä meni muutamilla köyteentulemisilla, 6c.. no tulipa kokeiltua ja 7a kans. Tuli riehuttua seinillä taas reilut kolme tuntia. Ihan käsittämätöntä miten seinillä saa aikaa kulumaan.

Tänään uudet kengät eivät enää hidastaneet matkaa, toisin kuin keskiviikkona, jolloin ne tuntuivat erittäin vierailta jaloissa. Nyt kengät tuntuivat ihanan jämäkiltä, erittäin luotettavilta. Nuo jalassa ei voi olla koko aikaa areenalla, varmistushetkiä varten on hyvä olla läpyskät.

Veri vetäisi huomenna boulderoimaan, mutta joulukokkailut ja siivoilut vaativat nyt läsnäolon kotona. Toive rauhallisesti sunnuntaista kotona ilman ketään vieraita ei onnistunut, aina ei mene niinkuin toivoo. 

Terapiankäyntien vähennettyä olen havainnut kuinka tärkeää kaksi kertaa viikossa jutustelu on ollut, olen ollut hieman viimeaikoina ahdistuneempi, kotona haluaisin vaan maata hiljaa, olla rauhassa kotona. Et sellaista.

mitäs mitäs mitäs tänään

jos vaikka tänään

omaa aikaa

Sain vihdoikin käytettyä vuosi sitten joululahksi saamani lahjakortin Helsinki day spahan.

Ihanaa luksusta arjen keskellä, ensimmäisenä käteen ojennettiin kylpytakki ja tohvelit, jotka vaihdettiin ylle. Kun saavuin hyvissä ajoin paikan päälle, ehdin chillailla tovin loungessa hoitoa odotellessa rauhallista musiikkia kuunnelle.

kuva lainattu: www.dayspa.fi

Olin valinnut hoidokseni Fix and Go -kasvohoidon (30 min), jolla oli tarkoitus pikakirkastaa, virkstää ja pehmentää väsynyttä ihoa sekä tasoittaa epätasaista ihonväriä. Kasvohoito sisälti alkupuhdistuksen, kuorinnan ja tehokkaan naamion.

Oli aika tehohoidettu ja rento olo hoidon jälkeen. Kaikenkaikkiaan tuli chillailtua spassa tunti ja vartti, vaikka hoito kesti puoli tuntia. Hoidon jälkeen istuin vain loungessa lehtiä lukien ja taivaallista teetä nauttien (pitäisköhän laittaa mailia ja kysyä mitä siellä tarjoiltiin :P ). Olisipa sen verran ylimääräistä, että voisi käydä tuolla jossain kokonaisvaltaisemmassa hoidossa *unelmoi*

Oma aika tuli tarpeeseen, sillä sitä omaa aikaa ei ole ollut toviin, harrastuksissa tulee touhuttua useimmiten kaverien kanssa, kotona on seuraa, töissä on myös jatkuvasti mun lisäksi pomo, ja sitten jos kerrankin olis hetki olla kotona rauhassa, niin .. no jotenkin sitten vaan keksitään jotain pakollista menoa.  Jatkoin omasta rauhasta nauttimista kotiutumisen jälkeen vielä punttiksella. Suljin muun salin ympäriltä pois musalla.

Ensiviikonloppuna ainoa sosiaalinen tapahtuma olkoon perjantaina keikka ja lauantaina kiipeily kaveripoijan kansa, muuten en suostu lähteä minnekään enkä vastaanota vieraita, mä tartten sen rauhan nyt.

hyvää x-mas to MEEEEE!!

Mä olen näemmä ollut niin kiltti tänävuonna, että sain jo vallan etukäteen joululahjan. Tonttu toi sen.

Näyttää kovasti kiipeilykenkälaatikolta, ja kyllähän se onkin, lukee climbing ja kaikkea.

Testattu, hyvin sopii jalkaan.

Kiipeilyareenalla on jouluun asti -20 % kiipeilyvarusteista ja mulle onnistuttiin myymään (lue: hiplasin pitkään kenkiä siellä ja myyjä osasisi hommansa tämän jälkeen) nämä kengät.

Oli jo aikakin, fivetenin poponi ovat erittäin hyvät, niillä pysyy kyllä seinällä, mutta ne ovat vain niin naftit, ettei niitä tohdi kauaa pitämään jalasssa, mainitsemattakaan, ne haisee ihan mädälle, eikä se lemu vaan raikastusyrityksistä huolimatta lähde pois. Kaveripoika ehdotti napalmia ongelman hoitamiseen :P

Hankintani: La Sportiva Miura Women.

Harmi kun hankin tuo tänään vasta kiipeilyn jälkeen, varpaat syyhyävät päästä testaamaan. Eiköhän sitä kuitenkin tällä viikolla mennä pariin otteeseen seinille (ellei duha kaada minua sänkyyn). Näiden pitäisi olla hyvät jokapaikan kengät, joissa jaksaa pitää jalkoja pidempään.

Teki ihan gutaa vaihteeksi käydä tahkoamassa itsevarmistavia, yritin vähän kikkailla seinillä ja valloitin uuden 6a:n :)

eläinrääkkäystä vol x

Mimiä kidutettiin tänään oikein urakalla, trimmasin pikkuista ainakin puolitoista tuntia. Laiminlyönnistä johtuen edellisestä kerrasta oli kertynyt aivan liikaa oli turkki päässyt jo varsin villin näköiseksi, kuten kuvasta näkyy.

Tuntui ettei nyppimällä lähde karvaa lainkaan toivotulla tavalla, mulla on tekniikka niin hukassa.. joten lopulta aikani nypittyäni lyhensin turkkia saksin... ja vielä keittiösaksilla, hiustenleikkaussakset on jossain, kuten myös harvennussakset.  Nyt pitää lenkittää Mimiä vain pimeällä tai pukea sille joku takki päälle. Voi pientä. Saankohta Petan tms kimppuuni :P

Hännänkin onnistuin napsasta pois.

 .. no en sentään.

Jotta Mimin nöyryytys olisi täydellinen onnistuin vielä löytämään n. neljällä eurolla Kodin1:stä koirien tonttuasun. Jos pikkusiskon poika on aattona pipari.. niin Mimi on tonttu :D

Kaikankaikkiaan kiva päivä, kun ei ole ollut pakko käydä missään. Ihan muuten vain tuli piipahdettua Mimin trimmauksen jälkeen ja kebabin kokkauksen jälkeen vanhempien luona kahvilla, ja saksansiskokin oli siellä käymässä.

Juoksukin sujui mukavasti, lonkkaan sattui huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, mutta juoksumatkaakin olin reilu kolme kilometriä vähemmän. Kivaa off roadia ja luikastelua, onneksi korvissa soi superkiva musa.

Suvin vinkistä tutustuin tähän biisiin

 

Hyvä biisi, hyvä lenkki, parempi mieli

taistelu talvi-ihoa vastaan

Talvipakkaset tuli ainakin kävi täällä. Kesäisin pärjään ihan ruokakaupan kasvorasvoilla, mutta pakkasten jälkeen Niveat ja Herbinat ovat yhtä tyhjän kanssa.

Muutama vuosi sitten tutustuin Vichyn rasvoihin, kerran ostin toista rasvaa apteekista, mutta tänä vuonna palaan takaisin Vichyyn.

Aqualia Thermal Light - kevyt ja raikas kosteusvoide pintakuivalle iholle. 

Tuote levittyy hyvin, on erittäin kevyt (nimensä mukaisesti) ja kosteuttava vaikutus tuntuu pitkään. Ihana tuote. Jopa illalla saunomisen ja suihkun jälkeen aamulla iholle levitetyn kosteusvoiteen vaikutus tuntuu, tavallisesti saunan jälkeen iho tuntuu kireältä, nyt ei. 

shop-shop-shopping

Iso helpotus, joulukortit ja iso osa lahjoista on hankittuna. Poikkeuksellisesti tänä vuonna ostettiin joulukortit, tavallisesti ole itse askarrellut ne.

Jumbo oli tukossa ihmisiä, mutta hyvin sieltä sai kaiken ostettua, kun tiesi mitä on hakemassa. Huomenna pitää vain hankki ne lahjat, joita ei ko kauppakeskuksesta löytynyt, täsmäiskuja pariin kauppaan ja sitten voikin keskittyä joulusiivoukseen, paketointiin ja joulukorttien kirjoittamiseen. Ihanaa.

Tänään oli superpäivä myös seinillä... harvemmin siellä on muita kuin superpäiviä, kiipeily vaan rocks rocks. Tänään ei edes yritetty päästä murheenkryyniäni ylös asti ,vaan kaveripoika patisti minua liidaamaan 29 metristä seinää. Pääsin ainakin puoleen väliin asti, kunnes iski pelko ja aikani killuttuani siellä minut laskettiin alas. Kaveri vei köyden ylös asti, joten kakkostelemalla sitten valloitin taas seinän. Nyt oon sisäistänyt sen, miten pelkokohta mennään ylös.. joten ehkä se menee seuraavalla kerralla parammin.

Mitäs muuta.. tuli ihan läpällä kokeltua kakkosteltua erästä 7a:ta kisaseinällä. Superkiva reitti, aika kauhean vaikea, vaikken vielä kattoon päässytkään. Tuli myös yritettyä yhtä 6c:tä, johon jätin ison osan sormieni nahkasta sekä löysin uuden reitin, erään 6a+:n .. looginen jatkumo valloitettavaksi, kun pinkki 6a menee liidaamalla varmasti ylös.

Tuoreilla käsillä tuo 6a+ tulee valloitettua varmasti piankin :)

hurahdus

Edellisen kerran jälkeen olin aika varma siitä, ettei boulderointi oikein ole se mun juttu.

Eilen kaveripariskunnan kanssa boulderoidessa sitten joku klikkas, boulderointi muuttui jopa kivaksi, yhtä koukuttavaksi kuin köysittelyä. En tiedä mistä johtui, oli jotenkin helpompi hahmottaa reittejä, ei pelottanut niin paljoa ja tuli päästyä yllättävän monta reittiä ylös asti.

Eilen joutui hillitä itseään, kädet olisi jaksaneet. Halusin vain säästellä ihoa tämän aamun kiipeilyyn. Nyt vaan pitää toivoa, että jalat jaksaa. Perjantai-aamuisin olen tavallisesti tehnyt jalkatreenin salilla, ihan vain jotta en väsytä käsiä, kun usein suuntaan lauantaisin seinille. Eilen tein salitreenin erilaisella temmolla kuin aikaisemmin, ja nyt on pakarat aika hellänä :D

hupsu hauva

Oon nyt töissä pannut omituisen seikan merkille. Toimiston ovikellon soidessa pikkuinen säntään ruokakipolle syömään..  Ei ovella mahdollista vierasta vastaan, vaan ruokakipolle :D  Sitten ruoka hotkitaankin kauhealla vauhdilla naamaan. Miten ihmeessä se on tuohon ehdollistunut?

Pitää joskus ottaa toi videolle :P

voi mälsä

Sormet ok, lonkkaan ei satu tällä hetkellä.. nyt mulla on silmätulehdus :D Voi rähmä, en tykkää. 

Sormista sain ohjetta, että jos nivelten sivuilta puristaessa ei satu, niin ei ole hätää, sormet lämmittelyn jälkeen taas toimii, joten kaikki on kunnossa. Lonkasta..  julkisella voi saada lääkäriajan helmikuulta! Silmän takia onneksi  työterveys auttaa. Hanurista, sanon. Aikas raihnanen olo. Ikä ei tule yksin.

Tälle illalle oli suuret suunnitelmat, juoksulenkkiä töiden jälkeen. Toteutus vähän ontu. Työpäivä venyi puoli seitsemään ja sitten olikin jo sen verran nuutunut olo, etten lähtenyt väkisin ulos juoksemaan Hyvää tässä on se, että osaan antaa itseni olla sohvalla pötköllään, kun siltä tuntuu. Ei ole sitä pakonomaisuutta urheilussa. 

Muuten ei uutta.. paljoa. Odottelen innolla huomista ja viikonloppua. Lähdemme avopuolison kanssa jouluostoksille, viikonloppu starttaa tietenkin tuttuun tapaan huomenna salilla .. ja lauantaina köysittelyllä, tuonne väliin saan vielä mahtumaan boulderointia ystäväpariskunnan kanssa. Jippi! 

Kerrankin saan lahjat hankittua ajoissa, paketit lähetettyä ajoissa ulkomaille ja postikortit menemään. Sunnuntaina on siis ahkeraa askartelua ja paketointia. Ihanaa.

pelottavaa

Eilen kakkostelin Salmisaaressa 29 metrisen Rocktopian. Scary shit! Ei pidä katsoa alas.. ei mennessä.. eikä tullessa alas.

oujeeeee!

6a puhtaasti liidaten. Mahtavaa!!

Pari tuntia tuli roikuttua seinillä, kahden ensimmäisen nousun aikana sormiin sattui niin vietävästi, että olin jo heittää hanskat naulaan. Onneksi käsien lämmettyä kipu loppui.

Jäi ketuttamaan oma typeryys vain, sormet oli kuosissa tosiaan parin nousun jälkeen, kaikki lihakset vielä täysin virkeinä... mutta mutta mutta ... aamiainen oli jäänyt. Tarkoitukseni oli nousta yksi 5c:n nyt vihdoinkin puhtaasti (se mistä on se hävettävä vain mun silmille tarkoitettu video) kunnes tunsi selvästi, että löpö loppui kesken. En viitsinyt sitten edes yrittää loppuun, tiedän vallan hyvin pääseväni sen ylös levon jälkeen, mutta mua ei kiinnostanut viedä moista eeppistä epäonnistumista edes loppuun asti levättyäni köydessä.

Hyvänä puolena on, että huomenna varmasti jaksaa taas hyvin kiivetä, kuhan vain muistaa tankata kunnolla.

rakas joulupukki

Olen ollut tänä vuonna erittäin kiltti tyttö...

.. ei muuta tällä erää 

Nyt seinille, tassut alkaa olla siinä kunnossa, että uskallan varmaan parin nousua ainakin tehdä.

videota

Vihdoinkin sain yhden videon viimemaanantailta tänne ladattua. Tuossa mennään Salmisaaressa 5a:n reittiä ylös. Vähän on kankea näköistä, hermostutti kuvaaminen. Odotan innolla uusia kertoja videokameran kanssa tuolla. On kiva katsoa omia suorituksiaan.

On yksi toinenkin video, mutta siinä hyydyin niin totaalisesti 5c:tä liidatessa, etten yksinkertaisesti kehtaa näyttää videota kenellekään, varsinkin kun nyt se menee jo paljon paremmin. Videosta on sentään se hyöty, että siitä näin mitä tein väärin, ja pystyin korjata virheeni erittäin nopeasti seuraavalla kiipeilykerralla.

Joo, luokattoman kankeaa.. mutta näkee mitä tuolla tehdään :)

Toivottavasti huomenna ovat tassut jo siinä kunnossa, että pystyn varmistamisen lisäksi myös itsekin kiivetä. Tänään lepuutin käsiä ja kävin juoksemassa. Koeajoin uudet addut ja otsalampun. 10 km meni aikaan 1h10 min... ihan ok ottaen huomion kauanko on ollut taukoa juoksusta sekä sen, että lonkkani ei vieläkään tykkää tuosta. En tiedä kenen puoleen kääntyisin tuossa asiassa.

thing for the bling

Perjantaina kierreltiin avoupuolison kanssa kaupoilla, ja löysin liikkeen nimeltä Promod. Ihania vaatteita. Tuo paita tarttui mukaan, alunperin haaveilin samantyyppisestä tunikasta, mutta kaupassa ainoa s-koon mekko oli mannekiinillä ikkunassa. Eivät halunneet alkaa vaihtaa mannekiinille vaatteita juuri sillä hetkellä.. *snif*

Kaikankaikkiaan liikkeessä oli paljon ihania omalta tuntuvia vaatteita, tuonne on mentävä kuhan selvää mitä jää handuun joululahjojen jälkeen.

vammanen

Huomasin viimeviikolla jo omituista tunnetta sormissa, nivelissä erityisesti. Pikkujutut kuten esim wc:n huuhtominen ( napin painaminen alas) tuntui inhottavasti sormissa. Onneksi kiipeillessä muutaman nousun jälkeen torstainakin sormet alkoivat tuntua taas omilta.

Eilen illalla havahduin siihen, että sormet alkavat taas tuntua jäykiltä, ne eivät mene nyrkkiin samalla tavalla kuin esimerkiksi avopuolisolla, ihan kuin sormien alle olisi laitettu joku pieni este.

Ensiapuna ajattelin ottaa muutaman päivän buranakuurin ja kaikenkaikkiaan tulee lepuutettua sormia kolmisen vuorokautta. Toivotaan tilanteen helpottuvan näillä konsteilla. Jos tämä ei auta, niin pitää googletella ja kysellä viisaammilta ja kokeneemmilta kiipeilijöiltä lisää kikkoja. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Koska tänään tassuja lepuutellaan, aion koeajaa uudet lenkkarit ja otsalampun, suuntaan joko porrastreeniä tekemään tai sitten vain juoksen lähimaastossa hiekkateitä. Kokeillaan miten lonkka kestää juoksun, tarkoitus olisi treenata läpi talven, jotta pystyisin osallistua taas hcr:ään keväällä. HCR on 2012 hyvissä ajoin ennen häitä, joten siltä kannalta ei ole estettä.

dagen efter

On varmaan tämän vuoden juhlintakiintiö täynnä.. nyt toivotaan olon parantuvan kebabin, vichyn ja mehujään  avulla. Jelloshotit... ei kannata ottaa kisaa niillä :P 

Eilen suoritin katumusharjoitukset heti aamusta. Käytiin porukalla seinillä. Jälleen onnistuin parantamaan aikaisempaa suoritustani, aikaisemmin olen liidannut erästä 6a:ta.. päässyt ylös asti lepäämällä köydessä min 4-5 kertaa, eilen se meni vain yhdellä köysilevolla ylös. Olin/olen niin hurjan ylpeä itsestäni.

Katsotaan mitä huomisen urheiluista tulee... voi olla, ettei mitään, lepoa vain.

valopää

Kerrankin olen toteuttaja enkä paskanpuhuja. Tänään hankin pimeitä juoksu- ja rappustreenejä varten juoksuvalon päähän, Clas Ohlsonilta nipinnapin allen 20€ 

Intersportista kävin taasen hakemassa goretex lenkkarit. Alunperin himoitsin Asicseja, mutta koska oli laiska enkä viitsinyt kiertää kuin yhdessä Intersportissa otin ne kengät mitkä siellä tuntui parhaalta jalassa. 

Intersportissa oli kivat tarjoukset jo ennestään ja vielä kun iskin plussakorttitarjouksen pöytään niin 160€:n kengät maksoi lopulta "vain" 83,30 €. Ihan hyvä, madalsi kynnysta ostaa märkiä kelejä varten omat lenkkarit.

Nyt olisi kova hinku päästä testaamaan sekä kengät ETTÄ lamppu. Tänään vain on ollut lepopäivä, eipä olisi hyvä lähteä urheilemaan viimeyön heikkojen unien jälkeen.

Nostalgista muuten, about vuosi sitten kävin ensimmäisiä kertoja vapaaehtoisesti juoksulenkillä. Miten siitä on vasta vuosi kun aloin juosta? Tuolloin juoksuinnostus alkoi pitkien juoksutrikoiden ostamisesta. Onneksi osaan helposti lahjoa itseni urheilemaan :P

unettomuutta

Pikkuhiljaa alkaa harmittaa yöunien laatu. Pidemmän aikaa olen haahuillut öisin pitkin asuntoa, välillä havahdun syömästä jne.. inhottavaa. Mielessä pyörii monet asiat, tulevat elämänmuutokset jne. Terapiassa käydään näitä läpi, mutta silti viikossa ehtii tulla niin paljon kaikkea mieleen, ettei kaksi kolmen vartin istuntoa viikossa mitenkään riitä purkamaan näitä. Näissä asioissa mitkä mua mietityttää auttaa vain se, että menee ja puskee ne läpi. Mä tiedän haluavani näitä muutoksia, ehkä se on vain se odottaminen mikä jännittää.

Hyvääkin tänään. Kaverin ehdotuksesta kävimme tänään tosiaan Jätemäellä tekemässä porrastreeniä. Treenistä saa varmasti tehokkaan, tänään vähän himmailtiin, tunnusteltiin oloa sekä mä yritin päästä porraspelosta eroon. Kyllä, pelkään portaita, omituinen fobia.

Noustiin pitkät portaat neljästi ylös, teimm mm yhdellä jalalla hyppyjä, hiipivää tiikeriä, siksakki juosten, hölkättiin portaita, askelkyykkyjä ja mitäs muuta. Kaikkea kivaa.

Olin ollut erittäin skeptinen siitä, että millainen tuo treeni nyt muka olisi, mutta hyvä alku, tästä lähdetään vain kehittämään ja tehostamaan treeniä.

Jättärin portaat eivät olleet edes niin pelottavat, mutta ihan vain oman mielenrauhan vuoksi taidan hankkia juoksulampun tms nähdäkseni askeleeni tuolla paremmin.

lepoa

Yllättävän hyvin sitä saa itsensä pidettyä kotona paikoillaan. On syytäkin levätä kun katselee mennyttä viikkoa ja urheilumääriä.

Tuonne väliin kun saisi vielä sitä juoksua. Ensiviikolla on sovittuna hieman aerobista treeniäkin, toivottavasti vaan säät suosivat. Minulla ehdotettiin jokin aikaa sitten treeniä jätemäellä, ja tottakait lähden kokeilemaan.

Voisin käydä ostamassa parin viikon sisällä ne goretex-lenkkarit, niin pääsisin ulkonakin juoksemaan, jokin lämpökerrastokin voisin olla paikallaan. Ystävä heitti ajatuksen siitä, että voisi taas ilmottautua hcr:ään.. ja yks ala-astekaveri ehdotti juoksulenkkiä ensiviikolle. "Kyllä" juoksulenkille, jos vain säät sallivat... ehkä mä saan linkattua 10 km vähän kipeälläkin lonkalla. Toivottavasti vaan juoksukunto ei ole romahtanut mitenkään merkittävästi tänä aikana, pelottaa vähän.

erittäin disorientoivaa

Nyt meni sisäinen kello ihan sekaisin, päivänäytös.. ja vielä talviaikaan ei ole hyvä idea. Elokuva loppu pari tuntia sitten ja mun kroppa viestittä, että vois syödä iltapalan ja mennä nukkumaan. Avopuoliso kävi jo kertaalleen repimässä minut sängystä ylös. Loppuilta menee sitten kahvin voimin.

Tintti oli superi, ihanan viaton, reipas ja iloinen elokuva.

En sitten malttanut olla poissa seiniltä viikonloppuna. Tänään puhkuin tarmoa ja uskallusta, mutta mitä lähemmäksi areenaa, sitä vähemmän uskallusta tuntui olevan jäljellä. Onneksi aloiteltiin kevyesti, liidasin 5a:n (joka tuntui ihan jotain 4+:lta), siitä sitten siirryttiin suoraan 6a:n ja 5c:n reitteihin. Yritin kakkostella yhtä 6b:tä sekä väsytin itseäni eräässä 7a:ssa :D Se oli enemmän läppä kuin mitään.

Viimeistä 5c:tä kiivetässä olin aivan poikki, mutta nyt muutaman tunnin kuluttua ei taaskaan tunnu missään. Ihan kuin olisin saanut jonkin adrenaliini- tai tarmonpuuskan, ei väsy millään... tuntuu, että kunto riittäisi mihin vain.

Mä olen ylpeä itsestäni tämänpäiväisen kiipeilyn takia, mä en valittanut tai uikuttanut pelosta :D Vaikka yhdellä reitillä pelottikin niin paljon, että taas meinasi vatsa kääntyä ympäri.

Huomenna pitäisi malttaa olla urheilematta, vaikeaa sinänsä kun ei olla suunniteltu mitään siivousta ja järjestelyä kummempaa.. tietty yhdessäoloa, haleja jne on tiedossa.. mutta.. kovasti tekee mieli päästä purkamaan tätä tarmoa jonnekin.

edistystä

On kauhean palkitsevaa huomata muutoksia omissa asenteissa ja päivittäisisissä rutiineissa.. tai kuinka pikkuhiljaa mm hyvät ruokailutavat muuttuvat osaksi jokapäiväistä elämää.

Olen mitä ilmeisimmin löytänyt jotain mikä toimii, sillä en ole joutunut näkemään nälkää, syön mielestäni erittäin maistuvaa ruokaa sekä paino tippuu, kaikenkaikkiaan mahtava combo. Ei tarvitse ottaa stressiä mistään.

Kovaa huutoa ovat höyrytetyt kasvikset, timjamilla ja rucolalla. Hieman tuoretta timjamia ja muutamia lehtiä rucolaa, niin höyrytetyt kasvikset ja kalkkunakuutiot saavat aivan uuden sävyn. En pyri enää tekemään ruokia moneksi päiväksi etukäteen, vaan höyrytän jokaisen aterian kasvikset erikseen.

Superoloa lisää mahtava salitreeni tänään töiden jälkeen, tein vähän himmailleen treeniä, en halunnut tänään saada lihaksia kipeiksi.. treeni tuntui kuitenkin hyvältä ja tehokkaalta. Himoitsen lähitulevaisuudessa kunnon jalat alta -treeniä, tahdon vähän kokeilla omia rajoja.

Perjantai-ilta koostuu täällä HIMYM-maratonista, kasvonaamioista, glögistä ja virkkauksesta. Sain tänään haettua postista tilaamani ontelokuteen.

oh yeah!

Tänään terapiassa keskusteltiin kiipeilystä ja siitä miten olen kokenut kiipeilyn eri ihmisten kanssa, siitä kuinka palkitsevaa on kiipeillä eritasoisten ihmisten kanssa. Olen kovasti antanut kiitosta saavutuksilleni kiipeilykamuilleni, mutta tänään päätin, ettei oma kehitykseni tulisi olla sidoksisissa kehenkään yksittäiseen henkilöön, vaan siihen mitä haluan itseltäni.

Jotenkin vain olin sitten niin intoa täynnä, että tsemppasin koko matkan terapiasta areenalle itseäni. Päätin, että tänään liidaan. Viimeksi kaveripojan kanssa jännitti niin kauheasti.. tänään päätin, että fuck it.. mä menen ja uskallan. Ja niin tein!!

Tuli lämmiteltyä itsevarmistavilla sekä yläköysittelemällä. Haimme liidiköyden ja kokeilimme 5a:n kiipeämistä, itsellä se meni puhtaasti.. pariinkin otteeseen? Kakkostelin myös. Vaikeampia ei liidattu. Yläköydellä tuli sitten pakerrettua 5c:n ja 6a:n reittiä. Yritin vielä lopuksi väsyttää itseäni itsevarmistavilla, mutta tänään jotekin olisi puhtia riittänyt vaikka kuinka.. iho ei tainnut vaan kestää niin hyvin. Ei satu edes selkälihaksiiin, käsivarsiin ei satu yhtään, mutta tänään ei tullutkaan liidattua/kakkosteltua negoja.

Mä oon NIIN innoissani, kukaan ei ole varmaan yllättänyt :) Olen vielä saanut jopa paikan henkilökunnalta positiivista palautetta kehityksestäni, edellisellä kerralla sain vinkkejä, miten tehostaa kiipeilykestävyyttää .. ja tänään kehuttiin kiipeilytekniikkaani. Tekee hyvää kiipeilyluottamukselleni saada tuota palautetta (nää tuli tosin 5b:n reitin kiipeämisestä.. että sen nyt pitääkin jo sujua)

Viikonlopulle voisi kyllä ottaa hieman salitreeniäkin ohjelmaan.. tasapuolisuuden nimissä. Juoksuakin voisin kokeilla, jos lonkka alkaisi kestää yli 4km:n juoksun.

aivopesuyritys

Karkasin puoliltapäivin töistä ja suuntasin seinille. Tänään tutustutin pitkäaikaisinta ystävääni kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Palautui hauskasti taas ne omat ekat hetket helmikuulta, kun itse olin kokeilemassa ensimmäisen kerran kiipeilyä (ystävättärelle tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta edellisestä kerrasta oli vierähtänyt tovi).

Kuten edelliselläkin kerralla melkein kiipeilyneitsyen kanssa, tänäänkin tuli itse lähinnä varmisteltua sekä vähän pelleiltyä itsevarmistavilla. Se kuuluu asiaan, eikä se haittaa, että itse ei päässyt yläköysittelemään. Se on pääasia, että itse pystyy antamaan toiselle mahdollisuuden kokea sitä iloa, mistä itse pääsee monta kertaa viikossa nauttimaan.

Hassua olla jo seitsemältä kotona .. tai kuudelta oikeastaan. Olen tottunut kovasti viettämään iltoja kaikennäköisissä menoissa, että tämä aikaisin kotona oleminen tuntuu jopa hassulta. Kotona on siivottu, avopuolison ruoka on kokattu, etätöitä ei ole ja koulutehtävätkin on palautettu. Voisin olla sohvalla virkkuukoukku ja onteloneula kourassa tekemässä käsitöitä, mutta en ehtinyt postiin ajoissa.

Pitää sitten tyytyä seuraavaksi parhaaseen asiaan, chillailuun ja lasilliseen punaviiniiniä.

Montecillo Gran- Reserva 1998 Oho.. taisi olla turhan hieno keskiviikon chillailuun o_O Ensikerralla voisi sitten ekaksi tehdä tutkimustyön.. ja sitten vasta miettiä mikä olisi sopiva hetki hyvälle viinille.

kolmatta päivää soi päässä

mahtava maanantai

Olen niin poikki ja onnellinen.

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, tänään oli vuorossa hc-kiipeilyä. Olin varautunut kovaan kiipeilyyn, niin ja niin oli kaveripoikakin. Lämmittelin muutaman nousun itsevarmistavilla, suurimman osan ajasta liidattiin. Aloitin kevyesti 5c:llä, jatkoin 6a:lla, 5a:n .. 5c:n jne.. yritin liidata yhtä 6b:täkin, mutta siinä pääsin vain puoleen väliin. Kakkostelin samaa reittiä, mutta jäi yhtä klipsua vaille läpäistyksi tuo reitti.

Itselleni tuttuun tapaan urputin aluksi, koska minua jännittää tuo liidaaminen edelleen niin perhanasti. Pari vaikeampaa nousua alkoi niin, etten meinannut peloilta päästä ensimmäisiin otteisiin kiinni, tuijottelin vain reittejä pelokkaana. Onneksi kaveripoika on hiffannut jo, että mulla välillä noi alut ovat hankalia, mutta kuhan pääsen tietyn pisteen yli, niin  teen vaikka millaiset moovit päästäkseni ylös asti :) Loppuu se uliseminenkin.

Pitää muistaa vain hengittää rauhallisesti ja kiivetä hosumatta.

Kruunattiin superkiipeilykerta jamittelulla. Pitää ostaa ne omat jamitteluhanksat, M-koon hanskoissa kädet vain pyörivät tyhjää, rystyset ovat hanskoista huolimatta kovilla.

Niin superia, tulihan siellä pyörittyä reilut 3h.

ennenkuulumatonta

Aivan mahtava viikonloppu sai upean päätöksen tänään. Tänään on ollut lepopäivä. Lepopäivällä ei ollut mitään tekemistä eilisen juhlinnan kanssa, sillä juhlinta tapahtui osaltani alkoholitta. Lepo oli ihan vain, koska tiedän huomenna olevan edessä taas hc-kiipeilyä, ja haluaisin säästellä itseäni, enkä sitäpaitsi olisi työnteolta ja anoppilavierailulta ehtinytkään edes salille ennen illan ohjelmaa. 

Kaveripoika ehdotti jokin aikaa sitten hänen ja tyttöystävänsä kokkaavan meille meidän luona. Tänään he sitten saapuivat fondue-kattilan ja ruokatarvikkeiden kanssa ovellemme kuudelta. Aivan mieletöntä, enenmän tällaista. Eipä ole kukaan aikaisemmin tehnyt tuollaista. 

Koska kaveripariskunta huolehti pääruoasta, minä leivoin jälkiruoaksi isänpäivänäkin leipomiani mustikkavalkosuklaamuffinsseja.

Ei olla aikoihin oltu avopuolison kanssa näin paljon tekemisissä ystäviemme kanssa, joka ilta teimme jotain ystäviemme kanssa, kerran kokkasimme, kerran kävimme ulkona syömässä ja kerran meille valmistettiin ruokaa omassa kodissamme.

Silver lining avopuolison sairaslomalle, kerrankin olemme vapaalla samaan aikaan ystäviemme kanssa, ja pystymme olemaan sosiaalisia.

Drive

Eilinen kokonaisuudessaan.. toinen mahtava päivä ja vielä upeampi ilta.  Hyvän päivän alku on tietenkin odotukset ylittävä salitreeni. Oli hauskaa treenata salilla, vanhempani olivat eksyneet sinne, joten oli höpöttelyseuraa treenatessa.

Illan ohjelma oli mennä syömään ja elokuviin kaveripariskunnan kanssa. Ruokapaikkana oli Vapiano, ruoka oli jälleen hyvää.. niillä ketkeä sitä onnistuivat saamaan. Yksi seurueesta jäi ilman annostansa, eikä siinä 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ehdinyt enää alkaa tilata tai odotella sitä, että uusi pizza olisi tehty.  Miten muutenkin pizzanteossa voi mennä yli puoli tuntia? Nopeus ei ollut eilen ruokapaikassa valttia.

Avopuoliso oli saanut valita illan elokuvan ja hän valitsi Driven. En oikein pysty vielä kuvailla elokuvaa, mutta tietää sen uponneen kun toivoo heti elokuvan päätyttyä näkevänsä sen uudestaan. Odotin enenmän jotain kaahailuelokuvaa, mutta sieltä tuli jotain vallan muuta.

Elokuvan musiikki kolisi myös kovaa, kotiuduttua piti heti googlettaa elokuvan soundtrack.

Ilta kaveripariskunnan kanssa ei loppunut elokuviin, olimme kuulleet Ressun ja Jussi (Neon2) esiintyvän Pressassa, joten päätimme mennä sinne Shakerssin kautta.

Oli aika omituista, että biisien lyriikat, mitä ei ole kuullut vuosiin, tuli mieleen tuosta vain. Keikalle meno oli ekaksi omasta mielestä enemmän vain vitsi, mutta yllättävän nostalgiset fiilikset tuli kuunnellessa vanhoja biisejä, joita kuunteli itse joskus ala-asteella.

Kaikenkaikkiiaan toinen hemmetin upea ilta.

Leppoisa perjantai

Viikonloppu, ihanaa. Eilen vietimme meillä iltaa kaveripariskunnan kanssa hyvän ruoan ja juoman kera. En tajunnut ottaa kuvaa kattauksestä enkä leivonnaisista ... kertokoon tuo kuva sen, että ruoka oli hyvää, kaikki meni. Viinikin oli erinomaista. Avattiin pari pulloa, toinen oli hurjan makeaa Malbecia ja toinen maistui ihan puulta. Oli ihanan leppoisa ilta. Lisää näitä kiitos.

ihq

ja ikää oli?

Tietyistä asioista toivon, etten koskaan kasva ulos. Kunnon joulukalenterit pitää olla. Tänään sattumalta bongasin partiolaisen myymässä joulukalenteita. Muutamana vuonna ole joutunut olla ilman partioilaisten juolukalenteria, tänävuonna haluaisin välttää tämän suuren virheen. 

Ensimmäisen tämän vuoden joulukalenteri oli tuo Fazerin, jonka ostaminen minulta kiellettiin lokakuussa. Heti marraskuun alussa sitten tuo tuli napattua Prismasta ostoskärryyn. 

Isänpäivälahjoja osteassa bongasin pienen Mauri Kunnaksen joulukalenterin, se on oikeasti kortti, mutta ei sillä ole väliä. Odotukset ovat korkealla.

Joulukalenterihössötys vaatii vielä yhden kalenterin lisää. Meillä on avopuolison kanssa tosiaan oma traditoimme, jossa täytämme vuoropäivin kalenteriluukut.  Mä keksin jo tässä joululehtiä selatessa, minkälaisen kalenterin haluan sitten joskus tehdä omille lapsille.

Mieli on korkealla, oli taas kivaa kiipeiellä kivassa seurassa. Tänään piti ottaa vielä iisisti, mutta jotenkin sitä tuli lopulta haastettua itseään seinillä. Jamittelinkin jopa yhden reitin ylös, yllättävän siistiä touhua, kun hiffasin miten siinä mennään. Melkein voisin harkita omien hanskojen ostamista, köysikin on ostoslistalla.. ja mahdollisesti uudet kengät. Nykyisillä pysyy seinillä erinomaisesti, mulla on vaan jalat aika paskana kiipeilyn jälkeen. 

Onneksi tuli tehtyä kuitenkin sen verran letkeä kiipeilykerta, että huomenna jaksaa aloittaa varmasti päivän erinomaisesti kuntosalilla, voisin tämän päivän kiipeilystä huolimatta tehdä käsitreenin. Tästä on näemmä muotoutumassa tapa, että suuntaamme äidin kanssa salille perjantaisin ennen töitä. Viimeksi sain äidin tekemään Smith-kyykkyjä.. minkäköhän liikkeen opettaisin hänelle huomenna?

Liekeissä

Sairastelulla oli todellakin kääntöpuolensa, olen ollut töissä aivan liekeissä. Eilen en huomennut ajankulua, van havahduin vasta puoli kuudelta avopuolison kysellessä kotiintulosuunnitelmistani. Tänäänkin olisin varmasti unohtunut toimistolle, ellei pikkuveli olisi ollut muistuttavassa boulderoinnista. Olen onnistunut löytämään sen kipinän taas työntekoon, mikä hetken on ollut kateissa. Olen tottakait koko ajan pitänyt työstäni, nyt vain se intohimo on palanut takaisin.

Kivaa, että on yhteinen mielenkiinnonkohde pikkuveljen kanssa, kun aikaisemmin ei tuollaista ole urheilun saralla meillä ollut.

Reilu pari tuntia meni kepeästi boulderoidessa, varmistuskaveripoikakin ilmestyi paikalla. Jos olisi ollut fiksu, niin en olisi väsyttänyt käsiä ja kuluttanut ihoa pelleilemällä, vaan olisi odotettu meitä viisamman saapumista paikalle. Huomenna on sitten mahdollisuus oppia taitavammilta seinillä. Avopuoliso tilasi jonkin uuden ps3-pelin, joten mus ei huomenna edes kaivata kotona pitämässä seuraa.

huolestuttavaa

Pitäisiköhän huolestua, kun olin tänään innoissani siitä, että kävimme avopuolison kanssa Prismassa :P Ehkä mut voi viedä sit saunantaakse jos alan inoilla Tarjoustalosta :D Kertoo ehkä siitä, että ei oo hirveästi pystynyt tehdä muutamana päivänä mitään.

Intoiluni prismareissusta johtui lähinnä siitä, että olin vähän aikaa haaveillut uusimmasta kaikkien aikojen joulu -lehdestä, uudesta koon 10 virkkuukoukusta ja askartelulehdestä. 

Pystyin testata ontelokuteella virkkaamisen, ja hyvinhän se sujui, hidastahan homma on. Seuraava askelta on tilata lisää kudetta kotio. Ei varmaan ehdi viikonlopuksi vielä tulla materiaalit, mutta ensiviikosta voin sitten virkata ahkerasta, kiva kiva :)

Ei mitään paineita, mutta huomiseksi olisi parannuttava vaikka sitten tahdonvoimalla. Olen sopinut jo aikoja sitten lähteväni pikkuveljen kanssa boulderoimaan, en millään haluaisi taas joutua peruuttamaan sovittua menoa. Mä menen sinne sitten vaikka vähän kipeänä, laatuaikaa veikan kanssa ja silleen. Varmaan pikkuvelikin on ihan tyytyväinen, että olen kerrankin hiljaa.

jouluintoilua

Jotenkin ajatukset karkasivat koulutöistä joululahjoihin, -kortteihin ja -askarteluihin.

Olen innoissani, huomenna suuntaan töiden jälkeen etsimään oikean kokoista virkkuukoukkua, teen testivirkkauksen ja illalla tilaan materiaaleja netistä. Aivan kauheaa kun tekisi mieli huudella täällä lahja- ja askarteluideoita, mutta moni kaveri lukee tätä, niin en halua pilata yllätystä. MINÄ PAKAHDUN!

Aloitin äsken joulukorttien askartelun, mutta en nyt olekaan lainkaan tyytyväinen siihen ideaan, minkä perusteella ostin askartelutarvikkeet Sinellistä vähän aikaa sitten. Pitää pistää mietintämyssy uudestaan päähän.

Joululahjat ulkomaille on tehtävä ja lähetettävä hyvissä ajoin, jotta kerrankin perheeni Hampurissa saisi lahjat jo aatoksi :)

Muistutin avopuolisoa äsken myös meidän omasta pienestä tradiostamme. Meillä on aika iso peltinen joulukalenteri, josta täytämme vuoropäivät. Kumpikin yrittää aina keksiä joka päivälle mahdollisimman kivan kalenterin täytteen.

Olisi kiva jos olisi lapsia.. ne ehkä jaksais touhustaa ja iloita tästä tulevasta juhlasta myös puolitoista kuukautta etukäteen. Avopuoliso pitää joulusta, mutta ei ehkä niissä määrin kuin minä.

hopeakehys

Jahas, ei tästä taudista päästykään tahdonvoimalla yli. Alkoi tänään terapiassa naurattaa oma raihnauteni. Vaikka rauhallisesti höpöttelinkin, niin silti tunsin hengästyväni puhumisesta. Terapeutin "diagnoosi" on kurkunpääntulehdus tai joku virustauti. Äänikin alkaa kadota, heh .. hyvä syy sitten olla ottamatta asiakaspuheluita töissä vastaan, ja voin keskittyä työntekoon. Se hopeakehys.

Töissä menee superisti, tästä viikosta eteenpäin työtoimenkuva helpottuu. Jotenkin sitä on tullut vain haalittua paljon töitä. Ei toki, varmasti edelleen tulee tehtyä vähän pidempiä työviikkoja kuin mitä olisi suotavaa, mutta ei sentää enää niin paljoa överiä tule tehtyä kuin tähän asti. Kaikista tärkeitän on se, että pääsen kehittämään omaa osaamistani töissä, pystyn keskittyä siihen missä eniten haluan tällä hetkellä kehittyä. Ihanaa. Tuntuu että suuri paino olisi otettu harteiltani pois.

Nyt kun kerran tänään en suunnannut seinille, niin voinkin keskittyä opiskeluun. Edellisten lähipäivien oppimistehtävä odottaa tekemistä.. jos sen kimppuun sitten .) Noi koulutehtävät tuntuvat hieman .. hmm.. ei niin koulutehtäviltä. Kokeillaan jos lasillinen punaviiniä auttaisi inspiroitumaan, pari sivua tiukkaa asiaa kirjoitettavana :P 

Tänään .. oli hetken perhosia vatsassa, vaikka  aluksi olinkin kauhusta kankea. Onneksi avopuoliso taipui halimaan .. ja jopa kaappasi syliin sängylle. Tiedättekö sen hetken, kun ehtii innostua, suunnitella kaiken uusiksi, kunnes sitten todellisuus lämähtää päin näköä? Onni onnettomuudessa tässäkin asiassa.. ehkä. Pistää miettimään vain, että onko omassa elimistössä jotain sellaista miksi pitäisi ehkä käydä lääkärissä.

Isänpäivää

Tänään oli aikainen herätys, vietimme isänpäivää vanhempieni luona brunssin merkeissä. Brunssin oli tarkoitus alkaa vasta klo 11, mutta minulla oli aikainen herätys. Nousin varhain kantaakseni korteni brunssikekoon, leivoin mustikkavalkosuklaamuffinsseja. On aina niin kiva viettää aikaa koko perheen kanssa, sisaruksia osaa arvostaa nykyään enemmän kuin pienenä, kun piti jaksaa huone siskon kanssa.. tai matkustaa takapenkillä pikkusiskon ja -veljen kanssa.

Vanhempien luota pyyhälsimme omaan kotiin siivoamaan. Tulevat appivanhemmat oli kutsuttu meille isänpäiväkahville, jottei avopuolison tarvitse niin kauheasti tänään reissata. 

Avopuolisolla on edelleen varsin hyvä olo, edelleen odotellaan molemmat sitä kauheaa kipua. Miten voi tuollaisesta operaatiosta selvitä pelkällä buranalla? Onnekas :)

Mulla tuntuu olevan vaikeuksia..  on niin kova ikävä halia ja puristella avopuolisoa. Yleensä sitä voi halata, puristella tai kutitella aina ohimentäessä.. tai toinen kaappaa ja heittää sängylle.. tms. Nyt ei voi tehdä mitään noista. Aivan kauheaa. 

Enemmän mä ajattelin itseäni rassaavan sen, että nyt mun harteilla on kodin siivoaminen, kaupassakäynnit, koiran ulkoilutukset jne.. mutta ei mua ole noi asiat vielä haitanneet yhtään. Tuleepahan hommat hoidettua niinkuin itse haluan :P Kontrollifriikki kun olen.

Asiasta ihan kukkalaatikkoon.. tuossa jokin aikaa sitten kävin farkkuostoksilla, kun olin aivan varma siitä, ettei nykyiset vaatekaapissa olevat tavoitefarkkuni mene jalkaan. Mähän täälläkin uhosin, että nyt on taas muutamat farkut kirpparilel. NOH! Tänään kokeilin ihan huvin vuoksi eräitä tavoitefarkkujani.. niin ne sujahti jalkaan, meni vaivattomasti kiinni, en pursua niistä mistään kohtaan yli.. ja ne näyttää superhyvältä mun päällä. Mieltsiä!Mä oon kyllä kovasti tyytyväinen itseeni.. oon tehnyt kovan työn.. ja olen millien päässä omasta tavoitteestani.

kynttilöitä ja punaviiniä

Pimeissä illoissani on se mukava puoli, että kynttilöiden polttaminen muuttuu mielekkäämmäksi, kuin mitä se on valoisaan vuodenaikaan.

Jostain kumman syystä tänään teki mieli punaviiniä. En ole juonut paljoa viiniä viimeaikoina, olen muutenkin pyrkinyt pysymään erossa tissuttelusta.. samasta syystä kuin en syö esimerkiksi karkkia milloin tahansa tai napostele mitään kotona, eli ihan kalorien takia. Ne ovat niitä pieniä valintoja arjessa, joista kumuloituu usein ne epäsuotuisat ylimääräiset kilot.

Tänään en kaloreista välittänyt, vaan nautin lasillisen punaviiniä, vaikka varsinainen tankkapäivä onkin vasta huomenna.

Viini on tuotu Saksasta. Viinipullon kyljessä viiniä kuvaillaan kuivaksi, hedelmäiseksi ja intensiiviseksi, tässä maistuu tummat metsämarjat sekä suklaa. Tässä on hieno mausteinen "finaali". Viini oli erinomaista.. toisen lasillisen paikka :) Täytyy pitää silmät auki seuraavan kerran Hampurissa ollessa, löytyykö tällaista lisää sieltä. Nams!

käsivoiteista

Nyt olisi tarpeen vinkki hyvästä kosteuttavasta käsivoiteesta. Kärsin kovasti kuivasta ihosta, nyt jo parin pakkaspäivän jälkeen ihoni on niin kauheassa kunnossa, että sormenpäät vuotavat jo verta. Kiipeilyä ajatellen tämä ei ole kauhean hyvä juttu, että sormenpäät ovat kosketusarat.

Muutenkin pitää nyt keskittyä entistä enemmän ihon kosteutukseen, talvisin ruokakaupan voiteet eivät pidä kasvojen ihoa kunnossa, apteekkiin siis pikimmiten. 

Paranneltu nörttiluola

Hoitsu didi raportoi. Toipilaan kanssa kaikki on mennyt yllättävän hyvin, odottelin kovasti kivusta karjuvaa urosta, jota joutuu pitämään pillerihöyryissä koko ajan. Mitä vielä. Hyvin pärjää buranalla. Erinomaista.

Tein eilen etäpäivän pystyäkseni olla kotona avopuolison kanssa ja katsoakseni hänen perään. Eilen päivä oli aika hurjan täynnä touhua, aamun aloitin salitreenillä (olo oli tuolloin vielä siedettävä urheilua ajatellen), pyyhälsin kotiin, käytin koiran ulkona, tein meille aamiaisen, kävin ruokakaupassa, tuli kotiin aloittaakseni pizzanteon avopuolisolle.. kävin pikapikaa toimistolla hakemassa pari työjuttua, kävin hakemassa koiranruokaa.. kotona tein pizzat valmiiksi ja söimme. Puoli yhdeltä pääsin vasta töiden kimppuun. Rankkaa. Illalla paahdoin töitä lähes puolille öin.

Eilen päivitin omaa nörttiluoklaani. Töiden kannalta on hyvä, että on kaksi näyttöä käytettävissä, excelit, kp-ohjelmat ja mahdolliset viranomaissivut pyörivät hyvin samanaikaisesti... kaksi näyttöä tulee tarpeen, varsinkin kun en ole vielä saanut hankkittua pritteriä tänne. 

Työnteko jatkuu tänäänkin. Flunssa koveni, eilen oli taas lämpöä ja aamupöydässä olo oli kuin jyrän alle jääneellä, kuumaa juotavaa ja burana, niin olen taas työkunnossa. Onhan tää onni onnettomuudessa, että kun en tänään päässytkään seinille, niin pystyn tänään tehdä enemmän töitä. Matka seinille ja takaisin .. plus kiikkumiset vievät kuitenkin reilut 3h aikaa, jonka voin nyt käyttää sitten työntekoon. Mä olen kyllä aikamoinen, että se vaatii mulla kauhean flunssan, että maltan pysyä kotona ja tehdä asioita jotka mun on pitäny tehdä jo aikoja sitten :P Tänään voisin yrittää mm asennelle Lundiaan ovet, ohjeet näyttivät varsin simppeleiltä.

aamupakkasia

Onni on autopaikka lämmitystolpalla <3 Ihanan kirpakat aamupakkaset ovat saapuneet, kohta tulee lunta.. ja JOULU. Joulukalenteri on jo hankittuna.

Viikko on ollut kovin rankka tähän asti, töissä hektinen tahti on jatkunut, ensiviikosta lähtien töissä tulee olemaan helpompaa, jei! Muuten tähän viikkoon on mahtunut keilausta (avokin "viimeinen" toive ennen olkapääleikkausta), mahtikiipeilyä, anoppilavierailu ja avopuolison olkapääleikkaus.

Tänään tuota poloista kidutettiin leikkauspöydällä, nyt sitten on edessä kuntoutusta ja toivottavasti jossain vaiheessa pääsemme vielä yhdessä kiipeilyseinille.

Itsekin joudun tässä ottamaan rauhallisemmin. Viikonlopun kummipojanvahtimisella oli hintansa, jokin flunssa yrittää puskea läpi. Onneksi vielä tiistaina olo oli sen verran hyvä, että jaksoin taas ylittää itseni kiipeilyseinillä. Olo ei ole kauhea, mutta .. ei hyväkään. Itselleni tyypillisesti en kuitenkaan malta olla täysin paikoillani ennen kuin pää on kainalossa, höllää kuitenkin tahtia vähän.

Tiistain kiipeilyistä sen verran, että tarkoituksena oli kiipeillä yläköydellä (helpohkoja) reittejä ystävättären kanssa, mutta hänen aikansa oli kortilla, joten jäin vielä kiipeilemään kaveripojan kanssa. Kiipesin 6a:ta, kakkostelin 5c:n ylös asti (kumpaisissakin tuli tultua köyteen välillä) sekä kävin ylittämässä itseni yksi 6b ylös. Tavoitteena oli kakkostella se neljänteen klipsuun, kun edellisellä kerralla pääsin toisen klipsun korkeudelle. Nyt sitten yllätin sekä itseni että varmistajan kiipeämällä 6b:n!!! ylös asti. Lepäsin köydessä useampaan otteeseen, olin varma, etten koskaan pääsisi sitä ylös... mutta jotenkin vain saavutin sen viimeisenkin otteen. Uskomatonta.

Ihan kiva, että on hyvä syy ottaa rennommin. Pari käsityöprojektia odottaa toteuttamista, opiskeluita varten on taas väännettävä yksi raportti, saan myös tehtyä pari työproggista viikonloppuna. Huomenna yritän metsästää jostain trikoo- tai ontelukudetta askarteluita varten.

Tunsin kovasti tarvetta kirjoittaa tämän illan herkkuateriasta

Maggi tai Knorr bbq-kanaa (se paistopussimaustejuttu) 100 g

300 g ruusukaalia

10 g oliiviöljyä

tuoretta timjamia

roasted garlic & black pepper - seosta myllystä

suolaa

kaksi valkuaista

Pyöräytin kypsän kanan ja höyrytetyt ruusukaalit 5g oliiviöljyssä, maustoin ja lisäsin timjamin. voila.. koristelin vielä timjamilla ja lisäsin loput oliiviöljyt annokseen. Lisukkeena valkuaiset.

Erittäin herkullinen ja terveellinen ateria. NAM!

pikkuinen yövieras

Eilen pitkä odotus palkittiin, kummipoika tuli meille hoitoon. Eilen ei ehditty sitten enää puistoon eikä pidemmälle kävelylle, mutta kivaa oli silti. Yhdessä syöminen oli hauskaa. Oli sellainen olo, että kokoonpano oli varsin luonteva. 

Tuli sellainen olo, että tällaista se meillä pitääkin olla. Kuten olen monesti kirjoitellut, olen hieman jopa friikkaillut sitä... onhan tuollaisen pikkuisen vaativa huomio hieman pelottavaa, kovasti yritin kokata ja vahtia pikkuista samanaikaisesti. 

Pikkuinen oli reipas, ei jäänyt itkemään. Itku tuli vasta iltapalan jälkeen, kun poika oli väsynyt. Iltatarinan jälkeen nukuttiin sikeästi melkein aamukahdeksaan asti.

Tänään sitten aamupalan jälkeen leikittiin. Miksiköhän kaikki nappulat ovat niin mielenkiintoisia. Kuvassa näkyy meidän digiboksi, siihen laitettiin paastari off/on -nappulan päälle, koska muuten sitä piti painella koko ajan.

Ennen puoltapäivää suuntasimme vielä läheiseen puistoon keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Liukumäki ei ihan vielä auennut ihanuudessaan pikkuiselle, mutta keinuminen tuntui miellyttävään. Melkein kolmen vartin leikkimisen ja keinumisen jälkeen äitini saapui vielä paikalle, joten nappasin koiran kotoa ja lähdimme nelistään kävelylle.

Aika pikkuisen kanssa menee niin hurjan nopeasti, on sellainen olo, ettei hirveästi kuitenkaan ehditty touhustaa yhdessä. Ensikertaa odotellessa.

Taas koti tuntuu tyhjältä, sitä melkein odotti kotiintulessa kiipeilemästä pikkuisen seisovan olohuoneessa veikeä hymy huulillaan. Työhuoneessa on vielä pinnasänky, joka tuotiin tänne lainaan vanhempieni luota... koti tuntuu tyhjemmältä tyhjän pinnansängyn kanssa.